Vuosi 2020 ja vinyylipyöritykset

  Maailma pyllähti maaliskuussa, kun mystinen Covid-19 lähti vyöryämään hullun lailla. Kummallinen pelon ilmapiiri alkoi muodostua ja ihmisten käytöksessä oli havaittavissa pinnan kiristymistä aika nopeasti. Esimerkiksi kaupoissa olen nähnyt jo useampia tiukkasanaisia huuteluja turvaväleistä. Omalle kohdalle on tämä sattunut vasta kuitenkin yhden kerran, kun vanhempi rouva ajoi vaimoni ja minut juustohyllyiltä notkumasta kauemmas. Suomessa kuitenkin ollaan ilmeisen helpolla päästy, mutta tilanne jatkuu edelleen. Rokotteita tulossa kuitenkin nyt. Mitenköhän vuosi 2021 mennään tämän homman kanssa?

  Live-keikkoja ei olekaan sitten tämän vuoden aikana tullut todistettua yhtä ainuttakaan kappaletta. Viimeinen keikkamuisto on vuoden 2019 Joulukuulta, jolloin Helsingissä vieraili Tav Falco yhtyeineen. Siis kyllä, vuosi mennyt ilman ainuttakaan kitaran tai rummun iskua. Netistä on tullut muutama streami katsottua, joista yksi johti, jopa levyostoon.

  Jos jotain hyvää tästä 2020 kummallisesta ajasta hakee, niin vinyylit ovat saaneet oman ruhtinaallisen aikansa. Levyt ovat pyörineet ahkeraan iltaisin ja joskus jopa työn ohessa, etätyötä tehdessä. Viikonloppuisin niistä ollaan nautittu kylmän juoman ohella. Ja kun vinyyli on vinkunut, on samalla sellaisten ostoksiin löytynyt aikaa. Olkoon tämä sitten se oma panos artisteille, kun keikat ovat aika pahasti pannassa.

  Kun tarkastelin mennyttä vuotta tajusin, että en listaamaan ostoja ala. Sen verran korona on vaikuttanut ostojen tiheyteen, että levyjä on ilmestynyt kuunneltavaksi kohtalaiseen tahtiin. Muutama artisti/levy on kuitenkin nostettava ylös hienoutensa ansiosta. Jokunen kauan kadoksissa ollut levy päätyi viimeinkin omalle soittimelle. Sekä tietenkin pieni maininta tämän vuoden aikana julkaistuista prässäyksistä ja niiden tehosta. 

  Jos vaikka aluksi näistä tämän vuoden uutukaisista muutaman mainitsen, mitkä ovat saaneet kyytiä levylautasella hieman muita enemmän ja ovat kipristelleet kivasti sitä kuuluisaa kanannahkaa.

 Ekana tulee mieleen mahtavasti nakuttava ja loppuvuonna hommattu Hi Strung Ramblers kokoelma 'Forever Ramblin'. Nämä tuli joskus Suomessa nähtyä livenäkin, mutta tämä kiekko oli todellakin mieluinen ylläri. Jytä-levyn tekivät voimakaksikko Tek ja Williamson. Levy 'Two To One' on melkoinen rokkimyrsky, joka tuskin kylmenee matkassa ihan äkkiä, jos lainkaan. Kannet ansaitsee myös erikoismaininnan. Robert Gordon pukkasi myös mallikkaan 'Rockabilly For Life'-levyn, missä mukana mielenkiintoisia vierailijoita. Jack Cades julkaisi mielenkiintoisten soundien 'Perfect View'-levyn Beluga Recordsin kautta. Nico Duportal & The Sparks-levy on myös hieno tänä vuonna ulos putkahtanut lätty. Yksi kovimmista oli ja on The Speedways 'Radio Sounds'. Levylle tuntui päättyneen jokaiselle raidalle jonkinlainen hitti-biisi. Alkuvuonna tuli myös ostettua heidän eka levy 'Just Another Regular Summer', joka on myös ihan täyttä dynamiittia. Tyyli heillä on Voimakas Pop. Hieno julkaisu myös James Hunter Six-yhtyeeltä on 'Nick Of Time'. Erittäinkin mielenkiintoinen levy tuli jenkeistä asti, The Blank Tapes ja heidän 'Look Into The Light' on varsin väkevää  taontaa, kuten myös samassa sarjassa painiva Tin Horn Prayers ja levy 'Grapple Rails'. Kesällä käsiin saamani Foxhall Stacks on taas osoitus voimapopin toimivuudesta. Aivan upea tuotos on 'The Coming Collapse'. Levyllä yksi suosikki kappaleista tällä hetkellä 'Turntable Exiles'! Upea kokonaisuus on myös The Replacements-yhtyeen 3-lp:n setti 'The Complete Inconcerated-live. Vanhoja helmiä ja hienoilla soundeilla. 

Yhteensä about satakunta kokopitkää levyä löysi uuden kodin vuoden aikana niin uusia kuin vanhempia. Alla niistä muutama herkku mainittuna.

• The Blasters - American music
• Richard Hell & The Voidoids - Blank Generation
• The Godfathers - Jukebox Fury
• Jolly Jumpers - Tyrnävä
• Lords Of Gravity -The Curse Of Icarus
• Wade Jackson - W.A.D.E.
• Jackets -Way Out
• Dahlmanns - American Heartbeat
• The Fuzztones - Snake Oil
• Deniz Tek - Mean ol Twister
• Federale - Music from 'La Rayar'
• Dan Stuart with Twin Tones - Marlowe's Revenge
• Nick Lowe - Dig My Mood
• Dave Alvin and Jimmie Dale Gilmore - Downey to Lubbock
• Dave Alvin - Ashgrove
• Grip Weeds - Giants Of The Beach
• DR. Boogie - Gotta ge back to N.Y. City
• Telephone Lovers - Telephone Lovers
• Jeff Dahl - Made In Hawaii
• The Flesh Eaters - Use to be Pretty
• Chuck Mead - Upstair At United
• Ventures - Where The Action Is
• Shane Fenton and The Fentones - I'm a Moody Guy
• Bruce Joyner with The Unknows - Bruce Joyner with The Unknows
• Blue Rodeo - Casino
• Headless Horsemen - Can't Help But The Shake
• Tommy Keene - Song from the Film
• Baseball Project - 3rd
• The Cramps - Psychedelic Jungle
• Psychotic Youth - 21 ja Stereoids Revisited
• The Zodiacs - Hiccup Vaudeville
• Weekend Starts Here - Vol.1 & Vol.2 kokoelmat
• CoolsVille 2 - Kokoelma
• Zulu Bop - kokoelma
• Whack-O-Mania! - kokoelma

Mahtavaa Uutta Vuotta Kaikille,

 ketä tänne sitten eksyykin!

Rock On..

♩ ♫♪♬  ⏩🔘⏪  ♪♬♫♪♩

Tarjosin teetä Allan Globenskylle

Allan Globensky

Ensimmäisiä työpaikkani tai itseasiassa taisi olla jopa se ensimmäinen, oli Rauman Lukko. Sopimus oli sorvattu 1+1 mittaisella pahvilla. Työpaikka oli varsin laadukkaassa ympäristössä, nimittäin sen aikaisessa aikuisten jääkiekon SM-sarjassa ja siellä ihan ytimessä.

70-luvun lopulla olimme hyvän kaverini kanssa vastuussa, niin koti, kuin vierailija joukkueiden tarjoilusta ennen pelin alkua ja erätauoilla. Erätauoilla piti molempien joukkueiden kopissa olla tarjolla jokaiselle pelaajalle muki lämmintä teetä, johon oli upotettu sitruunaviipale. Tarjoilu suoritettiin vähintäänkin 20 litran kokoisella alumiinipannulla. Tarjoilu pyrittiin tekemään ennen kun pelaajat saapuvat koppiin, mutta se oli välillä mahdotonta ja homma suoritettiin tällöin pelaajien ollessa jo kopissa, joten sen aikaiset SM-liiga jyrät tuli tavallaan tutuksi. Hauskaa tai outoa tässä oli myös se, että välillä 'joutui' kuulemaan valmentajien palautteet erätauolla kopissa teepannu käsissä. Ei siinä paljon uskaltanut liikahtaa, kun joku sai kuulla kun kunniansa, kun oli mennyt väärillä raiteilla ja ihan väärään suuntaan tai koko joukkue oli.  

Ja kun peli kävi kuumaksi kentällä, niin eivät ne tunteet erätauolla aina jäähtyneet. Tuohon aikaan pelaajat poistuivat kentän päädystä samasta luukusta ja kävelivät samaa kumimattoa pitkin pukukoppeihin saakka, jotka sijaitsivat tuskallisen ulkomatkan takana. Molempien joukkueiden pukukoppeihin oli matkaa noin 70-80 metriä ja ne sijaitsivat seuraavassa rakennuksessa. Sinne johti tosiaan yksi polku ulkoilmassa. Tämä taival oli monelle vierasjoukkueen pelaajalle varsin pitkä ja tuskainen. Veikkaan, että esimerkiksi 'Hakki' Hagman on juuri tämän taipaleen vuoksi toivonut koko Rauman hinaamista ulkomerelle ja sinne upottamista. Kuittiahan siinä matkalla lensi puolin ja toisin, kun koppiin jonossa marssittiin. Itse pukukopit sijaitsi tuohon aikaan, niin sanotulla uudella puolella ja olivat vierekkäin. Joo ja kyllä siinä käytävällä välillä tönittiin ihan kunnolla koppeihin mennessä ja jopa pientä painiakin tuli nähtyä.

Tuo pukukoppi tarjoilu varmaankin hymyilyttää nykypäivänä. Minkä ihmeen takia lämmintä juomaa tarjoiltiin hikisen väännön jälkeen? Selitys tähän löytyy sen ajan areenasta. Siihen aikaan Äijänsuon jäähalli oli mukavuusasteeltaan hieman poikkeava nykyiseen verrattuna. Ensinnäkin jäähallin molemmat päädyt olivat ohutta aaltomuovia ja päädyt tai ainakin toinen niistä oli kärsinyt pahimmillaan varsin isosti kiekkosateesta. Silloin ei vielä ollut 'kalaverkkoja' päädyssä suojaamassa tuhoja yli meneviltä kiekoilta ja aina kun kike lensi yli päätypleksin se suhahti läpi hallin päädyn. (Itse asiassa muistaisin 'päätypleksin' olleen vielä jossain vaiheessa rautaverkkoa, olikohan näin?). Varsinkin merenpuoleinen hallin pääty oli kiekkojen puhkoma. Toinen pääty oli säästynyt pahimmalta tuholta, koska sijaitsi sen verran ylempänä ja myöskin kauempana. Kiket harvemmin sinne ylsi ja lankin, sekä hallin päädyn välissä oli myös seisomakatsomo, kuten tänäkin päivänä. Suojaverkot (kalaverkot) kyllä taisivat ilmestyä näihin aikoihin päätyihin, mutta ei muisti taivu tarkempaan aika-arvioon. Päädyt toimivat siis tuolloin lähinnä tuulen suojana, mutta meri-ilmaston kylmyys tunkeutui halliin sisälle varsin väkevästi ilmojen ollessa kohdillaan. Halli oli pääosin seisomapaikkoja täynnä, vai oliko peräti niin, että kaikki oli seisomapaikkoja, jossain välissä pääkatsomoon ilmestyi pieni määrä sinikeltaisia vip-istuimia. Hallissa tosiaan vallitsi sama lämpötila kuin mitä oli ulkona ja siihen aikaan todellakin oli pakkastalvia. 

Jos vielä hieman muistelee hallin mukavuuksia, niin toiletti osasto oli erätaukojen aikaan varsinainen selviytymiskokemus, jos sinne piti päästä. Vessatilat olivat yleisömäärään nähden peli-iltoina mukavan tuhnuinen paikka ja kun koko hallista löytyi kaksi vessaa, miehille ja naisille omat. Tauoilla oli muurahaispesä efekti valmis, melkoinen kuhina. Miesten puolelta löytyi perinteinen ränni ja muutama koppi isompaa hätää varten. (ketähän oli valinnut sen upean hienon porkkananvärin juuri näihin pönttökoppeihin?) Siihen aikaan pelejä kävi katsomassa useasti täysi katsomo ja yleisökapasiteetti oli huomattavasti isompi kuin tänä päivänä. Vai tuntuiko se vaan siltä? Vessassa käynti vaati aikamoisia sissitaitoja selvitäkseen sieltä ulos ehjin nahoin. Kyllä hallin ulkokulmilla talviaikaan puskat höyrysi kultaisista kaarista ja taisi siellä muutama hörppy lämmikettäkin faneilla tulla nautiskeltua. Ravintolapalvelusta ei ollut tuolloin tietoakaan. 

Rauman Lukon edustusjoukkue ei kovin hyvin kaudella 77-78 pärjännyt, mutta se kausi on jäänyt työpaikasta mieleen varsin hyvin ja myös senkin vuoksi, koska joukkueeseen oli saapunut  seurahistorian ensimmäiset ulkomaalaisvahvistukset. Kyllä ja peräti kaksi kappaletta. Tuli hyökkääjä Tom Serviss ja puolustaja Allan Globensky. Tom Serviss onnistui tehtailemaan pisteitä kentällä ihan ookoosti. Globenskyn vahvuudet oli muualla ja oman maalin edustalla. Kokoero näillä miehillä oli huomattava, Serviss oli pätkä ja Globensky jättiläinen. Joka tapauksessa, koosta ja pelottavasta ulkonäöstä huolimatta Globenskylla oli vähemmän jäähyminuutteja kuin maanmiehellä Servisillä! Molemmilla pelaajilla oli myös yksi selvästi poikkeava ulkoinen piirre, nimittäin upea hius asetelma ja komeat viikset. Tämä kokonaisuus varmaan herätti pikkukaupungissa melkoista ihmetystä. Molemmista miehistä jäi varsin mukavan fiilikset siviilipuolelta. 

Allan Globensky

Eräänä peli-iltapäivänä joukkueet olivat valmistautumassa illan otteluun. Suurin osa kotijoukkueesta oli pukenut verkkarit päälle ja häipynyt Äijänsuon maisemiin ottamaan alkulämpöä illan koitosta varten. Yksi pelaajista oli kuitenkin majoittautunut pukukopin keskipenkille makuuasentoon ja varsin rennon oloisena, väännellen omia pelihanskojaan. Kuin olisi valmistautunut johonkin toisen urheilulajin otteluun. Kannoin omat tarvikkeet sisään pukukoppiin ja aloin suorittamaan tehtäviäni, jolloin hän huikkasi, että voisi ottaa kupillisen. 'This should keep me a warm' tai jotain tuohon suuntaan, totesi Mr. Globensky. 'Okey' Tarjosin.

Olin juuri tavannut jääkiekkoammattilaisen ensi kerran!

 Juomatarjoilun lisäksi homman etuna oli seurata pelejä hallin lähes parhailta paikoilta. Toimenkuvaan nimittäin kuului kellotaulun maalinumeroiden ajantasalla pitäminen. Sen ajan 'mediakuutio' oli merenpuoleisessa päädyssä ja sijaitsi varsin hyvällä katselukorkeudella, no ainakin toisen päädyn maalitilanteet olivat herkkua. Yleensä pelaajien kommentit oli välillä hyvin kuultavissa. Pelitilannetta osoittavat numerolätkät olivat peltisiä, joita käännettiin esille tilanteen muuttuessa. Sen aikaisen hallin pääty oli tuohon aikaan eri paikassa, kuin mitä se on tänä päivänä. Päätyseinä oli nimittäin vain muutaman metrin päässä kaukalon päätylaidasta. Samassa päädyssä oli myös pitkä jono peltikaappeja, joissa juniorit säilytti mailojaan, sekä sisääntulo pelaajilla tapahtui kentälle molemmilla joukkueilla samasta luukusta.

Lukon koutsi oli tuolloin Esko Sahlstedt ja silloinkin huoltajana toimi Seppo Hurme! Seppo häärää edelleenkin samoissa hommissa! Pelaajista Rinteen Joukki ja Villan Iska olivat iskussa! 

Tämän hetkisen Lukon joukkueen toiminnassa on vahvasti mukana Sahlstedtin Eskon poika. 

Allan Globensky

https://montrealgazette.com/sports/hockey/nhl/hockey-inside-out/stu-cowan-baby-habs-enforcer-globensky-lived-slap-shot-in-real-life 

https://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php?pid=8481

Tom Serviss

https://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php?pid=7893

https://icehockey.fandom.com/wiki/Tom_Serviss

Tlees Luko föleihi!

Ja lähes, joka kerta se jäähallin kuuma kaakao poltti kielen tai kitalaen. 

 @raumanlukko Äijänsuo Meri Luannikast reissu  @vanharauma 

Veloninos

80-luvun alussa oli pari nousevaa/uutta rokki-yhtyettä, jotka nosti päätään hiukan muita korkeammalle. Tai jotenkin tuo nouseva sana ei sovi tähän, sillä nämä tuli ryminällä. Itse asiassa näiden yhtyeiden debyyttilevyt kuulostavat edelleen erittäin mainioilta. Laatu puristeita! 

The Stray Cats oli se eka ja toinen oli The Shakin Pyramids. Jälkimmäinen yhtye päätyi jopa oman nahkarotsin hihaan DIY-maalauksen muodossa. Myös yhteistyöprojektit Lonnie Doneganin kanssa, olivat varsin mukavaa menoa ja yhtyeen ykkös- sekä kakkoslevyt saa soittoaikaa vielä tänä päivänä. The Shakin Pyramids kuitenkin hiipui suurinpiirtein yhtä nopeasti miten tulikin. Harmi. Pienenä yllätyksenä tupsahti kuitenkin jossakin levymyynti listalla vuonna 2016 ilmestynyt levy, jossa mainittiin kyseinen yhtye. Pitihän tuo levy hommata.

Pyramidsin tuhkasta syttyy vielä kekäle hehkumaan. Veloninos yhtye julkaisi hienon kokopitkän cd-levyn. Yhtyeessä soittaa samoja miehiä kuin Pyramidsin riveissä ja äänimaisemakin on tunnistettavaa. Levy on julkaistu vain cd muodossa, sekä jossain ihmeellisissä digitaalissa versioista. Musiikki on varsin tyylikästä, sekä kuuntelua kestävää. Äänimaisema on välillä lähes leppoisan puolella, mutta heppa alkaa laukata mallikkaasti ja meno on kohdillaan. Suosittelen poimimaan mukaan, jos kohdalle sattuu tulemaan. Hey Veloninos'!

Veloninos;

Davie Duncan

Laurie Cuffe

Shug Jamienson

Kenny McLellan

Rue End Records 2016

#veloninos

#shakinpyramids

Jope

Jope on poissa. Ruonansuu oli varmaan jokaiselle suomalaisella tuttu. Tiesittekö että Jope oli viihteen lisäksi myös automies. Jope jopa suunnitteli oman Formulan. 

Kävin itse joskus autokaupoilla Jyväskylässä asti. Työkaveri kertoi, että kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan ja Jyväskylässä olisi hyviä kauppoja. Lähdin ja työkaveri tuli jopa mukaan. Pieni testiajo ja vanha auto vaihdossa, kaupat tehty. Omassa autossa oli jostain syystä mukana Discopallo. Itse asiassa se oli jäänyt sinne muuton yhteydessä. Mainitsin siitä myyjälle ja hän sanoi, 'kyllä sille löydetään paikka meidän sauna-illoissa' Kotiin päästyäni tutkin tarkemmin auton papereita, joissa oli edellisen omistajan rekisteriote mukana ja huoltomerkintöjä. Tutun oloinen nimi pomppasi esiin rekisteriotteesta. Edellinen omistaja oli Jorma Olavi Ruonansuu. Hansikaslokerosta löytyi vielä Jopen kokoelma-cd. Tällä pelillä tuli veivattua lähes viisi vuotta, kunnes pakoputkesta ulostautuva käry kävi epäilyttäväksi ja auton meni kiertoon taas. 

Cheers Jope! R.I.P.

   https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/25/jopet-autokauppias

22 Pistepirkko

22 Pistepirkon musiikkiesitykset ovat kuin yrittäisi pitää nuotiota yllä. Kun puhallat siihen, se joko tukahtuu tai se roihahtaa ja aika usein on roihahtanut. Tunnelma keinuu tasapainotellen kuin nuoralla kävely, jota yleisö seuraa henkeään pidätellen. Ei pudonnut, Varovaisen vaarallista!

33/45 ja Havana City Beat

#33/45

#havanacitybeat

#22pistepirkko

Coolsville Vol. 1 & Vol. 2

Tänään lautasella pyörii kaksin kappalein kokoelma-musiikkia. Kymppituumainen vinyyliformaatti on kerrassaan upea kokoluokka levyksi. Kannen koko on tarpeeksi suuri, jotta niistäkin saa musiikin lisäksi aivan riittävän nautinnon, jos niissä taiteilijat onnistuu. Coolsville onnistuu! Kappalemäärätkin saadaan usein puristettua levylle lähes samaan tilaan määrällisesti kuin kahdentoista tuuman isoveljellä tai siskolla. Mutta illan levy-pläjäyksiin.
Nämä kaksi levyä on Stack-O-Lee julkaisuja Coolsville 1. ja 2. Levyt on koonnut englantilainen DJ Stay Sick. Kappaleet ovat 50 ja 60-luvun sieltä hieman tuntemattomasta päästä, vaikka tuttuja esiintyjiä näillä levyillä vilahtelee, kuten The Champs, Duane Eddy tai The Shadows.
Kappalevalinnat ovat niin helmiä kuin olla voi ja linja säilyy molemmilla levyillä. Instrumentit svengaa uskomattoman hienosti ja juuri instrumentaalikappaleet ovat isossa osassa levyillä. Yksi tarttuvimmista onkin The Shadows-yhtyeen Jet Black kappale.

'Some people like to rock. 

Some people like to roll.But me, I like to sit around to satisfy my soul. I like my women short. I like my women tall. And that's about the only thing I really dig at all.'

- Bobby McFadden & Dor "The Beat Generation"

Takuuvarmoja Weekend Hop-levyjä tai mihin tahansa kekkereihin, missä halutaan fiilis kohdilleen musiikin avulla. Volyymit kattoon ja kylmää juomaa! Ja ei kannata unohtaa samaa tasoa olevaa Sicksville Vol. 1:stä jos nämä ei riitä! Mahtavaa vappua ja toukokuuta kaikille! Vaikka onkin ’hieman’ poikkeava sellainen.

The Breathless - Live in Pori 5.12.1980

Alkuhuuma oli kuumottava odottaessa tämän bändin keikkaa, sillä kyseisen orkesterin soittajien Pat ja Colin Groganin isoveljen yhtye oli iskenyt kirveen jäljet varsin isosti ja napakasti otsalohkoon ennen tätä keikkaa. Yllätyksenä tämä keikka silloin ilmaantui ja paikallislehden ilmoituksesta nähneenä, mikä sekin herätti ihmetystä. Liputkin haettiin kylän omasta musiikkikaupasta. Yhtään tämän yhtyeen kappaletta en ollut kuullut never ja olikohan bändi edes julkaissut vielä mitään tähän mennessä. Isoveljen yhtye Crazy Cavan oli siis käynyt aiemmin jo antamassa myrskyvaroituksen ja tämähän oli tämä vähintäänkin pakko kokea. Taisi olla Cavan Groganilla varmaan osuutta tämän bändin vierailuun Suomessa.
The Breathless oli energinen ja soitti rock and rollia perusasioiden äärellä. Rientolan vanha talo täyttyi kansasta, joka jorasi mukana. Vierailu Poriin oli hieno ja tuttujakin nähtiin. Julisteen taisin pyytää mukaan Token Musiikista.
Mutta tuo vuosi on hieman hakusessa, oliko 1980 vai joku toinen?
Kuulinko jostain, että tämä kyseinen juhlapaikka olisi palanut jonain vuonna maan tasalle. No kuitenkin Porissa on useasti tullut nähtyä hienoja keikkoja muissakin paikoissa. Pori Rocks!

Crazy Cavan And The Rhythm Rockers

 Jostain syystä Säkylän Eenokki oli kunnostautunut hommaamaan alan yhtyeitä Pyhäjärven rannalle noin neljäkymmentä vuotta sitten. Paikkahan tunnettiin paremmin tanssipaikka. Paikalle pyrhälsi tuohon aikaan yhtyeitä aina ulkomaita myöten ja vuonna 1980 kesällä myös saapui brittiläinen Crazy Cavan & The Rhythm Rockers. Olikohan ensimmäinen kerta kun näin nämä herrasmiehet tositoimissa ja olikohan myös yhtyeen ensimmäisiä visiittejä Suomen kamaralle. Ennen kun illan hulinat lavalla pääsi alkamaan, pääsin juttusille bändin kanssa tanssilavan kulmilla. Pojilla oli kovasti kerrottavaa, kun olivat ensi kerran elämässään nähneet hirven ja läheltä. Keikkabussi oli jyrännyt hirviparan ojanpenkkaan ja pelästyttänyt koko Britannian delegaation pahanpäiväisesti. Tarinaa kertoessaan bändi jakeli nimmarit julisteeseen ja Cavan Grogan harjoitteli suomen kieltä kirjoittamalla metsätien yllättäjän nimen julisteeseen. Keikka oli muuten hemmetin kova ja jätti jälkensä!  Rest In Peace Hirvi.

Thanks Cavan Grogan for the Rock'n'Roll!

'I hear your knocking!'

Tav Falco's Panther Burns - Kuudes Linja 2019

Yhtyeen nokkamiehen Tav Falco tekemisissä on aina ollut omaperäinen ote, jonka johdosta Panther Burns on herättänyt tunteita. Samanlainen ote on myös säilynyt viimeksi julkaistuun Cabaret of Dagger-levyyn. 
Tav Falco's Panther Burns julkaisi ensimmäisen äänitteen Behind The Magnolia Curtain-lp:n vuonna 1981 ja klassikkolevy oli ilmestynyt samalla. Jos tyylisuuntaa tälle julkaisulle miettisi niin, se on nimenomaan Tav Falco's Panther Burns. Ehkä lainauksia ja kunnioitusta musiikin historiaa kohtaan löytyy, mutta musiikki on Panther Burns. Äänimaisema on jossain PsychedeliaRockAndRollGarageBilly maastossa. Tav oli tuolloin noin 35-vuotias ja soittokavereina Panther Burns-yhtyeessä oli tuolloin varsin mielenkiintoisia soittajia, kuten Alex Chilton ja James Luther Dickinson. 
Itselleni on kasaantunut yhtyeen julkaisuja seitsemän lp-levyn verran ja pari sinkkua, mutta ikinä livenä ei ole tullut koettua tätä orkesteria. Mutta vuonna 2019 Joulukuun neljäntenä Panther Burns oli Suomessa ja paikkana Kuudes Linja.

Tav Falco's Panther Burns - Kuudes Linja, Helsinki 4.12.2019 

Illan lämmittelijänä toimi suomalainen Mary Ann Hawkins, josta olin nimen kuullut, mutta siinä kaikki. Tällaisia yllätyksiä saisi useamminkin tulla vastaan, nimittäin erittäin mielenkiintoinen Surf/Instru/Garage poppoo. Hyviä omia biisejä ja hienolla tavalla esitettyinä. Olinko kuulevani jopa suomalaisiskelmäklassikon 'Villejä Hevosia' instruversiona? No, joka tapauksessa aivan mahtavaa menoa! Ja keikan jälkeen tuli ostettua heidän tuore julkaisu mukaan, joka oli 8" Rumble ep.

Mary Ann Hawkins

Panther Burns keikka alkoi Sleep Walk-instrumentaalilla, jonka jälkeen lavalle tanssahteli Tav. Hänen tavaramerkkinsä ennen kuin koko yhtye pääsee varsinaiseen asiaan. Bändi soitti keikalla paljon uutta materiaalia, jotka löytyy heidän uusimmalta levyltä. Itse keikan kuuntelin pääasiassa salin takaosasta, vaihtaen kerran paikkaa hieman lähemmäs ja salin toiseen reunaan. Parempaa kuuntelu paikkaan hain sen johdosta, koska miksaaja ei saanut solistin laulua ja kitaraa kuulumaan mielestäni niin kuin piti. Sen näytti haittaavan myös yhtyeen kitaristia Mario Monterossoa, joka viittoili useaan otteeseen käsimerkkejä miksaajalle.

Bändi kuitenkin soi taidolla ja antoi parastaan, kuten myös itse Gustavo. Tosi tarinaa nykymaailman menosta hän lauloi; 'There's A New World Order and I'm Not Joking'. 

Itseasiassa vasta seuraavana päivänä ymmärsin nähneeni jotain todella harvinaista ja hienoa. Panther Burns ansaitsee hienoutensa juuri omalla tyylillä, joka on kestänyt jo 40 vuotta. Alun vertaukseen yhtyeen musiikkityylistä on lisänä tähän päivään tullut kabaree.

Encorena kuultiin joulupyhiä odotellessa vielä Blue Christmas, jonka jälkeen oli aika poistua suu hymyssä kotia kohti, parin huurteisen oluen jälkeen.

Thanks Gustavo and Panther Burns!