Edelliskerran vierailusta ehti jo kulua kolme vuotta ja tämäkin vuosi meinasi valua ohi omaan saamattomuuteen, no olihan tässä omia henkilökohtaisia syitäkin miksi ei ollut tullut missään muuallakaan käytyä. Olin suunnitellut illalla lähteväni kuuntelemaan Shadowplay yhtyeen liveaktia Helsinkiin ja paukut oli siihen ladattu. Yhtye julkaisisi Raw Powder levynsä ensi kertaa vinyylinä ja juhlistivat sitä samalla keikan muodossa Helsingissä.
Keikalle lähtö jäi, sillä Messukeskuksessa aika tuntui kuluvan. Piti vain pikaisesti piipahtaa, mutta reilut noin kuusi tuntia kului varsin mukavasti ja mukavassa yleisömäärässä. Tähän ajan kulumiseen kieltämättä vaikutti osastojen mielekkyys. Samaan aikaan järjestetyssä viini- ja ruokamessuillakin tuli poikettua, mikä tuntui jotenkin itselle omituiselta ja otetta ei löytynyt esittelijöihin vaikkakin tarjolla oli herkullista ruokaa, viinejä, viskiä, oluita ja paljon muutakin. Tunnollisesti kuitenkin tuli tsekattua koko alue ja löytyihän sieltä herkullinen ja erittäin eksoottinen välipala, lihapiirakka nakilla. jepjep. Palasin toiselle messualueelle.
Vanhojen musiikkilehtien, Tinttien ja Tex Willerien selailujen ohessa tuli kuunneltua muutama keskustelukin, kuten toimittaja Maxim Fedorov osuutta ja Jorma Sairasen, sekä Kalle Kinnusen keskustelu TV:n ja elokuva-alan tilanteesta. Nämä keskustelut ovat kyllä kirjan markkinoinnin kannalta erinomainen tapa nostattaa mielenkiintoa, sillä jo pelkästään lyhyen keskustelun pohjalta mielenkiinto nousi esimerkiksi juuri Daddy Cool-kirjan kohdalla. Minkälaisia ihmisiä ovat esim Spede Pasanen tai Aki Kaurismäki ja mikä tulevaisuus on televisiolla?
Messuilla oli sen verran kuunneltavaa ja katsottavaa, että tähän olisi todellakin pitänyt käyttää hieman enemmän aikaa ja vaivaa jo etukäteen, koska tarjontaa oli ja sitä oli paljon, niin osastoilla ja keskusteluissa. Esimerkiksi paremman huomion olisi ansainnut SannaLeena Lapinojan esitykset L. Kallosuon kauhukertomuksista.
Samalla tällaisessa tapahtumassa muistui mieleen, että näin some-aikana, kuinka hieno on itse fyysinen esine. Vanhojen kirjojen tai lehtien lumo valtasi hypistelijää. Eihän näitä asioita koe tai edes kohtaa netissä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun ihmettelin ja selasin vanhoja kirjoja, siis todella vanhoja. Niiden valmistustapoja ja niiden kuntoja. Miten niitä voi edes verrata mihinkään digitaaliseen. Enkä vertaakaan vaan ihastelen.
Kovakantisten luettavien julkaisujen, sekä kaikenlaisten muiden esille nostettujen vanhojen asioiden jälkeen löysin sen oman osastoni. Paikalle oli eksynyt myös runsaasti levykauppiaita. Tarjonta oli oikeastaan yllättävän runsas ja monella osastolla mielenkiintoisen sekalaista tavaraa. Joitain levyjä löytyi kotiin kannettavaksi asti.
En tiedä johtuiko tämä tapahtuman kirjallisesta tarjonnasta vai kenties jokin sattuma. Tein kolme hankintaa ja kaikki löytyi eri myyjiltä. Vasta kun poistuin paikalta ymmärsin, että kaikki levyt olivat instrumentaali-yhtyeitä. Pieni ristiriita.
Siis tämä ristiriitainen ja hilpeä huomio kirjoitetussa sanassa ja instrumentaalimusiikissa. 'Yksi instrumentti voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa'.
Mukavaa viikonloppua ja huomenna vielä mahdollisuus messuille!
