Piiiitkästä aikaa tuli avattua levypaketti. Paketti oli kooltaan tällä kertaa harvinaisempi, ei normi 35 x 35 senttiä. Mutta koollahan tunnetusti ei ole merkitystä, vaan sillä miten homma taputellaan oikeaan moodiin ja tunteella. Pahvipakkauksen sisältä paljastui El Primitivo yhtyeen kakkoslevy, joka julkaistiin kymppituumaisessa muodossa, kuten ensimmäinenkin (Aliarvostettu formaatti). Ensimmäinen El Primitivo taisi myös ilmestyä jokseenkin vuoden aikaan nähden samoihin aikoihin ja silloinkin levyn äänimaisemat täytti kesäillan kitaran värinöillä ja kummallisilla tuuttauksilla, joita näppäili iso karvainen köriläs ystävänsä kanssa.
Tällaiset julkaisut ovat vaan yksinkertaisen törkeen hienoja ja nimenomaan julkaisuina kulttuuritekoja. Kaivakaa esiin tämä ihmiset, asettakaa lautaselle ja lisätkää volyymia. Antakaa naapureiden myös nauttia! Tämä, jos mikä kannattaa! UGI-UGI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti