Odotukset koko tapahtumasta oli korkealla jo säänkin puolesta. Aurinko paistoi ja väkeä oli liikkeellä ihan kivasti. Poriin saavuttuamme hoidettiin ensin hotellihuone selvittely, jonka jälkeen kylmän huuruinen tölkki eteen, sekä vilkaisu aikatauluihin ja kohti juhlapaikkaa. Kas kummaa ensimmäiset tutut ensimmäisessä virvoikejuomapaikassa. Sen verran harvoin tulee nykyään käytyä isommissa tapahtumissa, joten oli tosi hauska nähdä tuttuja vuosien takaa. Puheen aiheet kylläkin pyörii lähinnä vanhojen muisteluissa ja musiikin ympärillä, mutta mikäs sen mukavampaa vatkaa kuin mieliaiheesta. Hauskoja näkemyksiä monella kaverilla vuosien varsilta, mitä tapahtui ja milloin. Kuka oli ja missä.
Viimeksi olin käynyt Pori Jazz-tapahtumassa (siis kirjurinluodolla) muistaakseni vuonna 1985, jolloin Suomen Presidenttinä oli kaveri nimeltään Mr. Mauno Koivisto. Sama jannu saapui jokilaivalla paikalle päivän pää-artistin kanssa. Erittäin mielenkiintoinen jokilaivaseurue. Toinen jatkoi seurueineen yleisön eturiviin ja toinen backstagelle valmistelemaan Voodoo Child versiota. Hetken päästä lavalla vingutti kitaraa Stevie Ray Vaughan. Päälava taisi sijaita hieman eri paikassa tuolloin.
Tämä 2019 vuoden jazzien mielenkiinnon kohteet olivat tasan kaksi yhtyettä. Amerikkalais yhtyeet The Stray Cats ja JD McPherson, jotka tulisivat esiintymään peräjälkeen. JD pienemmällä lavalla ja Stray Cats isolla.
JD McPhersonin edellisen keikan perusteella odotin enemmän kylläkin juuri tämän yhtyeen keikkaan. Viime vuonna Helsingin Juhlaviikolla oli sen verran jälkiä jättävä keikka, että keikka menee yhdeksi parhaimmiksi näkemistäni. Soitto kulki popista garageen ja svengi oli mahtava.
JD McPherson onnistuu tuomaan juurimusiikkiin jotain, mitä itse musiikki on kaivannut. Rytmit pullistelee suuntaan jos toiseen ja siellä on hienoja koukkuja upealla toteutuksella. Yhtyeen soitinarsenaali on monipuolisempi kuin illan pääesiintyjällä ja sitä kautta myös paljon yllätyksellisempi. Kappaleet ovat kuin rapeaa tuoresalaattia, verrattuna paksun jauhelihapihvin pureskeluun. JD McPherson on tyylikäs yhtye kaikin puolin ja Jimmy Sutton on suosikki bassonkäsittelijänä. Keikka loppui kuin seinään ja samalla jo kuuluikin päälavalta illan pääesiintyjän sisäänsoittosäveliä, josta vastasi Eddie Cochran.
Bändi asteli lavalle ja pamautti jo toisena kappaleena mahtibiisinsä Runaway Boys. Yleisö kohisi. Keikan alku jäi todistamatta massiivisen yleisöaallon liikuttua päälavan suuntaan samanaikaisesti ja jostain piti löytää juotavaa, ettei iske nestehukka.
Stray Cats soitti hienon keikan. Biisi toisensa jälkeen löytyi bändiltä jokin vanha jytä, joita yhtyeellä tosiaan on. Kovia kappaleita! Kun 80-luvulla Stray Cats pamautti ilmoille kaksi ensimmäistä levyä, ne olivat yksinkertaisesti parasta, mitä oli tarjolla. Tämän kesän keikka oli muistutus siitä hyvästä.
Itselleni tämä taas todisti, että paremmat keikat soitetaan pienillä lavoilla tai pienemmissä paikoissa.
Niin kävi Porissa 2019 Heinäkuussa.
Stray Cats ja JD McPherson molemmat veivät kuitenkin musiikin sinne minne kuuluu, Sydämiin.
Hieno päivä, Hieno tapahtuma, Upeita yhtyeitä, Hienoja kavereita ja vielä Porissa. Rock!
 |
| The Stray Cats |
 |
| Jimmy Sutton & Jason Smay from JD McPherson |
 |
| JD McPherson & Doug Corcoran |