Säröä, Sulosointuja tai Harmoniaa. Rahinaa ja Kirkkaita säveliä musiikin ihmemaailmasta vuosien varrelta tähän päivään. Hurmoshenkisiä tapahtumiakin on matkalle sattunut ja vinyylille tallennettu äänimaisema on vain lisännyt hurmosta. Erään musiikkidiggarin
kirjoituksia rakkaudesta musiikkiin. Tietyllä varauksella mennään ja polku on omanlainen. Aiheen sivussa muutakin hörinää ´vakavalla` otteella ❤️🔥 🎶🎶The train kept-a-rollin' all Night Long!
Ensimmäistä kertaa ilta. Nimittäin Korjaamo ja illan toinen ulkomaan artisti tuli koettua ensimmäistä kertaa. Korjaamosta kyllä aiemmin olen joskus juttuja kuullut, mutta eilinen tapahtuma-ilta osui vihdoin kohdalle, kun kolme mielenkiintoista yhtyettä sattui siellä vierailemaan.
Hero Dishonest tuli missattua, koska omat kaupungilla tassuttelut ja ruokailut vei oman aikansa. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Kuulin kyllä yleisöstä positiivista fibaa illan avausbändiltä.
Seuraavana esiintyi australialainen Hard-Ons. Olen aiemmin kerran heidät livenä nähnyt, joka tapahtui Tampereen Pakkahuoneella 1991. Yhtye esiintyi siihen aikaan hieman eri kokoonpanolla, mutta nyt 35 vuotta myöhemmin yhtyeellä on vahvistuksia Poison Idea yhtyeestä. Jerry A Lang hoitaa pää-vokaalit tällä kertaa. Ja rumpuihin on tullut Murray Ruse. Täytyy sanoa, että yhtyeen energia ei ole vuosien saatossa kadonnut mihinkään. Hard-Onsin ydinryhmä kyllä painoi menemään turbo punaisena ja voimalla. Seinän vieressä nojatessa salin seinät väpättivät mukavasti jytinän tahdissa. Setti oli tanakka kokonaisuus ja ilta oli Rayn juhla-ilta kaiken lisäksi. Jerry A laulatti yleisöä synttärifiiliksissä.
Illan Jet Rock and Roll pläjäyksestä vastasi japanilainen Guitar Wolf. Yhtye on luonut sellaisen kulttimaineen, että tämä oli pakko tsekata kun kohdille osui. Jos Hard-Ons paketoi homman energialla, niin Guitar Wolf takoi settinsä vielä asteen, kahden punaisemmaksi ja se vain turposi loppua kohden. Yhtye muistuttaa ulkoisesti rokkarikoplaa, jolle ei todellakaan tulla pullistelemaan ilman jatkoseuraamisia. Tämä osoittautui kuitenkin keikan jälkeen harhaiseksi kuvitelmaksi. Hikisen keikan jälkeen basisti ja rumpali saman tien myyntikojulle hikeä valuen ja erittäin kohteliaina. Itse keikka oli kyllä heidän omaa Jet Rokkia, missä homma kiihtyi välillä ylinopeudeksi ja yht' äkkiä basisti leijuu jo yleisön päällä mikki suussa. Kaikki annetaan ja kaikki otetaan! Äänimaailman seasta tunnisti jopa jotain tuttua säveltä punkin & rokin alueelta, mutta sekin oli paketoitu Jet Rock and Rolliin. Aivan uniikki yhtye ja hieno sellainen!
Niin, Korjaamo. Just hieno paikka erilaisiin tapahtumiin. Hieno piha-alue, sekä muut tilat. Nytkin taisi olla pari muuta tapahtumaa muissa tiloissa. Vaunusali just sopivan kokoinen mellastaville bändeille.
Hubba Bubba suuhun ja levy pyörimään. Ehdoton bileiden nostattaja Browsville Station tekee hienoa jälkeä monilla heidän levyillään. Yhtye soittaa just niin kuin haluaisin muistavan 70-luvun jytäpopparit. Kappaleiden rakenteiden sisältä paistaa perinnemusiikin tunne ja se soitetaan ulos lujaa. Välillä pidätellään tunnetta, mutta kun se puhalletaan ulos, niin mökin maalikerros varisee paksummasta maalisudin jäljestä huolimatta. Jostain syystä tästä yhtyeen kakkos-levystä 'A Night On The Town' (1972) on muodostunut oma suosikki Brownsville Stationin tuotannosta. No, onhan 'Yeah' levyllä meno aika reippaasti plussalla ja mukana muutama jäätävä hitti. Mutta kyllä tällä levyllä viimeistään kauniin Jonah's Here To Stay jälkeen, lainakappale Leavin Here kohdalla alkaa maailma vilistä silmissä ja ilmakitaraote virittäytyy kainalot hiessä. Detroit Classic! Vielä pitäisi puuttuva palanen No BS-levy jostain kaivaa. Ikinä ei ole tullut vastaan vielä, mutta ehkä joku päivä.
Pieni askel taidegalleriassa eri huoneeseen ja olet seuraamassa popmusiikin live-esitystä. WeeGee avasi ovensa tällä kertaa ilmaiskonsertilla KaMu-klubilla. WeeGee musiikki-illat lähti liikkeelle mainion Meteliä ja Meininkiä-näyttelyn saattelemana. Tapiolassa on ehditty nauttia useita erimakuisista ja hajuisista rokkipoppiyhtyeistä. Tällä kertaa lavalle astui kaksi yhtyettä.
Ensimmäisenä lavan äänet täytti bluespoljenta. Vahvasti jytisevä Jack King Noir Band polkaisi boogiepoljinta trion muodossa. Räyheää menoa ja erinomaista klubi tai pub tavaraa. Stunning Boogie!
Pienen happihyppelyn jälkeen ehti aloittaa illan toinen akti. Sky Dee and The Demons poikkesi tyylillisesti edellisestä. Nyt oltiin alusta alkaen ilmavassa tilassa ja äänimassa eteni hienosti nytkähdellen. Varpaat alkoivat taputella klubin lattiaa rytmin mukana ihan itsestään. Ymmärtääkseni lavalla oli vierailevana tähtenä tällä keikalla Antero Priha, jonka soitin olikin isossa osassa. Kokonaisuus keikassa oli maulla rakennettu ja tämän setin voisi hyvinkin nähdä vaikkapa aurinkoisessa Ruisrokin tai Jytäkesä Go-Go päälavalla. Mielessä vilahteli mielikuvia Havanna 3am tai Studio One kaiuista. No sellaisia oli vilahdukset, mutta hienoja ja kokonaisia musiikkiesityksiä kaikkinensa. Sanoisin Tyylikästä!
Niin uunituore julkaisu, että hohkaa vielä punaisena. Ei muuta kuin lisää kierroksia! Chaputa Records julkaisee ruotsalaiskaksikon ensimmäisen kokopitkän levyn Fear Nothing My Love. Menemättä näiden herrojen muihin projekteihin, (mitkä ovat myös aika vakuuttavalla tasolla, The Hellacopters, The Sewergrooves, The Strengbrew, Royal Cream) näyttää siltä, että duo-hommatkin sujuu kohtalaisen hienosti. Levy täynnä omia sävellyksiä, jotka koukuttaa kuulijaa vääntämään volyyminappulaa isommalle. Jotenkin tuntuu, että miehet ovat jammailleet vuosia keskenään kellareissa ja pub-keikoilla. Jossain vaiheessa on huomattu taskunpohjalle kasaantuneista popsävelmistä, jotka voisi vaikka paketoida nippuun. Nyt näitä pieniä helmiä on prässätty vinyyliuraan. Ei muuta kuin metsästämään Kaksipäistä! Se voi mahdollisesti yllättää mieluisasti!
Hot Stuff: States
"It's the same old song. Keeps repeating in my head from morning til the dawn"
Pahoittelut säätämisestä! Joku ehkä huomannutkin blogin nimen muuttuneen. Halusin uusia blogin nimen, mutta tarkoitukseen sopivaa ei sitten helpolla synny. Joku mikä edes hieman sopisi tyyliin. Aiempi nimi oli lainassa yhdeltä maailman kovimmalta yhtyeeltä Rock’n Roll Triolta ja heidän versioon kappaleesta The Train kept a rollin'. Juna kulkee edelleen, mutta jatketaan nyt uudella nimellä. Se tulee olemaan myös YouTube-kanavalla samanniminen, joten toivottavasti sieltä löytyy jatkossakin jotain kiinnostavaa. Rock and Roll Jukebox jatkaa edelleen saman nimen alla.
Blogin Kaikille lukijoille isot kiitokset! Teitä on jostain syystä ympäri maailmaa vaikka kirjoitukset on kömpelösti kirjoitettuna suomenkielellä. You Rock!
Kirjoitukset blogiin muodostuvat omista musiikkimieltymyksistä ja muista mielenkiintoisista asioista joita omalle kohdalle on osunut. Jatkossa tekstit löytyvät Broken Amp nimisenä.
The Cramps yhtyeen Legendaarinen Off The Bone kokoelma ilmestyi jo vuonna 1983. Sen lisäksi, että kyseinen levy on täynnä timanttista rytmimusiikkia, painettiin julkaisun ensimmäisen version kansitaide 3D väreihin. Levyn tuotti Alex Chilton ja julkaisijana oli Illegal Records. Levyn mukana tuli kansitaiteen tiirailua varten myös 3D-lasit.
Nyt, noin 42 vuotta myöhemmin (2025) julkaisee hieman epämääräinen ILP Records Company kakkososan tuolle ensimmäiselle, nimellä Back To The Bone. Ulkonäkö levyllä on samanhenkinen ja myös 3D väreissä. Vain lasit puuttuvat, mutta nehän löytyykin toisista kansista.
The Crampsia on aika usein kyllä sörkitty kummallisilta tahoilta ja yhtyeen julkaisuja on pulpahdellut erinäköisinä, sekä hajuisina yleiseen jakeluun. Bootlegit ovat yleensä aika sohjoista äänentasoltaan, mutta aina välillä jotain hienoakin, kuten tämä Back To The Bone. Epäviralliseksi julkaisuksi äänentoistoltaan ihan rapiasti soi ja biisit valittu maulla levylle, hyvällä maulla.
Kestosuosikki The Godfathers jytää edelleen! Omakohtainen diggailu yhtyeen kohdalla on jo jakautunut viidelle vuosikymmenelle! Ensi kohtaaminen tapahtui muinaisella 80-luvulla, jolloin yhtye takoi sellaisella voimalla poppia nuoren miehen tärykalvoille, joka vei kuulijan sellaiseen olotilaan, jossa oli ihan mukava olla. Yhtye muodostui Sid Presley Experience ja The Unholy Trinity yhtyeen soittajista ja The Godfathersin ensimmäiset 12" julkaisut muodostuivat erittäin kuuntelukelpoisia poppilättyjä ja jatkoa seurasi. Kuten nyt tämä uusi seiskatuumainen, joka pitkien toimitustuskien jälkeen päätyi viimein omalle levylautaselle.(Ei muuten ole mikään helppo prosessi tilata EU:n ulkopuolelta. Tullit ja postit kohtalainen osuus koko tilauksesta ja sitten vielä lätkäsivät alv:t päälle).
Mutta itse sinkkuhan on aivan ehdoton molemmilta puoliltaan, sekä ulkoisesti että sisältä. Kansitaiteilija on onnistunut työssään ja viivanjälki on kohdillaan! Kaiuttimet täyttyy hienosta ja tutusta äänivallista, joka aika usein tämän yhtyeen kohdalla on tapahtunut. Ovat näköjään lyöneet prässäyksen molemmille puolille parasta laatua! Hup - Two - Three - Four...!! Yhtyeen soundimaailma on edelleen tasokasta ja tarttuvaa kuin mitä se oli Vic Mailen tuottamilla levyillä vaikkakin alkuperäisjäseniä ei taida olla mukana kuin laulaja Peter, tai ainakin jytä on heti tunnistettavissa. Volyymit kaakkoon!
En tiedä miten tämän kanssa käy, mutta ajattelin kerran kuussa nostaa jonkun yhtyeen kuukauden julkaisuksi. Ei siis mitään uusia julkaisuja välttämäti, vaan yksinkertaisesti hyviä yhtyeitä ja heidän julkaisuja ilman aikajanaa. Mitään genrerajoja ei tule muodostumaan, vaan siltä pohjalta mennään kuin miltä tuntuu ja haisee. Katsotaan nyt kuinka pitkään jaksaa ja ehtii kirjoitella, mutta blogin hengessä mennään.
Ekana tulee yhtye ison veden toiselta puolen.. Blue Ash
Blue Ash yhtye tulee Amerikan Ohiosta. Ensimmäinen pitkäsoitto 'No More, No Less' ilmestyi jo vuonna 1973 ja kakkoslevy 'Front Pages News' vuonna 1977. Sitten tulikin hieman pidempi paussi, kunnes yhtye teki pienen comebackin vuonna 2004.
Tämä käsittelyssä ja kuuntelussa oleva levy on kokoelmajulkaisu vuodelta 2015, josta löytyy kappaleita juuri noilta kahdelta ekalta ja ennenjulkaisemattomia plus extra seiskatuumainen-ep. Kokonaisuus on siis tupla-levy ja kertakaikkiaan upeaa kansitaidetta myöten täynnä hienoa voimapoppia. Aivan Klassikkokamaa. Yhtye on juuri sen sarjan tekijä, joiden tekemiset ei ilmeisesti isommalle yleisölle ole löytynyt. Tällaisten julkaisuiden edessä ihmettelee miksi näin pääsi käymään? Kappaleet voisi olla hyvin Lennon-McCartney tai vaikka Chris Bell-Alex Chilton sävelkirjasta. Onhan toki levyllä pieneksi hitiksi noussut Abracadabra (Have you seen her), tai ainakin se kuulostaa hitiltä en tiedä miten menestyi 70-luvulla. (Olin silloin vasta noin 10-vuotias) Mitä useammin levyä kuuntelee, niin aina vaan sieltä ponnahtaa joku herkku esiin. Erittäin mainio kokonaisuus!
Tupla-levyn mukana tulevalla eepeellä on Frank Secichin tekemä Million Miles Away, joka on kyllä herkkupala, jossa on kaikki kohdillaan vaikka on akustinen versio. Täytyy kyllä ihmetellä miksi sitä ei levytetty aiemmille julkaisuille. Kappale on myös päätynyt myöhemmin Stiv Batorin levyille ja soittihan Frank sielläkin.
Viime vuoden keväällä alkoi taas kerran veri kiertää voimakkaasti, ensin riemusta, sitten pettymyksestä. Sama toistui tänä vuonna ja ihan samassa järjestyksessä. Aihetta tähän antoi jääurheilu. Kyseessä on yksinkertainen peli, jota jääkiekoksi kutsutaan. Tämä pettymysten kevät, joka liian usein on päässyt toteutumaan, johtui seuraamani joukkueen ponnisteluista eli Rauman Lukon peleistä, jotka päättyivät aivan liian aikaisessa vaiheessa. Viime vuoden Syyskuussa tilattu Katsomo-tv lopetettiin kiukkuisesti ja saman tien, kun viimeisenä joukkueena playoff-peleihin päässyt joukkue pudotti Lukon jatkosta. Seuraan siis joukkueen pelejä etä-yhteydellä noin 250 kilometrin päästä. Mitä nyt paikallisotteluita tulee käytyä katsomassa, kun joukkue vierailee nykyisen asuinpaikkani alueella.
Mitä näihin pettymyksiin tulee.
Rauman Lukolla on lähes joka kauteen lähdettäessä aina mahdollisuus edetä finaaliotteluun, ainakin mitä sopimuspapereihin tulee ja näin genren ammattilaisetkin viime vuosina arvottavat joukkueen mahdollisuudet. Tämä mahdollisuus taataan taloudellisesti vahvalla ja hyvin valetulla toiminnan pohjalle. Kaikki suomi-kiekkoa seuraavat varmaan tietävät miten Raumalaiskiekkoilun Tuki ry toimii ja tukee Lukon toimintaa. Se ei murru pienissä tärinöissä tai edes suuremissakaan. Eli sen asian pitäisi olla kunnossa. Massia on ja sitä voidaan käyttää. Pelaajahankinnat näyttää aika usein hyviltä, mutta. Mikä tässä hommassa sitten mättää? Missä kohdassa palaset alkaa hajota.
Johto ja valmennus:Urheilujohtaja vastaa miltä urheilun pitää näyttää ja toteutua seurassa. Hän päättää myös pelaaja- ja valmentajavalinnoista. UJ rakentaa joukkueen toimimaan nyt ja tulevaisuutta ajatellen. Yhdessä valmentajan kanssa pyritään luomaan oikeanlainen pelitapa, jolla tarvittava menestys saadaan. Joukkueen rakentaminen budjetoidaan, joten tietyissä rajoissa pysytään.
Valmentajan tehtävä on saada urheilullista menestystä, johtaa joukkue oikealle polulle, kehittää ja opastaa pelaajia kauden edetessä, luoda joukkueelle mahdollisuudet menestymiseen taktisesti. Hänellä on tähän tehtävään käytössään nippu apuvalmentajia. Tässä lyhyesti mainittuna pääasiat, joihin liittyy satoja muita osa-alueita.
Pelaajat: Jokaisella on omaan rooliin oltava valmiudet. Omien vahvuuksien käyttö ja niiden kehittäminen ovat luonnollisia asioita joihin pitää pyrkiä. Joukkueurheilussa on myös tietyt lainalaisuudet joihin pitää taipua, kuten sovitut asiat, säännöt ja joukkuehenki.
Nykyisen Lukon urheilullinen menestys tällä kaudella ei varmaankaan tyydytä seuraa ja varsinkaan joukkuetta seuraavaa yhteisöä. Tässä pienessä kalastajakylässä palaute on varsin kylmää silloin kun menestys laahaa. Niitä 'ammattilaisia' löytyy joka kahvipöydästä, jotka kertoo mitä pitäisi tehdä.
Runkosarjassa pelataan 60 ottelua, jonka aikana se 'voittava pelitapa' pitäisi hioutua pienin askelin loppua kohden vahvaksi. Lukon runkosarja oli tällä kaudella kovaa puurtamista. Peleissä leijaili tuskainen väkisin tekeminen ja sitä yritettiin hallita jotenkin. Joissain peleissä lähes kaikki onnistui, mutta sitten palattiin taas puurtamisen tielle. Vaikka tulosta pitää saada jotenkin, rentous puuttui. Tiukan paikan tullen tai pelin seottua, ei osattu hakea ratkaisu paremmasta tai ei ratkaisut ainakaan heijastellut katsomoon. Kauden alussa juniori-osasto oli erittäin pirteällä pelipäällä ja uskalsivat pelata, kuten myös moni muu kokeneempi pelaaja. Mihin muuten nämä nuoret hävisivät loppukaudesta? ja mihin hävisi se luovuus ja uskallus muutenkin? Kauden alussa mielessä kävi jo juniori-ketjusta, joka säkenöisi pleijareissa. Näkyvin muutos pelissä edelliskauteen verrattuna oli ainoastaan ylivoimapelin parantuminen. Ei muuta.
Onko pienen paikkakunnan sisäpiirit niin voimakkaat, mitkä syö ilmatilan tekemisen raikkaudelta? Onhan Lukossa aina ollut oma porukka hoitamassa asioita, paitsi aika usein valmentaja on tullut muualta. Joutuuko valmentaja liian kovaan rutistukseen omassa touhussaan. Ei kai nyt sentään? Mutta joku organisaation sisällä kuplii. Olihan tämän kauden pelaajien taso kuitenkin ihan korkealla.
Lukon toiminnan rahoitus on liigassa omaa laatuaan. Pitäisikö valmennuksenkin olla tässä tapauksessa omanlainen. Miltä kuulostaisi kaksi päävalmentajaa? Runkosarjavalmentaja ja PlayOff-valmentaja? Roolitus selkeäksi. Runkosarjavalmentaja, joka ohjaa ja rakentaa joukkueen koko kauden tiiviiksi nipuksi pleijareihin. Pleijareiden alkaessa ja loppukauden aikaan homman ottaa haltuun Play-off Valmentaja, joka keskittyy sen sarjan läpi viemiseen. Tietenkin tämän pitäisi tapahtua hyvässä urheiluorganisaation hengessä, mutta se onkin eri tarina.
Jotain kuitenkin pitäis tehrä! Ja hei tää on vaan peliä. Tästä pitäisi nauttia!
Tsemppiä taas ensi kauteen Lukko!
#raumanlukko
Yllä oleva teksti on kirjoitettu pienessä kiukussa ja pettymyksessä. Olkoon se jo huomenna mennyttä ja Train kept a rollin!
Tarkoituksena ei ollut tehdä kirpparikierrosta. No, eihän tämäkään ollut kuin pikku poikkeama reitillä tänä lauantaina. Ihan muissa asioissa liikkeellä, mutta kun kohdalle osui 😆 Levyjä kyllä oli tarjolla jonkin verran, mutta mitään ihmeellisiä Oho-hetkeä ei tullut koettua. Paitsi, yksi pelottavan näköinen kansi osui silmiin (Anita) Taisi sisältää vain kaksi biisiä.
Kuitenkin yksi ihan mukava 10" löytö, jota on monesti jossain levylistoilla katsellut ostomielessä. The Sound Of Fury-levy ja orginaali mono brittipainos, sekä kaiken lisäksi hienossa kunnossa. Billy Fury on siis brittiläinen rokkari, joka julkaisi ensimmäisiä levyjä 50-luvun lopulla ja teki jotain sellaista jotka kiipesivät myös listoille. Levyltä löytyy sellaisia kappaleita, joita ovat myös suomalaiset nuorisoyhtyeet taltioineet omille julkaisuilleen, kuten esim. Turn My Back On You. Kymppituumainen on kyllä hieno formaatti! Ääninäytteenä levyltä tässä on My Advice. Kappale, jonka muun muassa The Whirlwind versioi hienosti. Tällaista tänä viikonloppuna.
Perinteikkääksi lauantai tapahtumaksi muodostunut kirppiskierros tuotti tänään erittäin jäätävän löydön. Kymmenien Roger Whittaker ja euro-disko kokoelmien välissä nökötti mies kokosinisessä asussaan. Mitä hemmettiä ORION ja Reborn-levy! Kokonaiset 9 euroa, eikun levy kainaloon. Kovia väitteitä ja huhuja tämän miehen kohdalla on tullut kuultua. Muun muassa, Elvis ei kuollut vaan jatkaa salanimellä vai oliko hän kuitenkin Elviksen velipuoli? No, tämä ilta on joka tapauksessa ORIONin.
Kylmä ja talvinen Helsinki tarjoili viikonloppuna upean kulttuuritapahtuman Kaapelitehtaalla. Kustom Kulture Showssa näkyi miten rauta ja pelti taittuu kauniiseen muotoon, kun asialla on taitava rautakoura, joka omaa luovan silmän. Tällaista silmänruokaa oli hallin täydeltä tapahtumassa ja taiteilijat esittelivät omilla osastoillaan, miten pensseli liikkuu ja jättää jälkeä autojen kylkiin tai vaikka surffilautaan.
Autoja ja moottoripyöriä, sekä kaikenlaista muuta aiheeseen liittyvää ja hieman vierestä. Musiikista päälavalla vastasi pari yhtyettä, Creek Road Eleven ja Messed Up Trio. Sivulavalla nähtiin muun muassa Masa Saloranta yhtyeineen, featuring Maria Hänninen klassikoiden kimpussa.
Messed Up Trio
Tapahtumaseinää
Hieman surullisemman tarinan menopeli Menopeli työnnettiin heikon kysynnän vuoksi vuosikymmeniksi latoon häpeämään. Tunturi Mikroa (vm -69) jaettiin myös Bingo palkintona.
Itse vierailin vain lauantaina paikalla, mutta hommahan jatkui vielä sunnuntaina samoissa merkeissä. Ainoa miinus omasta puolestani tuli äänentoistolle, joka oli ehkä hieman kevyttä. Säätönappulat olisi toivonut olevan hieman isommin auki ja selvemmällä toistolla. Esimerkiksi palkintojen jako kyllä tapahtui, mutta en taaempana kuullut mitä palkintoja jaettiin ja varsinkin yhtyeiden ollessa lavalla pitää jytistä. No, ehkä omat korvat on sen verran jo matkan aikana kärsineet, että oli kyse vain pienestä 'paikallisesta' ongelmasta tässä kokonaisuudessa.
Hieno tapahtuma ja varmasti uusiksi pitänee ottaa kun seuraavan kerran tällainen järjestetään.
Suomalainen Texas Oil on julkaissut heidän viidennen pitkäsoiton Tiger In Your Tank vuoden 2024 puolella, mutta päätyy vasta nyt levysoittimelle. Luottavaisin mielin boogie kajahtaa heti ensi hetkestä kestäen koko levyn. Boogie on tuttu ja kuulostaa 70-luvun Hurrikaanien sukulaiselta, mutta öljymiehet porautuvat omalla iskuporalla maaperään perskannikat täristen. Työstöäänessä kuuluu tuttuja sävyjä, jotka kuitenkin kuulostavat Texas Oililta ja niin varmasti on tarkoitettu. Tiger in your Tank-levyllä on tallennettu mielenkiintoisia cover-kappaleita sellaisilta tahoilta kuten, Robert Gordon, Falcons ja MC5! Jo pelkästään näiden vuoksi tutustumisen arvoista.
Muutaman kerran nyt läpisoitetusta lätystä, jää mieleen tasainen ja etenevä ote kappaleissa, sekä mainiot kitarat. Texasin öljy ei lennä taivaalle, mutta pulppuaa takuuvarmasti kaiuttimista. Varmasti myös tämän ansiosta musiikki kestää ja kantaa.
Jytää & bensan tuoksua! Veikkaisin, että livenä koetut hetket ovat herkkua yhtyeen kohdalla. Deluxe Lo-Fi!
Vuoden eka messutapahtuma avautui pikku pakkasessa Tapiolan ytimessä, kulttuurikeskuksessa. Itse olin paikalla sopivasti heti kympin pintaan. Väkeä oli saapunut pläräämään heti alkuun kohtalaisesti, joten tilaa oli ihan rauhalliseen kahlaamiseen kaukaloiden äärellä. Tunnin päästä olikin jo vaikeuksia etsiä sopivaa koloa laarien ääreen. Myyjiä oli sisääntulokerros täynnä ja ehkä, jopa enemmän mitä viime kerralla.
Yleensä pöydät täyttyvät pääosin ammattimyyjien tarjonnalla, mutta välillä löytyy jotain harrastajia myös myyntihommissa. Näistä pöydistä hyvällä tuurilla löytyy jotain mainioita ylläreitä. Ensimmäiset ostot tuli tehtyä levyliikkeen osastolla, josta löytyi ihan hyvää rootsmusiikkia, vanhempaa ja uudempaa kamaa. Mitään keräilyjuttuja en ollut hakemassa ja yleensäkin hankinnat on kuuntelu tarkoitukseen. Ensimmäiseltä myyjältä löytyi just hyvää musiikkia kuunteluun, jossa puntti väpättää kivasti.
Seuraavaksi alkoi pöytien haravointi hieman laajemmin. Eniten aikaa menee näissä pöydissä, missä levyt on sekaisin. Ei aakkos- tai genrejärjestystä. Mutta kyllä näistä varsin usein sormet turtana löytyy kyllä jotain herkkuja ja tämähän on sitä löytämisen riemua näissä tapahtumissa. Kuten näilläkin messuilla kävi.
Päivän havainto: Vaikka myyntiporukka koostui pääasiassa hieman kokeneemmista myyjistä, oli yllätys että paikalla oli myös nuorisoa asiakaspuolella kohtalaisen hienosti.
Paras löytö itsellä tällä kertaa oli Stonesin ’Sticky Fingers’. Jo kerran omassa hyllyssä ollut levy, minkä joskus annoin kaverille synttärilahjaksi, löytyi nyt ilmeisesti Ruotsista tulleen myyjän laarista. Levyn kunto jopa ihmetytti. Hienokuntoinen ja vuodelta 1971. Harvemmin tällaista nähnyt missään. Hetkeä myöhemmin toiselta myyjältä löytyi vielä nuottivihko kyseisestä levystä. Pitihän se saada siihen kylkeen.
Sticky Fingers & Nuottivihko
Lähes neljä tuntia siinä meni messuillessa ja muutama mukana lätty vaihtoi omistajaa. Onhan nää mukavia tapahtumia vaikka jossain kohdin joutui ihmettelemään vinyylien hintaa, joissa tuntui olevan pikkasen liiottelua. Iltaan olisi ollut tarjolla vielä humppa-ilta samassa paikassa, mutta se jäi tällä kertaa. Lauteilla oli Terveet Kädet
