Guitar Wolf / Hard-Ons / Hero Dishonest - Korjaamo Live 10.6.2026

 Ensimmäistä kertaa ilta. Nimittäin Korjaamo ja illan toinen ulkomaan artisti tuli koettua ensimmäistä kertaa. Korjaamosta kyllä aiemmin olen joskus juttuja kuullut, mutta eilinen tapahtuma-ilta osui vihdoin kohdalle, kun kolme mielenkiintoista yhtyettä sattui siellä vierailemaan.

 

Hero Dishonest tuli missattua, koska omat kaupungilla tassuttelut ja ruokailut vei oman aikansa. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Kuulin kyllä yleisöstä positiivista fibaa illan avausbändiltä.

 Seuraavana esiintyi australialainen Hard-Ons. Olen nähnyt heidät ensimmäisen kerran livenä 1991, joka tapahtui Tampereen Pakkahuoneella. Yhtye esiintyi siihen aikaan hieman eri kokoonpanolla, mutta nyt 35 vuotta myöhemmin yhtyeellä on vahvistuksia Poison Idea yhtyeestä. Jerry A Lang hoitaa pää-vokaalit tällä kertaa. Ja rumpuihin on tullut Murray Ruse. Täytyy sanoa, että yhtyeen energia ei ole vuosien saatossa kadonnut mihinkään. Hard-Onsin ydinryhmä painoi keikan menemään voimalla ja turbo punaisena. Seinän vieressä nojatessa salin seinät väpättivät mukavasti jytinän tahdissa. Setti oli tanakka kokonaisuus ja ilta oli Rayn juhla-ilta kaiken lisäksi. Jerry A laulatti yleisöä synttärifiiliksissä. These guys are the most Rollin! Yhtyeen tietämys Suomi rokista näyttää olevan myös valiotasoa. Ray ja Jerry luetteli sellaisia yhtyeitä kuten, Lama, Mana Mana, Hanoi Rocks …🫶🏻

Hard-Ons:

Raymond Ahn

Peter Black

Murray Ruse

Jerry A

 Illan Jet Rock and Roll pläjäyksestä vastasi japanilainen Guitar Wolf. Yhtye on luonut sellaisen kulttimaineen, että tämä oli pakko tsekata kun kohdille osui. Jos Hard-Ons paketoi homman energialla, niin Guitar Wolf takoi settinsä vielä asteen, kahden punaisemmaksi ja se vain turposi loppua kohden. Yhtye muistuttaa ulkoisesti rokkarikoplaa, jolle ei todellakaan tulla pullistelemaan ilman jatkoseuraamisia. Tämä osoittautui kuitenkin harhaiseksi kuvitelmaksi. Hikisen keikan jälkeen basisti ja rumpali hyppäsivät saman tien myyntikojulle hikeä valuen ja erittäin kohteliaina. Itse keikka oli kyllä heidän omaa Jet Rokkia, missä homma kiihtyi välillä ylinopeudeksi ja yht' äkkiä basisti leijuu jo yleisön päällä mikki suussa. Kaikki annetaan ja kaikki otetaan! Äänimaailman seasta tunnisti jopa jotain tuttua säveltä punkin & rokin alueelta, mutta sekin oli paketoitu Jet Rock and Rolliin. Aivan uniikki yhtye ja hieno sellainen!

Guitar Wolf:

s e i j i

G o t z

t a k u r o

Niin, Korjaamo. Just hieno paikka erilaisiin tapahtumiin. Hieno piha-alue, sekä muut tilat. Nytkin taisi olla pari muuta tapahtumaa muissa tiloissa. Vaunusali sopivan kokoinen mellastaville bändeille. Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen paikka!!

Kuukauden Yhtye - Brownsville Station, A Night On The Town (Kesäkuu 2026)

 Hubba Bubba suuhun ja levy pyörimään. Ehdoton bileiden nostattaja Browsville Station tekee hienoa jälkeä monilla heidän levyillään. Yhtye soittaa just niin kuin haluaisin muistavan 70-luvun jytäpopparit. Kappaleiden rakenteiden sisältä paistaa perinnemusiikin tunne ja se soitetaan ulos lujaa. Välillä pidätellään tunnetta, mutta kun se puhalletaan ulos, niin mökin maalikerros varisee paksummasta maalisudin jäljestä huolimatta. Jostain syystä tästä yhtyeen kakkos-levystä 'A Night On The Town' (1972) on muodostunut oma suosikki Brownsville Stationin tuotannosta. No, onhan 'Yeah' levyllä meno aika reippaasti plussalla ja mukana muutama jäätävä hitti. Mutta kyllä tällä levyllä viimeistään kauniin Jonah's Here To Stay jälkeen, lainakappale Leavin Here kohdalla alkaa maailma vilistä silmissä ja ilmakitaraote virittäytyy kainalot hiessä. Detroit Classic! Vielä pitäisi puuttuva palanen No BS-levy jostain kaivaa. Ikinä ei ole tullut vastaan vielä, mutta ehkä joku päivä.

Brownsville Station 

Cub Koda - Guitar

Mike Lutz - Guitar

Tony Driggins - Bass

T.J. Cronley - Drums

Henry Weck - Drums => 1971

Levyt:

No BS 1970

A Night On The Town 1972

Yeah! 1973

School Punks 1974

Motor City Connection 1975

Brownsville Station 1977

Air Special 1978

Sky Dee And The Demons - Live at the WeeGee 8.5.2026

  Pieni askel taidegalleriassa eri huoneeseen ja olet seuraamassa popmusiikin live-esitystä. WeeGee avasi ovensa tällä kertaa ilmaiskonsertilla KaMu-klubilla. WeeGee musiikki-illat lähti liikkeelle mainion Meteliä ja Meininkiä-näyttelyn saattelemana. Tapiolassa on ehditty nauttia useita erimakuisista ja hajuisista rokkipoppiyhtyeistä. Tällä kertaa lavalle astui kaksi yhtyettä. 

Ensimmäisenä lavan äänet täytti bluespoljenta. Vahvasti jytisevä Jack King Noir Band polkaisi boogiepoljinta trion muodossa. Räyheää menoa ja erinomaista klubi tai pub tavaraa. Stunning Boogie!

 Pienen happihyppelyn jälkeen ehti aloittaa illan toinen akti. Sky Dee and The Demons poikkesi tyylillisesti edellisestä. Nyt oltiin alusta alkaen ilmavassa tilassa ja äänimassa eteni hienosti nytkähdellen. Varpaat alkoivat taputella klubin lattiaa rytmin mukana ihan itsestään. Ymmärtääkseni lavalla oli vierailevana tähtenä tällä keikalla Antero Priha, jonka soitin olikin isossa osassa. Kokonaisuus keikassa oli maulla rakennettu ja tämän setin voisi hyvinkin nähdä vaikkapa aurinkoisessa Ruisrokin tai Jytäkesä Go-Go päälavalla. Mielessä vilahteli mielikuvia Havanna 3am tai Studio One kaiuista. No sellaisia oli vilahdukset, mutta hienoja ja kokonaisia musiikkiesityksiä kaikkinensa. Sanoisin Tyylikästä!

#weegee

#jackkingnoirband

#skydeeandthedemons

Kuukauden Yhtye - Two Headed, Fear Nothing My Love (Toukokuu 2026)

 Niin uunituore julkaisu, että hohkaa vielä punaisena. Ei muuta kuin lisää kierroksia! Chaputa Records julkaisee ruotsalaiskaksikon ensimmäisen kokopitkän levyn Fear Nothing My Love. Menemättä näiden herrojen muihin projekteihin, (mitkä ovat myös aika vakuuttavalla tasolla, The Hellacopters, The Sewergrooves, The Strengbrew, Royal Cream) näyttää siltä, että duo-hommatkin sujuu kohtalaisen hienosti. Levy täynnä omia sävellyksiä, jotka koukuttaa kuulijaa vääntämään volyyminappulaa isommalle. Jotenkin tuntuu, että miehet ovat jammailleet vuosia keskenään kellareissa ja pub-keikoilla. Jossain vaiheessa on huomattu taskunpohjalle kasaantuneista popsävelmistä, jotka voisi vaikka paketoida nippuun. Nyt näitä pieniä helmiä on prässätty vinyyliuraan. Ei muuta kuin metsästämään Kaksipäistä! Se voi mahdollisesti yllättää mieluisasti! 

Hot Stuff: States

"It's the same old song. Keeps repeating in my head from morning til the dawn"

Two Headed punaisena

Robert Eriksson ja Kurt Dräckes = Two Headed

Levyn julkaisi Chaputa Records

#twoheaded, #chaputarecords

Blogin nimi

 Pahoittelut säätämisestä! Joku ehkä huomannutkin blogin nimen muuttuneen. Halusin uusia blogin nimen, mutta tarkoitukseen sopivaa ei sitten helpolla synny. Joku mikä edes hieman sopisi tyyliin. Aiempi nimi oli lainassa yhdeltä maailman kovimmalta yhtyeeltä Rock’n Roll Triolta ja heidän versioon kappaleesta The Train kept a rollin'. Juna kulkee kuitenkin edelleen, mutta jatketaan nyt uudella nimellä. Se tulee olemaan myös YouTube-kanavalla samanniminen, joten toivottavasti sieltä löytyy jatkossakin jotain kiinnostavaa. Rock and Roll Jukebox jatkaa edelleen saman nimen alla. Eli mainstreamin sivupolkuja kuljetaan, mutta laadukkaita ja outoja yhtyeitä kunnioittaen.

Blogin Kaikille lukijoille isot kiitokset! Teitä on jostain syystä ympäri maailmaa vaikka kirjoitukset on kömpelösti kirjoitettuna suomenkielellä. You Rock!

Kirjoitukset blogiin muodostuvat omista musiikkimieltymyksistä ja muista mielenkiintoisista asioista joita omalle kohdalle on osunut. Jatkossa tekstit löytyvät Broken Amp nimisenä. 

Aurinkoista kevättä ja kesää kaikille 🌼🫶🏻☀️

The Cramps - Back To The Bone

 The Cramps yhtyeen Legendaarinen Off The Bone kokoelma ilmestyi jo vuonna 1983. Sen lisäksi, että kyseinen levy on täynnä timanttista rytmimusiikkia, painettiin julkaisun ensimmäisen version kansitaide 3D väreihin. Levyn tuotti Alex Chilton ja julkaisijana oli Illegal Records. Levyn mukana tuli kansitaiteen tiirailua varten myös 3D-lasit.

 Nyt, noin 42 vuotta myöhemmin (2025) julkaisee hieman epämääräinen ILP Records Company kakkososan tuolle ensimmäiselle, nimellä Back To The Bone. Ulkonäkö levyllä on samanhenkinen ja myös 3D väreissä. Vain lasit puuttuvat, mutta nehän löytyykin toisista kansista. 

The Crampsia on aika usein kyllä sörkitty kummallisilta tahoilta ja yhtyeen julkaisuja on pulpahdellut erinäköisinä, sekä hajuisina yleiseen jakeluun. Bootlegit ovat yleensä aika sohjoista äänentasoltaan, mutta aina välillä jotain hienoakin, kuten tämä Back To The Bone. Epäviralliseksi julkaisuksi äänentoistoltaan ihan rapiasti soi ja biisit valittu maulla levylle, hyvällä maulla. 

'''Get Off The Road'''

Off The Bone, 1983 Illegal Records ILP 012 

Back To The Bone, 2025 ILP 013 (ltd 100)

The Godfathers - Lesbian Café/Going Wrong

 

 Kestosuosikki The Godfathers jytää edelleen! Omakohtainen diggailu yhtyeen kohdalla on jo jakautunut viidelle vuosikymmenelle! Ensi kohtaaminen tapahtui muinaisella 80-luvulla, jolloin yhtye takoi sellaisella voimalla poppia nuoren miehen tärykalvoille, joka vei kuulijan sellaiseen olotilaan, jossa oli ihan mukava olla. Yhtye muodostui Sid Presley Experience ja The Unholy Trinity yhtyeen soittajista ja The Godfathersin ensimmäiset 12" julkaisut muodostuivat erittäin kuuntelukelpoisia poppilättyjä ja jatkoa seurasi. Kuten nyt tämä uusi seiskatuumainen, joka pitkien toimitustuskien jälkeen päätyi viimein omalle levylautaselle. (Ei muuten ole mikään helppo prosessi tilata EU:n ulkopuolelta. Tullit ja postit kohtalainen osuus koko tilauksesta ja sitten vielä lätkäsivät alv:t päälle). 

Mutta itse sinkkuhan on aivan ehdoton molemmilta puoliltaan, sekä ulkoisesti että sisältä. Kansitaiteilija on onnistunut työssään ja viivanjälki on kohdillaan! Kaiuttimet täyttyy hienosta ja tutusta äänivallista, joka aika usein tämän yhtyeen kohdalla on tapahtunut. Ovat näköjään lyöneet prässäyksen molemmille puolille parasta laatua! Hup - Two - Three - Four...!! Yhtyeen soundimaailma on edelleen tasokasta ja tarttuvaa kuin mitä se oli Vic Mailen tuottamilla levyillä vaikkakin alkuperäisjäseniä ei taida olla mukana kuin laulaja Peter, tai ainakin jytä on heti tunnistettavissa. Volyymit kaakkoon!