Ruotsin laivalla varmaan kaikki finskit ovat käyneet. Tuttua on varmaan myös matkustajille trubaduuri-esitykset, joita risteilijän pubeissa kuulee.
Laivalle ja pubiin myös minäkin päädyin ja artisti oli myös paikalla. Tässä tapauksessa, tämä blondi oli kovin tutun oloinen, mutta joku ei täsmännyt?
Laivalle ja pubiin myös minäkin päädyin ja artisti oli myös paikalla. Tässä tapauksessa, tämä blondi oli kovin tutun oloinen, mutta joku ei täsmännyt?
Oliko kyse oli juuri kappaleista, mitä hän esitti tai ympäristöstä, missä ne esitettiin. Vai oliko kyse artistista, kuka hän oli? Kappaleet olivat rock-balladeita, jotka ovat varmaan kaikille varttuneemmille ja ehkäpä jopa nuoremmille kuulijoille tuttuja. Biitlesiä ja Stonesia.
Aikani kuunneltuani rohkaisin itseäni artistin puheille, koska paikalla oli tosin vain kourallinen ihmisiä. Vähäinen ihmismäärä antoi hyvän mahdollisuuden tähän ja syyn lähestyä lavaa ilman suurempia ponnistuksia. Mitenkään sähköiseksi tunnelmaa nimittäin en olisi luokitellut tuolla baarissa silloin. Ilman kyseistä esiintyjää en tätä toimenpidettä todellakaan olisi tehnyt, mutta fiilis oli sellainen, että tämä on nyt tehtävä. Ja menin.
Tervehdin herraa ja esitin toiveeni rallienglannilla lyhyesti kutakuinkin näin ”Never had a chance to hear these couple songs in live. Is it possible to hear (kerroin kappaleet) or at least something from your own band setlist.”
Oi sitä hämmennystä, mitä muusikon naamalta paistoi. ”Mistä voit tietää nämä kappaleet?”
En nähnyt siinä mitään ihmetyksen aihetta, olihan kyse maailman parhaista biiseistä, ainakin minulle.
Pari sanaa vaihdoimme samalla ja hetken päästä kuultiin toivekappale ja pari muutakin bonusta hänen omaan uraansa liittyvää.
Olin juuri tavannut Yhden Suurista! The Renegades yhtyeen laulajan Kim Brown. Vuosi oli about 2000?
Olin juuri tavannut Yhden Suurista! The Renegades yhtyeen laulajan Kim Brown. Vuosi oli about 2000?
Tajusin vasta myöhemmin seuraavalla viikolla, mitä oli tapahtunut. Nämä jäbät oli pistänyt Suomen aika lailla sekaisin 60-luvulla. Hieman vastaavasti sekoitti pakkaa Dingo 80-luvulla, mutta nämä herrat tekivät sen ensimmäisen kerran ja kuulemma vielä isommin.
Kappaleet, jotka kuultiin tuolla erittäin tyhjässä pubissa silloin olivat ainakin nämä;
My heart must to the crying, Cadillac, Seven Golden Daffodils.
R.I.P. Mr. Kim Brown
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti