Vielä Jytäkesästä

 Korvamadot on surisut päässä edestakaisin viime viikonlopun jytäjuhlista. Muutama todella hieno ylläri tuli koettua ja nyt kun pieni palautuminen tapahtunut kuulee paremmin mitä näki?! Ensinnäkin, Suvilahti pelitti alueena näillä yleisömäärillä todella mukavasti. Ei turhaa jonottamista tai jossittelua (ellei Tiivistämön törröttelyä jonossa lasketa) oikeastaan missään. 

 Mutta mukaviin yllätyksiin. Näistä itseasiassa kolme tapahtui juuri edellä mainitussa Tiivistämössä. Eniten kolautti uusista kuitenkin Rami Helin Presents. Minkäänlaisia ennakko-odotuksia ei ollut yhtyeeseen. Heidän ensijulkaisu ilmestyi kuluvan vuoden alussa ja sitä ei ollut vielä kotiin hommattu kuunteluun, ainoastaan tuben kautta, ehkä City of The Seven Hillsiä kuullut. Keikkapaikalle saavuttiin sopivasti just ennen aloitusta.

 En tiedä miten tämä yhtyeeltä onnistui, mutta kun he tulivat lavalle, sali hiljeni täysin. Siis Täysin. En tiedä kauanko tätä hetkeä kesti. Oli vain himmeät valot ja hahmot lavalla, kunnes taustalta alkoi hiljalleen kuulua pehmeän rummun ääntä. Oma hengityskin kuulosti meteliltä tässä vaiheessa. Viimeistään laulajan avatessa kappaleen, valui selkänikamien ydinnesteet kalsareihin. Aivan tajuttoman kaunis kokemus. Kappale osoittautui Tollin' Belliksi (Black Death Blues). Lavan täytti iso orkesteri, joilla oli taitoa tähän ihmeelliseen esitykseen. Homma senkun vain kasvoi isommaksi erilaisilla kielisoittimilla ja viehättävällä kuorolaululla. 

Kun koko päivän jytäämiset oli ohitse ja kotiinpaluu tapahtui seuraavan päivän jo mennessä toista tuntia oli vielä yksi tehtävä. Laitoin Rami Helin Presents levyn tilaukseen. Levy saapuikin jo edellispäivänä! Peace and Love!

Jytäkesä Go-Go  

Top - 5  yhtyeet  2026  

1. The Flaming Sideburns  (Jytälava)

2. Rami Helin Presents  (Tiivistämö)

3. The Raveonettes  (Päälava)

4. The Plastic Tones  (Tiivistämö)

5. The Hauntees  (Tiivistämö)

VALCO *

MaakuntaKirpparia elokuussa

 Mitä oudompaan kirppariin eksyy, niin varmemmin yllättyy. No, on se sit posiitivista tai negatiivista on toinen asia. Aika usein negaa. Eilen kuitenkin osui molempia ja jotain tarttui matkaankin. Parin ihanan naisartistin soolo-debyytit, Vicky ja Susanna! Myös ensimmäinen Neuvostoliiton aikainen julkaisu itselle kahdella eurolla. Onhan tämä nyt selviö, jos levyllä on Üksildane Rong eli alunperin Johnny Burnette ja Lonesome Train, tässä sen vetäisee Ivo Linna. Yksi vinska oli ostettava ihan kansien vuoksi ja oli kohtalaisen edullinen kaiken lisäksi. Katotaan, mitä naapurit tästä tykkää kun asetetaan lautaselle, itsellekin ylläri?!

Jytäkesä 1.8.2026

 Lauantai tulee aurinkoisena. Metromatka alkaa kaukaa ja pysähtyy Sörnäisten asemalle, josta liukuportaat ylös Piritorille ja siitä kevein askelin kohti Suvilahtea. Ihmiset ovat hymyileviä ja juttutuulella. Edellispäivän keikkoja käydään läpi, mitä ja ketä tuli nähtyä. Fiilis alkaa nousta kun astelee Vilhonvuorenkatua alaspäin. 

Itse saavun alueelle hiukan kahden jälkeen ja aika pian ensimmäinen yhtye onkin jo Go-Go lavalla. Ehdin kuunnella Puhelinseksin energisestä setistä varmaan noin puolet, ennen kun siirryn Tiivistämöön tsekkaamaan The Haunteesia. Alkulämmittelyt tuli otettua heidän just julkaistulta debyytti-julkaisulta, joten odotukset on olemassa. Yhtye on puristanut kappaleensa omiin kuoriinsa, joiden särkyessä valuu ulos särmäistä kitaraa ja valloittavaa bassokuviota. Kokonaisuus on herkkää ja tunnetta täynnä. Tässä taitaa olla tulossa jotain pelottavaa, kuten kitaristi tokaisi keikan alussa. Hieno setti! Spell!

The Haunteesin jälkeen jääkin aikaa sopivasti ruokailuun ja nesteytykseen. Seuraavana on taas uusi tuttavuus Rami Helin Presents. Taitaa olla tällä hetkellä Suomen maalta yksi komeimmin laulavista kavereista Rami Helin. Keikan aloitus oli aikas tyrmäävän kaunista kuunneltavaa. Eikä tämä komeus jää pelkästään lauluun vaan kokonaisuus toimii ja hienosti. Mieleen tuli hieman Chris Eckman & The Walkabouts. Tästä taitaa myös olla muodostumassa jotain isompaa, ellei jo ole sitä.

Tämän päivän Ruotsi-osiosta vastasi Hurula. Kokomustista soittava yhtye painaa energialla poppia kansalla ja se tykkää kuulemastaan. Kolmen kitaristin paketti pysyy kasassa ja toimii! Tänään jää väkisinkin osa yhtyeistä näkemättä, osaksi päällekkäisyyksien vuoksi, osaksi nesteytyksen. Päivä kuitenkin päättyy ekstaasiin Alangon Ismon käsissä ja juhlakansan hurratessa käsitystä Rappiosta. Siinä on hyvä olla ja Suvilahteen kannatti tulla. Hieno tapahtuma taas kerran!

The Coffinshakers

#hurula
@hurula

#therapy?
@therapy

#ismoalanko
@ismoalanko

#thehauntees
@hauntees

Lähtöasema in action

#jytakesa

Jytäkesä 31.7.2026

Täydellinen saapuminen juhla-alueelle. Ajattelin, että kun hieman epävakaa ilmatar liikkui yläilmoissa otan nahkarotsin mukaan, mikä voisi suojata edes hiukan sateelta. Saavuin Tiivistämöön kuin uitettuna. Vettä kaadettiin taivaalta ihan kelvollisesti. Mutta saapuminen oli tarkoitus, nimittäin Plastic Tones veteli ensitavuja juuri stagella. Olin varma jo parin kappaleen kohdalla, että paras bändi oli juuri nyt lauteilla. Just sitä hienoa energiaa ja koukkua, mitä voi ja haluaa odottaa keikalla kohtaavansa. Ihan napakypäsuoritus!!

Mutta paljon oli vielä edessä. Ehdin kuunnella Litku Klemettiä pienen tovin ja Rock Siltasen Groupiin ei ollut mitään jakoa jonon vuoksi, joten jäi aikaa kuunnella Fun Lovin' Criminalsia tovi. Ei edelleenkään ollut minun juttuni. Ihan ok, mut ehkä omat fiilikset ei kohdanneet tätä nyt?! Sen jälkeen suurilla odotuksilla kuuntelemaan Ruotsalaista Atomic Swingiä ensimmäistä kertaa ever. Alkutunnelmat ensitavuista antoi jotain mitä toivoa tulevasta. Mutta jotain tapahtui tai on tapahtunut. Volyymit oli jotenkin kadoksissa ja ne tutut kappaleet, mitkä kuuluvat heidän soittokirjaan, kuulostivat hieman pehmeiltä ja jopa oudoilta. Olisin toivonut äänimaailman hieman enemmän voimaa ja särmää. Ehkä väärä sijoituminen lavan suhteen vei toivon superista jonnekin? 

 Seuraavana olikin Päälavalle tulossa Raveonettes. Nämä tanskalaiset popparit veivät homman 80-luvun saundeihin isolla surinalla. Mielessä pyöri Jesus and The Mary Chain ja muut sen ajan säri- ja surisijat. Tulihan sieltä sitten loppuksi coverina Stone Rosesia. Olipa kauniin tyylikästä! 

 Raveneottesin jälkeen huitaistiin ölperit nassuun ja siirryttiin Jytälavan tuntumaan odottelemaan The Flaming Sidebursin keikkaa, joka taisikin sitten olla paras heidän vetonsa, mitä vähään aikaan on tullut todistettua. Bändi eli ja näytti mitä on olla lavalla liekeissä. Good fuckin' Rocken and Roll! Onhan tämän jälkeen vaikea kenenkään lähteä viemään hommaa loppukliimaksiin, koska roiskeet on jo heitetty. 

 No, joka tapauksessa piti vielä The Hypnomen käydä kuuntelemassa. Onnistuin jonottelemaan itseni sisälle juuri ja juuri aivan Tiivistämön takaosaan. Aika täyttä oli. Bändi painoi menemään kauhuelokuvan tunnaria ja muita koukkuja, mutta loput jäi kokematta. Harmi, kuulosti nimittäin aikas komialta. Kaikkea ei ehtinyt/pystynyt näkemään, mutta hieno päivä! Kekkerit jatkuu taas tänään Go-Go.