Säröä, Sulosointuja ja Harmoniaa. Rahinaa ja kirkkaita säveliä musiikin ihmemaailmasta vuosien varrelta tähän päivään. Hurmoshenkisiä tapahtumiakin on matkalle sattunut ja vinyylille tallennettu äänimaisema on vain lisännyt hurmosta. Erään musiikkidiggarin
kirjoituksia rakkaudesta musiikkiin. Tietyllä varauksella mennään ja polku on omanlainen. Aiheen sivussa jotain muutakin hörinää vakavalla otteella ❤️🔥 🎶🎶🎶🎶 The train kept-a-rollin' all Night Long with 🆂🅽🅾🆆🅼🅾🆂🅺🅸🅸🆃🆃🅾
Vain kasettina julkaisuja tehnyt mystinen The Confederates teki kaiketi jopa kolme C-kasetillista rokkimusaa. Tässä linkkinä heidän ekalta kasetilta TP ROLLER. Yhtyeen jäsenet taisivat olla maanviljelijä muusikoita suomen metsistä, mutta jotain tutun kuuloisia nimiä, kuten Ile Kallio ja Richard Stanley on ainakin mainittu ja uutta tietoa lisävoimista yhtyeessä vaikuttaneesta soittajasta löytyi Finnish Rock'n Roll sivustolta. Kuulemma Tigers-yhtyeellä oli myös kontakti tähän tapaukseen.
Mikä tahansa yhtye joka esittää musiikkia meksikolaisen painijan naamioissa yli kaksikymmentä vuotta ei voi olla kiinnostamatta. Varsinkin kun yhtye tekee mitä parhainta musaa ilman solistia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Los Straitjackets julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1995 "The Utterly Fantastic And Totally Unbelievable Sounds Of Los Straitjackets" ja tämän jälkeen julkaisuja on putoillut kovalla tahdilla häiritsemättä yhtyeen kiinnostavuutta. Laatu on säilynyt ja yhtye on saanut jopa Nick Lowen mukaan parille levylle tai sitten toisinpäin. No kuitenkin, pari levyä tehtiin osoituksena Nick Lowen tuotantoa kohtaan ja sillä toisella oli itse Mr. Lowe mukana.
Los Straitjackets on yksi osoitus, että instrumentti voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Jet Set levyllä löytyy myös mielenkiintoinen Suomi yhteys!
Los Straitjackets with Deke Dickerson levyltä löytyy klassikko instrumentaali kappaleita...laulettuna. Muuttuuko sinun näkemys näistä biiseistä?
Mitkä levyt ottaisit mukaan autiosaarelle, jossa mahdollisesti olisi levysoitin. Tavallaan aika koominen ajatus, sillä silmissä vilkkuu kuva siitä yhdestä palmupuusta ja 20m2 kokoisesta pyöreästä hiekkasaaresta. Vaarallisuuden tunnetta tuomassa ympäri saarta pyörivä nälkäinen tiikerihai.
Mutta kuitenkin, minkälainen kattaus musiikkia pitäisi raapia kasaan kun sellainen pitäisi tehdä. Raapisitko kasaan tiettyä musiikkityyliä, nouseeko jonkin tietyn artistin levyt arvoon vai mahdollisimman kirjava kattaus mukaan? no, siis ne parhaat levyt, mitkä liikuttaa ja miellyttää tai itkettää!! Tällaista pohdintaa pääsin pähkäilemään pari vuotta sitten, kun erään legendaarisen levykaupan (Fennica) entinen kauppias päätti laittaa pystyyn Autiosaaren-levyt listauksen. Mukaan koko hommaan alkoi kasaantua mukavanlaisesti erilaisia musadiggareita. Noin parisen sataa suomalaista musiikkiin perehtynyttä Muusikkoa, Toimittajaa, Kriitikkoa ja Musadiggaria. Mielenkiintoinen homma, mistä muodostui kohtalaisen hankala omalla kohdallani. Nimittäin valittuani 50 levyä, huomasin jo seuraavana päivänä toiset 50 levyä, mitä voisi listata mukaan. Laitoin tässä vaiheessa järkeilyn syrjään ja etenin tunteella. Kokonaisuudessa kaikkien osallistujien valinnoista muodostui varsin mielenkiintoinen, johon eksyi monia yllätyksiä, mutta tietyt klassikot ponnisti tällekin listalle. Tässä alla on viisikymmentä ensimmäistä levyä, joita koko porukka siihen äänesti.
Omia suosikkeja pääsi myös tuohon viidenkympin joukkoon muutama. Valintoja tein loppujen lopuksi lähinnä sillä perusteella, miten jotkut levyt ovat olleet oikeassa hetkessä elämäni aikana. Soittotaidot ja yhtyeen menestys, eivät näkyneet omissa valinnoissani vaan tunteet ja tekemisen intohimo. Toinen kriteeri oli, että levyjen täytyy löytyä omasta hyllystä ja vinyylinä tietenkin. Näin sain ainakin jotenkin pidettyä homman kasassa.
Eli tässä ensin koko porukan viisikymmentä ensimmäistä järjestyksessä ja alla vielä oma top-10.
Mukaan viidenkymmenen sakkiin mahtui kaksi suomalaista ja yksi jazz-levy.
Lisään vielä omat kymmenen valintaani tähän loppuun. En ihan taida valtavirrassa kävellä sen suhteen. Jos sama listaus tehtäisiin tänä päivänä olisi se luultavasti aivan erinäköinen ja kuuloinen.
♬♬♬♬♬♬♬♬♬♬♬♬
OMA TOP-10
1. SONICS - HERE ARE THE SONICS (=Real Raw Power)
2. STRAY CATS - STRAY CATS (=80's Game Changer)
3. HOODOO GURUS - STONEAGE ROMEOS (=Long Time Aussie Gurus)
4. MC5 - KICK OUT THE JAMS (=Detroit's Machine Gun Rock)
5. THEE MIGHTY CAESARS - BEWARE THE IDES MARCH (=Damaged Good!)
6. MIRACLE WORKERS - INSIDE OUT (=Paisley Garage Invasion)
7. RADIO BIRDMAN - RADIOS APPEAR 2-LP (= Australia Rock Explosion)
8. GENE VINCENT WITH THE BLUE CAPS - A RECORD DATE (=Bluebird Rocker) ensimmäinen levyni!
9. CRAMPS - SONGS THE LORD TAUGHT US (=Human Flies from outer space)
10. JOHNNY BURNETTE ROCK'N ROLL TRIO - JOHNNY BURNETTE R'n'R TRIO (nr.1 Rock'n Roll Group) 1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
Keep on Rockin' Mitä muuta autiolla saarella tarvitaan?
Helsingin Juhlaviikoilla Tokoin rannassa sijaitseva teltta tarjosi keskiviikko-iltaan mainiota viihdettä. Ennen iltaa ihmettelin artistivalintoja kyseiseen tapahtumaan. Täysin kaksi eri genressä tahkoavaa oli laitettu tähän samaan iltaan. Pähkäily ei aiheuttanut mitään ärtymystä tai paheksuntaa, päinvastoin koska molemmat olivat entuudestaan jo kiinnostavia itselleni. Vaimolle molemmat olivat täysin uusia kokemuksia, mutta kommenteista päätellen myöhemmin, valinnat ei Helsingin vierailuun ei ollut turhia!
Jukka Nousiainen oli jo ehtinyt aloittamaan aktinsa kun telttaan saavuimme. Rauhallinen äänimaisema leijui teltan kankaan sisällä ja olo oli kuin kirkonmenoissa. Henki oli aistittavissa ja tunne oli ilmassa. Kansa katseli ja kuunteli ihmeissään penkeillään. Raivokkaan lava elehdinnän sijaan, koko yhtye istui rauhallisesti tuoleillaan ja keskittyivät soittimiinsa luoden tunnelmaa kuulijoille. Tilasimme juotavaa ja seurattiin tilannetta hieman taaempana. Nousianen on mielestäni tällä hetkellä ainutlaatuinen suomalaisessa musiikkiympäristössä. Hänestä tulee mieleen 22 Pistepirkkojen herkkyys ja sirpaleisyys, vanhempi suomalainen uusi aalto, rautalankamusiikki, Kaseva, kesäinen junamatka, mummola, heinäpaali ja peipi.... Hänen musiikissa on jonkinlainen tiukka särmä, missä on samalla kaihoisa ote. Rakastan! Juon olutta lisää ja musiikin tuoma fiilis on pakahduttava. Olen eksynyt juuri oikeaan paikkaan. Onnenkyyneleet valuu ja manuaalit on hukassa!
Jukka Nousianen
Jukka lopettaa keikan. Haemme lisää olutta ja skumppaa rouvalle, fiilis on edelleen korkealla. Illan pääesiintyjää en ole koskaan livenä nähnyt ja itse asiassa yhtään heidän levyäkään ei omasta hyllystä löydy, vaikka paljon olen herrojen musiikki kuunnellut tuben kautta. Tämä täytyy korjata tämä levy asia lähiaikoina. Itseasiassa piti jo korjata tällä keikalla, mutta levymyyntiä ei ollut keikan jälkeen eikä ennen, pahus. JD aloittaa joten oluet kurkkuun ja kohti lavaa. Tätä ei katsella kaukopaikoilta, vaan lähituntumasta. Polvet notkuu ja sormet naksuu heti ensirytmeistä. Musiikki vie mukanaan ja ajantaju katoaa. Sen lisäksi, että JD McPhersonin yhtye näyttää hyvältä, se myös kuullostaa hemmetin kovalta. Musiikissa on vaikutteita voimapopista ja soulista, joka tuntuu luissa ja ytimessä. Tämä on rock'n rollia!
JD McPherson
Kappaleet vaihtuvat vauhdilla ja huomaan keikan olevan ohi hetkessä. Encoret kuullaan vielä ennen illan päätöstä. Illan yhtyeet ovat antaneet sen mitä tultiin hakemaan. Hienoja fiboja & kuumia väreitä! Head over heels on maailman parasta! Olikohan tässä elämäni paras keskiviikko-ilta, ainakin aika lähellä sitä. Illan kruunaa vielä ulkoilma, mikä on elokuun loppuun koskettavan lämmin. Let the good times roll, Cheers!
Toimittaja Perttu Häkkinen oli muutakin kuin toimittaja. Hän oli tietäjä ja mestari. Hänestä huokui karisma ja tietämys, joka oli vertaansa vailla. Itse asiassa, itseäni jopa välillä vitutti (siis hyvässä mielessä) hänen tietämys asioista. "Miksi minä en ollut huomannut tuota" hiipi mieleeni useasti kuunnellessani hänen ohjelmaa. Ja juuri tämän taidon ja tietämyksen vuoksi hänen ohjelmat olivat korkealla ohjelmakanavia valitessani. Pertun tietämys heilui musiikkilajista ja ohjelmasta toiseen pienillä tai isoilla nyansseilla, jotka pitivät hänen ohjelmansa mielenkiintoisina loppuun asti. Ohjelmat, joita jäi kaipaamaan heti niiden loputtua.
Toimittaja vakanssin lisäksi, hän oli myös muusikko. Hänen mieltymys oli elektroninen musiikki ja hänet tunnettiin Randy Barracuda nimisenä artistina.
Perttu Häkkisellä oli voima, mikä piti otteessa. Huomasin monesti kuuntelevani hänen ohjelmaa vaikka musiikillinen anti ei välttämättä itseeni kolahtanut. Pertun tarinat ja sen sisältö vei mukanaan ja lapsenomainen kiinnostus oli koholla. Hän nosti esiin juuri asioita valtavirtojen sivukujilta, jotka hän tarjoili kuulijoilleen omalla kiinnostavalla tavalla. Hänen tietämys, mitä ihmeellisemmistä asioista ja tarinan kerronta oli koukuttavaa ja mukaan vievää. Olin ihastunut hänen ammattitaitoonsa!
Usein työmatkalla autolla hain radioaalloilta kanavaa, josta Perttu löytyisi ja pettymys täytti kanavat ja CD vei tilan, jollei oikeaa kanavaa tai Perttua löytynyt.
Nyt tämä haettu ohjelma on sulkeutunut ja ihmisen muisto jää elämään. Kiitos Perttu!
