Jenny Don’t and The Spurs 16.5.2025 Bar Loose, Helsinki

 Jenny Don’t And The Spurs tulee Portlandista, missä yhtye sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten. Samalta alueelta tulee/tuli kaikki Fred Colen projektit, kuten esim mainio Dead Moon. Jenny Don’t muuten taisi heittää ensimmäisen live-esiintymisen juuri Dead Moonin lämppärinä ja taitaa osa yhtyeestä soitella nykyäänkin vielä Toody Colen yhtyeessä. Jenny Don't and the Spurs on parhaillaan isommalla kiertueella ja vuorossa on parhaillaan pohjoismaiden tour ja tänään Bar Loose. Koskaan aiemmin en ole livenä yhtyettä nähnyt, enkä muuten käynyt kyseisessä huvipaikassakaan Bar Loosessa, joten mielenkiinnolla iltaa odottelin. Alkufiiliksiä haettu tämän viikon ajan heidän viimeisimmällä levyllä 'Broken Hearted Blue'.

Grande Ballroom hengessä Annankadulla

Illan varsinaisesta avauksesta vastasi Sörnäinen-yhtye. Tämän yhtyeen musiikki on myös odottanut kohtaamista, koska aiemmin en ollut heiltä kuullut ainuttakaan iskua. Yhtyeen tullessa lavalla, oli kuitenkin jotain tuttua heissä. Viime kesänä Vallilassa tuli todistettua Black Macig Six keikkaa ja tässä taitaa olla se yhteys. Sörnäinen soi kauniin vaarallisesti ja sanoissa oli murhaa. Käsittääkseni heiltä ilmestynyt vasta yksi julkaisu. Seurataan.

Jenny Don't and the Spurs yhtyeen kohdalla mainitaan Country Cowpunk ja varmaan tuohon nimikkeen alle heidän musiikki asettuukin. Joka tapauksessa yhtye astui lavalle tyylikkäästi. Kuuleman mukaan Jenny myös ompelee omat esiintymisasunsa! Jenny hyppäsi lavalle lähes suoraan myyntitiskiltä ja homma laitettiin kasaan uusimman levyn ’Flyin High’ kappaleella. Täytyy sanoa että ei kyllä liian usein kuule tällaisia upeita kitaraniskuja ja kaikuja, mitä yhtye loi illan aikana ja varsinkin kitaristi Christopher March. Lavan toisella laidalla paksumpia kieliä käsitteli Kelly Halliburton luoden oman osuutensa varsin vakuuttavalla vakavuudella. Tahdin naulasi rummuissa Buddy Weeks. Koko kokonaisuuden nosti erittäin raikkaaksi Jenny Connorsin laulu, josta ei voi olla pitämättä. Musiikissa on perinnettä, mutta se hoidetaan omalla tyylillä ja hyvä niin. Yhtyeen lähes kaikki kappaleet ovat omia, paria poikkeusta lukuunottamatta, mikä vain nosti illan viihdearvoa. Eikä nämä poikkeukset setin lopussa olleetkaan mitään täytettä vaan täyttä Dead Moonia. Hieno ilta!

Illan avaus

Jenny Don't And The Spurs

#jennydontandthespurs

#barloose

WeeGee, Tapiola - Meteliä ja Meininkiä 2.5.2025

 Oudosta kaupunkimaisemastaan tunnettu Espoo esittelee Kulttuurikeskus WeeGeessä musiikki- ja nuorisokulttuuria hienolla näyttelyllä. Näyttely on kasattu Espoolaisten alan harrastajien kanssa ja se tarjoilee erittäin mielenkiintoisen kattauksen, jossa esitellään laajalla skaalalla musiikkihetkiä 70-luvulta tähän päivään. Heti näyttelyalueelle astuttaessa seinätapetti on korvattu sadoilla kaseteilla. Siis C-kaseteilla. 

Näytillä on myös vinyylikansien taidetta, joissa paljon mielenkiintoista herkkua. Niin vinyyliseinältä kuin kasettiseinältä löytyi useita suosikkijuttuja. Maalaispoikana sitä en tiennytkään tai ainakaan muistanut, että yksi 80-luvun suosikki yhtyeistä tuli Espoosta. PIM-yhtyeen tytöt aloittivat uransa näköjään Matinkylästä ja Iirislahdesta. Kaikki sinkut edelleen levylaatikossa. 

Espoolaisnuorukainen bassossa

The Potatoes yhtyeen kitaristi hieman nuorempana

The Potatoes

 Näyttelyn avajaisten kunniaksi paikalla oli saatu espoolaisnuoriso-orkesteri The Potatoes. Kaverukset ovat kuulemma soittaneet yhdessä erinäisissä kokoonpanoissa vasta 50 vuotta. Ensitapaaminen tapahtui tarhaiässä, jolloin kiinnostuksen kohteena oli kuulemma pienet peltiautot. Yhteiset sävelet on siis hierottu jo hyvissä ajoin ja se myös soitossa kuului. Yhtye tarjoili kaksi settiä iltaan. Molempien settien jälkeen tuli huomattua, että ei tässä sanoja tarvita kun osuu kohdilleen. Varsinkin jälkimmäinen setti vei kyllä kuulijaa. Jos silmät olisi sulkenut, olisin voinut hyvin seistä siellä parhaalla kuuskytluvun festarilla, jossa esitellään miten rytmiryhmä takoo saumattomasti jotain kummallista kasaan. Homma senkun vain parani ennen kuin loppui. Viimeisenä kappaleena ennen encorea painettiin kasaan sellainen coverveto, jota en kyseisestä kappaleesta olisi voinut kuvitella kuulevani. Ylivoimaisesti kovinta, mitä on vähään aikaan lavalla kuullut ja nähnyt. Ja tässäkään sovituksessa ei sanoja tarvittu kun Seven Nation Army vyöryi instrumenttien voimalla kauniisti maaliin. Ja se Stepping Out jyräsi kuin hirvi kehä kakkosella.

Avauskappale 2.5.2025 WeeGee

Omakustannelehtiä

Nuorison valistuskanavat

70's

Vinyyliseinä

#potatoes, #weegee
🆂🅽🅾🆆🅼🅾🆂🅺🅸🅸🆃🆃🅾

Jolly Jumpers - Rural Slang

 

Jos jossain aikakaudessa on onnistunut olemaan oikeaan aikaan, niin se kausi on alkanut Back To The Tom-Tom Town levyn asettamisesta levylautaselle vuonna 1987. Kyseisellä levyllä värähteli sopivasti vimmaiset kitarat ja ilmassa oli pientä juurimusiikin viritystä. Levyllä oli ja on edelleen mainioita cover-vetoja ja yhtyeen omia tuunauksia. Suosikkiraidaksi itselle nousi instrumentaalikappale Jolly Jumpers ja jopa Hurriganesin tasolle reippaudessa ja vimmassa yltävä Tallahassee Lassie. 

Innostunut nuori mies rohkaistui tuohon aikaan, jopa kirjoittamaan kirjettä yhtyeelle tai sen aikaiselle levy-yhtiölle ja sitä kautta lähestymään bändiä. (Kyllä, ei toiminut chat-yhteydet vielä ihan silloin). Kirjeen tarkoituksena oli houkutella yhtye musisoimaan Länsirannikon kalastajakylään ja villitsemään paikallinen nuoriso hullun lailla. Vasta kirjeen lähettämisen jälkeen ymmärsi, että jokin paikka pitäisi löytää missä ensiesiintyminen kylällä voisi onnistua. Vaihtoehtoja ei ollut tosiaan tarjolla montaakaan, mutta kylän keskustassa oli taannoin avattu uusi musiikki-baari, joka voisi pienimuotoisia live-iltoja järjestää ja järjestettiinkin jo silloin. Yhteistyö onnistui suoralla kysymyksellä, 'Mitä jos saisin yhden lupaavan orkesterin tulemaan tänne, niin löytyisikö johonkin iltaan tällainen mahdollisuus?'. 'Soittavat hyvää rokkia ja heiltä on juuri ilmestynyt levykin'. Näillä puheilla suurin piirtein sovittiin mahdollisuudesta. Tämä toteutui ja vielä viikonloppuna. No, tulihan kyseistä orkesteria sittemmin nähtyä muissa tapahtumissa. 

Illan keikkasetti 80-luvulla

Rural Slang

 

Tämän aikakauden alun ja viimeisimmän levyn väliin mahtuu kohtalainen määrä vuosia. Vuosilla on tarkoituksensa ja merkitys tämän uuden julkaisun suhteen varmasti. Tähän väliin mahtuu myös kahdeksan yhtyeen julkaisemaa kokopitkää levyjä, joita ei välttämättä voi ohittaa ilman ettei olla tässä. Ainoa harmi on, että edellisestä julkaisusta on kulunut yhden teini-iän verran aikaa eli seitsemäntoista vuotta! Korvaako Rural Slangin sisältö tämä ajan? Onko levyllä pakattuna tämä kaikki välissä ollut aika? Tämä asia selviää itse kullekin ostamalla kyseinen julkaisu. Oman kappaleeni ostin työmatkalla, jonka sain 'kerjättyä' itselleni. Levyliikkeen myyjä kertoi, että ensimmäinen painos on jo loppuunmyyty ja hänellä on vain nettitilaajien levyt jäljellä tiskin alla, joista ei voi antaa. Onnekseni hän oli tehnyt uusintatilauksen levyistä ja nämä olivat saapumassa vielä samalla viikolla joten näillä perusteilla sain omani matkaan. 

Musiikkijulkaisuna ja omasta mielestäni, aivan julmetun kaunista äänimaisemaa pursuaa kaiuttimista kun neula laskeutuu. Jotenkin tuntuu, että heidän musiikilla on isompi kyky olla olemassa ja se kestää pyöritystä lautasella, sekä myös livenä. En lähde arvostelemaan yksittäisiä kappaleita tahi levyä itsessään, eikä se ehkä ollut edes tarkoitus. Levyn pyöreys selviää kaikille, kun sen kansista ottaa. Pääasia kuitenkin, että Rural Slang on olemassa, onneksi. Se on vähintä! 💗

#ruralslang, #jollyjumpers

🆂🅽🅾🆆🅼🅾🆂🅺🅸🅸🆃🆃🅾

Magic Nousiainen & Wonderful Lehtisalo - Cafetic Atom

 Levykauppaan astuessani tarkoituksena oli etsiä jotain aivan muuta kuin tämä Mr. Magicin ja Mr. Wonderfulin julkaisu. Se levy mitä tulin kyselemään löytyi kyllä, mutta ei varsinaisesta myyntihyllystä. Kauppiaalla oli tiskin takana nippu varattuja levyjä odottamassa hakijoita, jotka oli tilattu netin kautta. Ensimmäinen painos kuulemma on myyty loppuun kertoi kauppias. Siinä sitten joutui käsiä heiluttelemaan ja kummallisia selostuksia pitämään miksi se pitäisi saada mukaan. Lopulta heltyivät, koska loppuviikolla olisi tulossa loput(11) aiemmin tilattua levyä liikkeeseen.

 Silmät kuitenkin stoppasi seinällä roikkuvaan värikkääseen piirrokseen, jossa oli myös jotain tuttua muutakin kuin nimet Nousiainen ja Lehtisalo. Tämä värikäs kuva oli piirretty vinyylilevyn kanteen ja siinä piirustustyylissä oli jotain tai sitten muuten vaan taitelija on onnistunut. Mitään kutinaa tai hajua tällaisesta julkaisusta ei ollut, mutta levy kainaloon, sillä nämä jäbät on tuutannut sen verran laadukasta tavaraa ulos nuorisolle ja hieman varttuneemmallekin. Kotona kohtasi yllätys sen jälkeen kun oli tarkastanut ensin onko levysoittimen neulaan jäänyt kenties kasa pölypalleroita sekoittamaan levyn äänimassaa. Piti siinä samassa tarkastaa myös onko kierrokset kohdillaan, en tiedä. Kuinka taiteellinen muuttuu poikkitaiteelliseksi ja missä se popin, sekä rokin raja kulkee. Nyt on mestarit sorvannut levyn jossa maisema on vähintäänkin hieman arvoituksellinen. Avara katse ja luonnollinen mielentila, niin olette ytimessä kun play-nappulaa olette painanut. Yksittäisten kappaleiden kestoajat on normi popsävelmää selkeästi edustavammalla tasolla. Voimasoittoon huomenna uudestaan kun alkulämmittelystä on toivuttu. 

Sen toisen levyn yhteys löytyy myös tähän julkaisuun maalaisslangilla sanoen, Aiva Mahoto Hevone.

#jukkanousiainen, #jussilehtisalo

LOS PEPES - THOUGHTLESS BOYS

 Niin ilmavasti ja ilman ajatuksia! Aivan mahtavaa Viikonloppua kaikille all over the world!

#lospepes