Robert Gordonin kohdalla olisi voinut valita aika monta levyä ihmettelyn kohteeksi. Näin ollen poiminkin sitten tähän kaksi kokopitkää.
Tämä ensimmäinen valinta on Robert Gordon with Link Wray. Jotenkin tämä levy, jolla nimeä ei ole, on aina miellyttänyt elämän eri vaiheissa. Niin, eri elämän vaiheissa, ehkä se kertoo levyn kuolemattomista ääniaalloista. Ja onhan kyse myös debyyttilevystä. Robert Gordon on hienossa vedossa tällä levyllä ja hänen äänensä soi selkeästi. Äänessä, jossa on sitä oikeaa särmää, pehmeyttä ja tiukkuutta, mistä on helppo pitää. Toinen asia levyn laadun suhteen on päällikkö Link Wray kitarointi. Se on pinnassa kuten kuuluukin olla. Mielestäni parhaiten rullaa kakkospuolen Flyin' Saucers Rock and Roll, minkä yhtye paketoi nippuu jäätävällä menolla ja Linkin kitaran kielet kirskuvat punaisena. Aika Herkullista! Kolmas asia on koko taustayhtye The Wildcats, joka takaa kokonaisuuden toimivuuden. Levyllä on yllättävän monta rauhallista vetoa, mutta kun mennään vauhdilla on palikat niissä kohdillaan. Ehkä juuri näiden tasapaino onkin se mikä on levyä kannatellut.
Levyn julkaisi Private Stock vuonna 1977 ja sen tuotti Richard Gottehrer.
Are You Gonna Be The One-levy ilmestyi noin kolme vuotta myöhemmin kuin tuo edellä mainittu julkaisu. Levyllä soittaa myös The Wildcats, mutta yhtään samaa soittajaa ei tässä rytmiryhmässä ole. Tällä levyllä löytyy country sävyjä ja ajan henkeä. Rummutkin taitaa soida 80-lukuiseen tyyliin hieman isommin. Mausteena löytyy myös sähköisiä koskettimia ja saksofonia. Äänimaiseman ollen isosti erilainen tai moninaisempi, jopa popimpi. Gordon on kuitenkin löytänyt lähes aina levyilleen kovia kitaristeja, kuten tälläkin levyllä soittava Danny Gatton näppäilee komiasti ja soitto pukkaa esiin varsinkin menevissä rokeissa.
B-puoli avautuu kappaleella Too Fast to live, Too young to die, joka nostaa vieläkin pallikarvat pystyyn. Kappale kertoo, mitä tapahtuu kun hyppäät tiukoissa farkuissa jättimäisen rautahevosen selkään ja kajautat tien päälle. Hetkeä myöhemmin soi, ehkä paras Drivin' Wheel versio, ever. Tästäkin levystä on kulunut jo 46 vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti