Itse elokuva sijoittui myös kyseiseen merenranta kaupunkiin ja sen kapeille kaduille. Nuori mies on saanut kokea oman nerouden nurjat puolet maailmalla ja liian isojen odotusten kaatamana, hän palaa kotikaupunkiin Raumalle. Ja kun kyseessä on pieni kalastajakylä, tämä kyllä huomataan heti. Sen huomaa myös entinen luokkakaveri, joka pureutuu suoraan asiaan ehdottaen maailman parhaan bändin perustamista. Ja näin musiikille hyökkäys alkaa ja tarina saa alkunsa.
Elokuva on täynnä mainioita yksityiskohtia ja sopivasti aaltoilevaa tunnetta. Soitinostoksilla paikallisessa musiikkiliikkeessä tuleva nuorisoyhtye saa kohtalaisen tarkan arvion ihan henkilökohtaisella tasolla, joten tämä ei voi mennä pieleen. Onhan ravintola Otava varsin mielenkiintoinen keikkapaikkana, varsinkin paikallisin hekuman hetkellä, jolloin kaupungin jääurheiluseura kohtaa rakkaan naapurin televisiossa. Huomio on taattu! Elokuvan tunnelman lisäksi oli kokemus jo pelkästään senkin vuoksi hämmentävä, sillä varsin harvoin kalastajakylästä on tullut taide- tai kulttuuripuolelle mitään Satakunnan rajojen ulkopuolelle ulottuvaa. (Harvemmin, mutta onhan jotain). Ja olihan elokuva jo senkin puolesta näkemisen arvoinen, sillä Hauenguano vilahti kuvissa ja jopa mainittiin lopputekstissä.
Ensimmäinen pitkä elokuva raumalaislähtöiseltä Lauri-Matti Parppeilta. Aika hyvin rima asetettiin heti aika ylös. Kannattaa käydä tsekkaamassa! Ja hei, elokuvan soundtrack-levy vielä mukaan illan päätteeksi omistuskirjoituksella, vinyyli sellainen! Lasketaanko tämä levy Raumalaiseksi Space-rokiksi? Sekin vielä 🌼
