Säröä, Sulosointuja ja Harmoniaa. Kosketuksia musiikin ihmemaailmasta vuosien varrelta tähän päivään. Hurmoshenkisiä tapahtumia on matkalle sattunut ja vinyylille tallennettu äänimaisema on vain lisännyt hurmosta. Erään musiikkidiggarin
kirjoituksia rakkaudesta musiikkiin. Tietyllä varauksella mennään ja polku on omanlainen. Kiirettä ei ole ja aiheen sivussa jotain muutakin hörinää 💛⚓⌛🎵🎶🎸⏯💛🔔🔊🎶 The train kept-a-rollin' all Night Long with snowmoskiitto
Jotkut asiat toteutuvat vääjäämättä elämän aikana, kuten hampaiden tai hiusten pesu, jos muistaa.
Kuitenkin, asia mikä realisoituu joka vuosikymmenen aikana ja viitenä peräkkäisenä alkaa olla jo vakiotoimintaa. Jonkinlaisesta diggailusta voisi ehkä olla kysymys, jos samaan yhtyeeseen törmää tähän tahtiin tai ehkä yhtye vain yksinkertaisesti on tien päällä jatkuvasti. Ehkä molempia!
Ruotsin kuninkaalliset tuli jo tutuksi heidän ensimmäisellä Suomi visiitillä. Bändi esiintyi Turussa Kårenilla vuonna 1986 yhdessä The Pushtwangersin kanssa. Sen keikan ansiosta tuli todistettua tämä vuonna 2021 toteutunut akti. Alkuillan keikalla kuultiin yhtyeen laajasta settilistasta laadukas valikoima 'Temptation Pays Double' mini-lp:n ja viimeisimmän julkaisun 'Solna' välissä syntyneitä The Nomads kappaleita. Unohtamatta tietenkään The Screaming Dizbusters klassikkoa!
Koskaan ei ole tarvinnut pettyä näiden miesten tarjontaan. Kerrassaan kaunista kuunneltavaa.
Solnan aatelisryhmä The Nomads kuuluu levyhyllyn perustuksiin. Bändi, jolta voi valita minkä tahansa levyn soittimelle ja olla pettymättä valintaan. Yhtye vakuuttaa levyllä ja se vakuuttaa livenä. Heidän musiikki on hieno yhdistelmä omaa ja tuttuja klassikko-yhtyeiden maailmaa, kuten Roky Erikson, Alex Chilton, The Standells, Third Bardo, the Sonics, The Lyres..muutama mainittuna. Ensimmäiset Nomadsin levyt ilmestyi itselleni 80-luvun puolivälissä, olisko ollut 1984 ja ne olivat kaksitoistatuumaiset Temptation Pays Double ja Where The Wolf Bane Blooms. Swingin Zombie Production. Silkkaa rautaista Jöötiä! Ja joku väitti, että 80-luku oli tylsää musiikillisesti. Melkein väittäisin, että oli kuitenkin mielenkiintoisin.
80-luvulla oli hieman vaikeampaa tavoittaa ulkomaailmaa, kun taas tänä päivänä kaikki on napin takana. The Nomadsin levyjä kyllä eksyi suomalaisiin levykauppoihin, mutta jotain julkaisuja joutui kyllä kalastelemaan välillä aika kaukaakin. Pienkustannelehdet välittivät silloin tietoa ja jotain radiostakin kuuli, kuten esimerkiksi massiivinen radiopläjäys Räkärodeo tuli 90-luvulla, jonka lähetyksen kuulematta jättäminen aiheutti tunteenpurkauksia ja huolta.
Kuvassa: Where The Wolf Bane Blooms 12" ja
Temptation Pays Double 12", sekä
Stagger In The Snow kasetti.
(90 minutes of rare studio out-takes,
private demos & stunning live recordings!
Strictly limited edition!)
Kahdesta ekasta 12" julkaisusta seurasi luonnollisesti kokoelma-levy, mikä onkin millä tahansa asteikolla mitattuna aika korkealla garage-rokin maailmassa. Levy on Outburst ja julkaisuvuosi 1984. Klassikko!
Side 1.
The way you touch my hand
Where the wolf bane blooms
I'm 5 years ahead of my time
I'm not like everybody else
Real gone lover
Lowdown shakin' chills
Side 2.
Rat fink a boo-boo
Don't tread on me
Stranger blues
Milkcow blues
Sometimes good guys don't wear white
The Nomads:(Outburst)
Nick Walhberg
Hans Östlund
Ed Johnsson
Tony Carlsson
Frank Minarik
Outburstin jälkeen Nomadsin julkaisuja onkin alkanut ilmestyä omaan levyhyllyyn. Viimeisimpänä Solna ja 10" Loaded Deluxe Ep. Hieno Bändi! Kuunnelkaapa vaikka Solna-levyltä kaunis 20 000 Miles.
Viimeisimmän levyn The Nomads kokoonpano:
Niklas Walhberg, Hans Östlund, Björne Fröberg, Joakim Ericson,
The Nomads & The Maharajas 2x7" - Chaputa Records The Maharajas- Don't look back & For your love The Nomads- She ain't no use to me & Fire of love
The Nomads on kuulunut jo pitkään peruspilareihin, mitä levyhyllyjen kiekkoihin tulee. Jos pelkästään lasken seiskatuumaiset, niin tämä on kaiketi 13:sta Nomadsin sinkku. The Nomadsin tiukka ote musiikkiin ei ole pettänyt livenä kertaakaan ja he omaavat soundin, mikä yksinkertaisesti kuullostaa hemmetin hienolta. Kuten tälläkin pikkukiekolla yhtye polkee pedalia ja antaa kitaroiden möristä tutulla kaavalla. Tämä tuplasinkku pitää sisällään molemmilta yhtyeiltä muhkeat coverit 60-luvun garage klassikoista.
The Maharajas on itselleni ensi tuttavuus, vaikka bändistä aiemmin olen jotain lukenut. Eka kertaa kuitenkin omalla lautasella ja varsin komian version The Remainsin Don't look back kappaleesta pojat heittävät. Yhtyeellä on vahva tausta aiemmista ruotsalaisista garage-yhtyeistä kuten, Crimson Shadows, The Strollers, The Maggots & The Stomackmouths.
Jotenkin olisin halunnut kuulla molemmilta myös omaa tuotantoa, mutta näin hyvä.
Tässä kyseisessä 2x7" kappaleessani on The Nomadsin sinkussa näköjään kaksi samaa puolta "She aint no use to me", mutta vain etiketeissä. Keräilyharvinaisuus siis 😏.
Formaattina tuplasinkula on kyllä hieno. Sen lisäksi, että niistä löytyy yleensä "ne" parhaat biisit on se myös hienoa katseltavaa ja mukavaa pideltävää, levytkin ovat paksua prässimuovia, joka varmaan kestää kovemmankin pyörittelyn.
Kiitokset Chaputa Recordsille! Nopea ja varma toimitus.
Ulkona 22 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Kyytipojaksi pari olutta, kyllä.
