Gene Vincent With The Blue Caps - Record Date

Kirjoittelun (blogi) lähtökohta oli ja on yksinkertaisesti rakkaus musiikkiin. Kirjoitella asioista eri aikakausien itselle tärkeistä yhtyeistä ja ehkäpä myös joistain tapahtumistakin mitä on jäänyt mieleen. Lähtökohtana kirjoittaa levyistä, jotka pyörivät soittimessa nopeudella 33 1/3 ja 45 rpm, joissa on yleensä ura mistä ääni muodostuu neulan vaikutuksella. Vinyyli romantiikkaa siis. En arvostele, vaan ihan omia fiiliksiä musiikista ja hetkistä kirjoitan, jossa ammattitaito ei arvostelevaan kirjoitteluun riitä.

Putkiradio Schaub Lorenz alkuaikojen taajuudella

Kiinnostus musiikin koukeroista alkoi Radio Luxemburgin kuuntelulla 1970-luvun puolivälin tienoolla. Radiosta kuulemma saattoi silloin tällöin kuulla jotain mielenkiintoista. Näin isot pojat silloin väittivät, oikeassa olivat. Ensimmäiset omat musanauhoitukset tein ITT-merkkisellä mankalla, josta sen ajan hitit tallennettiin C-kasetille irtomikillä ja kanava oli juuri tuo mainittu Radio Luxemburg. Koko nauhoituksen ajan ääntä ei saanut pitää, koska kaikki tallentui 😃 Sen verran vakavaa puuha se oli reilu 10-vuotiaalle naskalille, että kasettien kannet numeroitiin maalaamalla🖌 ja ne aseteltiin siistiin riviin kirjahyllyyn. Veikkaisin, että vastaavanlaisia kylähulluja löytyy Suomen niemen kamaralta muitakin, jokainen omalla tavallaan. Musiikilla tai ilman. Keep on, Keep in on!

Musiikki kuuluu, joka hetkessä ja se nostattaa tunteita ja mielipiteitä. Se ei petä koskaan, vaan se antaa aina kaikkensa. Siitä keskustellaan ja väitellään lapsenomaisella tarkkuudella, mutta aina se on läsnä.
Toisinaan on vaikea ymmärtää toisen musiikkimakua, koska juuri se oma on sitä parasta 😎...ja aika usein huomaa, että olen mielipiteeni kanssa kovinkin yksin...poikkeuksiakin tietenkin löytyy, joskus.

Mutta, joka tapauksessa tässä ensimmäinen vinyylilevyni.

Gene Vincent With The Blue Caps-Record Date

Saadessani levysoittimen (Pioneer stereo-yhdistelmä) vuonna 1980 joululahjaksi olin 16-vuotias. Kokonaisuuteen kuului Levysoitin, Radio, Tupla-dekki kasettisoitin ja Vahvistin. Tämä kokonaisuus pakattiin omaan Räkkiin, jonka alaosassa oli tilaa ehkä noin viidellekymmenelle vinyylilevylle. Aatto meni "räkkiä" kootessa ja seuraavaa arkipäivää odotellessa, että pääsee kauppaan hakemaan vinyyliä lautaselle. Isältä ruinasin autokyydin kylän parhaaseen levykauppaan. Levykauppoja kaupungissa taisi olla siihen aikaan kaksi! ellei Anttilan ja Centrumin mainioita levyhyllyjä lasketa. Levy kuitenkin löytyi ja juostessa takaisin autolle tietenkin kaaduin niin, että levyn kansi taittui sen verran pahasti, että tämä levy on päivitetty myöhemmin uudella versiolla. Olihan tässä vaiheessa jo kiire, koska olin pahasti myöhässä tästä uudesta maailmasta. Tämä ostettu levyhän ilmestyi jo vuonna 1958 ensimmäisen kerran. Mistä muusta olin jäänyt paitsi? Toisaalta, eihän siitä ollut aikaa kuin about 20 vuotta kun originaali ilmestyi, mikä silloin tuntui ikuisuudelta ja kaukaiselta, mutta aika lyhyt pätkä kun nyt asiaa pohtii. Onhan tuosta omasta levyn ostosta kulunut jo lähes neljäkymmentä vuotta. uhhuh.. Niin se hyvä musiikki elää ja tukka harvenee.

"In this rockin' new album, Gene Vincent proves himself
the most versatile young singer-entertainer of the day...
That's the way it goes through this whole
dynamic album--one change of pace after another."

Neulan laskeuduttua vinyylin uralle olin koukussa. Ensimmäinen raita, toinen, kolmas ja niin edelleen. Puuttuva palanen elämässä oli löytynyt. Siinä hetkessä tapahtui jotain, mistä en ole vielä tänä päivänäkään toipunut. Millään muulla järkevällä tai järjettömällä ei ollut sijaa tuohon hetkeen. Gene oli kunkku ja Bändi soitti Five feet of lovin, Summertime, Git it ja se kuullosti just siltä, että ne soitti vain minulle. Olin rakastunut!

Ensimmäinen levyni ja matka jatkuu. Tätä kirjoittaessa tajusin, että onnistuneet treffit on siis ollut levyn nimenkin perusteella 👍 !