Yhtyeen nokkamiehen Tav Falco tekemisissä on aina ollut omaperäinen ote, jonka johdosta Panther Burns on herättänyt tunteita. Samanlainen ote on myös säilynyt viimeksi julkaistuun Cabaret of Dagger-levyyn.
Tav Falco's Panther Burns julkaisi ensimmäisen äänitteen Behind The Magnolia Curtain-lp:n vuonna 1981 ja klassikkolevy oli ilmestynyt samalla. Jos tyylisuuntaa tälle julkaisulle miettisi niin, se on nimenomaan Tav Falco's Panther Burns. Ehkä lainauksia ja kunnioitusta musiikin historiaa kohtaan löytyy, mutta musiikki on Panther Burns. Äänimaisema on jossain PsychedeliaRockAndRollGarageBilly maastossa. Tav oli tuolloin noin 35-vuotias ja soittokavereina Panther Burns-yhtyeessä oli tuolloin varsin mielenkiintoisia soittajia, kuten Alex Chilton ja James Luther Dickinson.
Itselleni on kasaantunut yhtyeen julkaisuja seitsemän lp-levyn verran ja pari sinkkua, mutta ikinä livenä ei ole tullut koettua tätä orkesteria. Mutta vuonna 2019 Joulukuun neljäntenä Panther Burns oli Suomessa ja paikkana Kuudes Linja.
 |
| Tav Falco's Panther Burns - Kuudes Linja, Helsinki 4.12.2019 |
Illan lämmittelijänä toimi suomalainen Mary Ann Hawkins, josta olin nimen kuullut, mutta siinä kaikki. Tällaisia yllätyksiä saisi useamminkin tulla vastaan, nimittäin erittäin mielenkiintoinen Surf/Instru/Garage poppoo. Hyviä omia biisejä ja hienolla tavalla esitettyinä. Olinko kuulevani jopa suomalaisiskelmäklassikon 'Villejä Hevosia' instruversiona? No, joka tapauksessa aivan mahtavaa menoa! Ja keikan jälkeen tuli ostettua heidän tuore julkaisu mukaan, joka oli 8" Rumble ep.
 |
| Mary Ann Hawkins |
Panther Burns keikka alkoi Sleep Walk-instrumentaalilla, jonka jälkeen lavalle tanssahteli Tav. Hänen tavaramerkkinsä ennen kuin koko yhtye pääsee varsinaiseen asiaan. Bändi soitti keikalla paljon uutta materiaalia, jotka löytyy heidän uusimmalta levyltä. Itse keikan kuuntelin pääasiassa salin takaosasta, vaihtaen kerran paikkaa hieman lähemmäs ja salin toiseen reunaan. Parempaa kuuntelu paikkaan hain sen johdosta, koska miksaaja ei saanut solistin laulua ja kitaraa kuulumaan mielestäni niin kuin piti. Sen näytti haittaavan myös yhtyeen kitaristia Mario Monterossoa, joka viittoili useaan otteeseen käsimerkkejä miksaajalle.
Bändi kuitenkin soi taidolla ja antoi parastaan, kuten myös itse Gustavo. Tosi tarinaa nykymaailman menosta hän lauloi; 'There's A New World Order and I'm Not Joking'.
Itseasiassa vasta seuraavana päivänä ymmärsin nähneeni jotain todella harvinaista ja hienoa. Panther Burns ansaitsee hienoutensa juuri omalla tyylillä, joka on kestänyt jo 40 vuotta. Alun vertaukseen yhtyeen musiikkityylistä on lisänä tähän päivään tullut kabaree.
Encorena kuultiin joulupyhiä odotellessa vielä Blue Christmas, jonka jälkeen oli aika poistua suu hymyssä kotia kohti, parin huurteisen oluen jälkeen.
Thanks Gustavo and Panther Burns!
