Jytäkesä 1.8.2026

 Lauantai tulee aurinkoisena. Metromatka alkaa kaukaa ja pysähtyy Sörnäisten asemalle, josta liukuportaat ylös Piritorille ja siitä kevein askelin kohti Suvilahtea. Ihmiset ovat hymyileviä ja juttutuulella. Edellispäivän keikkoja käydään läpi, mitä ja ketä tuli nähtyä. Fiilis alkaa nousta kun astelee Vilhonvuorenkatua alaspäin. 

Itse saavun alueelle hiukan kahden jälkeen ja aika pian ensimmäinen yhtye onkin jo Go-Go lavalla. Ehdin kuunnella Puhelinseksin energisestä setistä varmaan noin puolet, ennen kun siirryn Tiivistämöön tsekkaamaan The Haunteesia. Alkulämmittelyt tuli otettua heidän just julkaistulta debyytti-julkaisulta, joten odotukset on olemassa. Yhtye on puristanut kappaleensa omiin kuoriinsa, joiden särkyessä valuu ulos särmäistä kitaraa ja valloittavaa bassokuviota. Kokonaisuus on herkkää ja tunnetta täynnä. Tässä taitaa olla tulossa jotain pelottavaa, kuten kitaristi tokaisi keikan alussa. Hieno setti! Spell!

The Haunteesin jälkeen jääkin aikaa sopivasti ruokailuun ja nesteytykseen. Seuraavana on taas uusi tuttavuus Rami Helin Presents. Taitaa olla tällä hetkellä Suomen maalta yksi komeimmin laulavista kavereista Rami Helin. Keikan aloitus oli aikas tyrmäävän kaunista kuunneltavaa. Eikä tämä komeus jää pelkästään lauluun vaan kokonaisuus toimii ja hienosti. Mieleen tuli hieman Chris Eckman & The Walkabouts. Tästä taitaa myös olla muodostumassa jotain isompaa, ellei jo ole sitä.

Tämän päivän Ruotsi-osiosta vastasi Hurula. Kokomustista soittava yhtye painaa energialla poppia kansalla ja se tykkää kuulemastaan. Kolmen kitaristin paketti pysyy kasassa ja toimii! Tänään jää väkisinkin osa yhtyeistä näkemättä, osaksi päällekkäisyyksien vuoksi, osaksi nesteytyksen. Päivä kuitenkin päättyy ekstaasiin Alangon Ismon käsissä ja juhlakansan hurratessa käsitystä Rappiosta. Siinä on hyvä olla ja Suvilahteen kannatti tulla. Hieno tapahtuma taas kerran!

The Coffinshakers

#hurula
@hurula

#therapy?
@therapy

#ismoalanko
@ismoalanko

#thehauntees
@hauntees

Lähtöasema in action

#jytakesa

Jytäkesä 31.7.2026

Täydellinen saapuminen juhla-alueelle. Ajattelin, että kun hieman epävakaa ilmatar liikkui yläilmoissa otan nahkarotsin mukaan, mikä voisi suojata edes hiukan sateelta. Saavuin Tiivistämöön kuin uitettuna. Vettä kaadettiin taivaalta ihan kelvollisesti. Mutta saapuminen oli tarkoitus, nimittäin Plastic Tones veteli ensitavuja juuri stagella. Olin varma jo parin kappaleen kohdalla, että paras bändi oli juuri nyt lauteilla. Just sitä hienoa energiaa ja koukkua, mitä voi ja haluaa odottaa keikalla kohtaavansa. Ihan napakypäsuoritus!!

Mutta paljon oli vielä edessä. Ehdin kuunnella Litku Klemettiä pienen tovin ja Rock Siltasen Groupiin ei ollut mitään jakoa jonon vuoksi, joten jäi aikaa kuunnella Fun Lovin' Criminalsia tovi. Ei edelleenkään ollut minun juttuni. Ihan ok, mut ehkä omat fiilikset ei kohdanneet tätä nyt?! Sen jälkeen suurilla odotuksilla kuuntelemaan Ruotsalaista Atomic Swingiä ensimmäistä kertaa ever. Alkutunnelmat ensitavuista antoi jotain mitä toivoa tulevasta. Mutta jotain tapahtui tai on tapahtunut. Volyymit oli jotenkin kadoksissa ja ne tutut kappaleet, mitkä kuuluvat heidän soittokirjaan, kuulostivat hieman pehmeiltä ja jopa oudoilta. Olisin toivonut äänimaailman hieman enemmän voimaa ja särmää. Ehkä väärä sijoituminen lavan suhteen vei toivon superista jonnekin? 

 Seuraavana olikin Päälavalle tulossa Raveonettes. Nämä tanskalaiset popparit veivät homman 80-luvun saundeihin isolla surinalla. Mielessä pyöri Jesus and The Mary Chain ja muut sen ajan säri- ja surisijat. Tulihan sieltä sitten loppuksi coverina Stone Rosesia. Olipa kauniin tyylikästä! 

 Raveneottesin jälkeen huitaistiin ölperit nassuun ja siirryttiin Jytälavan tuntumaan odottelemaan The Flaming Sidebursin keikkaa, joka taisikin sitten olla paras heidän vetonsa, mitä vähään aikaan on tullut todistettua. Bändi eli ja näytti mitä on olla lavalla liekeissä. Good fuckin' Rocken and Roll! Onhan tämän jälkeen vaikea kenenkään lähteä viemään hommaa loppukliimaksiin, koska roiskeet on jo heitetty. 

 No, joka tapauksessa piti vielä The Hypnomen käydä kuuntelemassa. Onnistuin jonottelemaan itseni sisälle juuri ja juuri aivan Tiivistämön takaosaan. Aika täyttä oli. Bändi painoi menemään kauhuelokuvan tunnaria ja muita koukkuja, mutta loput jäi kokematta. Harmi, kuulosti nimittäin aikas komialta. Kaikkea ei ehtinyt/pystynyt näkemään, mutta hieno päivä! Kekkerit jatkuu taas tänään Go-Go.

Jytäkesä Go-Go 2026

Suomen paras festari tapahtuu taas. 

Jytäkesä Go-Go 31.7-1.8.2026 Suvilahdessa. 

Bändikattaus miellyttää taas kuulijaa. Sopivasti sekalaista ja mystisen hyvää tiedossa, niin maan alta, kuin pitkän linjan tuttua jytää. Se miten tapahtuma on muodostunut, elänyt ja kasvanut on hieno tarina tähän mennessä. Bändivalinnat perustuu selvästi tapaan, joka poikkeaa monesta muusta tapahtumasta. Upeaa toimintaa!

 Festarisuunnitelma 'must see' on kuitenkin tehty taas kerran, niin kuin jo monina vuosina aiemmin on ollut tapana. Yleensähän nämä suunnitelmat ovat kusassut aika pahasti monien erilaisten syiden takia. Esimerkiksi joskus Provinssi-rokissa (olikohan -87?) nökötettiin suurin aika juhlapaikan viereisellä leirintäalueella (siinä Sorsanpesän vieressä) pakettimersussa porukalla ja kuunneltiin mankalta omia herkkuja, festivaalisäiden ollessa 'ylitsepääsemättömät'. Se kuka on onnistunut vierailemaan Törnävän saaren kekkereissä säiden ollessa kohdillaan, tietää mitä tarkoitan. No, tuli kuitenkin Lou Reed ja Sator nähtyä, hiukan Sugarcubesia ja R.E.M.iä. Sugarcubes tais esittää jonkun suomikappaleenkin.

Back to the 2000-luku ja suunnitelma viikonlopuksi. Seurataan ja ihmetellään miten käy. Perjantaina olisi tarkoitus tsekata ekana power-poppia á la Plastic Tones, jonka jälkeen pikku paussi ja voi keskittyä alueen mukavuuksiin!? Klo 19:40 kompassi ohjaa Jytälavalle, jonne kipuaa Ruotsin voimannäyte Atomic Swing. Se onkin eka kerta kun tulee tämä kopla todistettua livenä! Yhtyehän on tehnyt rautaista jälkeä levyillä ja huhut kertoo kuumista keikoista. Odotukset tapissa! Sen jälkeen onkin melkoinen suora putki Hittiä lisää. The Raveonettes - The Flaming Sideburns - The Hypnomen. Tässä vaiheessa iltaa alkaa jo hikeä pukkaa ja alkaa olla päivä pulkassa, jos kaikki menee edes jotenkin tähän suuntaan.

 Lauantaiksi pitäisi ehtiä paikalle jo klo 15. Silloin uusi tulokas The Hauntees hyppää kehiin. Katsotaan miten orkka painaa Garage-tahtia niin, että juhlayleisö nikottelee kummissaan. Loppupäivän bändeistä omalla tsekkauslistalla kaikki muut, paitsi Lemonator ovat ensi-liven edessä. Wasted - Hurula - Grande Mahogany - Lemonator - Coffinshakers. Kaksi viimeksi mainittua ovat samaan aikaan eri lavoilla. Näillä näkymin Coffinshakers taitaa vetäistä pidemmän korren tällä kertaa. Mutta, palataan asiaan! Mitkä ovat sinun 'must see'-listalla? 

Voikukka korvan taa ja spittareiden kiillotus, on aika Jytäkesän! ♬♫♪♩

PERJANTAI:

16:10 LOVE PROGE -PÄÄLAVA

16:30 PLASTIC TONES -TIIVISTÄMÖ

17:30 LITKU KLEMETTI -JYTÄLAVA

17:30 GOOD BOYS -GO-GO LAVA

18:15 ROCK SILTANEN GROUP -TIIVISTÄMÖ

18:35 FUN LOVIN' CRIMINALS -PÄÄLAVA

19:40 ATOMIC SWING -JYTÄLAVA

19:40 RISTO -GO-GO LAVA

19:45 KUKKATALO -TIIVISTÄMÖ

20:45 RAVEONETTES -PÄÄLAVA

21:15 YDINPERHE -TIIVISTÄMÖ

21:50 THE FLAMING SIDEBURNS -JYTÄLAVA

21:50 FRENCH FILMS -GO-GO LAVA

22:45 URSUS FACTORY -PÄÄLAVA

23:00 THE HYPNOMEN -TIIVISTÄMÖ

🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶💤💤💤💤🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶

LAUANTAI:

14:30 LYYTI -JYTÄLAVA

14:30 PUHELINSEKSI -GO-GO LAVA

15:05 HAUNTEES -TIIVISTÄMÖ

15:40 ARPPA -PÄÄLAVA

16:50 SAMULI PUTRO -JYTÄLAVA

16:40 RAMI HELIN PRESENTS -TIIVISTÄMÖ

16:50 WASTED -GO-GO-LAVA

18:00 PLUTONIUM 74 -PÄÄLAVA

18:15 LIISA AKIMOFF & YÖKERHO -TIIVISTÄMÖ

19:10 HURULA -JYTÄLAVA

19:10 EEVIL STÖÖ -GO-GO LAVA

19:50 GRANDE MAHOGANY -TIIVISTÄMÖ

20:20 THERAPY? -PÄÄLAVA

21:25 PETOS -TIIVISTÄMÖ

21:20 LEMONATOR -JYTÄLAVA

21:20 THE COFFINSHAKERS -GO-GO LAVA

22:40 ISMO ALANKO -PÄÄLAVA

23:00 US -TIIVISTÄMÖ

#jytakesagogo

Jenkkiauto-tapahtuma 25.7.2026

 Kirkkonummen maatilapuodilla järjestettiin tänään 10-vuotisnäyttely. Paikalla monia upeita muotoiluhelmiä.

Presidentin vanha Cadillac

GMC 1955

Ford 39'

Dodge A100

DeSoto Firedome 1959

Buick Century

#jenkkiauto, #jenkkiautotapahtuma, #kirkkonummi, #maatilapuoti

Jolly Jumpers (Tavastia 17.7.2026)

 Kyllä ihmisen on hyvä olla, jos on mahdollisuus kokea, miten elävä musiikki vie mukanaan ja antaa enemmän kuin uskalsi toivoa. Tavastian lavalle nousi perjantai-iltana jotain mitä oli odottanut jo vuosia näkevänsä. Jolly Jumpersin musiikkiin on ehtinyt hartaudella tutustua jo kultaiselta 80-luvulta lähtien, mutta livenä harvemmin. Edelliskesänä Jytäkesä Go-Go tapahtuman missaaminen tuli nyt korjattua.

 Koska Jolly Jumpersin edellisestä keikasta oli tosiaan kulunut jo tovi ei osannut aavistaa mitä olisi tulossa. Keikka alkoi hartaalla hetkellä, joka ennusteli jotain isompaa. Omalle kohdalleni ei ole montakaan kertaa tullut vastaan tällaista tunnetta mitä Jolly Jumpers aiheutti illan aikana. Soittajien taito ja miten tekeminen paketoidaan niin, että se pysyy kiinnostavana ensi iskusta lavalta poistumiseen. Se vaatii jotain muutakin kuin sähköt soittimiin. Jolly Jumpersissa on jonkinlaista syvempää yhteyttä keskenään. Soittajien ruumiinkieli kertoi kaiken ja rentous paistoi Tavastian perälle asti. He selvästi nauttivat jokaisista sekunneista ja liikkeestä kappaleiden edetessä kauniina teoksina. Jotenkin tuntui, että he käsittelivät valtavaa energiamassaa pidätellen ja muokaten sitä. Sitten sitä valutettiin yleisön päälle juuri oikealla hetkellä. Äänimassat olivat erittäin selkeitä ja miksaaja onnistui myös erittäin mainiosti tuona iltana. Yksi parhaista keikoista, mitä on koskaan tullut todistettua. I Feel Power, Long Live Jolly Jumpers!

Jolly Jumpers:

Petri Hannus

Marko Leuanniemi

Keijo Pirkola

Ari-Matti Jutila

Jukka Nousiainen

#jollyjumpers

Tavastian biisi-lista 17.7.2026

1. Mama I Have to Leave 

2. Mocking bird

3. Palomino

4. Cinnamon Tree

5. Bad seed

6. Phantom zone

7. Genocide

8. Ju-Ju

9. Snowy Downtown

10. Wicked World

11. The Beach

12. I Feel Power

13. Black Betty

14. Slow Town Rules

15. Rhythm Of Fear

16. Sycamore

17. Bottle And Chain

18. Burning Land

19. Catskills

Ruohonjuuri *

KESY

 Vuosien aikana on ollut tapana poimia aina silloin tällöin matkaan jonkun itselleni tuntemattoman yhtyeen musiikkia levykaupasta tai kirpparilta, jos levy on ollut vain kohtuuhintainen tai siinä on joku houkuttava koukku ostopäätöksen tekoon. Hieman tähän tyyliin kävi KESY-yhtyeen kanssa, kun sieltä legendaarisen 'kulman takaa' napsahti kuunteluun heidän ensijulkaisu 'Äärirajan Maisemissa'. 

 KESY-yhtyeen levyn tunnistat hienosta kansitaiteesta, jossa reissua tekee pop-peikko värikkäässä sienimetsä maisemissa silmät ymmyrkäisinä, maailman ja äärirajan menosta. Tämä voisi jo olla pelkästään syy poimia julkaisu matkaan, mutta kuorien sisältä paljastuu jotain syvempää ja mielenkiintoista! Siellä kohdataan Kallio ja Marilyn, sekä Zombie Love. Itse levy on siis kokopitkä vinyylilevy, joka on myös ilmestynyt bittimaailmassa. Julkaisu on heidän ensilevynsä, joka on niputettu kasaan keikkasalkusta löydetyistä aarteista. Elikkä jatkoakin voisi olla kaiketi odotettavissa!

 Jos The Clash lauloi Lontoon palosta, niin KESY laittaa Ruttopuiston kukkimaan ja Kallion palamaan omalla energialla ja rakkaudella. Tämä Rakkaus myös valloittaa, sillä kun levy on pyörinyt soittimessa muutamia kertoja, yllättää kokonaisuus kappaleiden monipuolisuudella. Jokaisessa kappaleessa kurkkii ja pyrkii ulos se pieni toivon kipinä elämästä tai sen mahdollisuuksista. Musiikin ja soittajien välittämä viesti välittyy. Tämä julkaisu on yksinkertaisesti vaan niin elämää täynnä ja varmasti olisi hienoa kuulla Kesyä livenä. Keikkajärjestäjät HiioHoi! 

Ja levyhän on kaiken lisäksi puristettu vinyylin muotoon Suomen maalla eli Helsingin Levypuristamossa. Painomäärästä ei ole tietoa, mutta sen saa tilattua ainakin Bandcampin kautta https://kesy.bandcamp.com/album/rirajan-maisemissa tai pistäkää suoraan meiliä kesyband@gmail.com, niin varmaan hoituu yhteydet sieltäkin! 

KESY

Kina Unplugged / Matti Jortikka / Ville Haikonen / Juha Metelinen / 

Henri Keinänen /Jorge Ufonio

Mukana myös;
Tomi Kosonen / Mika Perhovaara 

Äänitys ja Miksaus; Antti Elias Huuskonen
Masterointi; Jarno Alho
Kannen Kuva; Mikael Kottelin
Julkaisija; Saturnius 

#kesy, #aarirajanmaisemissa

Kuukauden yhtye - Robert Gordon (Heinäkuu 2026)

  Robert Gordonin kohdalla olisi voinut valita aika monta levyä ihmettelyn kohteeksi. Näin ollen poiminkin sitten tähän kaksi kokopitkää.

 Tämä ensimmäinen valinta on Robert Gordon with Link Wray. Jotenkin tämä levy, jolla nimeä ei ole, on aina miellyttänyt elämän eri vaiheissa. Niin, eri elämän vaiheissa, ehkä se kertoo levyn kuolemattomista ääniaalloista. Ja onhan kyse myös debyyttilevystä. Robert Gordon on hienossa vedossa tällä levyllä ja hänen äänensä soi selkeästi. Äänessä, jossa on sitä oikeaa särmää, pehmeyttä ja tiukkuutta, mistä on helppo pitää. Toinen asia levyn laadun suhteen on päällikkö Link Wray kitarointi. Se on pinnassa kuten kuuluukin olla. Mielestäni parhaiten rullaa kakkospuolen Flyin' Saucers Rock and Roll, minkä yhtye paketoi nippuu jäätävällä menolla ja Linkin kitaran kielet kirskuvat punaisena. Aika Herkullista! Kolmas asia on koko taustayhtye The Wildcats, joka takaa kokonaisuuden toimivuuden. Levyllä on yllättävän monta rauhallista vetoa, mutta kun mennään vauhdilla on palikat niissä kohdillaan. Ehkä juuri näiden tasapaino onkin se mikä on levyä kannatellut. 

Side 1:

Red Hot- I sure miss You- Summertime Blues- Boppin' the Blues- Sweet Surrender

Side 2:

Flyin' Saucers Rock'n Roll- The Fool- It's in the bottle- Woman- Is this the Way

Levyn julkaisi Private Stock vuonna 1977 ja sen tuotti Richard Gottehrer.

Soittajat levyllä:

Robert Gordon / Link Wray / Rob Stoner / Billy Cross / Howie Wyeth / Charlie Messing / 

Richard Gottehrer

Flyin' Saucers Rock And Roll

                                                                               

🎶🎶🎶〰Too〰Fast〰to〰Live〰🎶🎶〰Too〰Young〰to〰Die〰🎶🎶🎶

 Are You Gonna Be The One-levy ilmestyi noin kolme vuotta myöhemmin kuin tuo edellä mainittu julkaisu. Levyllä soittaa myös The Wildcats, mutta yhtään samaa soittajaa ei tässä rytmiryhmässä ole. Tällä levyllä löytyy country sävyjä ja ajan henkeä. Rummutkin taitaa soida 80-lukuiseen tyyliin hieman isommin. Mausteena löytyy myös sähköisiä koskettimia ja saksofonia. Äänimaiseman ollen isosti erilainen tai moninaisempi, jopa popimpi. Gordon on kuitenkin löytänyt lähes aina levyilleen kovia kitaristeja, kuten tälläkin levyllä soittava Danny Gatton näppäilee komiasti ja soitto pukkaa esiin varsinkin menevissä rokeissa.

B-puoli avautuu kappaleella Too Fast to live, Too young to die, joka nostaa vieläkin pallikarvat pystyyn. Kappale kertoo, mitä tapahtuu kun hyppäät tiukoissa farkuissa jättimäisen rautahevosen selkään ja kajautat tien päälle. Hetkeä myöhemmin soi, ehkä paras Drivin' Wheel versio, ever. Tästäkin levystä on kulunut jo 46 vuotta! 

Side 1:

Are you gonna be the one- She's not mine anymore- Someday, Somehow- Standing on the outside of her door- Look who's blue

Side 2:

Too fast to live, too young to die- Lover boy- Drivin' Wheel- Take me back- But, but 

Levyn julkaisi RCA vuonna 1980. Tuottajina Robert Gordon, Lance Quinn ja Scott Litt.

Soittajat Levyllä:

Robert Gordon / Danny Gatton / Lance Quinn / Tony Garnier / Shannon Ford

Myös:

Paul Schaffer/Jeff Bova/John Gerber/Lloyd Green/Buddy Spicher

Hurshel Wiginton/Joseph Badcock/Wendy Suite/Dolores Edgin/Terry Vernon/Marty Nelson/

Chrissy Faith/Kathy Ingraham

Drivin' Wheel

#robertgordon

#linkwray

#dannygatton

#robstoner