Atomic Swing

 Maailman Tuntemattomin ja samalla kuitenkin maailman Tyylikkäin yhtye. Ruotsalainen Atomic Swing julkaisi 90-luvun alussa ensimmäisen levynsä, joka kilahti samalla parhaiden debyytti-albumien listalla varsin korkealle. Koko levylle ei mahdu ainuttakaan täytebiisiä ja groove on kohdallaan ensimmäisestä iskusta levyn loppuun. Ainoana moitteena oli levyn julkaisusta, että sitä ei tullut vinyyli versiona silloin. Tämä asia kyllä korjattiin mutta vasta vuonna 2016, jolloin Sonet julkaisi yhtyeen kaksi ensimmäistä vinyylikiekkona. Yhtyeen soundimaailma on kyllä niin omanlaatuinen, että se tunnistettavissa aina. Kappaleiden rakenteet kuulostavat jotenkin niin helpoilta, että niiden kauneutta on vaikea ymmärtää. Kappaleita kasaavalla yhtyeen nokkamiehellä Niklas Friskillä on arvatenkin isosti vaikutusta asiaan. Yhtyeen viimeinen kokopitkä julkaisu on käsittääkseni Broken Habanas, jonka itse asiassa löysin vasta äskettäinen. Eipä ole groove kadonnut tälläkään levyllä, joka julkaistiin 2006. Hienoja vetoja kaikki kymmenen kappaletta! Vuonna 2021 ilmestyi viisi kappaletta sisältävä Sing Back The Light. Eipä ole vielä tullut vastaan. Suomessakin useasti yhtye käynyt keikoilla, mutta onnistuneesti on tullut nämä live aktit missattua. Huhuja hulluista Tavastian keikoista korviin on kyllä kantautunut. YouTubesta löytyy mielenkiintoisia katusoittopätkiä Helsingin Esplanadilta. 

Tässä näytteenä yhtyeen Broken Habanas-levyltä Lovin' out Of Nothing.

Konsta, Kusti & Faarao

 Perinnemusiikki voi parhaimmillaan olla varsin ponteva raketti kultturellisiin nautintoihin, hetki joka poksahtaa missä päin maailmaa roihuen isosti ja levittäen mielihyvää kuulijaan.

Perinnemusiikki on sen verran laaja käsite, että sitä voisi avata tässä. En kuitenkaan edes yritä, enkä osaa. Vastuu siitä siirtyy kuulijalle, joka muodostaa mielipiteen aivan varmasti. Mutta kaikilla yhteisöillä on kaiketi perinteet, niin kauan kuin toimintaa on olemassa ja senkin jälkeen.

 En ostohetkellä ollut niin tietoisessa tilassa, että olisin ollut ostamassa juuri perinnemusiikkia. Sitä tämä kuitenkin on ja aivan omalla twistillä. Ostopäätös syntyi ensimmäiseksi ihan visuaalisen pommin myötä. Kansitaide on vertaansa vaille huippu, kuin kevyesti itäblokin suuntaan viitteitä antava painiottelun mainos, jossa kaikki ei aina välttämättä mene nappiin. Levyn äänimaisema vie mielen jonnekin missä suopursu tuoksuu ja lavatanssit on lähtenyt lapasesta. Laulaja on kuukahtanut kuusenkerkkäisen puun alle yhtyeen hoitaessa hommat ilman häntä. Hommat hoituu tyylikkäästi. Itse asiassa saman kaltaisen fiiliksen loi taannoin mystinen El Primitivo.  Mistä nämä ihmetykset nousee? Ovat liikkeellä kuitenkin ja en todellakaan halua kohdata Faaraota ilman esittelyä. Viisi tähteä! Olen fani...

El Primitivo Vol. 2

 Piiiitkästä aikaa tuli avattua levypaketti. Paketti oli kooltaan tällä kertaa harvinaisempi, ei normi 35 x 35 senttiä. Mutta koollahan tunnetusti ei ole merkitystä, vaan sillä miten homma taputellaan oikeaan moodiin ja tunteella. Pahvipakkauksen sisältä paljastui El Primitivo yhtyeen kakkoslevy, joka julkaistiin kymppituumaisessa muodossa, kuten ensimmäinenkin (Aliarvostettu formaatti). Ensimmäinen El Primitivo taisi myös ilmestyä jokseenkin vuoden aikaan nähden samoihin aikoihin ja silloinkin levyn äänimaisemat täytti kesäillan kitaran värinöillä ja kummallisilla tuuttauksilla, joita näppäili iso karvainen köriläs ystävänsä kanssa.

Tällaiset julkaisut ovat vaan yksinkertaisen törkeen hienoja ja nimenomaan julkaisuina kulttuuritekoja. Kaivakaa esiin tämä ihmiset, asettakaa lautaselle ja lisätkää volyymia. Antakaa naapureiden myös nauttia! Tämä, jos mikä kannattaa! UGI-UGI

Levymessut 24.4.2022

 Siitä olikin kulunut jo tovi kun viimeksi näissä kekkereissä on tullut poikettua. Tämä joka puolella hääräävä Mr Covid painanut nämäkin tapahtumat ahtaalle, mutta nyt näin sattumalta ilmoituksen seinällä edellispäivänä. Joten aamusumppien jälkeen nokka kohti Espoon kulttuurikeskusta ja levymessuille. Hirveitä ostovärinöitä ei ollut, mutta onhan näin ennenkin ollut ja paikalta ollaan poistuttu levykassien sangat notkuen kohti kuuntelunautintoja. Ovet aukesivat klo 11 ja itse saavuin paikalle hieman ennen puolta päivää. Väkeä paikalla oli ihan sopivasti, joten plärääminen ei tuottanut tuskaa. Nopea kierros ja pari kiekkoa kainaloon. Ensimmäinen ostos oli The Rats yhtyeen julkaisu. Rotta yhtyettä en ole ennen kuunnellut, mutta yhtyeen laulajan muut musiikki jutut ovat tulleet vuosien saatossa varsin tutuiksi. Dead Moon ja Lollipop Shoppe ovat timanttia! Toinen mukava löyty oli The Planet Rockersin Hillbilly Beat vinyyli julkaisu. Levy tuli alkujaan vain cd:nä ulos, mutta myöhemmin julkaistiin vinyylinä ja olihan se otettava matkaan.  Nämä messut selvittiin huokeasti, mutta laadulla! Go cat Go! 

Saidi Pohjolasta

 Uuden kulttuurin kohtaaminen on aina mielenkiintoinen kokemus. Jo pelkästään vierailu toisessa maassa voi olla ajatuksia mullistava vaikka toisen kulttuurin kohtaisi pienemmässä hetkessä ja turismi-alueilla. Pienessä kulmassa maailman pohjolassa, ajatukset ja kokemukset voivat jäädä varsin suppeaan kuplaan. Mitään pahaa tai huonoa ei siinäkään kuplassa ole, mutta ymmärrys erilaisuudesta tai toisenlaisesta tavasta/tavoista voi antaa ihmiselle paljon. Ja pelkästään jo vierailu Porissa voi avata ihmiselle kummallisia aatoksia, varsinkin raumlaisel.

Uuden kulttuurin kohtasi myös Olli Saramäki, joka laittoi ne tekstin muotoon ja kirjan kansien sisään. Saidi Finlandi on kertomus pohjolan miehen matkasta Egyptin Aleksandriaan, jonne hän päätyi kansainvälisen koulun rehtoriksi ja naimisiin. Kirjan 'myyntipuheen' Olli oli muokannut jo heti ensimmäiselle sivulle. Hän kuvailee Aleksandrian kulttuurikaupunkia sanoin, jossa oma mielikuvitus alkoi piirtää kuvaa suurkaupungin kuumottavan auringon tuomasta tuoksusta, joka hehkuu ikivanhojen rakennuksien seinistä, terassiravintoloiden keittiöistä, ryppyisten äijien sätkistä ja kadunkulman roskiksista. Kaikki tämä muovautuu omaksi ja tunnistettavaksi on se sitten Aleksandria tai Budapest. Tämän kaupunki kuvauksen hän kokee ja jakaa lukijalle yhden suomalaisen musiikkikulttuurin mielenkiintoisimmista artisteista pauhatessa hänen korvanapeissa ratikkareisulla. Kulttuurit kohtaa.

Kirjassa selviää myös miten 'helppoa' naimisiinmeno voi olla toisen kulttuurin omaavan henkilön kanssa. 

"Nadia vei avioliittopaperit käräjäoikeuteen. Puuttui nimeni arabiaksi. Ulkoministeriön, Egyptin ja Suomen suurlähetystöjen sekä maistraatin väestörekisteriotteessa on osoitteeni. Mikähän on Somero arabiaksi käännettynä? Tai Hämeen Härkätie, Kälviä, entäpä Kuopio arabiaksi? Olisi pitänyt muuttaa kirja Egyptinkorpeen."

Saidi Finlandi on käsittääkseni Ollin ensimmäinen kirja ja erittäin onnistunut sellainen. Hän jakaa kokemukset, joissa on mukava olla mukana. Kuinka eksyssissä hän oli ei tarina kerro, mutta matka Egyptiin on ollut varmasti mainio ja antanut ihmiselle isosti. Tarinan tapahtumia värittää miellyttävästi ja kevyellä huumorintajulla esitetyt kohtaamiset.

"Naiset alkoivat tanssia ja huusivat etusormi ylähuulien päällä kimeää lililiään. Kun on nähnyt satakiloisen huivimummon napatanssin, tietää naiseudesta taas paljon enemmän".

Poimikaa ihmiset luettavaksi mukaan, kun kohdalle sattuu. Tämä kannattaa.

Saidi Finlandi - Enostone 2021