THE EASTERN DARK

80-luvun puoliväli oli hienoa aikaa musiikkirintamalla ja ison osan tästä mukavuudesta sai aikaan ihmemaa Australia. Sen tarjoamat kitaravalli- ja sulosointuyhtyeet olivat kertakaikkiaan herkkua. En tässä yhteydessä tarkoita maan mega-yhtyeitä (AC/DC, Inxs, Crowded House...), vaan todellisia raatajia, joilla oli hienoja näkemyksiä kappaleiden toteutuksesta. Tuntui siltä, että maan uumenista nousi joka viikko nippu uusia ihmetyksiä. Tämä suhina aiheutti itselleni jo taloudellisia vaikeuksia. Tilipäivän koittaessa oli aina lista valmiina, mitä lähdetään hommaamaan ja suuri osa palkasta katosi levykauppiaalle. Kiitos hienosta palvelusta ja aika usein se lista pullistui vielä muutamalla bonus-levyllä kun kauppiasta tavattiin. Tässä bongailussa isona apuna toimi myös radiopersoona Kimmo Miettinen, jolla oli aikas kova soittolista ohjelmissaan. Ennen Räkärodeo aikaa. Levyjä löytyi hyvin Suomesta, mutta kaikkea aina ei saanut ja kun kiima oli kova niin vinyyliä hommattiin mistä milloinkin. Tutuksi tuli Glitterhouse, Citadel, Midnight Records, Bomp, Og-Music, Crypt, jne...

Tästä kiihkeästä 80-luvusta ansaitsee varmasti moni yhtye ison käden ja encoren, mutta yksi yhtye kerrallaan ja se on The Eastern Dark. Yhtyeellä oli niin iso soundi, että sen aikaan saama tinnitus korvissa soi vieläkin ja kovaa. En tarkoita, että volyymin määrä aiheutti kuulovamman, vaan erittäin laadukas voimarock, jonka yhtye sai puristettua levylle. Puhun nyt heidän ensi singlestä ja mini-lp:stä, jotka pyörivät levysoittimessa lähes aina kun meno oli kovimmillaan.

Vuonna 1985 ilmestynyt "Johnny and Dee Dee"/"Julie is a Junkie" oli ja on edelleen yksi hienoimmista single-levyistä, mitä olen kuullut. Molemmat levyn kappaleet ovat James Darrochin kynästä ja vieläkään ei itselle ole selvää kumpi näistä kappaleista on tarkoitus olla b-puoli, sillä molemmat iskee hienosti.

Seuraava Eastern Dark julkaisu ilmestyi vuonna 1986. Levy ilmestyi surullisissa merkeissä. Yhtye oli juuri levytyksen aikoihin ajanut pahan onnettomuuden autolla, josta kaksi selviytyi ja James Darroch menehtyi. Projekti luonnollisesti keskeytyi, mutta kappaleet tallentui ja levy julkaistiin mini-lp:n muodossa. Long Live The New Flesh sisältää viisi klassikko sävelmää, jotka kuuluvat levyhyllyn kunniapaikalle, aina. Molemmat julkaisut (7" ja 12") tuotti Rob Younger ja äänittäjä toimi Tony Espie.

Jos levyt kohdalle sattuu, niin kannattaa poimia talteen, jos satut pitämään woimasoinnuista, joista pursuaa energisyys, tuoreus ja hyvä fiilis!