Welcome 2026

 

Vuoden ensimmäiset vinyylibongaukset. 

Ensimmäinen kerta kun levyloorat tulee vastaan ostoskeskuksen käytävällä.

Pari tarttui mukaan PopUp myynnistä. Molemmat 80-luvulta 😆

Spy vs. Spy ja Mojo Nixon & Skid Roper

Goodbye 2025!

  Niin ne vaihtuvat, päivät ja vuodet...

Haluan kiittää teitä kaikkia näille blogi-sivuille eksyneitä, joita kirjoittamani hörinät on kiinnostanut. Tähän samaan kastiin kuuluu myös kiitokset Rock And Roll Jukeboxin sivuilla käyneet ja YouTube-kanavilla seikkailleet höyrypäät. Tuntuu hienolta, että meitä musiikin ja kulttuurin diggareita on täällä hullussa maailmassa näin paljon! 💕 

 Se hämmennys on ollut todella yllättänyt, missä päin maailmaa teitä sielunkumppaneita on löytynyt, vaikka kirjoitukset olen kömpelöllä Suomen kielellä kirjoittanut. Kiinnostusta on ollut ympäri tämän planeetan, Huh!... Ranska, Suomi, U.S.A., Kanada, Singapore, Alankomaat, HongKong, Iso-Britannia, Saksa, Ruotsi, Ukraina, Itävalta, Espanja, Venäjä, Turkki, Meksiko, Japani, Etelä-Korea, Australia, Puola, Romania, Vietnam, Brasilia, Ruotsi, Viro, Intia, Portugali, Argentiina, Bangladesh, Tanska, Norja, Latvia, Sveitsi.

Olkoon vuosi 2026 teille kaikille lempeä ja täynnä Rauhaa, sekä Rock and Rollia!

Kuvia vuodelta 2025

Kohti 2026 #Kivenlahti

Tammisaari

Porvoo, Joulukuu

Tammisaari, Joulukuu

Final Gig

Backdoor to The Ballroom

The Saints

First Rock-Festival in Finland

Kirjamessut, Hki

Vintage, Kaapelitehdas

Luna 💗

Espoo, Louhisali

Laurinlahti

Vantaa, Urheilupuisto
Vintage tapahtuma

Berni Bilko &
The Goofy Gasoline Combo
 Bar Loose

Sää vaihtumassa

Arkisto avautui

Mary Ann Hawkins

Jenny Don't & The Spurs, Bar Loose

Helsinki

Loose

Hieno näyttely

Meteliä ja Meininkiä,
Tapiola WeeGee

Nuuksio

The Hellacopters,
Kulttuuritalo Hki

Hulvaton live

#2025

The Saints - Long March Through The Jazz Age

 Ensi tutustuminen The Saintsiin itselläni tapahtui varsin myöhäisessä vaiheessa, jolloin yhtye oli jo ennättänyt tehdä useamman levyn. All Fool’s Day oli se levy, mikä ilmestyi ensimmäisenä omalle soittimelle. Tämä tapahtui levyn julkaisuvuonna 1986. The Saints oli ehtinyt julkaista ennen tätä jo seitsemän levyä! All Fools Day on täydellinen RockPop-levy. Jäin koukkuun. Sen taisi huomata myös itse The Boss. Ja onhan ne kolme ensimmäistä on kyllä aikas kovia tuotoksia, jotka varmaan kaikki musicloversit ovat huomanneet.

Viimeisin The Saints levy 'Long March Through The Jazz Age' ilmestyi tänä vuonna (2025) vaikka Chris Bailey menehtyi jo vuonna 2022. Hänhän asui viimeiset vuodet Ruotsissa ja taisi muuttaa vielä Hollantiin ennen kuolemaansa. Uuden levyn ilmestyminen kyllä yllätti hieman. En odottanut kyllä enää kokopitkää levyä, täynnä uusia kappaleita. Viimeisin levy taisi olla King Of The Sun-lp ja siitäkin on jo noin 13 vuotta. Nauhoitukset uudelle levylle on kuitenkin tehty jo aiemmin ja oliko niin, että vuonna 2018 jolloin Peter Wilkinson treffasi Chris Bailey levyn tiimoilta. Levy ilmestyi The Saints nimellä vaikkakin levyllä on alkuperäisestä yhtyeestä vain Chris mukana. Levyllä on soittamassa mm. Peter Wilkinson, Dave Lane, Sean Carey jne. Tänä päivänä on myös livenä esiintynyt The Saints, jossa laulu hommia on hienosti hoitanut Mark Arm ja mukana tässä kokoonpanossa on Ed Kuepper. Se toinen heppu originaali kokoonpanosta.

Long March Through The Jazz Age on jykevä levy. Mikään menolevy ei ole kyseessä, mutta sisältö tulee syvältä sisältä ja esitetään tyylillä. Chris Bailey lauluääni on kyllä yksi parhaista ja kappaleiden teko on onnistunutta. Ainakaan vielä noin kymmenen pyörityskerran jälkeen täytekappaleita ei levyllä ole ja tunne vaan jostain isommasta julkaisusta kasvaa. Onhan tässä vuoden levy aineksia ellei kahden!

Ilmeisesti pitää käydä hieman muitakin yhtyeen juttuja läpi kun uusin kutittelee sen verran mainiosti. Mukavaa viikonloppua kaikille! 🌼

#thesaints

Melrose - Tavastia 10.12.2025

 Keikka mitä ei voinut missata. Läheltä kuitenkin liippasi, nimittäin kun liput tulivat myyntiin 24.11.2025 klo 9:00 oli keikka loppuunmyyty klo 9:20. Eli jos Tavastialle mahtuu noin 700 henkeä, oli siinä bitit kovilla kun lipputiski aukesi verkossa. Jotkut eivät onnistuneet.

Viimeksi yhtyeen livevääntöä tuli todistettua Espoon Tapiolassa vuoden 2023 loppuvuonna, jolloin Melrose painoi menemään tutulla jämäkkyydellä ja keikkapaikka toimi hienosti heidän musiikille, kuten Tavastia. Vuosien tuoma ote soittimista huokui kivalla värinällä. Tokela on mainio showmies, jonka sanomiset ja soitto uppoaa yleisöön ja tarinoita on kerrottavana, sen sai myös yleisö myös kuulla eilen. Tällaisia yhtyeitä kuten Melrose on ja oli, ei montaa vastaan elämän aikana tule. Varsinkin jos muistelee miten yhtye ilmestyi 80-lukuiseen suomalaiseen musiikkikuvioihin. Se jysähdys mikä triosta lähti, tuli jostain kummallisesta latauksesta, joka lävähti ympäri suomen niemeä. Lavaenergia seurasi keikalta keikalle ja biisit olivat kaiken lisäksi aivan A-luokkaa. Kaiken mitä yhtye teki kuulosti myös Melroselta. Yhtyeen puhdas voima ja veljeys teki siitä jotain ainutlaatuista, mikä kesti 40 vuotta!

Melrosen Rumble'si sisään Tavastialla Tommi Korpela, joka heitteli ilmaan yhtyeelle merkittäviä sielunkumppaneita ja maamerkkejä. Tuli mieleen 80-luvun festarit. Yhtyeen astellessa bittersweet sinfonian tahdeissa lavalle, oli kaksi tuttuja hemmoa ja rumpalin palille istui Haapanen, Otto Haapanen. Elikkä Jamin poika!

Koko setin aikana kuultiin melkoinen kattaus ja laajalla skaalalla biisejä. Tuli omat Klassikot ja upeita cover-vetoja. Lavalla kävi myös tutun näköisiä soittajia sellaisista yhtyeistä kuin, The Balls, Peer Günt, HIM, Laika & The Cosmonauts, J. Karjalainen jne.. Yleisölle tarjottiin ja veikkaisin, että se nautti kuulemastaan ja näkemästään. 

Samalla kun keikka oli Melrosen viimeinen se taisi olla myös levyjulkaisu-keikka. Nimittäin yhtye julkaisi tuplalevyn, live sellaisen. Kaikki loppuu aikanaan, mutta tämä tarina sai kyllä hienomman kaavan siihen. Hieno ilta ja kumarrus Jamille!

Kamat kasaan vikaa kertaa

Helsingin Kirjamessut 24.10.2025

  Edelliskerran vierailusta ehti jo kulua kolme vuotta ja tämäkin vuosi meinasi valua ohi omaan saamattomuuteen, no olihan tässä omia henkilökohtaisia syitäkin miksi ei ollut tullut missään muuallakaan käytyä. Olin suunnitellut illalla lähteväni kuuntelemaan Shadowplay yhtyeen liveaktia Helsinkiin ja paukut oli siihen ladattu. Yhtye julkaisisi Raw Powder levynsä ensi kertaa vinyylinä ja juhlistivat sitä samalla keikan muodossa Helsingissä. 

Keikalle lähtö jäi, sillä Messukeskuksessa aika tuntui kuluvan. Piti vain pikaisesti piipahtaa, mutta reilut noin kuusi tuntia kului varsin mukavasti ja mukavassa yleisömäärässä. Tähän ajan kulumiseen kieltämättä vaikutti osastojen mielekkyys. Samaan aikaan järjestetyssä viini- ja ruokamessuillakin tuli poikettua, mikä tuntui jotenkin itselle omituiselta ja otetta ei löytynyt esittelijöihin vaikkakin tarjolla oli herkullista ruokaa, viinejä, viskiä, oluita ja paljon muutakin. Tunnollisesti kuitenkin tuli tsekattua koko alue ja löytyihän sieltä herkullinen ja erittäin eksoottinen välipala, lihapiirakka nakilla. jepjep. Palasin toiselle messualueelle. 

 Vanhojen musiikkilehtien, Tinttien ja Tex Willerien selailujen ohessa tuli kuunneltua muutama keskustelukin, kuten toimittaja Maxim Fedorov osuutta ja Jorma Sairasen, sekä Kalle Kinnusen keskustelu TV:n ja elokuva-alan tilanteesta. Nämä keskustelut ovat kyllä kirjan markkinoinnin kannalta erinomainen tapa nostattaa mielenkiintoa, sillä jo pelkästään lyhyen keskustelun pohjalta mielenkiinto nousi esimerkiksi juuri Daddy Cool-kirjan kohdalla. Minkälaisia ihmisiä ovat esim Spede Pasanen tai Aki Kaurismäki ja mikä tulevaisuus on televisiolla? 

 Messuilla oli sen verran kuunneltavaa ja katsottavaa, että tähän olisi todellakin pitänyt käyttää hieman enemmän aikaa ja vaivaa jo etukäteen. Tsekkaus ohjelma- ja messutarjonta ei olisi ollut pahitteeksi. Mielenkiintoista tarjontaa oli ja sitä oli paljon, niin osastoilla ja keskusteluissa. Esimerkiksi paremman huomion olisi ansainnut SannaLeena Lapinojan esitykset L. Kallosuon kauhukertomuksista, kuten moni muukin.

Sannaleena Lapinoja 

Samalla tällaisessa tapahtumassa väenpaljoudessa samoili muistui mieleen, että näin some-aikana, kuinka hieno on itse fyysinen esine. Vanhojen kirjojen tai lehtien lumo valtasi hypistelijää. Eihän näitä asioita koe tai edes kohtaa netissä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun ihmettelin ja selasin vanhoja kirjoja, siis todella vanhoja. Niiden valmistustapoja ja niiden kuntoja. Puhumattakaan muista näytteillä olleista asioista. Miten niitä voi edes verrata mihinkään digitaaliseen. Enkä vertaakaan vaan ihastelen. 

Kovakantisten luettavien julkaisujen, sekä kaikenlaisten muiden esille nostettujen vanhojen asioiden jälkeen löysin sen oman osastoni. Paikalle oli eksynyt myös runsaasti levykauppiaita. Tarjonta oli oikeastaan yllättävän runsas ja monella osastolla mielenkiintoisen sekalaista tavaraa. Joitain levyjä löytyi kotiin kannettavaksi asti. 

En tiedä johtuiko tämä tapahtuman kirjallisesta tarjonnasta vai kenties jokin sattuma. Tein kolme hankintaa ja kaikki löytyi eri myyjiltä. Vasta kun poistuin paikalta ymmärsin, että kaikki levyt olivat instrumentaali-yhtyeitä. Pieni ristiriita.

 Siis tämä ristiriitainen ja hilpeä huomio kirjoitetussa sanassa ja instrumentaalimusiikissa. 'Yksi instrumentti voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa'. 

Mukavaa viikonloppua ja huomenna vielä mahdollisuus messuille!