Ruotsin laivalla varmaan kaikki finskit ovat käyneet. Tuttua on varmaan myös matkustajille ne trubaduuri-esitykset, joita risteilijän pubeissa kuulee. Laivareissulle olin itsekin jostain syystä lähtenyt ja hytti tsekkauksen jälkeen laivan käytäville tallustelemaan lähtenyt ja päätynyt pubiin kuuntelemaan akustista musaa. Mutta, tässä tapauksessa esiintyvä blondi oli kovin tutun oloinen, mutta joku ei täsmännyt?
Oliko kyse oli juuri kappaleista, mitä hän esitti tai ympäristöstä, missä ne esitettiin. Vai kenties kyse artistista, joka hän oli? Kappaleet olivat rock-balladeita, jotka ovat varmaan kaikille varttuneemmille ja ehkäpä jopa nuoremmille kuulijoille tuttuja. Biitlesiä ja Stonesia jne..
Aikani kuunneltuani esityksiä rohkaisin itseäni artistin puheille, koska paikalla oli tosin vain kourallinen ihmisiä. Vähäinen ihmismäärä antoi hyvän mahdollisuuden tähän ja syyn lähestyä lavaa (trubaduurin tuolia) ilman suurempia ponnistuksia. Mitenkään sähköiseksi tunnelmaa nimittäin en olisi luokitellut tuolla baarissa silloin. Ilman kyseistä esiintyjää en tätä toimenpidettä todellakaan olisi tehnyt, mutta fiilis oli sellainen, että tämä on nyt tehtävä. Ja menin.
Tervehdin herraa ja esitin toiveeni rallienglannilla lyhyesti kutakuinkin näin ”Never had a chance to hear these couple songs in live. Is it possible to hear (kerroin kappaleet) or at least something from your own band setlist.”
Oi sitä hämmennystä, mitä muusikon naamalta paistoi. ”Mistä voit tietää nämä kappaleet?” Ehkä hän oli vain kohtelias. Itse en nähnyt siinä mitään ihmetyksen aihetta, olihan kyse maailman parhaista biiseistä, ainakin minulle. Pari sanaa vaihdoimme samalla ja hetken päästä kuultiin toivekappale ja pari muutakin bonusta hänen omaan uraansa liittyvää.
Olin juuri tavannut Yhden Suurista! The Renegades yhtyeen laulajan Kim Brownin. Vuosi oli 2000?
Tajusin vasta myöhemmin seuraavalla viikolla, mitä oli tapahtunut. Nämä jäbät oli pistänyt Suomen aika lailla täysin sekaisin 60-luvulla. Jos vertailukohtaa hakee heidän tekemisessään niin hieman vastaavasti sekoitti pakkaa Dingo 80-luvulla, mutta nämä herrat tekivät sen ensimmäisen kerran pohjolassa ja kuulemma vielä isommin.
Kappaleet, jotka kuultiin tuolla aika lailla tyhjässä pubissa silloin olivat ainakin nämä;
My heart must to the crying, Cadillac, Seven Golden Daffodils.
R.I.P. Mr. Kim Brown