Gustavo Antonio Falco musiikilliset kuviot ovat muodostaneet aina kauniin ja epätodellisen maailman. Hän tekee asiat omalla tavalla ja juuri tästä syystä häntä joko rakastetaan tai inhotaan. Inhotaanko häntä? Onkohan olemassakaan välimuotoa hänen musiikistaan, jää vain ääripäät. Ja onkohan nämä molemmat tunnetilat kuitenkin juuri sitä, mitä hän haluaa. Hän on nerokkaasti luonut oman Falco-brandin ja saa sitä kautta ansaitsemansa huomion. Itse olen rakastanut aina hänen tapaansa esittää musiikkia. Siinä on oikeassa suhteessa primitiivistä puristusta hieman kierolla tavalla esitettynä ja tämän tavan hän hallitsee. Primitiivisyyden kuitenkin tällä levyllä korvaa huoli maailmasta ja ihmisistä. Ja niinkuin usealla Tav Falco levyllä, en lähtisi ensi kuuntelun jälkeen kertomaan mielipidettä hänen levystä, vaan se muodostuu useamman soittokerran jälkeen.
'New World Order Blues' kertoo kaiken oleellisen ihmiskunnan tilasta ja eipä ole maailma paljoakaan muuttunut Strange Fruitin ajoista. Levyn päättävä 'Master Of Chaos' menee suoraan ytimeen ja jättää isot pojat leikkimään hiekkalaatikolle heidän omilla pommikoneiden ja tankkien kanssa vai liittyiköhän tämä kuitenkin 1900-luvun Ranskalaiseen kultti sarjaan Fantomas. Musiikillisesti tämä levy on Tav Falco.
Kaunis ja ytimekäs!
Tav Falco
Cabaret Of Daggers
2018
ORGM-1032
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti