Putkiradio Schaub Lorenz alkuaikojen taajuudella
Omakohtainen kiinnostus musiikin koukeroista alkoi Radio Luxemburgin kuuntelulla 1970-luvun puolivälin tienoolla. Radiosta kuulemma saattoi silloin tällöin kuulla jotain mielenkiintoista. Näin isot pojat silloin väittivät ja oikeassa olivat. Ensimmäiset omat musanauhoitukset tein ITT-merkkisellä mankalla, josta sen ajan hitit tallennettiin C-kasetille irtomikillä ja kanava oli juuri tuo mainittu Radio Luxemburg. Koko nauhoituksen ajan ääntä ei saanut pitää, koska kaikki tallentui 😃
Sen verran vakavaa puuha se oli reilu 10-vuotiaalle naskalille, että kasettien kannet numeroitiin maalaamalla ja ne aseteltiin siististi riviin kirjahyllyyn. Veikkaisin, että vastaavanlaisia kylähulluja on löytynyt Suomen niemen kamaralta muitakin, jokainen omalla tavallaan. Musiikilla tai ilman omassa pikku lokerossa. Keep on, Keep in on!
Musiikki kuuluu, joka hetkessä ja se nostattaa tunteita, sekä mielipiteitä. Se ei petä koskaan, vaan se antaa aina kaikkensa. Siitä keskustellaan ja väitellään lapsenomaisella tarkkuudella, mutta aina se on läsnä.
Toisinaan on vaikea ymmärtää toisen musiikkimakua, koska juuri se oma on sitä parasta 😎...ja aika usein huomaa, että olen mielipiteeni kanssa kovinkin yksin...poikkeuksiakin tietenkin löytyy, joskus.
Musiikki kuuluu, joka hetkessä ja se nostattaa tunteita, sekä mielipiteitä. Se ei petä koskaan, vaan se antaa aina kaikkensa. Siitä keskustellaan ja väitellään lapsenomaisella tarkkuudella, mutta aina se on läsnä.
Toisinaan on vaikea ymmärtää toisen musiikkimakua, koska juuri se oma on sitä parasta 😎...ja aika usein huomaa, että olen mielipiteeni kanssa kovinkin yksin...poikkeuksiakin tietenkin löytyy, joskus.
Mutta, joka tapauksessa tässä omilla pikku säästöillä ostettu ensimmäinen vinyylilevyni.
Saadessani levysoittimen (Pioneer stereo-yhdistelmä) vuonna 1980 joululahjaksi olin 16-vuotias. Kokonaisuuteen kuului Levysoitin, Radio, Tupla-dekki kasettisoitin ja Vahvistin. Tämä kokonaisuus pakattiin omaan Räkkiin, jonka alaosassa oli tilaa ehkä noin viidellekymmenelle vinyylilevylle. Aatto meni "räkkiä" kootessa ja seuraavaa arkipäivää odotellessa, että pääsisi kauppaan hakemaan vinyyliä lautaselle. Isältä ruinasin autokyydin silloisen kylän parhaaseen levykauppaan. Kauppoja missä levyjä oli siihen aikaan myynnissä oli kaupungissa siihen aikaan kaksi kappaletta! Musiikkikellari ja Tunnus Musiikki, ellei Anttilan ja Centrumin mainioita levyhyllyjä lasketa. Levy kuitenkin löytyi nopeasti ja juostessa takaisin autolle tietenkin kaaduin niin, että levyn kansi taittui sen verran pahasti, että tämä levy on päivitetty myöhemmin uudella versiolla. Olihan tässä vaiheessa jo kiire, koska olin pahasti myöhässä tästä uudesta maailmasta. Tämä ostettu levy oli ilmestynyt ensi kerran jo vuonna 1958. Mistä muusta olin jäänyt paitsi? Toisaalta, eihän siitä ollut aikaa kuin about 20 vuotta kun originaali ilmestyi, mikä silloin tuntui ikuisuudelta. Onhan tuosta omasta levyn ostosta kulunut jo lähes neljäkymmentä vuotta. uhhuh.. Niin se hyvä musiikki elää ja tukka harvenee.
"In this rockin' new album, Gene Vincent proves himself
the most versatile young singer-entertainer of the day...
That's the way it goes through this whole
dynamic album--one change of pace after another."
Kotiin päästyäni virrat päälle ja levy lautaselle. Neulan laskeuduttua vinyylin uralle olin koukussa. Ensimmäinen raita, toinen, kolmas ja niin edelleen. Puuttuva palanen elämässä oli löytynyt. Siinä hetkessä tapahtui jotain, mistä en ole vielä tänä päivänäkään toipunut. Millään muulla järkevällä tai järjettömällä ei ollut sijaa tuohon hetkeen. Gene oli kunkku ja Bändi soitti Five feet of lovin, Summertime, Git it ja se kuullosti just siltä, että ne soitti vain minulle. Olin rakastunut!
Ensimmäinen levyni ja matka jatkuu. Onnistuneet treffit on siis ollut levyn nimenkin perusteella 👍 !
Gene Vincent With The Blue Caps - Record Date
Saadessani levysoittimen (Pioneer stereo-yhdistelmä) vuonna 1980 joululahjaksi olin 16-vuotias. Kokonaisuuteen kuului Levysoitin, Radio, Tupla-dekki kasettisoitin ja Vahvistin. Tämä kokonaisuus pakattiin omaan Räkkiin, jonka alaosassa oli tilaa ehkä noin viidellekymmenelle vinyylilevylle. Aatto meni "räkkiä" kootessa ja seuraavaa arkipäivää odotellessa, että pääsisi kauppaan hakemaan vinyyliä lautaselle. Isältä ruinasin autokyydin silloisen kylän parhaaseen levykauppaan. Kauppoja missä levyjä oli siihen aikaan myynnissä oli kaupungissa siihen aikaan kaksi kappaletta! Musiikkikellari ja Tunnus Musiikki, ellei Anttilan ja Centrumin mainioita levyhyllyjä lasketa. Levy kuitenkin löytyi nopeasti ja juostessa takaisin autolle tietenkin kaaduin niin, että levyn kansi taittui sen verran pahasti, että tämä levy on päivitetty myöhemmin uudella versiolla. Olihan tässä vaiheessa jo kiire, koska olin pahasti myöhässä tästä uudesta maailmasta. Tämä ostettu levy oli ilmestynyt ensi kerran jo vuonna 1958. Mistä muusta olin jäänyt paitsi? Toisaalta, eihän siitä ollut aikaa kuin about 20 vuotta kun originaali ilmestyi, mikä silloin tuntui ikuisuudelta. Onhan tuosta omasta levyn ostosta kulunut jo lähes neljäkymmentä vuotta. uhhuh.. Niin se hyvä musiikki elää ja tukka harvenee.
"In this rockin' new album, Gene Vincent proves himself
the most versatile young singer-entertainer of the day...
That's the way it goes through this whole
dynamic album--one change of pace after another."
Kotiin päästyäni virrat päälle ja levy lautaselle. Neulan laskeuduttua vinyylin uralle olin koukussa. Ensimmäinen raita, toinen, kolmas ja niin edelleen. Puuttuva palanen elämässä oli löytynyt. Siinä hetkessä tapahtui jotain, mistä en ole vielä tänä päivänäkään toipunut. Millään muulla järkevällä tai järjettömällä ei ollut sijaa tuohon hetkeen. Gene oli kunkku ja Bändi soitti Five feet of lovin, Summertime, Git it ja se kuullosti just siltä, että ne soitti vain minulle. Olin rakastunut!
Ensimmäinen levyni ja matka jatkuu. Onnistuneet treffit on siis ollut levyn nimenkin perusteella 👍 !
#ekalevy, #genevincent, #recorddate