Melrose - Tavastia 10.12.2025

 Keikka mitä ei voinut missata. Läheltä kuitenkin liippasi, nimittäin kun liput tulivat myyntiin 24.11.2025 klo 9:00 oli keikka loppuunmyyty klo 9:20. Eli jos Tavastialle mahtuu noin 700 henkeä, oli siinä bitit kovilla kun lipputiski aukesi verkossa. Jotkut eivät onnistuneet.

Viimeksi yhtyeen livevääntöä tuli todistettua Espoon Tapiolassa vuoden 2023 loppuvuonna, jolloin Melrose painoi menemään tutulla jämäkkyydellä ja keikkapaikka toimi hienosti heidän musiikille, kuten Tavastia. Vuosien tuoma ote soittimista huokui kivalla värinällä. Tokela on mainio showmies, jonka sanomiset ja soitto uppoaa yleisöön ja tarinoita on kerrottavana, sen sai myös yleisö myös kuulla eilen. Tällaisia yhtyeitä kuten Melrose on ja oli, ei montaa vastaan elämän aikana tule. Varsinkin jos muistelee miten yhtye ilmestyi 80-lukuiseen suomalaiseen musiikkikuvioihin. Se jysähdys mikä triosta lähti, tuli jostain kummallisesta latauksesta, joka lävähti ympäri suomen niemeä. Lavaenergia seurasi keikalta keikalle ja biisit olivat kaiken lisäksi aivan A-luokkaa. Kaiken mitä yhtye teki kuulosti myös Melroselta. Yhtyeen puhdas voima ja veljeys teki siitä jotain ainutlaatuista, mikä kesti 40 vuotta!

Melrosen Rumble'si sisään Tavastialla Tommi Korpela, joka heitteli ilmaan yhtyeelle merkittäviä sielunkumppaneita ja maamerkkejä. Tuli mieleen 80-luvun festarit. Yhtyeen astellessa bittersweet sinfonian tahdeissa lavalle, oli kaksi tuttuja hemmoa ja rumpalin palille istui Haapanen, Otto Haapanen. Elikkä Jamin poika!

Koko setin aikana kuultiin melkoinen kattaus ja laajalla skaalalla biisejä. Tuli omat Klassikot ja upeita cover-vetoja. Lavalla kävi myös tutun näköisiä soittajia sellaisista yhtyeistä kuin, The Balls, Peer Günt, HIM, Laika & The Cosmonauts, J. Karjalainen jne.. Yleisölle tarjottiin ja veikkaisin, että se nautti kuulemastaan ja näkemästään. 

Samalla kun keikka oli Melrosen viimeinen se taisi olla myös levyjulkaisu-keikka. Nimittäin yhtye julkaisi tuplalevyn, live sellaisen. Kaikki loppuu aikanaan, mutta tämä tarina sai kyllä hienomman kaavan siihen. Hieno ilta ja kumarrus Jamille!

Kamat kasaan vikaa kertaa

Helsingin Kirjamessut 24.10.2025

  Edelliskerran vierailusta ehti jo kulua kolme vuotta ja tämäkin vuosi meinasi valua ohi omaan saamattomuuteen, no olihan tässä omia henkilökohtaisia syitäkin miksi ei ollut tullut missään muuallakaan käytyä. Olin suunnitellut illalla lähteväni kuuntelemaan Shadowplay yhtyeen liveaktia Helsinkiin ja paukut oli siihen ladattu. Yhtye julkaisisi Raw Powder levynsä ensi kertaa vinyylinä ja juhlistivat sitä samalla keikan muodossa Helsingissä. 

Keikalle lähtö jäi, sillä Messukeskuksessa aika tuntui kuluvan. Piti vain pikaisesti piipahtaa, mutta reilut noin kuusi tuntia kului varsin mukavasti ja mukavassa yleisömäärässä. Tähän ajan kulumiseen kieltämättä vaikutti osastojen mielekkyys. Samaan aikaan järjestetyssä viini- ja ruokamessuillakin tuli poikettua, mikä tuntui jotenkin itselle omituiselta ja otetta ei löytynyt esittelijöihin vaikkakin tarjolla oli herkullista ruokaa, viinejä, viskiä, oluita ja paljon muutakin. Tunnollisesti kuitenkin tuli tsekattua koko alue ja löytyihän sieltä herkullinen ja erittäin eksoottinen välipala, lihapiirakka nakilla. jepjep. Palasin toiselle messualueelle. 

 Vanhojen musiikkilehtien, Tinttien ja Tex Willerien selailujen ohessa tuli kuunneltua muutama keskustelukin, kuten toimittaja Maxim Fedorov osuutta ja Jorma Sairasen, sekä Kalle Kinnusen keskustelu TV:n ja elokuva-alan tilanteesta. Nämä keskustelut ovat kyllä kirjan markkinoinnin kannalta erinomainen tapa nostattaa mielenkiintoa, sillä jo pelkästään lyhyen keskustelun pohjalta mielenkiinto nousi esimerkiksi juuri Daddy Cool-kirjan kohdalla. Minkälaisia ihmisiä ovat esim Spede Pasanen tai Aki Kaurismäki ja mikä tulevaisuus on televisiolla? 

 Messuilla oli sen verran kuunneltavaa ja katsottavaa, että tähän olisi todellakin pitänyt käyttää hieman enemmän aikaa ja vaivaa jo etukäteen. Tsekkaus ohjelma- ja messutarjonta ei olisi ollut pahitteeksi. Mielenkiintoista tarjontaa oli ja sitä oli paljon, niin osastoilla ja keskusteluissa. Esimerkiksi paremman huomion olisi ansainnut SannaLeena Lapinojan esitykset L. Kallosuon kauhukertomuksista, kuten moni muukin.

Sannaleena Lapinoja 

Samalla tällaisessa tapahtumassa väenpaljoudessa samoili muistui mieleen, että näin some-aikana, kuinka hieno on itse fyysinen esine. Vanhojen kirjojen tai lehtien lumo valtasi hypistelijää. Eihän näitä asioita koe tai edes kohtaa netissä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun ihmettelin ja selasin vanhoja kirjoja, siis todella vanhoja. Niiden valmistustapoja ja niiden kuntoja. Puhumattakaan muista näytteillä olleista asioista. Miten niitä voi edes verrata mihinkään digitaaliseen. Enkä vertaakaan vaan ihastelen. 

Kovakantisten luettavien julkaisujen, sekä kaikenlaisten muiden esille nostettujen vanhojen asioiden jälkeen löysin sen oman osastoni. Paikalle oli eksynyt myös runsaasti levykauppiaita. Tarjonta oli oikeastaan yllättävän runsas ja monella osastolla mielenkiintoisen sekalaista tavaraa. Joitain levyjä löytyi kotiin kannettavaksi asti. 

En tiedä johtuiko tämä tapahtuman kirjallisesta tarjonnasta vai kenties jokin sattuma. Tein kolme hankintaa ja kaikki löytyi eri myyjiltä. Vasta kun poistuin paikalta ymmärsin, että kaikki levyt olivat instrumentaali-yhtyeitä. Pieni ristiriita.

 Siis tämä ristiriitainen ja hilpeä huomio kirjoitetussa sanassa ja instrumentaalimusiikissa. 'Yksi instrumentti voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa'. 

Mukavaa viikonloppua ja huomenna vielä mahdollisuus messuille!

Jossain on valo joka ei sammu

  

  Jossain on valo joka ei sammu. Tämän valon myötä laivat purjehtii turvallisesti satamaan. Majakoiden väsymätön valon loiste vilkkuu yön pimeydessä huolimatta siitä oliko hallitseva sää minkälainen tahansa. Muistan seuranneeni nuoruusajan kotikaupungin majakan loistetta talviöisin kerrostalon seitsemännestä kerroksesta. Kylmäpihlajan valot muodosti upean viuhkan pyöriessä mustaa taivaanrantaa vasten. Upeasti soi myös kappale, joka kunnioitti kyseisiä valonjakajia elokuvassa 'Jossain on valo joka ei sammu'. Varsin vaikuttava kappale. 

  Itse elokuva sijoittui kyseiseen merenranta kaupunkiin ja sen kapeille kaduille. Nuori mies on saanut kokea oman nerouden nurjat puolet maailmalla ja liian isojen odotusten kaatamana, hän palaa kotikaupunkiin Raumalle. Ja kun kyseessä on pieni kalastajakylä, tämä kyllä huomataan heti. Sen huomaa myös entinen luokkakaveri, joka pureutuu suoraan asiaan ehdottaen maailman parhaan bändin perustamista. Ja näin musiikille hyökkäys alkaa ja tarina saa alkunsa. 

  Elokuva on täynnä mainioita yksityiskohtia ja sopivasti aaltoilevaa tunnetta. Esimerkiksi soitinostoksilla paikallisessa musiikkiliikkeessä tuleva nuorisoyhtye saa kohtalaisen tarkan arvion ihan henkilökohtaisella tasolla, joten tämä ei voi mennä pieleen. Onhan ravintola Otava varsin mielenkiintoinen keikkapaikkana, varsinkin paikallisin hekuman hetkellä, jolloin kaupungin jääurheiluseura kohtaa rakkaan naapurin televisiossa. Huomio on taattu! Elokuvan tunnelman lisäksi oli kokemus jo pelkästään senkin vuoksi hämmentävä, sillä varsin harvoin kalastajakylästä on tullut taide- tai kulttuuripuolelle mitään Satakunnan rajojen ulkopuolelle ulottuvaa. (Harvemmin, mutta onhan jotain). Ja olihan elokuva jo senkin puolesta näkemisen arvoinen, sillä Hauenguano vilahti kuvissa ja jopa mainittiin lopputekstissä.

  Ensimmäinen pitkä elokuva raumalaislähtöiseltä Lauri-Matti Parppeilta. Aika hyvin rima asetettiin heti aika ylös. Kannattaa käydä tsekkaamassa! Ja hei, elokuvan soundtrack-levy vielä mukaan illan päätteeksi omistuskirjoituksella, vinyyli sellainen! Lasketaanko Alaviivan levy Raumalaiseksi Space-rokiksi? Sekin vielä 🌼

#espoocine

#lauri-mattiparppei

#jossainonvalojokaeisammu

Käytettyjä levyjä - Used records for sale!

Klikkaa linkistä lista käytetyistä levyistä auki 

 Click the link to open the used record list 

⬇️

RECORDS for Sale

🎶🎵🎶🎵🎵🎶☝🎶🎵🎶🎵🎵🎶

🆂🅽🅾🆆🅼🅾🆂🅺🅸🅸🆃🆃🅾 

Latest post on tube channel

 Go and see!

Napauta tuosta linkistä ja olet YouTubessa.

snowmoskiitto's Rock and Roll Jukebox