Viime vuoden keväällä alkoi taas kerran veri kiertää voimakkaasti, ensin riemusta, sitten pettymyksestä. Sama toistui tänä vuonna ja ihan samassa järjestyksessä. Aihetta tähän antoi jääurheilu. Kyseessä on yksinkertainen peli, jota jääkiekoksi kutsutaan. Tämä pettymysten kevät, joka liian usein on päässyt toteutumaan, johtui seuraamani joukkueen ponnisteluista eli Rauman Lukon peleistä, jotka päättyivät aivan liian aikaisessa vaiheessa. Viime vuoden Syyskuussa tilattu Katsomo-tv lopetettiin kiukkuisesti ja saman tien, kun viimeisenä joukkueena playoff-peleihin päässyt joukkue pudotti Lukon jatkosta. Seuraan siis joukkueen pelejä etä-yhteydellä noin 250 kilometrin päästä. Mitä nyt paikallisotteluita tulee käytyä katsomassa, kun joukkue vierailee nykyisen asuinpaikkani alueella.
Mitä näihin pettymyksiin tulee.
Rauman Lukolla on lähes joka kauteen lähdettäessä aina mahdollisuus edetä finaaliotteluun, ainakin mitä sopimuspapereihin tulee ja näin genren ammattilaisetkin viime vuosina arvottavat joukkueen mahdollisuudet. Tämä mahdollisuus taataan taloudellisesti vahvalla ja hyvin valetulla toiminnan pohjalle. Kaikki suomi-kiekkoa seuraavat varmaan tietävät miten Raumalaiskiekkoilun Tuki ry toimii ja tukee Lukon toimintaa. Se ei murru pienissä tärinöissä tai edes suuremissakaan. Eli sen asian pitäisi olla kunnossa. Massia on ja sitä voidaan käyttää. Pelaajahankinnat näyttää aika usein hyviltä, mutta. Mikä tässä hommassa sitten mättää? Missä kohdassa palaset alkaa hajota.
Johto ja valmennus: Urheilujohtaja vastaa miltä urheilun pitää näyttää ja toteutua seurassa. Hän päättää myös pelaaja- ja valmentajavalinnoista. UJ rakentaa joukkueen toimimaan nyt ja tulevaisuutta ajatellen. Yhdessä valmentajan kanssa pyritään luomaan oikeanlainen pelitapa, jolla tarvittava menestys saadaan. Joukkueen rakentaminen budjetoidaan, joten tietyissä rajoissa pysytään.
Valmentajan tehtävä on saada urheilullista menestystä, johtaa joukkue oikealle polulle, kehittää ja opastaa pelaajia kauden edetessä, luoda joukkueelle mahdollisuudet menestymiseen taktisesti. Hänellä on tähän tehtävään käytössään nippu apuvalmentajia. Tässä lyhyesti mainittuna pääasiat, joihin liittyy satoja muita osa-alueita.
Pelaajat: Jokaisella on omaan rooliin oltava valmiudet. Omien vahvuuksien käyttö ja niiden kehittäminen ovat luonnollisia asioita joihin pitää pyrkiä. Joukkueurheilussa on myös tietyt lainalaisuudet joihin pitää taipua, kuten sovitut asiat, säännöt ja joukkuehenki.
Nykyisen Lukon urheilullinen menestys tällä kaudella ei varmaankaan tyydytä seuraa ja varsinkaan joukkuetta seuraavaa yhteisöä. Tässä pienessä kalastajakylässä palaute on varsin kylmää silloin kun menestys laahaa. Niitä 'ammattilaisia' löytyy joka kahvipöydästä, jotka kertoo mitä pitäisi tehdä.
Runkosarjassa pelataan 60 ottelua, jonka aikana se 'voittava pelitapa' pitäisi hioutua pienin askelin loppua kohden vahvaksi. Lukon runkosarja oli tällä kaudella kovaa puurtamista. Peleissä leijaili tuskainen väkisin tekeminen ja sitä yritettiin hallita jotenkin. Joissain peleissä lähes kaikki onnistui, mutta sitten palattiin taas puurtamisen tielle. Vaikka tulosta pitää saada jotenkin rentous puuttui. Tiukan paikan tullen ei oikein osattu hakea ratkaisu paremmasta tai ei ratkaisut ainakaan heijastellut katsomoon. Kauden alussa juniori-osasto oli erittäin pirteällä pelipäällä ja uskalsivat pelata, kuten myös moni muu kokeneempi pelaaja. Mihin muuten nämä nuoret hävisivät loppukaudesta? ja mihin hävisi se luovuus ja uskallus muutenkin? Kauden alussa mielessä kävi jo junioriketjusta, joka säkenöisi pleijareissa. Näkyvin muutos pelissä edelliskauteen verrattuna oli ylivoimapelin parantuminen. Ei muuta.
Onko pienen paikkakunnan sisäpiirit niin voimakkaat, mitkä syö ilmatilan tekemisen raikkaudelta. Onhan Lukossa aina ollut oma porukka hoitamassa asioita, paitsi aika usein valmentaja on tullut muualta. Joutuuko valmentaja liian kovaan rutistukseen omassa touhussaan. Ei kai nyt sentään? Mutta joku organisaation sisällä kuplii. Olihan tämän kauden pelaajien taso kuitenkin ihan korkealla.
Lukon toiminnan rahoitus on liigassa omaa laatuaan. Pitäisikö valmennuksenkin olla tässä tapauksessa omanlainen. Miltä kuulostaisi kaksi päävalmentajaa? Runkosarjavalmentaja ja PlayOff-valmentaja? Roolitus selkeäksi. Runkosarjavalmentaja, joka ohjaa ja rakentaa joukkueen koko kauden tiiviiksi nipuksi pleijareihin. Pleijareiden alkaessa ja loppukauden aikaan homman ottaa haltuun Play-off Valmentaja, joka keskittyy sen sarjan läpi viemiseen. Tietenkin tämän pitäisi tapahtua hyvässä urheiluorganisaation hengessä, mutta se onkin eri tarina.
Jotain kuitenkin pitäis tehrä! Ja hei tää on vaan peliä. Tästä pitäisi nauttia!
Tsemppiä taas ensi kauteen Lukko!
