Vuoden 2019 levyt

 Vinyyli on vinkunut tänäkin vuonna ihan kohtalaisesti ja hyviä levynmetsästys reissuja on ollut useampia. Pari levymessut tuli kahlattua läpi ja kirppareillakin on tullut poikettua, kun sopivasti kohdalle on osunut. Tällaisia kiekkoja tuli plokattua mukaan tänä vuonna, joista reilut kymmenen ilmestynyt tänä vuonna. Sekalaista seurakuntaa ja sinkkuja ei tähän tullut laitettua.

The Boys - Punk rock Menopause
Sam The Sham - On Tour
Holly Golightly - The good Things
Wild Billy Childish & CTMF - Last Punk Standing
Nikki Sudden & the French Revolutions - Groove
Robyn Hitchcock - Black Snake & Diamond Röle
Roy Wood - Roy Wood Story
AT's Roots & Ramblin' - Notes from Backwoods
Boomhauer - Wild Human Condition
Pää Kii - Jos huonoo onnee ei ois ...
Nikki Sudden - Back to The Coast
J. Kiesi - Grandes
Bongos - Time and the River
Herbie Mann - Fire Island
Wannadies - Wannadies
Big Chief - Drive it off
Mudhoney - Piece of Cake
Good Evening Manchester - Learning to sing
Utö - Utö
Särkyneet - Sinä nouset
A. Takalo - Hellä Yö
Kalpea Hevonen - Kalpea ratsastaja
Robert Gordon - Greetings from the N.Y. city
Crazy Cavan 'n' the Rhythm Rockers - Crazy rhythm
Pearl Harbour and the Explosions - sama
Tanssiorkesteri MarkoJuhani Rautavaara - Yliannostus
Jody Reynolds - Devil girls with the Rave Hair
Jake La Botz - They're coming for You
Don Cavalli - Banjara
Solomon Burke - I have a Dream
Nick Love - Trombone/Love Starvation
Excellos - Rise Up
Scotty Baker - Lady killer
Brinsley Schwarz - Brinsley Schwarz
Clint Bradley - Soul of the West
Woodcocks - Woodcocks
Ville Valo & Agents - Sama
Thin White Rope - Ruby Sea
Thin White Rope - Moonhead
Tav Falco - Cabaret of Daggers
Stray Cats - 40
Stepford Hushbands - New way of seeing
The Sonics - This is Sonics
Real Kids - Real Kids
Mike Wilhelm and Frisco Jammers - Mean old Frisco
Mudville 56 - Sound of Modern r'n'r
Lorne Greene - Welcome to Ponderosa
Link Wray - Be what you want to
Leroi Brothers - Open all night
Les Black Carnations - Beat the Attitude
JD Mcpherson - Undived Heart and soul
Hayden Thompson - Learning the Game
Droogs - Guerilla love in
Chris Cacavas and the Yunk Yard Love - Sama
Buck Jones - Crazy Chicken Boogie
Bopcats - Wild Jungle Fever

Loppumetreillä tunki mukaan vielä;
Smithereens - 11
Sky Dee and The Demos - Celebrator
Jolly Jumpers - Ruis
Räjäyttäjät - III

Kohti vuotta 2020 mieli kirkkaana ja toivekkaana, että ihminen joskus ymmärtäisi.
Mahtavaa uutta vuotta kaikille, ketä aalloille eksyykin! Keep on Boppin Brothers and Sisters!

Lost Masterpieces From The Music Ocean

Käy tsekkaamassa. 

Pikku hiljaa kasvava listaus musiikkiesityksistä.

Esityksiä, joille mielestäni pitää antaa mahdollisuus vielä kerran tulla kuulluksi.

☞ Lost Masterpieces From The Music Ocean - Rock an Roll Jukebox ☜

by

┋♬♭♫♲♪♪♩♡♬♭♲♫♪♪♫♲♬♬♡♩♩♪♬♩┋

Wild Billy Childish & CTMF

Tässä jäbässä on todella jotakin vinossa! Ostin muinoin noin 30v. sitten Beware the ides of March levyn ja kynät putosi saman tien kädestä. Meno oli sen verran jäätävän kovaa, että juomat huurtui lasiin. Tämä sama herrasmies tekee kavereineen vieläkin musaa vuonna 2019. Onneksi levysoitin pelittää ja olut on edelleen kylmää.

Yksi vuoden 2019 parhaista julkaisuista on Last Punk Standing.

Tsekatkaa Billy Childish miehen juttuja, se kannattaa ja parantaa!

Mahtavaa Viikonloppua kaikille!

The Phantoms - Eldorado

The Phantoms singlen b-puolelta löytyy melkoinen helmi.

Eldorado jytää & rokkaa hienosti!

Ken Levy And The Phantoms - Shakin All Over

Brittimuusikot hääräävät ruotsinmaalla ja tekevät pirun hyvää musaa.

Taisivat piipahtaa muinoin Suomessakin.

Tämän herkkupalan julkaisi vuonna 1963 Ruotsalainen Nashville Records.

Lime Spiders - Beethoven's Fist

Hiukankin Lime Spiders historiaa tunteva tietää ja muistaa kappaleet Slave Girl, Out Of Control ja Just One Solution ja niin edelleen... Bändillä oli tiukkuutta ja rytmiä vaikka muille jakaa. Yhtye julkaisi levyn vuonna 1990 nimeltä Beethoven's Fist. Levy ilmeisesti jäi hieman pienemmälle huomiolle kuin esimerkiksi edeltävä pitkäsoitto Volatile ja ensimmäiset sinkut. Yksittäisiä biisejä bändi kyllä takoikin kovalla tasolla, mutta pitkäsoitot ei ihan yltänyt kokonaisuuden puolesta lentoon. Beethoven's Fist on ehkä kaikista Lime Spiders levyistä se tasapainoisin ja samalla kestävin kuuntelun suhteen. Levyltä löytyy molemmilta puolilta kappaleita, jotka voisivat olla minkä tahansa garagepohjaista musaa soittavan yhtyeen ensi hittejä. A-puolen avaava Scene Of Crime ja heti perään tuleva Cherry Red ja saman puolen päättävä I Get Off At The Next Stop on ylitsevuotavan hyvää yhdelle levyn puoliskolle.
Ja kuitenkaan toinen puoli levystä ei jätä tilaa huonolle kitaran iskulle. Heti ensimmäisenä tuleva This Time on vähintäänkin yhtyeen alkuajan tasoista iskelmää. Taso säilyy loppuun ja kuuntelijana on hyvä olla. Lisää öljyä koneeseen ja volyymia soittopeliin. Tänään mieli on tässä levyssä, mutta, ehkä huomenna The Captor and The Captive One soi ja kovaa.

Matti ja Teppo

Kirjasta, mikä on omistettu Eila Torvelalle.

Jytinää Eestissä ilmestyi 1987

Pori Jazz 2019

Odotukset koko tapahtumasta oli korkealla jo säänkin puolesta. Aurinko paistoi ja väkeä oli liikkeellä ihan kivasti. Poriin saavuttuamme hoidettiin ensin hotellihuone selvittely, jonka jälkeen kylmän huuruinen tölkki eteen, sekä vilkaisu aikatauluihin ja kohti juhlapaikkaa. Kas kummaa ensimmäiset tutut ensimmäisessä virvoikejuomapaikassa. Sen verran harvoin tulee nykyään käytyä isommissa tapahtumissa, joten oli tosi hauska nähdä tuttuja vuosien takaa. Puheen aiheet kylläkin pyörii lähinnä vanhojen muisteluissa ja musiikin ympärillä, mutta mikäs sen mukavampaa vatkaa kuin mieliaiheesta. Hauskoja näkemyksiä monella kaverilla vuosien varsilta, mitä tapahtui ja milloin. Kuka oli ja missä.

Viimeksi olin käynyt Pori Jazz-päätapahtumassa (siis kirjurinluodolla) muistaakseni vuonna 1985, jolloin Suomen Presidenttinä oli kaveri nimeltään Mr. Mauno Koivisto. Sama jannu saapui jokilaivalla paikalle päivän pää-artistin kanssa. Erittäin mielenkiintoinen jokilaivaseurue. Toinen jatkoi seurueineen yleisön eturiviin ja toinen backstagelle valmistelemaan Voodoo Child versiota. Hetken päästä lavalla vingutti kitaraa Stevie Ray Vaughan. Päälava taisi sijaita hieman eri paikassa tuolloin.

Tämä 2019 vuoden jazzien mielenkiinnon kohteet olivat tasan kaksi yhtyettä. Amerikkalais yhtyeet The Stray Cats ja JD McPherson, jotka tulisivat esiintymään peräjälkeen. JD pienemmällä lavalla ja Stray Cats isolla.
JD McPhersonin edellisen keikan perusteella odotin enemmän kylläkin juuri tämän yhtyeen keikkaan. Viime vuonna Helsingin Juhlaviikolla oli sen verran jälkiä jättävä keikka, että menee yhdeksi kovimmista näkemistäni live-akteista. Soitto kulki popista garageen ja svengi oli mahtavasti mukana.
JD McPherson onnistuu tuomaan juurimusiikkiin jotain, mitä itse musiikki on kaivannut. Rytmit pullistelee suuntaan jos toiseen ja siellä on hienoja koukkuja upealla toteutuksella. Yhtyeen soitinarsenaali on monipuolisempi kuin illan pääesiintyjällä ja sitä kautta myös paljon yllätyksellisempi. Kappaleet ovat kuin rapeaa ja tuoretta salaattia hyvillä mausteilla, verrattuna paksun jauhelihapihvin pureskeluun. JD McPherson on tyylikäs yhtye kaikin puolin ja Jimmy Sutton on suosikki bassonkäsittelijänä. Keikka loppui kuin seinään ja samalla jo kuuluikin päälavalta illan pääesiintyjän sisäänsoittosäveliä, josta vastasi Eddie Cochran.  
Bändi asteli lavalle ja pamautti jo toisena kappaleena mahtibiisinsä Runaway Boys. Yleisö kohisi. Keikan alku jäi todistamatta massiivisen yleisöaallon liikuttua päälavan suuntaan samanaikaisesti ja jostain piti löytää juotavaakin, ettei iske nestehukka.
Stray Cats soitti hienon keikan. Biisi toisensa jälkeen löytyi bändiltä jokin vanha jytä, joita yhtyeellä tosiaan on. Kovia kappaleita! Kun 80-luvulla Stray Cats pamautti ilmoille kaksi ensimmäistä levyä, ne olivat yksinkertaisesti parasta, mitä oli tarjolla. Tämän kesän keikka oli muistutus siitä hyvästä.
Itselleni tämä taas todisti, että paremmat keikat soitetaan pienillä lavoilla tai pienemmissä paikoissa.
Niin kävi Porissa 2019 Heinäkuussa. Pienemmän lavan fiilis vie nippa nappa voiton.
Stray Cats ja JD McPherson molemmat veivät kuitenkin musiikin sinne minne kuuluu, Sydämiin.

Hieno päivä, Hieno tapahtuma, Upeita yhtyeitä, Hienoja kavereita ja vielä Porissa. Rock!

The Stray Cats

Jimmy Sutton & Jason Smay from JD McPherson

JD McPherson & Doug Corcoran

This Is The Sonics!

Aika usein ellei melkein aina tuntuu, että olen vastaantulevien raiteilla tai vähintääkin väärässä vaunussa ja asiassa kuin asiassa. No näin kävi taas The Sonicsin uuden levyn kanssakin. Kun luin jostain julkaisusta noin neljä-viisi vuotta sitten, että 60-luvun kovin bändi on tekemässä comebackiä ja jopa uuden levyn julkaisua mietittiin. Skeptisyys alkoi piinata. Nimittäin The Sonicsin julkaisut oli itselläni aiheuttanut sellaisia väristyksiä, että 80-luvun naapurit muistavat varmasti vieläkin ne psycho-huudot, jotka raikui seinän takaa. Edelleenkin ihmettelen heidän musiikin aikaansaamaa puristusta ja tulisuutta? Ja tämä rokkimyrsky saatiin aikaiseksi jo 60-luvulla. Enkä varmaan ihmettele tätä yksin. Näillä pohjilla bändin takaisintulo siis ’vanhoina pappoina’ hieman epäilytti, joten ohitin tämän jutun silloin. Kunnes..kesäkuisella kirpputori kierroksella vastaan tuli tämä uusi ’This is The Sonics’-levy. Levy oli vielä kelmuissa ja cd bonuksena mukana. Hinta 15 euroa. Näin levy lähti mukaan. 
Voi helvata, ensi-iskusta lähtien tärähti 'I don't need a Doctor' ja taas sai naapurit ihmeteltävää. Volyymit kattoon ja neula raapi vinyylin pintaa muodostaen massiivisen aallon. Tämä Hyökyaalto yksinkertaisesti vie vain mukanaan, niin laudan kuin surffaajan hallitsemattomasti kohti lopullista sekoamista.

Samat Sonics-soundit seuraa kappale kappaleelta eteenpäin ja vauhti on hurjaa. Levyllä muuten soittaa edelleen 3/5 alkuperäisjäsentä. 

The Sonics is back!

The Sonics forever! 

snowmoskiitto youtube

Sufjan Stevens - Fourth of July

Aikaan osuva ja aika murskaavaa tekstiä

The evil it spread like a fever ahead
It was night when you died, my firefly
What could I have said to raise you from the dead?
Oh could I be the sky on the Fourth of July?

"Well you do enough talk
My little hawk, why do you cry?
Tell me what did you learn from the Tillamook burn?
Or the Fourth of July?
We're all gonna die"

Sitting at the bed with the halo at your head
Was it all a disguise, like Junior High
Where everything was fiction, future, and prediction
Now, where am I? My fading supply

"Did you get enough love, my little dove
Why do you cry?
And I'm sorry I left, but it was for the best
Though it never felt right
My little Versailles"

The hospital asked should the body be cast
Before I say goodbye, my star in the sky
Such a funny thought to wrap you up in cloth
Do you find it all right, my dragonfly?

"Shall we look at the moon, my little loon
Why do you cry?
Make the most of your life, while it is rife
While it is light

Well you do enough talk
My little hawk, why do you cry?
Tell me what did you learn from the Tillamook burn?
Or the Fourth of July?

We're all gonna die"

Kuunnelkaa kappale, Ystävät.

Kursaal Flyers

Maailman aliarvostus musiikin hienoudessa on kohdillaan tässä bändissä ja sen tuotannossa.
Samalla kun nämä herrasmiehet ovat tehneet hienoa musiikkia jo usealla levyllä, on muu maailma katsonut toisaalle ja sen jälkeenkin. Yhtye on tituleerattu yhden hitin ihmeeksi, en tosin tiedä missä vaiheessa ja miksi näin päätettiin. Ilmeisesti kyse on kappaleesta 'Little Does She Know' johon viitataan, mutta kokonaisuus ratkaisee. Little Does She Know kappaleen äänimaisema leijuu Motown-Spector- Electric Light Orchestra maisemissa ja äänivalli on tosiaan kohdallaan, hieno biisi!
Kokonaisuutena Kursaal Flyers tekee Hemmetin hienoa musaa. Hengellinen yhteys löytyy Nick Lowe tuotantoon helposti. Rytmit ja soundit lähentelee toisiaan ja kappaleiden synnytykset ja toteutukset ovat samalla tasolla.
Olisiko mahdollisesti käynyt niin, että yhtye oli vain aikaansa edellä tai jäljessä. Tämäkin ajattelu tuntuu jotenkin hassulta, koska musiikki on ajatonta ja niin mieltä miellyttävää.
Sitä paitsi, jos yhden kappaleen itse nostaisi heiltä mainittavaksi on se yksi maailmankaikkeuden hienoimmista musiikkijulkaisuista. Kappaleen bassokuvio kitaran tahdittamana alussa vie saman tien mukanaan. Kappaleen sanoman voi kukin omassa mielessään miettiä mieleiseksi, mutta varsin selvästi näen mielessäni 70-luvun nuoret ajamassa 'runtsalla' Morris Marinalla ja parkkeeraen auton kadun varteen. Huonojen ovitiivisteiden välistä purkautuu kasettisoittimesta Runaways yhtyeen Is It Day Or Night? Just kortin saaneena ja isukin auto lainassa. Se fiilis! Those were the days. Juuri näistä fiiliksistä oletan olevan kyse. 

Kappale muuten on Cruisin for Love. Mutta kokonaisuus levyjen tasossa on hienoa kuultavaa. Tutustumisen yhtyeeseen voi aloittaa vaikka In for Spin-kokoelmalla!

Kursaal Flyers julkaisut:

Choices away - 1975

The Great Artiste - 1976

Golden Mile - 1976

Five Live Kursaal - 1977

In For Spin - (compilation) 1985

A Former Tour De Force - 1988

Kun Kärpänen Rakastuu

Joka kesä se palaa ja
aina se sua muistaa.

Joka kesä se
korvaas kuiskaa.

Kuitenkin sä sitä vihaat ja
sen liiskaat.

Yrittäisit edes ymmärtää
kun Kärpänen rakastuu.


vuodelta 1998

The Fluid - The Real Rock and Roll Band

Synkkämielinen grunge-musiikki vyöryi maailmalle 80-luvun lopulla. Eihän tuo synkkyys paljonkaan häirinnyt tiettyjen tämän genren yhtyeiden diggailua, mutta näin jälkikäteen muistellen oli se aika sadepäivä meininkiä. Taisi olla myös lama-aika Suomessakin menossa. Enempää palatakseni tuon ajan mahtiorkestereihin, on mainittava muutama itselleni tärkeitä tuon genren paahtajista, kuten Mudhoney, Screaming Trees, Nirvana, Soundgarden, Loveslug, Monster Magnet, Thee Hypnotics, Boys From Nowhere, Miracle Workers...ja kirkkaana loistanut yhtye Coloradosta, The Fluid.

Fluid oli ja on edelleen täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kappaleissa on voimaa ja niissä on upeita koukkuja. Hiki tuoksuu ja moottoriöljy pursuaa kaiuttimista. Musiikissa on Rocken Rollia ja Punkkia asenteella. It's Cold Outside ja sitä pitää soittaa lujaa!

Tutustuminen tähän yhtyeeseen tapahtui luotto levy-yhtiö Glitterhouse Recordsin kautta. Olin tilannut heiltä jotain muita Glitterhouse tuotoksia aiemmin ja levy-yhtiön pomo suositteli tilattavaksi Clear Black Paper - levyä, joka on ilmestymässä heidän kautta. Sen tilasin ja se oli siinä, alkoi kiinnostaa!

Jos aiemmin ei ole tutustunut kyseiseen bändiin, niin Freak Magnet mini-lp on suositus sen tekemiseen. Levyllä ei ole ainuttakaan huonoa tai edes välttävää biisiä ja olen edelleenkin samaa mieltä noin kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

Kuten t-paidassa luki jotenkin tähän tapaan 'If ain't rock, it's not probably Glitterhouse'.

Fluid Rocks!

#glitterhouse, #fluid

The Fluid are:

John Robinson

Matt Bischoff

Garret Shavlik

James Clower

Rick Kulwicki

Snappertunan linnanrauniot, Raasepori

Mietin, onko raunioitunut linna tarpeeksi kiinnostava kohde, johon voisi uhrata yhden kauniin kesäpäivän. Asiaa pohdittuani hetkisen ja hieman historiaa tutkien, kaivoin auton avaimet esiin ja perheen pienimuotoinen delegaatio suuntasi auringon paisteessa kohti Raaseporin linnaa.
Jos linnan historia kertoo, että se on hylätty noin kolmeksisadaksi vuodeksi olutkellarin romahdettua, on kohde jo pelkästään sen perusteella nähtävä ja koettava. Olut ollut näköjään kohtalaisen tärkeässä asemassa linnan pyörityksessä ja pitäähän tärkeän asia vuoksi kunnon suoja rakentaa.

Tuliaiset. Tehty vanhalla reseptillä

mitä linnassa käytettiin.

Snappertunan linna oli aikoinaan vaikuttava keskus, jossa oli loisteliasta hovielämää. Linna oli sijainnut saaressa muinoin, mutta vesi kuitenkin pakeni 1500-luvulla linnan ympäriltä, jolloin alkoi linnan tärkeys olla vaakalaudalla. Myös Tanskalaiset pommittivat linnan pahaan kuntoon ja silloiset ruotsalaiset linnanhaltiat pinkoivat karkuun palatakseen myöhemmin ottaakseen linnan takaisin haltuunsa. On linnan ympärillä palanut siis ruutikin kunnolla, oluen läträämisen ohella.

Vanhan panimon ja 

asevaraston jäänteitä

Kellaria

Linnaa oli valeltu oluella ja massiiviset kuulat oli raapineet sen pintoja ajan saatossa. Hylkäämistä mietittiin ja niin se tapahtuikin 1550 luvun lopussa. Se unohdettiin vuosiksi oman onnensa nojaan, kunnes kiinnostus sitä kohtaan heräsi ja sitä alettiin restauroida 1800-luvun lopulla.
Erittäin hieno vierailukohde tänäkin päivänä. Linnan lisäksi alueella paljon pientä katsottavaa. Linnan pihalta lähtevä Lemmenpolku vie talomuseo Forngårdenin pihaan, jossa kannattaa myös poiketa. Toinen polku mutkittelee Snappertunan kirkonkylään, jossa vanhaa kirkonkylän raittia ympäröi 1700 ja 1800 luvun rakenteita. Nähtiin raitilla muitakin, yksi vanhempi herrasmies koiran kanssa.

Forngårdenin talomuseo

Forngården toilet

Forngården

Paluumatkalla köröteltiin vielä Fagervikin rautaruukin ohi, jonne palataan vielä tänä kesänä. Ehkä myös linnakeikkakin tehdään uusiksi.

Mukavaa kesän jatkoa!

From Smokestack Lightnin' to Estrus Gearbox - sinkkumusaa

Juna jyskyttää ja määränpää ei näy. Illan single-läjästä kaivetaan seuraavat esiin. Ensimmäisen sinkun kohdalla tulee mieleen lättähattu-reissut. Silloin vielä kun nämä junat kulki Suomen Länsirannikon San Franciscosta Raumalta, Death Walleyyn Kokemäelle. Junan ikkunat sai puolivälistä avattua kesäkuumalla auki ja yläkropan tungettua ulos ikkunasta. Kädet kohti yläilmoja ja hurraa huutoja laitumen lehmille, kunnes ampiainen katkaisi karjunnan posauttamalla kitalakeen.
Ihan yhtä nopeasti kuin ampiaisen lento pysähtyi kurkun pohjalle, loppuu tämän singlen kappaleet. Sen verran mahtavaa menoa! Ehdottomasti yksi tämän vuoden (2019) parhaista sinkkujulkaisuista Smokestack Lightnin' single 'One Man Down'. Höyryveturikomppi on yksi hienoimista. Yihaa!

Kelailtuani muutaman kerran läpi vuoden seiskaa, lyön lautasella Man Or Astromanin 'Supersonic Toothbrush Helmet' ja surfers are back! Huomaan seisovani surffiasennossa kalsarit jalassa höyläämättömän kakkosnelosen päällä varpaat tikuissa. Meno on vauhdikasta ja sellaisena pysyköön, joten jatketaan aalloilla ja kaadan tölkin kylmää olutta hiuksiini ja loput kurkkuun, joka uppoaa sinne paljon helpommin kuin ampiaiset kurkun pohjalle. Matka jatkuu kohti itää..

Japanilaista herkkua tarjoilee seuraavana Long Gone Daddy O's. 1+2 Records julkaisi ’Married woman’-singlen vihreänä vinyylinä jo vuonna 1993. Itselle kuitenkin uusi tuttavuus ja pirun hieno sellainen. Levyllä ollaan perusasioiden äärellä ja just hyvä niin. Love it!

Lisää pikkumustaa kehiin ja nyt onkin varsin ihme julkaisu. Yksipuolinen 7". Ihan tarkkaan en tiedä, julkaiseeko OHA-Records kaikki tuotokset näin, mutta jotenkin kummallinen formaatti. Levyssä myöskään ei ole kuvakansia. Itse kappale kuitenkin täyttä rautajöötiä! Kappale on Boogie Disease ja esittäjänä Garry Lynch. Harppu vinkuu ja komppi lähentelee jotain ZZ Topin äänimaisemaa, mutta aivan sama, kuulostaa hemmetin hyvältä.

Pitää palata takaisin Smokestack Lightnin' sinkkuun taas. This sun is high, hope is sinkin' low..  One man up, one man down.

Hyppy perjantaihin. Friday 13th. sinkkuun. Formaldehyde Blues Train teki kokonaista yhden yhden sinkun vuonna -91. Just sopivan hämärää tähän harmaaseen päivään. Running scared ja Kippis!

Jaaha sitten mennäänkin korkealta ja kovaa. Availlaan Estrus Boxeja Halfrack ja Gearbox.. Tästä harvemmin on enää paluuta normijärkeilyyn. Real Boss Hoss! Menovastuussa boxeilla sellaisia peikkobändejä kuin The Nomads, The Muffs, The Vacant Lot, Monomen, Mudhoney, Mummies, Untamed Youth, Mortals jne....Jautaa!!

-Saunaa ja pari huurteista-

Viikonloppua everybody!

Jääkiekkomailan historiaa

 Merkittävän urheiluvälineen pieni historiikki, sekä tarinaa sen kehityksestä suomen maankamaralla. Hienoa oli kirjoittaa kiinnostavasta jääurheilusta ja varsinkin päästä keskustelemaan asiasta suomalaisen jääkiekkolegendan kanssa. Tapaamisen sovin soittamalla hänelle ja kerroin tekeväni kouluun tutkimusta. Kuunneltuaan hetken kertomustani, hän ehdotti tapaamista Tampereella. Tapasimme Hakametsän jäähallin päädyssä sijaitsevalla parkkipaikalla, josta siirryimme hallin sisälle museon tiloihin.


Kirjoittanut: Tommi Ketola (27.12.1999)

Historiaa

 Jääkiekon syntyhetkeä on vaikea tarkasti arvioida tai selvittää tarkasti. Jokaisella ehdokasmaalla on tämän lajin syntymän kunniasta oma versionsa, eikä ole mahdotonta etteikö laji olisi syntynyt samanaikaisesti jossain muualla mitä toinen väittää. Kuitenkin tutkijat sijoittavat jääkiekon virallisen syntyhetken 1800-luvun puolen välin tienoille. Jonkinlaisia maalauksia jääpeleistä löytyy kuitenkin jo 1500-luvulta. Näiden maalausten yhdistäminen jääkiekkoon on hataraa, mutta ei ole lainkaan mahdotonta etteikö niillä olisi yhteys jääkiekkoon. Eräässä 1500-luvun Slaavilaisessa maalauksessa on mies terälliset kengät jalassa. Kädessään hänellä on käyrä sauva ja jäällä näkyy myös jonkinlainen pallo (Suuri jääkiekkoteos 1 1979:22).
Ensimmäinen virallinen peli pelattiin Kanadassa, Kingstonissa. Pelistä tehtiin pöytäkirja ja se pelattiin lähes samoilla säännöillä kuin tänä päivänä. Jääkiekkomailakin muistutti jo tuolloin paljon tämän päivän versiota. Siinä oli lapa- ja varsiosa, mitkä olivat liitetty toisiinsa tiettyyn kulmaan. Maila oli kuitenkin huomattavasti tämän päivän mailaa lyhyempi, vain napaan asti. Pelivälineenä oli muuten nelikulmainen kiekko (kts.kuva1). Pelaajat olivat paikallisen varuskunnan sotilaita ja vuosi oli tuolloin 1886. Ehkä juuri tuon pelin ansiosta laji alkoi levitä laajemmin Kanadaan. USA:kin tuli mukaan 1800-luvun lopulla ja ensimmäinen Stanley Cup pokaali luovutettiin vuonna 1893. (Suuri jääkiekkoteos 1 1979:28.)

Kuva 1. 

Kopio ensimmäisestä pelivälineestä,

Tampereen Jääkiekkomuseo, 1999 (kuva Tommi Ketola)

Washington Post lehti kirjoitti 1897 lajista seuraavasti.

”Mikäli jääkiekkoilu jatkaa eteenpäin menoaan näkemällämme vauhdilla siitä tulee hyvin pian vakava kilpailija jalkapallolle. Vielä pari vuotta sitten jääkiekkoilu oli lähes tuntematon urheilumuoto, eikä sillä ollut vielä nimeäkään. Nuorten miesten harrastamaa peliä kutsuttiin Shinnyksi. Nyt sillä on jo oma nimensä ja yliopistossa pelataan uutta peliä suurella innolla. Muut talviurheilulajit saavat varoa tulokasta.” (Suuri jääkiekkoteos 1 1979:30)

Niin suosittua jääkiekosta ei tullut kuin jalkapallosta, mutta laajasti levinneenä sitä pelataan maailman joka kolkassa ja se on suosituin talviurheilulaji tänä päivänä.


Pelakkaa Pojat!!

Ensimmäiset varsinaiset mailat toi Suomeen vuonna 1927 insinööri Yrjö Salminen. Tarinan mukaan hän marssi mailat kainalossaan Tampereen Pyhäjärven jäälle ja sanoi ”Pelakkaa Pojat!”. Ilman suurempaa tietämystä mailat iskettiin aika sutjakalla vauhdilla säpäleiksi. Pelaajat olivat Tampereen Pyrinnön jääpalloilijoita ja he käyttivät mailaa jääpallomailan tapaan ja mailat hajosivat. (Suuri jääkiekkoteos 1 1979:41)

Kuva 2. 

Tampereen Jääkiekkomuseosta, 1999 (Kuva Tommi Ketola) 

Haastattelussa 16.12.1999 Jääkiekkoneuvos Aarne ”Dynamo” Honkavaara kertoi seuraavaa: 

”Mailojen saaminen jääkiekon alkutaipaleella oli kallista ja hankalaa. Hintaan nähden ne olivat heikkoja ja neuvokkaat tulevaisuuden lupaukset alkoivat valmistaakin mailoja itse autotalleissaan ja pajoissaan. Ensimmäisiä mailanveistäjiä olivat herrat Apu ja Latva.”

Materiaalina käytettiin pääasiassa koivua, mikä sopi suomalaisille varsin hyvin, koska koivuahan Suomen luonnosta löytyy. Ulkomailla saarni oli suosittu, mutta myös muita materiaaleja käytettiin. Mailojen valmistuksesta Honkavaara kertoi:

”Koivua käytettiin pääasiassa, mutta muutakin käytettiin. Toivonen ja Pelttari valmistivat sellaista merkkiä kuin TO PE, se oli koivua. Toivonen ja Pelttari kokeilivat paljon eri puita, yksi esimerkki oli eukalyptus. Sen saaminen kuitenkin Suomeen oli varsin hankalaa.”
”Lappeenrannassa valmistettiin KOMET-mailaa ja siinä kokeiltiin vanerilapaa, mutta se ei oikein kestänyt.”

En tiedä puhuiko Honkavaara vain omasta kokemuksestaan mailojen kestävyydestä, mutta se on mahdollista, sillä hänellä oli tunnetusti rautaisen kova laukaus ja mailojen kulutus sen mukaista. Hän kertoi harjoitelleensa laukausta huomattavasti isommalla ja painavammalla mailalla, joskus mailan ollessa jopa rautaa.

”Ensimmäiset jääkiekkomailat valmistettiin siten, että niitä voi pitää kädessään kahdella tavalla. Vasemman ja oikean käden otteella. Ei niissä ollut rakenteellisia eroja vielä silloin, koska lavat olivat suoria. Mailat olivat raskastekoisia, jotkut jopa tehty samasta puusta taivuttamalla ja sitten höylätty muotoonsa. Tällaisen valmisti ainakin DMG. ” Toteaa Honkavaara.

Lavat mailoissa olivat tuolloin myös paksuja (n.1 cm). Pitihän sen kestää kovia iskuja ja rajua vääntöä. Rajulla tahdilla Honkavaarakin keppiä heilutti, nimittäin hänellä on edelleen Suomen ennätys yhdessä pelissä tehdyistä maaleista (8 maalia).
Mailoja alettiin valmistaa Suomessa omissa verstaissa ja niitä valmistivat lähinnä pelaajat itse. Tässä alla muutamia suomalaisia mailamerkkejä 20-40 luvulta, joita Honkavaara esitteli. Mailat löytyvät Tampereen jääkiekkomuseosta.

• KE MA Keijo maila (Kuusela Keijo) 
• SIMCO-Kova laukaus (?) 
• KOLU (Tampere) 
• TO-PE (Toivonen-Pelttari, Tampere) 
• NHL (Tampere) 
• KOMET (Lappeenranta) 

Hook-lapa, kehityksen kulku

Mailojen teollinen valmistus aloitettiin maailmalla 50-luvulla. Ensimmäisiä mailoja Kanadassa valmisti Northland, heidän mailojaan käyttivät pääasiassa ammattilaiset. Neuvostoliitossa Karelia ehti ensimmäisenä. Englannissa vastaavasti Hanwood kehitti mallin, mitä käytettiin Kanadassa ja Euroopassa. Tästä Hanwood mailamallista jääkiekkolegenda Aarne Honkavaara tiesi kertoa seuraavaa: 

”Joku ulkomailla vieraillut Suomi-poika toi Hanwood mailan Suomeen ja kuskasi sen KOHOn tehtaalle. Mailaa tutkittiin siellä tarkemmin ja todettiin hyväksi. KOHO kopio lähes identtisen mallin tästä mailasta ja aloitti sarjavalmistuksen toisella nimellä. Molempien mailojen mallit ovat täällä Tampereen jääkiekkomuseossa näytillä. Kun vertaa mailoja toisiinsa huomaa kyllä yhdennäköisyyden.” 

Suomi oli ja on edelleen teollisen mailanvalmistamisen kärkipäätä maailmassa. Ensimmäisenä teollisen valmistuksen Suomessa aloitti KOHO. Se aloitti toimintansa Helsingissä 50-luvulla, mutta muutti myöhemmin Forssaan. KOHOn mailat tulivat pian tunnetuiksi ympäri maailmaa. Ja jo 60-luvulla heidän mailojaan käyttivät silloiset jääkiekon supervaltiot, kuten Neuvostoliitto ja Kanada. Samoin kuin KOHO, niin myös TITAN aloitti 50-luvulla tuotantonsa ja heidän tuotteitaan nähtiin edellä mainituissa valtioissa. Nykyään KOHO ja TITAN ovat samaa konsernia. Seuraavana tuli MONTREAL. Nämä kolme olivatkin suurimmat mailatehtaat Suomessa, jotka pelivälineitä valmisti. Tuolloin mailamallit eivät eronneet toisistaan kovinkaan paljon, mutta 60-luvulla mailoissa alkoi näkyä merkkejä tuotekehityksestä. Lapaosa oli muuttunut huomattavasti ohuemmaksi ja lasikuitu ilmestyi lavan suojakerrokseksi. 

”Vuonna -67 Tsekkoslovakialainen Jiri Caplan ”Hook-lapa” oli se mikä herätti lopulta mailanvalmistajat. Capla oli itse lämmittänyt lavan ja vääntänyt sen mutkalle. Tämä lapa tietenkin huvitti kaikkia sen ajan asiantuntijoita ja uusi mailamalli suoraan sanoen teilattiin naurettavana.”  Honkavaara kertoo. 

Kuva 3. Aarne Honkavaara esitteli ensimmäisen lapamallin, joka oli "käyristetty".

Jiri Kaplan oikeakätinen (Right) maila, Tampereen Jääkiekkomuseo, 1999 (Kuva Tommi Ketola)

Anatoli Tarasov kirjoitti Hook-mailoista. ”Moiset mailat tuhoavat jääkiekon tai rystypeli kärsii tai sitten laukaukset nousevat liian korkealle. Me valmentajat olemme huomanneet, että pelaajiemme suuntauksena on ampua turhan korkeita laukauksia. Tämä johtuu kaarevasta lavasta, joka nostaa laukauksen loppuvaiheessa.” (Jääkiekon tekniikka 1975:45-46).

Kaikki väitteet varmaan olivat ihan oikeita, mutta niin vaan alettiin pian mailatehtailla ympäri maailmaa valmistaa uudentyyppisiä käyrälapaisia mailoja. Lasikuidun yleistyminen mailoissa 60- luvulla paransi se vain käyrän mailan mahdollisuuksia, koska se vahvisti lavan rakennetta ja esti sen kulumista. Mailoja valmistettiin kahdentyyppisinä, oikeankätisinä ja vasenkätisinä (left/right). Kätisyyden määräsi se, kummalla kädellä pelaaja otti mailan varresta alempaa kiinni. Kätisyys tuli luonnostaan jo nuorena pelaajalle. Saman vuosikymmenen aikana alkoi myös muoviteollisuudessa tapahtua ja tämä näkyi myös mailan valmistuksessa. Muun muassa TITAN kokeili muovilapaa, mutta sitä ei saatu yhdistettyä puuhun siten, että ne pysyivät kiinni toisissaan hyvin. Myös irrotettavia kokomuovilapoja alkoi ilmestyä 70-luvun alussa. Muovilavat olivat varteen nähden kömpelön isoja ja teräväreunaisia. Niissä lapa kiinnitettiin puuvarteen ruuveilla ja käytössä ruuvit saattoivat irrota tai löystyä aiheuttaen näin vaaratilanteita. Ne vedettiinkin pois markkinoilta vaarallisuutensa vuoksi. Muovi ei myöskään kestänyt kylmyyttä ja se murtui helposti pakkaskeleillä. Itse ainakin muistan, kun pakkasella lavan palaset lentelivät välillä kaukalon päätyverkkoihin. Ja tuskin ylenpalttinen lavan muotoilu kiehuvassa vedessä äidin perunakattilassa, ei muovituotosta vahvistanut.


Varsi entistäkin tärkeämpi

70-80 luvuilla mailoissa ei hirveästi muutoksia tapahtunut, ehkä suurimmat näkyvät muutokset oli lapojen moninainen muoto ja se että, varsi valmistettiin useammasta osasta.
KOHO kokeili 80-luvulla ovaalivarsimailaa, mutta siinä oli ongelma otteen pitävyydessä. Laukaisutilanteessa mailan varsi saattoi pyörähtää käsissä ja laukaus oli epäonnistunut, varsinkin hanskojen ollessa hiostuneet. 90-luvulla ovat mailat kokeneet suurta muutosta varsinkin rakenteellisesti. Tuotekehitys ja teknologia ovat mahdollistaneet mailan pidemmän elinkaaren. Nyt ostaessa mailaa kuullaan puhuttavan kiertojäykkyydestä, taipumasta, kuitukudoksista, kick- varsista jne.. tällaista ei ennen ajateltu.

Kuva 4.

Aarne "Dynamo" Honkavaara esitteli Jääkiekkomuseossa TITAN mailan, missä oli varren yläpää taivutettu pieneen kulmaan, 1999 (Kuva 4. Tommi Ketola)

”Tämän kulman tarkoitus oli parantaa mailan käsiteltävyyttä. Jostain syystä tämä maila kuitenkin kiellettiin, enkä muista tarkempaa syytä kieltoon. Tämä olikin ainoa maila, missä varren muoto on muuttunut perinteisestä suorasta mallista.” kertoi Honkavaara.

Tähän päivään tultaessa mailojen varret ja lavat ovat kokeneet suuren muutoksen. Uusina materiaaleina varsiin on tullut alumiini ja hiilikuitu. Puuvartisissa mailoissa kosteus tekee mailasta painavan ja kuivuus heikentää sitä, mutta näillä uusilla materiaaleilla pyritään vaikuttamaan vakiokeveyteen, pidentämään käyttöikää ja parantamaan mailankäsittelyä. Voisi luulla että, tällaisten materiaalien tekisi mailasta painavan, mutta esimerkiksi EXELin kevyin varsi painaa vain 350-370 gr. Tällainen paino alkaa olla minipaino mailoissa, koska liian kevyt varsi vaikuttaa tasapainoon ja samalla kiekkotuntumaan, sekä tietenkin kestävyyteen.
Mailoja saa eri jäykkyyksillä ja jäykkyydet ilmoitetaan taipumina, esimerkiksi 8 (mm/0,4kN). Jäykkyys on merkittävä tekijä laukaistaessa, sillä varren pitää antaa periksi sopivasti

laukaisuhetkellä. Jäykkyys on siis yksi tekijä laukaisuvoimaan. Taipuman lisäksi myös kiertojäykkyys ilmoitetaan tarkasti asteina, esimerkiksi 1,6. Kiertojäykkyys vaikuttaa lähinnä mailankäsittelyyn ja laukaisutarkkuuteen. Otteen pitävyyteen on myös kiinnitetty entistä enemmän huomiota, sillä varren pinta käsitellään siten, että ote ei pääse lipsumaan pelitilanteessa. Varsissa käytetään jonkinlaista kumiseosta pinnassa, mikä on samantapaista kuin mitä työkaluissa käytetään ja niissäkin juuri tästä samasta syystä. (Stick-world 1999: Bauer hockey stick selection.)
Mailasta on tullut entistäkin tärkeämpi työkalu pelaajalle ja sen kehittyminen tällaiseen malliin herättää kysymyksen ”Onko mailoissa enää parannettavaa?” Vaikka uusia materiaaleja on tullut, suuri osa pelaajista suosii edelleen perinteistä puumailaa. Puumailaa siksi, koska pelaajat muokkaavat edelleen höyläämällä mailan vartta haluamallaan tavalla ja sopivaksi itselleen. Koska varret ovat saaneet noin suuren huomion osakseen ja tarkat spesifikaatiot on myös lapojen oltava huippuluokkaa.

Kuva 5.
Mailamalleja menneiltä vuosilta, Tampereen Jääkiekkomuseo,
1999 (kuva Tommi Ketola)

Irtolavan paluu

Ensimmäisissä jääkiekkomailoissa lapa oli tehty yhdestä puusta ja sitä ei päällystetty mitenkään. Lasikuidun tulo mailanvalmistukseen antoi mahdollisuuden muokata ja ohentaa lapaa. Ohuet puuliuskat liimattiin toisiinsa ja lapa höylättiin oikean muotoiseksi ennen kuin se päällystettiin lasikuidulla. Tällä työstötavalla pystyttiin ohentamaan lavan paksuutta heikentämättä sen ominaisuuksia. Lavat jopa vahvistuivat kyseisellä tekniikalla, koska lasikuitu esti kosteuden pääsyn puuosiin.
Alumiinivarsien tulo tarkoitti myös irtolavan paluuta. Tällä kertaa kuitenkin paremmalla suunnittelulla ja toteutuksella. Miksei sitten koko maila voisi olla alumiinia? Mailassa pitää olla jokin periksi antava osa. Sen täytyy mennä rikki mahdollisessa vaaratilanteessa. Taklaustilanteessa maila saattaa jäädä pelaajan ja laidan väliin aiheuttaen pelaajalle mahdollisesti pahoja vammoja. Tämän vuoksi lapa on se pettävä osa kokonaisuudessa. Nykyään lavat ovat niin sanottuja kerroslapoja. Niissä käytetään vuorotellen puuviilua ja kuitua, jonka päälle vedetään ristikkäissidottu lasikuitusukka. Näin valmistettuja lapoja käytetään kokopuumailoissa ja alumiinivartisten irtolapoina.
Ensimmäiset ”uudet” irtolavat kiinnitettiin liimaamalla. Lavan kuluttua käyttökelvottomaksi sen pystyy irrottamaan lämmittämällä liitoskohtaa kuumailmapuhaltimella ja vetämällä lavan oikeassa lämpötilassa pois. Tällainen irrotustapa kuitenkin heikentää varren kestävyyttä ja ominaisuuksia, jos kuumennus on liiallista. BAUER on kehittänyt lavan, missä ei tarvitse liimoja käyttää. Heidän mallissaan lapaosan yläpäässä on eräänlaiset siivekkeet, jotka pitävät lavan tiukasti varressa kiinni. Lavan irrottamiseen ei tarvitse kuumailmapuhaltimia, joten pelaaja pystyy vaihtamaan lavan vaihtopenkillä, vaikka itse kesken pelin tai harjoituksen. Uusin lapamalli on niin sanottu komposiittilapa, minkä väitetään olevan 50% kestävämpi kuin normaali puu/lasikuitulapa. Siinä käytetyt viilu ja kuitu yhdistetään ja lapa päällystetään lasikuidulla. Näin saadaan kestävä ja tasapainoinen lapa.

Nykyajan lavat nimetään NHL-pelaajien mukaan. Pelaajat muokkaavat itse protomallin, joka annetaan valmistajalle. Tästä mallista valmistaja tekee pelaajalle lopullisen pelimallin. Pelaajan suostumuksella valmistaja käyttää pelaajan nimeä markkinoinnissa ja nimeää lavan hänen mukaansa. 


Älymailoja?

Jääkiekko on kehittynyt nykypäivään kovalla vauhdilla. Peli on tullut nopeammaksi ja fyysisesti kovemmaksi. Varusteiden kehitys on myös ollut kovaa. Ne ovat keventyneet ja muotoutuneet pelaajien toiveiden mukaisesti. Tällä hetkellä tuntuu että, välineissä ei olisi enää paljon muutoksiin mahdollisuuksia. Luultavasti peli tulee muuttumaan säännöiltään tai pelitavaltaan niin että, välineet muuttuvat niiden myötä. Esimerkiksi mailoja ei voi keventää liikaa menettämättä niiden pelillisiä ominaisuuksia. Ehkä kiekko tulee seuraavana muutoksen eteen ja näin se vaikuttaisi myös mailoihin? Tai sitten jää tulee muuttumaan kokonaan toisenlaiseksi materiaaliksi ja tätä kautta mailat eivät kärsisi kosteusongelmista? Maila voi tulevaisuudessa jopa itse reagoida ulkoisiin olosuhdemuutoksiin ja säädellä ominaisuuksiaan. Onhan tänä päivänä jo älypukujakin valmisteilla, miksei sitten älymailoja ja älykiekkoja. Koska jääkiekossa tehdään jatkuvasti kaikenlaisia laukaisu/syöttötilastoja jne. niin älymailat itse rekisteröisivät tällaisia tilanteita.


Mittoja

Ratkaisevia mittoja virallisiin mailoihin on:

• Pituus. Maksimissaan 150 cm 
• Varren ja lavan muodostama kulma. Mailan kulma ilmoitetaan numerolla 5, 6 tai 7. Yleisin pelaajien käyttämä on 6. Mitä pienempi kulmanumero on, sen jyrkempi kulma mailassa ja vastaavasti toisinpäin. Pituutta ja kulmaa vaihtelemalla pelaaja löytää itselleen sopivan työvälineen. 
• Käyryys. 1,5cm. Maila asetetaan siten että, lapa on tasaisella pinnalla ja mitta otetaan lavan keskikohdasta. Tämä tarkoittaa vain nykyisiä mailoja. 

Kuva 6.

Kuvassa Aarne "Dynamo" Honkavaara ja pelivälineitä.

Tampereella, 1999 (kuva Tommi Ketola)

Lähteet

         Kirjat:

• Forss, Risto – Honkavaara, Aarne – Tamminen, Juhani – Wahlsten, Juhani – Lindroos, Hannu – Siukonen, Markku: Suuri jääkiekkoteos 1 Ari-paino 1979. 
• Anatoli Tarasov: Jääkiekon tekniikka. Askild & Kårnekull Förlag AB 1972. (suom. Hietanen Olli. KK:n laakapaino 1972)
  
  Haastattelu:

       • Honkavaara, Aarne 1999. Haastattelu 16.12. Jääkiekkomuseo. Tampere

         Internet:

       • Stick-world. Bauer hockey stick selection. Replacements blades.
          www.http://www.stick-world.com/bauer/bauer_sticks.html 1999

Kiitos Aarne Honkavaara 1924-2016

Remember to respect the amateur writer.

If you think you found something interesting.

🔒

Pikku jättö taakse

Pakki Pakki

Pusu kaverille

Lätty maalille

Ja putkista

snowmoskiitto@gmail.com

#aarnehonkavaara, #jääkiekkomaila, #jääkiekkomailanhistoria, #irtolapa, #icehockeystick, #icehockeystickhistory, #jääkiekko, #jääkiekkosuomessa, #jaakiekkomailanhistoria