The Phantoms - Eldorado

The Phantoms singlen b-puolelta löytyy melkoinen helmi.

Eldorado jytää & rokkaa hienosti!

Ken Levy And The Phantoms - Shakin All Over

Brittimuusikot hääräävät ruotsinmaalla ja tekevät pirun hyvää musaa.

Taisivat piipahtaa muinoin Suomessakin.

Tämän herkkupalan julkaisi vuonna 1963 Ruotsalainen Nashville Records.

Lime Spiders - Beethoven's Fist

Hiukankin Lime Spiders historiaa tunteva tietää ja muistaa kappaleet Slave Girl, Out Of Control ja Just One Solution ja niin edelleen... Bändillä oli tiukkuutta ja rytmiä vaikka muille jakaa. Yhtye julkaisi levyn vuonna 1990 nimeltä Beethoven's Fist. Levy ilmeisesti jäi hieman pienemmälle huomiolle kuin esimerkiksi edeltävä pitkäsoitto Volatile ja ensimmäiset sinkut. Yksittäisiä biisejä bändi kyllä takoikin kovalla tasolla, mutta pitkäsoitot ei ihan yltänyt kokonaisuuden puolesta lentoon. Beethoven's Fist on ehkä kaikista Lime Spiders levyistä se tasapainoisin ja samalla kestävin kuuntelun suhteen. Levyltä löytyy molemmilta puolilta kappaleita, jotka voisivat olla minkä tahansa garagepohjaista musaa soittavan yhtyeen ensi hittejä. A-puolen avaava Scene Of Crime ja heti perään tuleva Cherry Red ja saman puolen päättävä I Get Off At The Next Stop on ylitsevuotavan hyvää yhdelle levyn puoliskolle.
Ja kuitenkaan toinen puoli levystä ei jätä tilaa huonolle kitaran iskulle. Heti ensimmäisenä tuleva This Time on vähintäänkin yhtyeen alkuajan tasoista iskelmää. Taso säilyy loppuun ja kuuntelijana on hyvä olla. Lisää öljyä koneeseen ja volyymia soittopeliin. Tänään mieli on tässä levyssä, mutta, ehkä huomenna The Captor and The Captive One soi ja kovaa.

Matti ja Teppo

Kirjasta, mikä on omistettu Eila Torvelalle.

Jytinää Eestissä ilmestyi 1987

Pori Jazz 2019

Odotukset koko tapahtumasta oli korkealla jo säänkin puolesta. Aurinko paistoi ja väkeä oli liikkeellä ihan kivasti. Poriin saavuttuamme hoidettiin ensin hotellihuone selvittely, jonka jälkeen kylmän huuruinen tölkki eteen, sekä vilkaisu aikatauluihin ja kohti juhlapaikkaa. Kas kummaa ensimmäiset tutut ensimmäisessä virvoikejuomapaikassa. Sen verran harvoin tulee nykyään käytyä isommissa tapahtumissa, joten oli tosi hauska nähdä tuttuja vuosien takaa. Puheen aiheet kylläkin pyörii lähinnä vanhojen muisteluissa ja musiikin ympärillä, mutta mikäs sen mukavampaa vatkaa kuin mieliaiheesta. Hauskoja näkemyksiä monella kaverilla vuosien varsilta, mitä tapahtui ja milloin. Kuka oli ja missä.

Viimeksi olin käynyt Pori Jazz-päätapahtumassa (siis kirjurinluodolla) muistaakseni vuonna 1985, jolloin Suomen Presidenttinä oli kaveri nimeltään Mr. Mauno Koivisto. Sama jannu saapui jokilaivalla paikalle päivän pää-artistin kanssa. Erittäin mielenkiintoinen jokilaivaseurue. Toinen jatkoi seurueineen yleisön eturiviin ja toinen backstagelle valmistelemaan Voodoo Child versiota. Hetken päästä lavalla vingutti kitaraa Stevie Ray Vaughan. Päälava taisi sijaita hieman eri paikassa tuolloin.

Tämä 2019 vuoden jazzien mielenkiinnon kohteet olivat tasan kaksi yhtyettä. Amerikkalais yhtyeet The Stray Cats ja JD McPherson, jotka tulisivat esiintymään peräjälkeen. JD pienemmällä lavalla ja Stray Cats isolla.
JD McPhersonin edellisen keikan perusteella odotin enemmän kylläkin juuri tämän yhtyeen keikkaan. Viime vuonna Helsingin Juhlaviikolla oli sen verran jälkiä jättävä keikka, että menee yhdeksi kovimmista näkemistäni live-akteista. Soitto kulki popista garageen ja svengi oli mahtavasti mukana.
JD McPherson onnistuu tuomaan juurimusiikkiin jotain, mitä itse musiikki on kaivannut. Rytmit pullistelee suuntaan jos toiseen ja siellä on hienoja koukkuja upealla toteutuksella. Yhtyeen soitinarsenaali on monipuolisempi kuin illan pääesiintyjällä ja sitä kautta myös paljon yllätyksellisempi. Kappaleet ovat kuin rapeaa ja tuoretta salaattia hyvillä mausteilla, verrattuna paksun jauhelihapihvin pureskeluun. JD McPherson on tyylikäs yhtye kaikin puolin ja Jimmy Sutton on suosikki bassonkäsittelijänä. Keikka loppui kuin seinään ja samalla jo kuuluikin päälavalta illan pääesiintyjän sisäänsoittosäveliä, josta vastasi Eddie Cochran.  
Bändi asteli lavalle ja pamautti jo toisena kappaleena mahtibiisinsä Runaway Boys. Yleisö kohisi. Keikan alku jäi todistamatta massiivisen yleisöaallon liikuttua päälavan suuntaan samanaikaisesti ja jostain piti löytää juotavaakin, ettei iske nestehukka.
Stray Cats soitti hienon keikan. Biisi toisensa jälkeen löytyi bändiltä jokin vanha jytä, joita yhtyeellä tosiaan on. Kovia kappaleita! Kun 80-luvulla Stray Cats pamautti ilmoille kaksi ensimmäistä levyä, ne olivat yksinkertaisesti parasta, mitä oli tarjolla. Tämän kesän keikka oli muistutus siitä hyvästä.
Itselleni tämä taas todisti, että paremmat keikat soitetaan pienillä lavoilla tai pienemmissä paikoissa.
Niin kävi Porissa 2019 Heinäkuussa. Pienemmän lavan fiilis vie nippa nappa voiton.
Stray Cats ja JD McPherson molemmat veivät kuitenkin musiikin sinne minne kuuluu, Sydämiin.

Hieno päivä, Hieno tapahtuma, Upeita yhtyeitä, Hienoja kavereita ja vielä Porissa. Rock!

The Stray Cats

Jimmy Sutton & Jason Smay from JD McPherson

JD McPherson & Doug Corcoran