22 Pistepirkko

22 Pistepirkon musiikkiesitykset ovat kuin yrittäisi pitää nuotiota yllä. Kun puhallat siihen, se joko tukahtuu tai se roihahtaa ja aika usein on roihahtanut. Tunnelma keinuu tasapainotellen kuin nuoralla kävely, jota yleisö seuraa henkeään pidätellen. Ei pudonnut, Varovaisen vaarallista!

33/45 ja Havana City Beat

#33/45

#havanacitybeat

#22pistepirkko

Coolsville Vol. 1 & Vol. 2

Tänään lautasella pyörii kaksin kappalein kokoelma-musiikkia. Kymppituumainen vinyyliformaatti on kerrassaan upea kokoluokka levyksi. Kannen koko on tarpeeksi suuri, jotta niistäkin saa musiikin lisäksi aivan riittävän nautinnon, jos niissä taiteilijat onnistuu. Coolsville onnistuu! Kappalemäärätkin saadaan usein puristettua levylle lähes samaan tilaan määrällisesti kuin kahdentoista tuuman isoveljellä tai siskolla. Mutta illan levy-pläjäyksiin.
Nämä kaksi levyä on Stack-O-Lee julkaisuja Coolsville 1. ja 2. Levyt on koonnut englantilainen DJ Stay Sick. Kappaleet ovat 50 ja 60-luvun sieltä hieman tuntemattomasta päästä, vaikka tuttuja esiintyjiä näillä levyillä vilahtelee, kuten The Champs, Duane Eddy tai The Shadows.
Kappalevalinnat ovat niin helmiä kuin olla voi ja linja säilyy molemmilla levyillä. Instrumentit svengaa uskomattoman hienosti ja juuri instrumentaalikappaleet ovat isossa osassa levyillä. Yksi tarttuvimmista onkin The Shadows-yhtyeen Jet Black kappale.

'Some people like to rock. 

Some people like to roll.But me, I like to sit around to satisfy my soul. I like my women short. I like my women tall. And that's about the only thing I really dig at all.'

- Bobby McFadden & Dor "The Beat Generation"

Takuuvarmoja Weekend Hop-levyjä tai mihin tahansa kekkereihin, missä halutaan fiilis kohdilleen musiikin avulla. Volyymit kattoon ja kylmää juomaa! Ja ei kannata unohtaa samaa tasoa olevaa Sicksville Vol. 1:stä jos nämä ei riitä! Mahtavaa vappua ja toukokuuta kaikille! Vaikka onkin ’hieman’ poikkeava sellainen.

The Breathless - Live in Pori 5.12.1980

Alkuhuuma oli kuumottava odottaessa tämän bändin keikkaa, sillä kyseisen orkesterin soittajien Pat ja Colin Groganin isoveljen yhtye oli iskenyt kirveen jäljet varsin isosti ja napakasti otsalohkoon ennen tätä keikkaa. Yllätyksenä tämä keikka silloin ilmaantui ja paikallislehden ilmoituksesta nähneenä, mikä sekin herätti ihmetystä. Liputkin haettiin kylän omasta musiikkikaupasta. Yhtään tämän yhtyeen kappaletta en ollut kuullut never ja olikohan bändi edes julkaissut vielä mitään tähän mennessä. Isoveljen yhtye Crazy Cavan oli siis käynyt aiemmin jo antamassa myrskyvaroituksen ja tämähän oli tämä vähintäänkin pakko kokea. Taisi olla Cavan Groganilla varmaan osuutta tämän bändin vierailuun Suomessa.
The Breathless oli energinen ja soitti rock and rollia perusasioiden äärellä. Rientolan vanha talo täyttyi kansasta, joka jorasi mukana. Vierailu Poriin oli hieno ja tuttujakin nähtiin. Julisteen taisin pyytää mukaan Token Musiikista.
Mutta tuo vuosi on hieman hakusessa, oliko 1980 vai joku toinen?
Kuulinko jostain, että tämä kyseinen juhlapaikka olisi palanut jonain vuonna maan tasalle. No kuitenkin Porissa on useasti tullut nähtyä hienoja keikkoja muissakin paikoissa. Pori Rocks!

Crazy Cavan And The Rhythm Rockers

 Jostain syystä Säkylän Eenokki oli kunnostautunut hommaamaan alan yhtyeitä Pyhäjärven rannalle noin neljäkymmentä vuotta sitten. Paikkahan tunnettiin paremmin tanssipaikka. Paikalle pyrhälsi tuohon aikaan yhtyeitä aina ulkomaita myöten ja vuonna 1980 kesällä myös saapui brittiläinen Crazy Cavan & The Rhythm Rockers. Olikohan ensimmäinen kerta kun näin nämä herrasmiehet tositoimissa ja olikohan myös yhtyeen ensimmäisiä visiittejä Suomen kamaralle. Ennen kun illan hulinat lavalla pääsi alkamaan, pääsin juttusille bändin kanssa tanssilavan kulmilla. Pojilla oli kovasti kerrottavaa, kun olivat ensi kerran elämässään nähneet hirven ja läheltä. Keikkabussi oli jyrännyt hirviparan ojanpenkkaan ja pelästyttänyt koko Britannian delegaation pahanpäiväisesti. Tarinaa kertoessaan bändi jakeli nimmarit julisteeseen ja Cavan Grogan harjoitteli suomen kieltä kirjoittamalla metsätien yllättäjän nimen julisteeseen. Keikka oli muuten hemmetin kova ja jätti jälkensä!  Rest In Peace Hirvi.

Thanks Cavan Grogan for the Rock'n'Roll!

'I hear your knocking!'

Tav Falco's Panther Burns - Kuudes Linja 2019

Yhtyeen nokkamiehen Tav Falco tekemisissä on aina ollut omaperäinen ote, jonka johdosta Panther Burns on herättänyt tunteita. Samanlainen ote on myös säilynyt viimeksi julkaistuun Cabaret of Dagger-levyyn. 
Tav Falco's Panther Burns julkaisi ensimmäisen äänitteen Behind The Magnolia Curtain-lp:n vuonna 1981 ja klassikkolevy oli ilmestynyt samalla. Jos tyylisuuntaa tälle julkaisulle miettisi niin, se on nimenomaan Tav Falco's Panther Burns. Ehkä lainauksia ja kunnioitusta musiikin historiaa kohtaan löytyy, mutta musiikki on Panther Burns. Äänimaisema on jossain PsychedeliaRockAndRollGarageBilly maastossa. Tav oli tuolloin noin 35-vuotias ja soittokavereina Panther Burns-yhtyeessä oli tuolloin varsin mielenkiintoisia soittajia, kuten Alex Chilton ja James Luther Dickinson. 
Itselleni on kasaantunut yhtyeen julkaisuja seitsemän lp-levyn verran ja pari sinkkua, mutta ikinä livenä ei ole tullut koettua tätä orkesteria. Mutta vuonna 2019 Joulukuun neljäntenä Panther Burns oli Suomessa ja paikkana Kuudes Linja.

Tav Falco's Panther Burns - Kuudes Linja, Helsinki 4.12.2019 

Illan lämmittelijänä toimi suomalainen Mary Ann Hawkins, josta olin nimen kuullut, mutta siinä kaikki. Tällaisia yllätyksiä saisi useamminkin tulla vastaan, nimittäin erittäin mielenkiintoinen Surf/Instru/Garage poppoo. Hyviä omia biisejä ja hienolla tavalla esitettyinä. Olinko kuulevani jopa suomalaisiskelmäklassikon 'Villejä Hevosia' instruversiona? No, joka tapauksessa aivan mahtavaa menoa! Ja keikan jälkeen tuli ostettua heidän tuore julkaisu mukaan, joka oli 8" Rumble ep.

Mary Ann Hawkins

Panther Burns keikka alkoi Sleep Walk-instrumentaalilla, jonka jälkeen lavalle tanssahteli Tav. Hänen tavaramerkkinsä ennen kuin koko yhtye pääsee varsinaiseen asiaan. Bändi soitti keikalla paljon uutta materiaalia, jotka löytyy heidän uusimmalta levyltä. Itse keikan kuuntelin pääasiassa salin takaosasta, vaihtaen kerran paikkaa hieman lähemmäs ja salin toiseen reunaan. Parempaa kuuntelu paikkaan hain sen johdosta, koska miksaaja ei saanut solistin laulua ja kitaraa kuulumaan mielestäni niin kuin piti. Sen näytti haittaavan myös yhtyeen kitaristia Mario Monterossoa, joka viittoili useaan otteeseen käsimerkkejä miksaajalle.

Bändi kuitenkin soi taidolla ja antoi parastaan, kuten myös itse Gustavo. Tosi tarinaa nykymaailman menosta hän lauloi; 'There's A New World Order and I'm Not Joking'. 

Itseasiassa vasta seuraavana päivänä ymmärsin nähneeni jotain todella harvinaista ja hienoa. Panther Burns ansaitsee hienoutensa juuri omalla tyylillä, joka on kestänyt jo 40 vuotta. Alun vertaukseen yhtyeen musiikkityylistä on lisänä tähän päivään tullut kabaree.

Encorena kuultiin joulupyhiä odotellessa vielä Blue Christmas, jonka jälkeen oli aika poistua suu hymyssä kotia kohti, parin huurteisen oluen jälkeen.

Thanks Gustavo and Panther Burns!