Jytäkesä 31.7.2026

Täydellinen saapuminen juhla-alueelle. Ajattelin, että kun hieman epävakaa ilmatar liikkui yläilmoissa otan nahkarotsin mukaan, mikä voisi suojata edes hiukan sateelta. Saavuin Tiivistämöön kuin uitettuna. Vettä kaadettiin taivaalta ihan kelvollisesti. Mutta saapuminen oli tarkoitus, nimittäin Plastic Tones veteli ensitavuja juuri stagella. Olin varma jo parin kappaleen kohdalla, että paras bändi oli juuri nyt lauteilla. Just sitä hienoa energiaa ja koukkua, mitä voi ja haluaa odottaa keikalla kohtaavansa. Ihan napakypäsuoritus!!

Mutta paljon oli vielä edessä. Ehdin kuunnella Litku Klemettiä pienen tovin ja Rock Siltasen Groupiin ei ollut mitään jakoa jonon vuoksi, joten jäi aikaa kuunnella Fun Lovin' Criminalsia tovi. Ei edelleenkään ollut minun juttuni. Ihan ok, mut ehkä omat fiilikset ei kohdanneet tätä nyt?! Sen jälkeen suurilla odotuksilla kuuntelemaan Ruotsalaista Atomic Swingiä ensimmäistä kertaa ever. Alkutunnelmat ensitavuista antoi jotain mitä toivoa tulevasta. Mutta jotain tapahtui tai on tapahtunut. Volyymit oli jotenkin kadoksissa ja ne tutut kappaleet, mitkä kuuluvat heidän soittokirjaan, kuulostivat hieman pehmeiltä ja jopa oudoilta. Olisin toivonut äänimaailman hieman enemmän voimaa ja särmää. Ehkä väärä sijoituminen lavan suhteen vei toivon superista jonnekin? 

 Seuraavana olikin Päälavalle tulossa Raveonettes. Nämä tanskalaiset popparit veivät homman 80-luvun saundeihin isolla surinalla. Mielessä pyöri Jesus and The Mary Chain ja muut sen ajan säri- ja surisijat. Tulihan sieltä sitten loppuksi coverina Stone Rosesia. Olipa kauniin tyylikästä! 

 Raveneottesin jälkeen huitaistiin ölperit nassuun ja siirryttiin Jytälavan tuntumaan odottelemaan The Flaming Sidebursin keikkaa, joka taisikin sitten olla paras heidän vetonsa, mitä vähään aikaan on tullut todistettua. Bändi eli ja näytti mitä on olla lavalla liekeissä. Good fuckin' Rocken and Roll! Onhan tämän jälkeen vaikea kenenkään lähteä viemään hommaa loppukliimaksiin, koska roiskeet on jo heitetty. 

 No, joka tapauksessa piti vielä The Hypnomen käydä kuuntelemassa. Onnistuin jonottelemaan itseni sisälle juuri ja juuri aivan Tiivistämön takaosaan. Aika täyttä oli. Bändi painoi menemään kauhuelokuvan tunnaria ja muita koukkuja, mutta loput jäi kokematta. Harmi, kuulosti nimittäin aikas komialta. Kaikkea ei ehtinyt/pystynyt näkemään, mutta hieno päivä! Kekkerit jatkuu taas tänään Go-Go.