Kesäloma alkoi kun perjantaina työpaikan ovi ja tietokone sulkeutui. Pikapalaveri tyttären kanssa viikonloppuna, että eikös pakata kassiin tarpeellisimmat ja polkaistaan auto käyntiin. Suunnistetaan lähialueiden maaseutu-tourille. Asia nyökyteltiin saman tien lukkoon ja yritin varata heti seuraavan päivän yöksi huoneen jostain hieman erikoisemmasta paikasta. En saanut, mutta seuraava yö onnistuu. Paikka varattu Hamarijärven rannalta Kirjakkalasta. Paikka löytyi 300v. vanhan Patruunan talosta.
Matkan pituudeksi sovittiin vain kaksi päivää ja se alkaisi kukonlaulun aikaan seuraavana päivänä. Matkan ensimmäiseksi pysähdykseksi valikoitui kristallin kirkasvetinen Iso-Melkutin jonne saavuttiin reilun tunnin ajon jälkeen. Perille saavuttiin matkaajia uhkaavan ukkospilvien saattelemana. Homma kuitenkin päätettiin viedä loppuun, koska paikalle saakka päästiin. Tyttären kasvistoon(koulutehtävä) kerääntyi heti muutama uusi laji matkalla järvelle, joten palkinto pienistä patikoinnista saatiin jo ennen ensimmäistä kohdetta. Aurinko loisti poissaolollaan, mutta kohteemme ilmestyi pienen metsä patikoinnin jälkeen esiin vajaan kilometrin jälkeen. Paikalla oli muitakin, oli jopa oikeita retkeilijöitä, jotka olivat muodostaneet telttayhteisön rannan tuntumaan. Vesi oli todellakin kirkasta ja jopa lämmintä, mutta järven lenkkiä emme lähteneet kiertämään. Tähän päivään oli vielä nähtävää ja sateen uhka sai tekemään delekaation päätöksen, että matkaa on jatkettava, koska kilsoja oli jäljellä kohtalaisesti.
Mitään tarkempia suunnitelmia ei tehty matkan eri kohteista vaan päätettiin mennä kohti Uuttakaupunkia ja sieltä Kirjakkalaan, missä yöpyminen tapahtuisi. Järvikeikan jälkeen matkamme stoppasi seuraavaksi Jokioisilla. Silmiin osui ajaessa kyltti tien poskessa 'Rautatiemuseo'. Tämä kuulosti hyvältä syystä kurvata paikalle muutaman lisäkilometrinkin uhalla. Itse museon ohi meinattiin täräyttää autolla vaikka opastekyltti osoitti vakavana, että tuossa se on. Jokioisten rautatiemuseo on kyllä hellyyttävin museo, missä olen itse käynyt. Paikalla oli kaksi ratarakennusta ja ulko-wc. Rakennusten yhteenlaskettu neliömäärä oli noin 6 m2 ja raideleveyden kapeus muistutti historiasta, mikä vain korosti kohteen herkkyyttä. Paikka oli pidetty siistinä ja kukkaistutukset olivat hienosti hoidetut. Erittäin miellyttävä kokemus!
Matka jatkui ja alettiin jo miettimään ruokataukoa, kunhan joku hyvä ehdokas tulisi vastaan. Matka ei kuitenkaan kovin pitkää edennyt, kunnes Loimaan kohdalla muistin hämärästi käyneeni vuosia sitten jossain kummallisessa mestassa, jossa oli ihmeellisiä vänkyröitä ja taloja metsässä. Muistaisin, että se oli jossain täällä suunnalla. Tytär kaivoi tiedot ja osoitteen nopeasti esiin. Näin matka sai uuden lisäpysäkin, Alpo Jaakolan patsaspuisto. Tämä olikin jo hieman haastavampi kohde kuin aiempi. Katsottavaa riitti ja kummasteltavaa. Rautaa ja betonia oli runtattu omituisiin muotoihin ja jätetty metsään vuosiksi. Taiteilija oli ilmeisesti muuttanut asumaan tänne 50-luvulla. Kahvittelu mahdollisuus paikalla ja jotain pientä ostettavaa paikan päällä. Sisäänpääsy 5€. Suosittelut!
Taas mentiin ja auto kurvaili Säkylän Pyhäjärven rantoja pitkin Honkilahden kautta Uudenkaupungin tielle. Liikenne oli koko matkan ollut todella rauhallista ja aurinko oli alkanut suosia matkaajia. Ruokapaikkaa ei matkalla löytynyt, johtuen luultavasti reittivalinnoista. Pyrimme nimenomaan välttelemään valtateitä ja ajella vaihtoehtoisia teitä. Laitilan kohdalla ilmestyi vastaan pieni kotileipomo, jossa hörpittiin pikakahvit ja seuraavana olikin stoppi Uudessakaupungissa, johon saavuttiin iltapäivällä kolmen aikaan. Marssimme ensin suoraan syömään, joka tapahtui rantaravintolassa. Ruoat hotkittuamme siirryimme risteyksen yli seuraavaan rakennukseen. Talo on aikanaan tuottanut Anjoviksen voimalla koko Uudenkaupungin sähkön tarpeen. Kyllä, uskokaa tai sitten ette 👍 Talo pitää sisällään upean tarina Pärre Bonkin seikkailuista. Nykyään paikka toimii Bonk-museona. Talo on täynnä isoa ja pientä Bonk-laitteita, joiden käyttöä ja käytäntöä voi vain ihastella. Kaikki nähtävillä oleva on rakennettu uskomattoman taidokkaasti, jonka johdosta niiden toimivuutta jopa voi hieman epäillä. Ja näitä laitteita ja koneita todellakin löytyy. 😏 Hieno Mesta!
Museo visiitin jälkeen pieni pyörähdys Ukin keskustassa. Tytär löysi piirustustarpeita itselleen paikallisesta kirjakaupasta ja päätettiin samalla, että käydään Uudenkaupungin automuseossa, joka osoittautui mahdottomaksi tietöiden vuoksi. Tie poikki. Matkaa siis jatkettiin päivän viimeistä kohdetta kohti, jonne olikin reippaasti vielä matkaa. Saavuimme Kirjakkalan Ruukkikylään hieman ennen ilta seiskaa. Avaimet kuitattuamme, heitimme tavarat huoneeseen ja lähdimme tutkimaan vielä pientä Mathildedalin kyläyhteisöä. Matkalla varrella poikettiin Teijon kyläkaupassa ostamassa pientä purtavaa.
Matkalla ihmeteltiin alueen vihreyttä, joka suorastaan pursui joka puolelle. Sitä oli tien sivulla ja sitä oli tien yllä. Itse Mathildeldalin kylä on ehdoton kesämesta. Kaunis paikka ja sieltä löytyy ravintoloita, käsityöpaikkoja, uimaranta, kauniita taloja, pienvenesatama, minigolf, tennis. ruukkitehtaat ja upea kylätie. Mietimme, miltähän täällä näyttää talvella.
Majapaikka, Patruunan talo
Loistavasti nukuttujen yöunien jälkeen teimme päivän suunnitelman. Päätimme jatkaa ranta-touria ja otimme kohteeksi Kemiösaaren ja päätimme käydä Kasnäsin nokassa. Olin itse käynyt viimeksi Kasnäsissä armeija aikana, jolloin yhteysalus lähti tästä rannasta kohti Örön saarta. Silloin Kasnäsissä ei ollut muuta kuin yksi baari rannassa ja laituri. Baari oli muistaakseni Joe's bar. Nyt paikka oli täynnä taloa ja tehdasta, sekä joukkoon mahtui kylpyläkin. Veneitä oli soutupaatista jahteihin. Meille paikka vaikutti jotenkin sekavalta ja niin väkisin kasatulta, että käännyimme kahvilan ovelta takaisin ja päätimme nauttia aamupalan muualla. Ajoimme Taalintehtaan suuntaan.
Taalintehtaalle saavuttuamme kiersimme katuja autolla muutaman tutustumiskierroksen ennen kuin rantauduttiin. Ajoimme parkkiin lähelle rantaa, jossa oli pieniä kojuja. Niissä oli erilaisia pieniä myyntikojuja ja pieni kahvila, jossa aamupala maistui. Tämän jälkeen tutustuimme paikkaan kävellen. Tori vaikutti leppoisan mukavalta kesätorilta. Paikallistuotteita metsästä ja puutarhoista, sekä paikallista kamarimusiikkia lavalta. Taas hieno kesämesta ja tämäkin paikka piti sisällään ruukki-historiaa. Taalintehtaan rannassa oli omituisia tiilirakennuksia vieri vieressä, jotka osoittautuivat hiiliuuneiksi.
Taalintehdas kierroksen jälkeen suunnattiin nokka kohti Suomen eteläisintä kaupunkia. Matkalla mietittiin mitä Hanko voisi meille tarjota. Mieleen tuli, että ainakin paljon hiekkarantaa. Hankoon huristellessa tien varressa tuli vastaan Rintama-Museo, jonne poikkesimme tutkimaan sotahistoriaa. Rintama-Museo kertoo Hangon alueen sota-ajasta. Paljon vanhaa monipuolista sotakalusto ja kaikkea siihen liittyvää. Erittäin helppo vierailukohde Hankoon mennessä. Sijaitsee nimittäin ihan tien kyljessä.
Hankoon päästyämme oli Rantatiellä menossa jonkinlainen Food-tapahtuma, johon emme osallistuneet, vaan ajoimme ohi ja löysimme itsemme Neljän Tuulen Tuvalta kahvilta. Varmaan yksi hienoimmista kahvilapaikoista, mitä Suomesta löytyy. Mannerheim muuten omistanut kyseisen paikan 1927-1933. Kahvilla tutkailtiin Hangon ruokapaikkoja, missä voisimme piipahtaa ja tytär pongasi netistä mainion På Krokenin, josta löytyi meille sopivat sörsselit eli suuntasimme sinne seuraavaksi. Ruokahetken jälkeen olikin aika alkaa miettiä takaisin ajoa. Ajaessa päätimme kuitenkin vielä poiketa yhdessä ruukki-alueella. Otimme kurssin Fiskarssiin, jossa tutustuimme muutamiin käsityökauppoihin ja ruukkialueeseen. Kuten kesään kuuluu niin välillä ryöppyää vettä ja kunnolla. Niin kävi Fiskars keikan aikana. Olimme kuitenkin nähneet tarpeeksi, ehkä palataksemme vielä joku päivä. Hyppäsimme menopeliin ja ajoimme vielä Billnäsin läpi pysähtymättä, mutta ei ihastelematta. Paikka rekisteröitiin muistiin ja siirrettiin tuleviin tutkimussuunnitelmiin.
Parin päivän reissussa tuli tutuksi odotettua useampi paikka. Ehkä matkasuunnitelmaan olisi voinut paneutua hieman paremmin ja reitittää kulun järkevämmin. Matkaa kertyi nimittäin noin 850 km kahteen päivään. Mutta sen verran harvoin tehdään tällaisia keikkoja, että se ei haitannut. Eikä edes väsyttänyt. Selväksi kuitenkin tuli, että kuvista saa käsityksen, mutta kokemalla asioita ymmärtää. Ja jos ei ymmärtänyt niin pääsee ainakin kummastelemaan, koskemaan, haistamaan ja maistamaan. Hieno keikka ja toivottavasti vastaavia tulee jatkossakin. Aurinkoista loppukesää ja kiitos matkakumppanille 😍
#suomi, #Bonk, #kirjakkala, #kemiö, #rintamamuseo, #hanko, #loma, #kesä, #taalintehdas, #dalsbruk, #mathildedal, #teijo, #alpojaakola, #jokioinen, #isomelkutin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti