Levyhiplaajien konferenssi oli Espoon kulttuurikeskuksessa aurinkoinen. Paljon asiaan perehtyneitä ammattilaisia esittelmöimässä levyjään ja samalla myös pyrkivät pieneen kaupanhierontaan. Väkeä paikalla kohtalaisen hyvin ja mukavaa puheensorinaa levyistä. Hieno tapahtuma!
Vuoden eka messutapahtuma avautui pikku pakkasessa Tapiolan ytimessä, kulttuurikeskuksessa. Itse olin paikalla sopivasti heti kympin pintaan. Väkeä oli saapunut pläräämään heti alkuun kohtalaisesti, joten tilaa oli ihan rauhalliseen kahlaamiseen kaukaloiden äärellä. Tunnin päästä olikin jo vaikeuksia etsiä sopivaa koloa laarien ääreen. Myyjiä oli sisääntulokerros täynnä ja ehkä, jopa enemmän mitä viime kerralla.
Yleensä pöydät täyttyvät pääosin ammattimyyjien tarjonnalla, mutta välillä löytyy jotain harrastajia myös myyntihommissa. Näistä pöydistä hyvällä tuurilla löytyy jotain mainioita ylläreitä. Ensimmäiset ostot tuli tehtyä levyliikkeen osastolla, josta löytyi ihan hyvää rootsmusiikkia, vanhempaa ja uudempaa kamaa. Mitään keräilyjuttuja en ollut hakemassa ja yleensäkin hankinnat on kuuntelu tarkoitukseen. Ensimmäiseltä myyjältä löytyi just hyvää musiikkia kuunteluun, jossa puntti väpättää kivasti.
Seuraavaksi alkoi pöytien haravointi hieman laajemmin. Eniten aikaa menee näissä pöydissä, missä levyt on sekaisin. Ei aakkos- tai genrejärjestystä. Mutta kyllä näistä varsin usein sormet turtana löytyy kyllä jotain herkkuja ja tämähän on sitä löytämisen riemua näissä tapahtumissa. Kuten näilläkin messuilla kävi.
Päivän havainto: Vaikka myyntiporukka koostui pääasiassa hieman kokeneemmista myyjistä, oli yllätys että paikalla oli myös nuorisoa asiakaspuolella kohtalaisen hienosti.
Paras löytö itsellä tällä kertaa oli Stonesin ’Sticky Fingers’. Jo kerran omassa hyllyssä ollut levy, minkä joskus annoin kaverille synttärilahjaksi, löytyi nyt ilmeisesti Ruotsista tulleen myyjän laarista. Levyn kunto jopa ihmetytti. Hienokuntoinen ja vuodelta 1971. Harvemmin tällaista nähnyt missään. Hetkeä myöhemmin toiselta myyjältä löytyi vielä nuottivihko kyseisestä levystä. Pitihän se saada siihen kylkeen.
 |
| Sticky Fingers & Nuottivihko |
Lähes neljä tuntia siinä meni messuillessa ja muutama mukana lätty vaihtoi omistajaa. Onhan nää mukavia tapahtumia vaikka jossain kohdin joutui ihmettelemään vinyylien hintaa, joissa tuntui olevan pikkasen liiottelua. Iltaan olisi ollut tarjolla vielä humppa-ilta samassa paikassa, mutta se jäi tällä kertaa. Lauteilla oli Terveet Kädet
Taas on aikaa pätkähtänyt viime kerrasta, kun levymessuilla on tullut poikettua. Tänään suunnitelmassa kuitenkin vierailla jopa kahdesti paikalla. Ensin itekseen ja myöhemmin tyttären kanssa. Paikkana on Espoon kulttuurikeskus, jossa on aiemminkin vinyylejä ollut esillä. Ovet aukeaa jo klo 9, jolloin olisi tarkoitus olla paikalla. Tätä odotellessa hörpitään aamukahvit ja palataan fiiliksiin ja löytöihin myöhemmin tänään.
Siitä olikin kulunut jo tovi kun viimeksi näissä kekkereissä on tullut poikettua. Tämä joka puolella hääräävä Mr Covid painanut nämäkin tapahtumat ahtaalle, mutta nyt näin sattumalta ilmoituksen seinällä edellispäivänä. Joten aamusumppien jälkeen nokka kohti Espoon kulttuurikeskusta ja levymessuille. Hirveitä ostovärinöitä ei ollut, mutta onhan näin ennenkin ollut ja paikalta ollaan poistuttu levykassien sangat notkuen kohti kuuntelunautintoja. Ovet aukesivat klo 11 ja itse saavuin paikalle hieman ennen puolta päivää. Väkeä paikalla oli ihan sopivasti, joten plärääminen ei tuottanut tuskaa. Nopea kierros ja pari kiekkoa kainaloon. Ensimmäinen ostos oli The Rats yhtyeen julkaisu. Rotta yhtyettä en ole ennen kuunnellut, mutta yhtyeen laulajan muut musiikki jutut ovat tulleet vuosien saatossa varsin tutuiksi. Dead Moon ja Lollipop Shoppe ovat timanttia! Toinen mukava löyty oli The Planet Rockersin Hillbilly Beat vinyyli julkaisu. Levy tuli alkujaan vain cd:nä ulos, mutta myöhemmin julkaistiin vinyylinä ja olihan se otettava matkaan. Nämä messut selvittiin huokeasti, mutta laadulla! Go cat Go!
