Veloninos

80-luvun alussa oli pari nousevaa/uutta rokki-yhtyettä, jotka nosti päätään hiukan muita korkeammalle. Tai jotenkin tuo nouseva sana ei sovi tähän, sillä nämä tuli ryminällä. Itse asiassa näiden yhtyeiden debyyttilevyt kuulostavat edelleen erittäin mainioilta. Laatu puristeita! 

The Stray Cats oli se eka ja toinen oli The Shakin Pyramids. Jälkimmäinen yhtye päätyi jopa oman nahkarotsin hihaan DIY-maalauksen muodossa. Myös yhteistyöprojektit Lonnie Doneganin kanssa, olivat varsin mukavaa menoa ja yhtyeen ykkös- sekä kakkoslevyt saa soittoaikaa vielä tänä päivänä. The Shakin Pyramids kuitenkin hiipui suurinpiirtein yhtä nopeasti miten tulikin. Harmi. Pienenä yllätyksenä tupsahti kuitenkin jossakin levymyynti listalla vuonna 2016 ilmestynyt levy, jossa mainittiin kyseinen yhtye. Pitihän tuo levy hommata.

Pyramidsin tuhkasta syttyy vielä kekäle hehkumaan. Veloninos yhtye julkaisi hienon kokopitkän cd-levyn. Yhtyeessä soittaa samoja miehiä kuin Pyramidsin riveissä ja äänimaisemakin on tunnistettavaa. Levy on julkaistu vain cd muodossa, sekä jossain ihmeellisissä digitaalissa versioista. Musiikki on varsin tyylikästä, sekä kuuntelua kestävää. Äänimaisema on välillä lähes leppoisan puolella, mutta heppa alkaa laukata mallikkaasti ja meno on kohdillaan. Suosittelen poimimaan mukaan, jos kohdalle sattuu tulemaan. Hey Veloninos'!

Veloninos;

Davie Duncan

Laurie Cuffe

Shug Jamienson

Kenny McLellan

Rue End Records 2016

#veloninos

#shakinpyramids

Jope

Jope on poissa. Ruonansuu oli varmaan jokaiselle suomalaisella tuttu. Tiesittekö että Jope oli viihteen lisäksi myös automies. Jope jopa suunnitteli oman Formulan. 

Kävin itse joskus autokaupoilla Jyväskylässä asti. Työkaveri kertoi, että kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan ja Jyväskylässä olisi hyviä kauppoja. Lähdin ja työkaveri tuli jopa mukaan. Pieni testiajo ja vanha auto vaihdossa, kaupat tehty. Omassa autossa oli jostain syystä mukana Discopallo. Itse asiassa se oli jäänyt sinne muuton yhteydessä. Mainitsin siitä myyjälle ja hän sanoi, 'kyllä sille löydetään paikka meidän sauna-illoissa' Kotiin päästyäni tutkin tarkemmin auton papereita, joissa oli edellisen omistajan rekisteriote mukana ja huoltomerkintöjä. Tutun oloinen nimi pomppasi esiin rekisteriotteesta. Edellinen omistaja oli Jorma Olavi Ruonansuu. Hansikaslokerosta löytyi vielä Jopen kokoelma-cd. Tällä pelillä tuli veivattua lähes viisi vuotta, kunnes pakoputkesta ulostautuva käry kävi epäilyttäväksi ja auton meni kiertoon taas. 

Cheers Jope! R.I.P.

   https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/25/jopet-autokauppias

22 Pistepirkko

22 Pistepirkon musiikkiesitykset ovat kuin yrittäisi pitää nuotiota yllä. Kun puhallat siihen, se joko tukahtuu tai se roihahtaa ja aika usein on roihahtanut. Tunnelma keinuu tasapainotellen kuin nuoralla kävely, jota yleisö seuraa henkeään pidätellen. Ei pudonnut, Varovaisen vaarallista!

33/45 ja Havana City Beat

#33/45

#havanacitybeat

#22pistepirkko

Coolsville Vol. 1 & Vol. 2

Tänään lautasella pyörii kaksin kappalein kokoelma-musiikkia. Kymppituumainen vinyyliformaatti on kerrassaan upea kokoluokka levyksi. Kannen koko on tarpeeksi suuri, jotta niistäkin saa musiikin lisäksi aivan riittävän nautinnon, jos niissä taiteilijat onnistuu. Coolsville onnistuu! Kappalemäärätkin saadaan usein puristettua levylle lähes samaan tilaan määrällisesti kuin kahdentoista tuuman isoveljellä tai siskolla. Mutta illan levy-pläjäyksiin.
Nämä kaksi levyä on Stack-O-Lee julkaisuja Coolsville 1. ja 2. Levyt on koonnut englantilainen DJ Stay Sick. Kappaleet ovat 50 ja 60-luvun sieltä hieman tuntemattomasta päästä, vaikka tuttuja esiintyjiä näillä levyillä vilahtelee, kuten The Champs, Duane Eddy tai The Shadows.
Kappalevalinnat ovat niin helmiä kuin olla voi ja linja säilyy molemmilla levyillä. Instrumentit svengaa uskomattoman hienosti ja juuri instrumentaalikappaleet ovat isossa osassa levyillä. Yksi tarttuvimmista onkin The Shadows-yhtyeen Jet Black kappale.

'Some people like to rock. 

Some people like to roll.But me, I like to sit around to satisfy my soul. I like my women short. I like my women tall. And that's about the only thing I really dig at all.'

- Bobby McFadden & Dor "The Beat Generation"

Takuuvarmoja Weekend Hop-levyjä tai mihin tahansa kekkereihin, missä halutaan fiilis kohdilleen musiikin avulla. Volyymit kattoon ja kylmää juomaa! Ja ei kannata unohtaa samaa tasoa olevaa Sicksville Vol. 1:stä jos nämä ei riitä! Mahtavaa vappua ja toukokuuta kaikille! Vaikka onkin ’hieman’ poikkeava sellainen.

The Breathless - Live in Pori 5.12.1980

Alkuhuuma oli kuumottava odottaessa tämän bändin keikkaa, sillä kyseisen orkesterin soittajien Pat ja Colin Groganin isoveljen yhtye oli iskenyt kirveen jäljet varsin isosti ja napakasti otsalohkoon ennen tätä keikkaa. Yllätyksenä tämä keikka silloin ilmaantui ja paikallislehden ilmoituksesta nähneenä, mikä sekin herätti ihmetystä. Liputkin haettiin kylän omasta musiikkikaupasta. Yhtään tämän yhtyeen kappaletta en ollut kuullut never ja olikohan bändi edes julkaissut vielä mitään tähän mennessä. Isoveljen yhtye Crazy Cavan oli siis käynyt aiemmin jo antamassa myrskyvaroituksen ja tämähän oli tämä vähintäänkin pakko kokea. Taisi olla Cavan Groganilla varmaan osuutta tämän bändin vierailuun Suomessa.
The Breathless oli energinen ja soitti rock and rollia perusasioiden äärellä. Rientolan vanha talo täyttyi kansasta, joka jorasi mukana. Vierailu Poriin oli hieno ja tuttujakin nähtiin. Julisteen taisin pyytää mukaan Token Musiikista.
Mutta tuo vuosi on hieman hakusessa, oliko 1980 vai joku toinen?
Kuulinko jostain, että tämä kyseinen juhlapaikka olisi palanut jonain vuonna maan tasalle. No kuitenkin Porissa on useasti tullut nähtyä hienoja keikkoja muissakin paikoissa. Pori Rocks!