Karkkila

 Valtatie kakkosen kupeeseen sijoittuva Karkkila on noin 60 kilometrin päässä suomen pääkaupungista. Helppo tulla ja helppo ajaa ohi. Turun moottoritien valmistuttua 2009 on Karkkilan kautta ajaminen on jäänyt vain muutamaan kertaan sen jälkeen. Eli Karkkilaan on pitänyt lähteä, siellä ei piipahdeta, vaikka sellaiseksi visiitin ehkä laskenkin. (Tärkeintä on lähteminen -Arvottomat) Minkä takia tänne piti lähteä? Hatarat muistot ovat 80-luvun Koivu ja Tähti festareista. Vettä tuli ja juhla-alue oli täynnä mutaa. Wilmer X oli hyvä! 

 Ensimmäiseksi oli poikettava Retro & Romu-liikkeessä. Paikka sijaitsee Karkkilan pääväylällä, jonka muuten huomasi. Autoa vilisti siihen malliin ohi, että ei meinanut ulos omasta päästä. Tätä ihmettelin, viimeksi vuosia sitten tämä katu oli varsin hiljainen, mutta ulos ja sisään liikkeeseen. Tämä ei todellakaan ole romuliike vaan hienoa vanhaa tavaraa laidasta laitaan ja hyväkuntoista, sekä sopivasti kiinnostavaa ja tyylillä valittua. Jopa vinyylejä myynnissä. Tällä kertaa ei löytynyt mitään mukaan, mutta jätin heille vanhan super 8 laitteen ja tarvittavat lisävarusteet siihen. Laite vaati jotain laittoa ja uskoisin sen hoituvan täällä. Ehkä joku mahdollisesti löytää itselleen siitä vaikkapa uuden harrastuksen. Tänne kannattaa tulla kauempaakin.

Retro & Romu

Toinen tarkoitus oli tutustua hieman kaupunkiin ja Högforsin vanhaan teollisuusalueeseen, sekä samalla käydä Karkkilan uudehkossa elokuvateatterikompleksissa. Kaartelin katuja edestakaisin etsien kyseistä mestaa ja kävin jopa hieman pidemmällä keskustasta ja palasin takaisin. Samalla piirtyi mieleen kuva Karkkilasta. En halunnut vaivata ihmisiä kyselyillä. Pyöriessäni kylillä kävin samalla parilla kirppiksellä, mutta teatteri ei näyttäytynyt matkan varrella. Päätin kurvata perinteiselle pystykahville torille. Siellä oli muitakin myyjiä kuin perinteistä marjaosastoa, joten laareja könyämään ilman saalista kuitenkin. Vanhaa porakonetta ja tuunattuja lekoja olisi ollut, sekä virkkaustöitä. Ilmeisesti rauhallinen kauppapäivä. Kuulin kun kaksi vierekkäisen kojun herrasmiestä keskusteli keskenään 'Paremmin olis tienannu, jos olis koton klapei tehny'. Mutta kyllä nää torimyyjät niin kuuluu kesään.

Tori & Kahvi

Torilta silmiin pisti Romuenkeli, joka vaikutti lupaavalta kohteelta. Sieltä tarttui mukaan 70-lukuinen vinyylikansio, joka varmaan saa kotioloissa täytettä piakkoin. Varsin pieni aarre-aitta. Kun poistuin sieltä päätin, että kaivelen teatterin osoitteen netin kautta kun pääsen autoon. Autolle kävellessäni kulman takaa kääntyi varsin tutunnäköinen herra. Elokuva-ohjaaja Kaurismäki käveli suoraan kohti siinä R-kioskin pienellä käytävällä. Kun hän oli kohdalla, hän käänsi katseen kohti ja vaimea pään nyökkäys, sekä pehmeä moi. Meinasin kävellä kioskin ikkunasta sisään, kun vastasin tervehdykseen. Eikä tietenkään tullut edes pieneen mieleen kysyä reittiä Kino Laikaan.

Äskeisestä törmäyksestä palauduttuani Högforsin ruukki löytyi lopulta helposti netin avustuksella. Paikkana, kuten lähes aina ruukit, ne ovat mielestäni kauniita ja mielenkiintoisia. Niistä löytyy paljon katsottavaa joka puolelta, pientä ja isoa, vanhaa ja omituista. Opastusta ei ollut tällä kertaa, mutta omatoimisuus antoi tarpeeksi. Itse elokuvateatteri sijaitsi yhdessä isossa punatiilisessä rakenuksessa jossa oli kahvila, ravintola, kabinettia, pari myymälää ja tietenkin teatteri. Elokuvakokemuksiin paikka on hieno. Teatteriin sisälle en kurkistellut ja se ei ollut edes mahdollista.

Högfors Aluekartta

Aulakuittaus vierailusta

Ei ruukkia ilman virtaavaa vettä

Tämä herra on kyllä tuttu, mutta ketä maalasi.
Taulu löytyy Kino Laika kabinetista

Högfors ruukki

Rautalankamusiikissa yksi instrumentti voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Amatöörin ottamat valokuvat eivät kerro, eikä välitä sitä fiilistä mitä tällaisessa paikassa on kuin Högfors esimerkiksi. Eikä se, että joku siitä kertoo omin kokemuksin. Enkä myöskään usko, että Kino Laika on vahingossa tänne saapunut. Tämä on vaan koettava tai ainakin niin suosittelen. Päätä itse. Tämän päivän perusteella Karkkila yllätti myös vilkkaudellaan. Väkeä oli liikkeellä niin kaduilla kuin toreilla ja sää oli hyvä, sekä ihmiset vaikuttivat olevan iloisella mielellä liikkeellä.

Go Karkkila!

#karkkila

#kinolaika

#högforsruukki

#kaurismaki

The train kept a rollin and we stopped in Hyvinkää

 Hyvällä syyllä ja aasinsillalla on mainittava tämä kesäinen vierailu, joka löytyi Hyvinkäältä. Hyvä syy on että päästiin tyttären kanssa kesäreissulle jonnekin mukavaa paikkaa, missä ei aiemmin ei ole tullut käytyä. Hyvinkääntie 9 pihassa on aiemmin tullut pysäköityä parikin kertaa, mutta aiemmin ajankohdat ovat olleet talviaikaan tai illemmalla jolloin Rautatiemuseo ei ole ollut auki. Nyt oli ja aasinsilta liittynee blogiin.

Jo pihalla astuessa aisti rautatiepölkystä erkanevan tervan tuoksun, mutta tämä oli vasta houkutusta sisällä kohdattavaan metallin, rasvan ja tervan yhdistelmään, joka leijaili joka paikassa. Sisääntuloaulassa ostimme tiketit  ja lähdimme kiertämään paikkaa vasemman puoleiseen halliin. Ovien takana jökötti kolme vanhaa höyryjyrää himmeässä valaistuksessa. The train kept a rollin'

Hallista löytyi vanhaa postivaunua, joka muuten oli yllätys yllätys oranssin värinen. Siellä oli Venäjän Keisarin vaunut. Ikkunoista kun kurkki sisään näki mielenkiintoisen sisustuksen, seinätkin oli kuvioitu nahkalla. Suomen Presidentin juna oli seuraavassa hallissa ja ihmettelin sen ulkokattoa. Hallissa oli myös vanhoja gansteriautoja joihin oli asennettu rata-ajoon tarkoitetut pyörät. Tarkoitus jäi epäselväksi, mitä nämä autot olivat?

Postivaunu

Yksityiskohta resiinassa, kaiketi kiskonputsari

Palasimme sisääntuloaulaan jonka läpi kuljimme rakennuksen oikeaan siipeen, jossa sijaitsi veturitalli. Tallissa oli eri näköisiä ja kokoisia höyryrautoja ja rasvaisen metallin tuoksu vain voimistui. Paljon Suomessa tehtyjä komistuksia oli hallissa. Hienoja teoksia, mutta hieman harmitti kun mihinkään ei päässyt sisälle, ei edes vaunuihin.

Veturitalli

Mekaniikkaa

Keisarin vaunua ja nahkaa tuolissa, sekä seinissä

Poistuimme veturitallista takaoven kautta sisäpihalle, josta marssimme kahvilan ohitse seuraavaan rakennukseen jossa kerrottiin rautateiden historiasta kuvin ja sanoin. Hyviä yksityiskohtia löytyi, mutta siirryimme taas seuraavaan rakennukseen joka oli vanha juna-asema. 

'one way ticket, please'

Keisarin vaunusta

Mitenköhän leikin laita?

Hieno paikka ja vierailun väärtti. Ehkä joku päivä vielä uudestaankin.

#hyvinkaa, #rautatiemuseo

Kun puu riisuutui

 Istuessani terassilla valmistelemassa illallista kesän antimista silmät osuivat puupölkkyyn. Aiemmin jo kolme vuotta sitten kaatunut vaahteran pala oli talven aikana laihduttanut itseään niin, että vaatteet olivat repeytyneet päältä. Puun kaunis vartalo paljastui kesän lämpöön. Luonto antaa taas parastaan tässäkin!

☀️☀️Mukavaa alkavaa loppukesää ihmiset ☀️☀️ 

L'HOME MOSQUIT - Mossén Bramit Morera i els Morts

Jotkut asiat ei tarvitse selittelyjä. Mossén Bramit Morera i els Morts = Rock and Rolla! Volume Up!! 👏

Just tällaisten hemmojen takia on elämä just niin Bzzzzznnnn! 

#mossénbramitmorera

And More

https://www.youtube.com/watch?v=mKeQQZQ4V1Y

Jäägone podcast

Tänä keväänä on tullut näitä kuunteluohjelmia jostain syystä veivattua useampaan otteeseen. Alkusysäyksen tähän laittoi kun autoradion kanava osui Kimanttia ohjelmaan. Ohjelmassa ovat äänessä Kimmo Timonen ja Antti Mäkinen vahvasti jääkiekkopainotteisesti.

Uusi mukava podcast tuleekin Länsi-Rannikolta, jossa ohjelmasisältö surffaa aikalailla samoilla laineilla kuin edellä mainittu, mutta tämä osuu lähemmässä omia kiinnostuksen kohteita. Ohjelma on vasta alkutaipaleella, joten ehtii hienosti mukaan kuuntelemaan kun Raumalaiset Risto Leino ja Otto Honkaheimo istuvat selostuskopissa keskenään ja välillä jonkun mielenkiintoisen vieraankin kanssa. 

 Jäägone podcast Part 1.