The Crisps

 Taas olis uutta Roketti tarjolla .... The Crisps!

***NEW RELEASE ANNOUNCEMENT***

THE CRISPS "Four on the Floor" LP

Street Date: September 11

Hot on the heels of our announcement of ex-Radio Birdman guitarist Chris Masuak's new solo album, we have another surprise for fans of great Australian rock'n'roll: the debut LP by Sydney garage-rock supergroup THE CRISPS!

THE CRISPS feature Stu Wilson (New Christs, Lime Spiders, Chris Masuak’s Dog Soldier), Dave Thomas (Doomfoxx, Bella Wreck), Graham Hood (The Johnnys) and Chris Nacard (Orange County). Their first full-length, titled "Four on the Floor", consists of six songs they recorded in 2003 plus six new songs recorded after their reunion in 2024. You can read their story and preview two tracks on our Bandcamp page

WOLFMOTHER ~ Allas Live 18.8.2026

Helsingin Juhla-viikko starttasi tiistaina. Kuuluiko Allas-liven keikka siihen pakettiin, sitä en tiedä. Joka tapauksessa edellisestä aussibändin kohtaamisesta olikin jo kulunut muutama viikko Hard-Onsin veivattua korjaamolla, sopivasti siis nyt vuorossa oli WOLFMOTHER. Yhtye vieraili edelliskerran 10 vuotta sitten Suomessa. Silloin yhtyettä ei tullut nähtyä, mutta tällä kertaa osui

Noin 2500 henkeä vetävä Allas-live alue täytyi täyteen tiistai-iltana, joten yhtyettä selvästikin odotettiin. Paikkahan on mielenkiintoinen sijainniltaan, sillä aivan merenrannan tuntumassa ja satama-alueella pääsee ihan mukavaan fiilikseen säiden ja yhtyeen osuessa kohdilleen.

WOLFMOTHER soittaa trio-kokoonpanolla ja myllyttää varsin mukavasti soittimiaan. Omaperäisellä ja uniikilla lauluäänellä varustettu laulaja Andrew Stockdale istuu solistiksi bändille enemmän kuin hyvin. Mielessä pyörähteli 70-luvun trumpettilahkeiset nuoriso-orkesterit ja tymäkät äänivallit olivat läsnä. Koko setti oli ladattu täyteen omia kappaleita ja covervetoihin ei astuttu tai ainakaan itse en tunnistanut sellaisia. Ehkä sekin kertoo omasta tekemisestä jotain. Hienoa menoa! Mainiosta menosta kertoi myös innostunut yleisö, joka lauloi ja tanssi mukana. Ihan mukava tiistai-ilta!

#wolfmother

Kuukauden Yhtye - DMZ & The Lyres, Jeff (Mono Mann) Conolly (Elokuu 2026)

 Bomp records julkaisi laadukasta jytää jo 70-luvun alkupuolella. Sieltä pullahti muun muassa Iggy And The Stoogesia ja The Flamin' Grooviesia ja DMZ, joka vuonna 1977 julkaisi ensi-ep:n saman lafkan kautta. Seuraavana vuonna yhtye hääräsi jo kovassa nousussa olevan Sire Recordsin kanssa, joka alkoi julkaista tuutin täydeltä uutta aaltoa, punkkia, sekä muuta mielenkiintoista. Omalla nimellä julkaistu levy ilmestyi pääasiassa USAn ja Brittien markkinoilla, mutta myös Scandinaviassa(!) vuonna 1978. Levyn 11:sta kappaleesta kolmea lukuun ottamatta ovat kaikki muut omia. Ykkösraita Mighty Idy on Garage RockenRollin klassikko kamaa, silkkaa paahtoa alusta loppuun! Yhtyeen meno ei ilmeisesti maistunut isommalle yleisölle ja tämä pitkäsoitto jäikin ainoaksi Sirelle. Levyllähän on toinen toistaan potkivaa  Garage Roll kappaletta! Klassikko-levy! Kuunnelkaapa, vaikka lämpimikseen ykköspuolen päättävä stoogesmainen 'Don't Jump Me Mother' -kappale (HuH!)

DMZ: Jeff Conolly / J Rassler / Paul Murphy / Peter Greenberg / Rick Corraccio

 DMZ:n jälkeen alkoi Mono Mann viritellä uutta rytmimusiikkikoplaa. The Lyres julkaisi debyytti-sinkun (How Do You Know/Don't Give It Up Now) vuonna 1979 Sounds Interesting Recordsille. Kului aikaa viisi vuotta ennen kun yhtye julkaisi LP:n 'On Fyre' vasta vuonna 1984. Homma haiskahtaa tutulta ja urut pauhaa, sekä vibrakitarat vie mennessään. Tää on vaan niin viehättävää. Kuten DMZ levy on tässäkin ainekset kovaan sarjaan, Debyyttilevy siis tämäkin!

The Lyres: Jeff Conolly / Paul Murphy / Steve Aguino / Dave Szczepaniak 

Vaya Con Dios, Mono Mann

1956-2026

Vielä Jytäkesästä

 Korvamadot on surisut päässä edestakaisin viime viikonlopun jytäjuhlista. Muutama todella hieno ylläri tuli koettua ja nyt kun pieni palautuminen tapahtunut kuulee paremmin mitä näki?! Ensinnäkin, Suvilahti pelitti alueena näillä yleisömäärillä todella mukavasti. Ei turhaa jonottamista tai jossittelua (ellei Tiivistämön törröttelyä jonossa lasketa) oikeastaan missään. 

 Mutta mukaviin yllätyksiin. Näistä itseasiassa kolme tapahtui juuri edellä mainitussa Tiivistämössä. Eniten kolautti uusista kuitenkin Rami Helin Presents. Minkäänlaisia ennakko-odotuksia ei ollut yhtyeeseen. Heidän ensijulkaisu ilmestyi kuluvan vuoden alussa ja sitä ei ollut vielä kotiin hommattu kuunteluun, ainoastaan tuben kautta, ehkä City of The Seven Hillsiä kuullut. Keikkapaikalle saavuttiin sopivasti just ennen aloitusta.

 En tiedä miten tämä yhtyeeltä onnistui, mutta kun he tulivat lavalle, sali hiljeni täysin. Siis Täysin. En tiedä kauanko tätä hetkeä kesti. Oli vain himmeät valot ja hahmot lavalla, kunnes taustalta alkoi hiljalleen kuulua pehmeän rummun ääntä. Oma hengityskin kuulosti meteliltä tässä vaiheessa. Viimeistään laulajan avatessa kappaleen, valui selkänikamien ydinnesteet kalsareihin. Aivan tajuttoman kaunis kokemus. Kappale osoittautui Tollin' Belliksi (Black Death Blues). Lavan täytti iso orkesteri, joilla oli taitoa tähän ihmeelliseen esitykseen. Homma senkun vain kasvoi isommaksi erilaisilla kielisoittimilla ja viehättävällä kuorolaululla. 

Kun koko päivän jytäämiset oli ohitse ja kotiinpaluu tapahtui seuraavan päivän jo mennessä toista tuntia oli vielä yksi tehtävä. Laitoin Rami Helin Presents levyn tilaukseen. Levy saapuikin jo edellispäivänä! Peace and Love!

Jytäkesä Go-Go  2026

highlights

1. The Flaming Sideburns  (Jytälava)

2. Rami Helin Presents  (Tiivistämö)

3. The Raveonettes  (Päälava)

4. The Plastic Tones  (Tiivistämö)

5. The Hauntees  (Tiivistämö)

VALCO *

MaakuntaKirpparia elokuussa

 Mitä oudompaan kirppariin eksyy, niin varmemmin yllättyy. No, on se sit posiitivista tai negatiivista on toinen asia. Aika usein negaa. Eilen kuitenkin osui molempia ja jotain tarttui matkaankin. Parin ihanan naisartistin soolo-debyytit, Vicky ja Susanna! Myös ensimmäinen Neuvostoliiton aikainen julkaisu itselle kahdella eurolla. Onhan tämä nyt selviö, jos levyllä on Üksildane Rong eli alunperin Lonesome Train by Johnny Burnette. Tässä sen vetäisee Ivo Linna. Yksi vinska oli ostettava ihan kansien vuoksi ja oli kohtalaisen edullinen kaiken lisäksi. Katotaan, mitä naapurit tästä tykkää kun asetetaan lautaselle, itsellekin ylläri?!

Jytäkesä 1.8.2026

 Lauantai tulee aurinkoisena. Metromatka alkaa kaukaa ja pysähtyy Sörnäisten asemalle, josta liukuportaat ylös Piritorille ja siitä kevein askelin kohti Suvilahtea. Ihmiset ovat hymyileviä ja juttutuulella. Edellispäivän keikkoja käydään läpi, mitä ja ketä tuli nähtyä. Fiilis alkaa nousta kun astelee Vilhonvuorenkatua alaspäin. 

Itse saavun alueelle hiukan kahden jälkeen ja aika pian ensimmäinen yhtye onkin jo Go-Go lavalla. Ehdin kuunnella Puhelinseksin energisestä setistä varmaan noin puolet, ennen kun siirryn Tiivistämöön tsekkaamaan The Haunteesia. Alkulämmittelyt tuli otettua heidän just julkaistulta debyytti-julkaisulta, joten odotukset on olemassa. Yhtye on puristanut kappaleensa omiin kuoriinsa, joiden särkyessä valuu ulos särmäistä kitaraa ja valloittavaa bassokuviota. Kokonaisuus on herkkää ja tunnetta täynnä. Tässä taitaa olla tulossa jotain pelottavaa, kuten kitaristi tokaisi keikan alussa. Hieno setti! Spell!

The Haunteesin jälkeen jääkin aikaa sopivasti ruokailuun ja nesteytykseen. Seuraavana on taas uusi tuttavuus Rami Helin Presents. Taitaa olla tällä hetkellä Suomen maalta yksi komeimmin laulavista kavereista Rami Helin. Keikan aloitus oli aikas tyrmäävän kaunista kuunneltavaa. Eikä tämä komeus jää pelkästään lauluun vaan kokonaisuus toimii ja hienosti. Mieleen tuli hieman Chris Eckman & The Walkabouts. Tästä taitaa myös olla muodostumassa jotain isompaa, ellei jo ole sitä.

Tämän päivän Ruotsi-osiosta vastasi Hurula. Kokomustista soittava yhtye painaa energialla poppia kansalla ja se tykkää kuulemastaan. Kolmen kitaristin paketti pysyy kasassa ja toimii! Tänään jää väkisinkin osa yhtyeistä näkemättä, osaksi päällekkäisyyksien vuoksi, osaksi nesteytyksen. Päivä kuitenkin päättyy ekstaasiin Alangon Ismon käsissä ja juhlakansan hurratessa käsitystä Rappiosta. Siinä on hyvä olla ja Suvilahteen kannatti tulla. Hieno tapahtuma taas kerran!

The Coffinshakers

#hurula
@hurula

#therapy?
@therapy

#ismoalanko
@ismoalanko

#thehauntees
@hauntees

Lähtöasema in action

#jytakesa

Jytäkesä 31.7.2026

Täydellinen saapuminen juhla-alueelle. Ajattelin, että kun hieman epävakaa ilmatar liikkui yläilmoissa otan nahkarotsin mukaan, mikä voisi suojata edes hiukan sateelta. Saavuin Tiivistämöön kuin uitettuna. Vettä kaadettiin taivaalta ihan kelvollisesti. Mutta saapuminen oli tarkoitus, nimittäin Plastic Tones veteli ensitavuja juuri stagella. Olin varma jo parin kappaleen kohdalla, että paras bändi oli juuri nyt lauteilla. Just sitä hienoa energiaa ja koukkua, mitä voi ja haluaa odottaa keikalla kohtaavansa. Ihan napakypäsuoritus!!

Mutta paljon oli vielä edessä. Ehdin kuunnella Litku Klemettiä pienen tovin ja Rock Siltasen Groupiin ei ollut mitään jakoa jonon vuoksi, joten jäi aikaa kuunnella Fun Lovin' Criminalsia tovi. Ei edelleenkään ollut minun juttuni. Ihan ok, mut ehkä omat fiilikset ei kohdanneet tätä nyt?! Sen jälkeen suurilla odotuksilla kuuntelemaan Ruotsalaista Atomic Swingiä ensimmäistä kertaa ever. Alkutunnelmat ensitavuista antoi jotain mitä toivoa tulevasta. Mutta jotain tapahtui tai on tapahtunut. Volyymit oli jotenkin kadoksissa ja ne tutut kappaleet, mitkä kuuluvat heidän soittokirjaan, kuulostivat hieman pehmeiltä ja jopa oudoilta. Olisin toivonut äänimaailman hieman enemmän voimaa ja särmää. Ehkä väärä sijoituminen lavan suhteen vei toivon superista jonnekin? 

 Seuraavana olikin Päälavalle tulossa Raveonettes. Nämä tanskalaiset popparit veivät homman 80-luvun saundeihin isolla surinalla. Mielessä pyöri Jesus and The Mary Chain ja muut sen ajan säri- ja surisijat. Tulihan sieltä sitten loppuksi coverina Stone Rosesia. Olipa kauniin tyylikästä! 

 Raveneottesin jälkeen huitaistiin ölperit nassuun ja siirryttiin Jytälavan tuntumaan odottelemaan The Flaming Sidebursin keikkaa, joka taisikin sitten olla paras heidän vetonsa, mitä vähään aikaan on tullut todistettua. Bändi eli ja näytti mitä on olla lavalla liekeissä. Good fuckin' Rocken and Roll! Onhan tämän jälkeen vaikea kenenkään lähteä viemään hommaa loppukliimaksiin, koska roiskeet on jo heitetty. 

 No, joka tapauksessa piti vielä The Hypnomen käydä kuuntelemassa. Onnistuin jonottelemaan itseni sisälle juuri ja juuri aivan Tiivistämön takaosaan. Aika täyttä oli. Bändi painoi menemään kauhuelokuvan tunnaria ja muita koukkuja, mutta loput jäi kokematta. Harmi, kuulosti nimittäin aikas komialta. Kaikkea ei ehtinyt/pystynyt näkemään, mutta hieno päivä! Kekkerit jatkuu taas tänään Go-Go.

Jytäkesä Go-Go 2026

Suomen paras festari tapahtuu taas. 

Jytäkesä Go-Go 31.7-1.8.2026 Suvilahdessa. 

Bändikattaus miellyttää taas kuulijaa. Sopivasti sekalaista ja mystisen hyvää tiedossa, niin maan alta, kuin pitkän linjan tuttua jytää. Se miten tapahtuma on muodostunut, elänyt ja kasvanut on hieno tarina tähän mennessä. Bändivalinnat perustuu selvästi tapaan, joka poikkeaa monesta muusta tapahtumasta. Upeaa toimintaa!

 Festarisuunnitelma 'must see' on kuitenkin tehty taas kerran, niin kuin jo monina vuosina aiemmin on ollut tapana. Yleensähän nämä suunnitelmat ovat kusassut aika pahasti monien erilaisten syiden takia. Esimerkiksi joskus Provinssi-rokissa (olikohan -87?) nökötettiin suurin aika juhlapaikan viereisellä leirintäalueella (siinä Sorsanpesän vieressä) pakettimersussa porukalla ja kuunneltiin mankalta omia herkkuja, festivaalisäiden ollessa 'ylitsepääsemättömät'. Se kuka on onnistunut vierailemaan Törnävän saaren kekkereissä säiden ollessa kohdillaan, tietää mitä tarkoitan. No, tuli kuitenkin Lou Reed ja Sator nähtyä, hiukan Sugarcubesia ja R.E.M.iä. Sugarcubes tais esittää jonkun suomikappaleenkin.

Back to the 2000-luku ja suunnitelma viikonlopuksi. Seurataan ja ihmetellään miten käy. Perjantaina olisi tarkoitus tsekata ekana power-poppia á la Plastic Tones, jonka jälkeen pikku paussi ja voi keskittyä alueen mukavuuksiin!? Klo 19:40 kompassi ohjaa Jytälavalle, jonne kipuaa Ruotsin voimannäyte Atomic Swing. Se onkin eka kerta kun tulee tämä kopla todistettua livenä! Yhtyehän on tehnyt rautaista jälkeä levyillä ja huhut kertoo kuumista keikoista. Odotukset tapissa! Sen jälkeen onkin melkoinen suora putki Hittiä lisää. The Raveonettes - The Flaming Sideburns - The Hypnomen. Tässä vaiheessa iltaa alkaa jo hikeä pukkaa ja alkaa olla päivä pulkassa, jos kaikki menee edes jotenkin tähän suuntaan.

 Lauantaiksi pitäisi ehtiä paikalle jo klo 15. Silloin uusi tulokas The Hauntees hyppää kehiin. Katsotaan miten orkka painaa Garage-tahtia niin, että juhlayleisö nikottelee kummissaan. Loppupäivän bändeistä omalla tsekkauslistalla kaikki muut, paitsi Lemonator ovat ensi-liven edessä. Wasted - Hurula - Grande Mahogany - Lemonator - Coffinshakers. Kaksi viimeksi mainittua ovat samaan aikaan eri lavoilla. Näillä näkymin Coffinshakers taitaa vetäistä pidemmän korren tällä kertaa. Mutta, palataan asiaan! Mitkä ovat sinun 'must see'-listalla? 

Voikukka korvan taa ja spittareiden kiillotus, on aika Jytäkesän! ♬♫♪♩

PERJANTAI:

16:10 LOVE PROGE -PÄÄLAVA

16:30 PLASTIC TONES -TIIVISTÄMÖ

17:30 LITKU KLEMETTI -JYTÄLAVA

17:30 GOOD BOYS -GO-GO LAVA

18:15 ROCK SILTANEN GROUP -TIIVISTÄMÖ

18:35 FUN LOVIN' CRIMINALS -PÄÄLAVA

19:40 ATOMIC SWING -JYTÄLAVA

19:40 RISTO -GO-GO LAVA

19:45 KUKKATALO -TIIVISTÄMÖ

20:45 RAVEONETTES -PÄÄLAVA

21:15 YDINPERHE -TIIVISTÄMÖ

21:50 THE FLAMING SIDEBURNS -JYTÄLAVA

21:50 FRENCH FILMS -GO-GO LAVA

22:45 URSUS FACTORY -PÄÄLAVA

23:00 THE HYPNOMEN -TIIVISTÄMÖ

🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶💤💤💤💤🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶

LAUANTAI:

14:30 LYYTI -JYTÄLAVA

14:30 PUHELINSEKSI -GO-GO LAVA

15:05 HAUNTEES -TIIVISTÄMÖ

15:40 ARPPA -PÄÄLAVA

16:50 SAMULI PUTRO -JYTÄLAVA

16:40 RAMI HELIN PRESENTS -TIIVISTÄMÖ

16:50 WASTED -GO-GO-LAVA

18:00 PLUTONIUM 74 -PÄÄLAVA

18:15 LIISA AKIMOFF & YÖKERHO -TIIVISTÄMÖ

19:10 HURULA -JYTÄLAVA

19:10 EEVIL STÖÖ -GO-GO LAVA

19:50 GRANDE MAHOGANY -TIIVISTÄMÖ

20:20 THERAPY? -PÄÄLAVA

21:25 PETOS -TIIVISTÄMÖ

21:20 LEMONATOR -JYTÄLAVA

21:20 THE COFFINSHAKERS -GO-GO LAVA

22:40 ISMO ALANKO -PÄÄLAVA

23:00 US -TIIVISTÄMÖ

#jytakesagogo

Jenkkiauto-tapahtuma 25.7.2026

 Kirkkonummen maatilapuodilla järjestettiin tänään 10-vuotisnäyttely. Paikalla monia upeita muotoiluhelmiä.

Presidentin vanha Cadillac

GMC 1955

Ford 39'

Dodge A100

DeSoto Firedome 1959

Buick Century

#jenkkiauto, #jenkkiautotapahtuma, #kirkkonummi, #maatilapuoti

Jolly Jumpers (Tavastia 17.7.2026)

 Kyllä ihmisen on hyvä olla, jos on mahdollisuus kokea, miten elävä musiikki vie mukanaan ja antaa enemmän kuin uskalsi toivoa. Tavastian lavalle nousi perjantai-iltana jotain mitä oli odottanut jo vuosia näkevänsä. Jolly Jumpersin musiikkiin on ehtinyt hartaudella tutustua jo kultaiselta 80-luvulta lähtien, mutta livenä harvemmin. Edelliskesänä Jytäkesä Go-Go tapahtuman missaaminen tuli nyt korjattua.

 Koska Jolly Jumpersin edellisestä keikasta oli tosiaan kulunut jo tovi ei osannut aavistaa mitä olisi tulossa. Keikka alkoi hartaalla hetkellä, joka ennusteli jotain isompaa. Omalle kohdalleni ei ole montakaan kertaa tullut vastaan tällaista tunnetta mitä Jolly Jumpers aiheutti illan aikana. Soittajien taito ja miten tekeminen paketoidaan niin, että se pysyy kiinnostavana ensi iskusta lavalta poistumiseen. Se vaatii jotain muutakin kuin sähköt soittimiin. Jolly Jumpersissa on jonkinlaista syvempää yhteyttä keskenään. Soittajien ruumiinkieli kertoi kaiken ja rentous paistoi Tavastian perälle asti. He selvästi nauttivat jokaisista sekunneista ja liikkeestä kappaleiden edetessä kauniina teoksina. Jotenkin tuntui, että he käsittelivät valtavaa energiamassaa pidätellen ja muokaten sitä. Sitten sitä valutettiin yleisön päälle juuri oikealla hetkellä. Äänimassat olivat erittäin selkeitä ja miksaaja onnistui myös erittäin mainiosti tuona iltana. Yksi parhaista keikoista, mitä on koskaan tullut todistettua. I Feel Power, Long Live Jolly Jumpers!

Jolly Jumpers:

Petri Hannus

Marko Leuanniemi

Keijo Pirkola

Ari-Matti Jutila

Jukka Nousiainen

#jollyjumpers

Tavastian biisi-lista 17.7.2026

1. Mama I Have to Leave 

2. Mocking bird

3. Palomino

4. Cinnamon Tree

5. Bad seed

6. Phantom zone

7. Genocide

8. Ju-Ju

9. Snowy Downtown

10. Wicked World

11. The Beach

12. I Feel Power

13. Black Betty

14. Slow Town Rules

15. Rhythm Of Fear

16. Sycamore

17. Bottle And Chain

18. Burning Land

19. Catskills

Ruohonjuuri *

KESY

 Vuosien aikana on ollut tapana poimia aina silloin tällöin matkaan jonkun itselleni tuntemattoman yhtyeen musiikkia levykaupasta tai kirpparilta, jos levy on ollut vain kohtuuhintainen tai siinä on joku houkuttava koukku ostopäätöksen tekoon. Hieman tähän tyyliin kävi KESY-yhtyeen kanssa, kun sieltä legendaarisen 'kulman takaa' napsahti kuunteluun heidän ensijulkaisu 'Äärirajan Maisemissa'. 

 KESY-yhtyeen levyn tunnistat hienosta kansitaiteesta, jossa reissua tekee pop-peikko värikkäässä sienimetsä maisemissa silmät ymmyrkäisinä, maailman ja äärirajan menosta. Tämä voisi jo olla pelkästään syy poimia julkaisu matkaan, mutta kuorien sisältä paljastuu jotain syvempää ja mielenkiintoista! Siellä kohdataan Kallio ja Marilyn, sekä Zombie Love. Itse levy on siis kokopitkä vinyylilevy, joka on myös ilmestynyt bittimaailmassa. Julkaisu on heidän ensilevynsä, joka on niputettu kasaan keikkasalkusta löydetyistä aarteista. Elikkä jatkoakin voisi olla kaiketi odotettavissa!

 Jos The Clash lauloi Lontoon palosta, niin KESY laittaa Ruttopuiston kukkimaan ja Kallion palamaan omalla energialla ja rakkaudella. Tämä Rakkaus myös valloittaa, sillä kun levy on pyörinyt soittimessa muutamia kertoja, yllättää kokonaisuus kappaleiden monipuolisuudella. Jokaisessa kappaleessa kurkkii ja pyrkii ulos se pieni toivon kipinä elämästä tai sen mahdollisuuksista. Musiikin ja soittajien välittämä viesti välittyy. Tämä julkaisu on yksinkertaisesti vaan niin elämää täynnä ja varmasti olisi hienoa kuulla Kesyä livenä. Keikkajärjestäjät HiioHoi! 

Ja levyhän on kaiken lisäksi puristettu vinyylin muotoon Suomen maalla eli Helsingin Levypuristamossa. Painomäärästä ei ole tietoa, mutta sen saa tilattua ainakin Bandcampin kautta https://kesy.bandcamp.com/album/rirajan-maisemissa tai pistäkää suoraan meiliä kesyband@gmail.com, niin varmaan hoituu yhteydet sieltäkin! 

KESY

Kina Unplugged / Matti Jortikka / Ville Haikonen / Juha Metelinen / 

Henri Keinänen /Jorge Ufonio

Mukana myös;
Tomi Kosonen / Mika Perhovaara 

Äänitys ja Miksaus; Antti Elias Huuskonen
Masterointi; Jarno Alho
Kannen Kuva; Mikael Kottelin
Julkaisija; Saturnius 

#kesy, #aarirajanmaisemissa

Kuukauden yhtye - Robert Gordon (Heinäkuu 2026)

  Robert Gordonin kohdalla olisi voinut valita aika monta levyä ihmettelyn kohteeksi. Näin ollen poiminkin sitten tähän kaksi kokopitkää.

 Tämä ensimmäinen valinta on Robert Gordon with Link Wray. Jotenkin tämä levy, jolla nimeä ei ole, on aina miellyttänyt elämän eri vaiheissa. Niin, eri elämän vaiheissa, ehkä se kertoo levyn kuolemattomista ääniaalloista. Ja onhan kyse myös debyyttilevystä. Robert Gordon on hienossa vedossa tällä levyllä ja hänen äänensä soi selkeästi. Äänessä, jossa on sitä oikeaa särmää, pehmeyttä ja tiukkuutta, mistä on helppo pitää. Toinen asia levyn laadun suhteen on päällikkö Link Wray kitarointi. Se on pinnassa kuten kuuluukin olla. Mielestäni parhaiten rullaa kakkospuolen Flyin' Saucers Rock and Roll, minkä yhtye paketoi nippuu jäätävällä menolla ja Linkin kitaran kielet kirskuvat punaisena. Aika Herkullista! Kolmas asia on koko taustayhtye The Wildcats, joka takaa kokonaisuuden toimivuuden. Levyllä on yllättävän monta rauhallista vetoa, mutta kun mennään vauhdilla on palikat niissä kohdillaan. Ehkä juuri näiden tasapaino onkin se mikä on levyä kannatellut. 

Side 1:

Red Hot- I sure miss You- Summertime Blues- Boppin' the Blues- Sweet Surrender

Side 2:

Flyin' Saucers Rock'n Roll- The Fool- It's in the bottle- Woman- Is this the Way

Levyn julkaisi Private Stock vuonna 1977 ja sen tuotti Richard Gottehrer.

Soittajat levyllä:

Robert Gordon / Link Wray / Rob Stoner / Billy Cross / Howie Wyeth / Charlie Messing / 

Richard Gottehrer

Flyin' Saucers Rock And Roll

                                                                               

🎶🎶🎶〰Too〰Fast〰to〰Live〰🎶🎶〰Too〰Young〰to〰Die〰🎶🎶🎶

 Are You Gonna Be The One-levy ilmestyi noin kolme vuotta myöhemmin kuin tuo edellä mainittu julkaisu. Levyllä soittaa myös The Wildcats, mutta yhtään samaa soittajaa ei tässä rytmiryhmässä ole. Tällä levyllä löytyy country sävyjä ja ajan henkeä. Rummutkin taitaa soida 80-lukuiseen tyyliin hieman isommin. Mausteena löytyy myös sähköisiä koskettimia ja saksofonia. Äänimaiseman ollen isosti erilainen tai moninaisempi, jopa popimpi. Gordon on kuitenkin löytänyt lähes aina levyilleen kovia kitaristeja, kuten tälläkin levyllä soittava Danny Gatton näppäilee komiasti ja soitto pukkaa esiin varsinkin menevissä rokeissa.

B-puoli avautuu kappaleella Too Fast to live, Too young to die, joka nostaa vieläkin pallikarvat pystyyn. Kappale kertoo, mitä tapahtuu kun hyppäät tiukoissa farkuissa jättimäisen rautahevosen selkään ja kajautat tien päälle. Hetkeä myöhemmin soi, ehkä paras Drivin' Wheel versio, ever. Tästäkin levystä on kulunut jo 46 vuotta! 

Side 1:

Are you gonna be the one- She's not mine anymore- Someday, Somehow- Standing on the outside of her door- Look who's blue

Side 2:

Too fast to live, too young to die- Lover boy- Drivin' Wheel- Take me back- But, but 

Levyn julkaisi RCA vuonna 1980. Tuottajina Robert Gordon, Lance Quinn ja Scott Litt.

Soittajat Levyllä:

Robert Gordon / Danny Gatton / Lance Quinn / Tony Garnier / Shannon Ford

Myös:

Paul Schaffer/Jeff Bova/John Gerber/Lloyd Green/Buddy Spicher

Hurshel Wiginton/Joseph Badcock/Wendy Suite/Dolores Edgin/Terry Vernon/Marty Nelson/

Chrissy Faith/Kathy Ingraham

Drivin' Wheel

#robertgordon

#linkwray

#dannygatton

#robstoner

Guitar Wolf / Hard-Ons / Hero Dishonest - Korjaamo Live 10.6.2026

 Ensimmäistä kertaa ilta. Nimittäin Korjaamo ja illan toinen ulkomaan artisti tuli koettua ensimmäistä kertaa. Korjaamosta kyllä aiemmin olen joskus juttuja kuullut, mutta eilinen tapahtuma-ilta osui vihdoin kohdalle, kun kolme mielenkiintoista yhtyettä sattui siellä vierailemaan.

 

Hero Dishonest tuli missattua, koska omat kaupungilla tassuttelut ja ruokailut vei oman aikansa. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Kuulin kyllä yleisöstä positiivista fibaa illan avausbändiltä.

 Seuraavana esiintyi australialainen Hard-Ons. Olen nähnyt heidät ensimmäisen kerran livenä 1991, joka tapahtui Tampereen Pakkahuoneella. Yhtye esiintyi siihen aikaan hieman eri kokoonpanolla, mutta nyt 35 vuotta myöhemmin yhtyeellä on vahvistuksia Poison Idea yhtyeestä. Jerry A Lang hoitaa pää-vokaalit tällä kertaa. Ja rumpuihin on tullut Murray Ruse. Täytyy sanoa, että yhtyeen energia ei ole vuosien saatossa kadonnut mihinkään. Hard-Onsin ydinryhmä painoi keikan menemään voimalla ja turbo punaisena. Seinän vieressä nojatessa salin seinät väpättivät mukavasti jytinän tahdissa. Setti oli tanakka kokonaisuus ja ilta oli Rayn juhla-ilta kaiken lisäksi. Jerry A laulatti yleisöä synttärifiiliksissä. These guys are the most Rollin! Yhtyeen tietämys Suomi rokista näyttää olevan myös valiotasoa. Ray ja Jerry luetteli sellaisia yhtyeitä kuten, Lama, Mana Mana, Hanoi Rocks …🫶🏻

Hard-Ons:

Raymond Ahn

Peter Black

Murray Ruse

Jerry A

 Illan Jet Rock and Roll pläjäyksestä vastasi japanilainen Guitar Wolf. Yhtye on luonut sellaisen kulttimaineen, että tämä oli pakko tsekata kun kohdille osui. Jos Hard-Ons paketoi homman energialla, niin Guitar Wolf takoi settinsä vielä asteen, kahden punaisemmaksi ja se vain turposi loppua kohden. Yhtye muistuttaa ulkoisesti rokkarikoplaa, jolle ei todellakaan tulla pullistelemaan ilman jatkoseuraamisia. Tämä osoittautui kuitenkin harhaiseksi kuvitelmaksi. Hikisen keikan jälkeen basisti ja rumpali hyppäsivät saman tien myyntikojulle hikeä valuen ja erittäin kohteliaina. Itse keikka oli kyllä heidän omaa Jet Rokkia, missä homma kiihtyi välillä ylinopeudeksi ja yht' äkkiä basisti leijuu jo yleisön päällä mikki suussa. Kaikki annetaan ja kaikki otetaan! Äänimaailman seasta tunnisti jopa jotain tuttua säveltä punkin & rokin alueelta, mutta sekin oli paketoitu Jet Rock and Rolliin. Aivan uniikki yhtye ja hieno sellainen!

Guitar Wolf:

s e i j i

G o t z

t a k u r o

Niin, Korjaamo. Just hieno paikka erilaisiin tapahtumiin. Hieno piha-alue, sekä muut tilat. Nytkin taisi olla pari muuta tapahtumaa muissa tiloissa. Vaunusali sopivan kokoinen mellastaville bändeille. Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen paikka!!