Kirjamessut 2022 Hki

 Viimeisestä kirjamessuvierailusta olikin jo tovi vierähtänyt. Tähän katkokseen syy löytynee tästä epidemia hässäkästä. Vierailupäivä oli perjantai ja paikalle köröteltiin tyttären kanssa. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi valtavaan väen paljouteen johon ei vähään aikaan olekaan törmännyt. Ihmiset olivat todellakin lähteneet liikkeelle. Monella osastolla tai lavalla törmäsi erilaisiin haastatteluhetkiin. Hetken tuli kuunneltua Esko Ahon haastattelua, joka koski hänen uusinta kirjaansa 90-luvun tapahtumista. Tuli myös törmätty Jarkko Jokelaisen haastatteluun, jossa hänellä oli mukana nähdäkseni Ari Väntänen, Rasmus yhtyeen muistelmakirjan kirjoittaja. Molemmat kirjat julkaistaan nyt syksyllä.

Messut tuli kahlattua läpi ja paljon mielenkiintoista oli esillä. Tytär löysi itselleen luettavaa ja tietenkin itseäni lämmitti paikalla saapuneet levymyyjät. Kotiin kannettavaa molemmille. Hyvä tapahtuma!

Kirjamessut 2022

Mielenkiintoista fysiikkaa

Kirjamessujen satoa

Sons Of Cobra

 Tämän vuoden alussa sain käsiini 2021 julkaistun Outsider seiskan, joka yllätti varsin mojovasti. Juuri kun sen aiheuttamat verenpurkaumat korvissa alkoi muodostamaan rupea ja merkkejä mahdollisesta paranemisesta toi syksy tullessaan väriä maailmaan. Samainen peikkoryhmä iskee jälleen sähköä ja ukkosta ilmaan. Perskule kun kitarat möyryää ja murisee jämäkästi heti ensi tahdeissa. Voin kuvitella näkeväni R. Ashetonin hahmon hymyilemässä studion takakulmassa varsin muikeasti. Taas viedään kuulijaa jonkinlaisessa transsissa läpi syksyisen metsän ja se ei johdu noista sienikorin antimista vaan kerta kaikkiaan upeasta seiskatuumaisesta Aberration-julkaisusta, jonka Sons Of Cobra tarjoilee. No Fillers! just Killers! 

 Huomaan kuitenkin nostelevani levysoittimen neulaa Trouble Today biisin alkuun uudelleen ja uudelleen. Ehkä tämän levyn suosikki, tänään tai vaan tämän päivän teemaa. Bonusbiisinä on tällä levyllä upeaa kansitaidetta! 

Levyn on julkaissut Ghost Highway Records...Go and get it 🎶

#sonsofcobra

Demolition 23

 Olikohan vuonna 1993 tai 94 kun eräs rytmiryhmä julkaisi levyn. Julkaisu joka oli samalla kunnianosoitus edesmenneelle Stiv Batorsille. Jo tälläkin syyllä tämä levy alkoi kiinnostaa. Stiv tunnetaan monestakin yhtyeestä, mutta ennen kaikkea hänellä oli sävelkynä ja kappaleiden muodostaminen hallussa ja tästä syystä myös kunnianosoitus meni oikeaan osoitteeseen. Olihan Michael Monroe tutustunut häneen aiemmin, joten sielunkumppanuutta löytyi miehiltä keskenään. Tämä Demolition 23 levy julkaistiin alkujaan pelkästään cd-levynä, mikä tällaista vinyyliromantikkoa hieman harmitti, mutta kovalevy tuli hommattua tuossa muodossa silloin. Levyhän osoittautui varsin maukkaaksi, jota soiteltiin usein. Siitä muodostui vakiosoittokamaa kun haluttiin vipinää ja fiilikset kohdilleen. Levy on edelleen yksi kovimmista rokkilevyistä, mitä kohdalle on osunut. Siitä tuli ja muodostui klassikko! Bändi svengaa ja rollaa hienosti, sen lisäksi levy on täynnä upeita raitoja! Mutta mistä syystä tällainen vuodatus vuosien jälkeen. Syy löytyy vinyylijulkaisusta, mikä kolahti postilaatikkoon tällä viikolla! Viimeinkin! 

Demolition 23

Michael Monroe - Sam Yaffa - Jimmy Glark - Jay Hening - 

Kory Clarke - Judy Wilder

Tuottajana: Little Steven

Yhtye Helsingissä 25.7.2025

Keikan avausraita ’New Rose’

The streets we're run-in' with blood

Now there ain't no one to trust

You're a 60's baby

And nothin's alright

Born in the age of disco junk

Mommy liked reptiles daddy was a punk

Thee Hypnotics

 Kuusikymmenluvun motorcity kaupungista lähtöisin olevaa energiaa on vaikeaa tavoitella ja voi olla jopa noloa sitä lähteä yrittämään. Detroitin muutamat yhtyeet takoivat autotehtaiden varjoissa kasaan sellaiset kaavat totaalisesta energiasta, mikä olisi pistänyt Einsteinin tarkastamaan kaavansa uudelleen jos olisi huudeilla ollut. Thee Hypnotics lähti yrittämään mahdotonta ja tiesi riskinsä lähtiessään muokkaamaan MC5, Brownsville Station, Sonic Rendezvous Band, Bob Seger ja Stoogesin liike-ja äänienergian päivitystä 80-luvulla. Tuloksena syntyi useita legendaarisia jyräkappaleita, joissa pursuaa kitaravallit massiivisina vyörynä. Ai että, on hienoa vääntää volyyminappulaa kaiuttimen äärirajoille. Thee Hypnotics pidättelee energiaa varsin taitavasti ja päästää sen massiivisella äänivallilla eetteriin, jolloin heikoimmat äänentoisto laitteet tuhoutuvat savuaviksi möykyiksi. Tässä pieni esimerkki yhtyeen alkuajoilta. Mielestäni riskinotto on toimiva heidän kohdallaan, jos sellaista nyt on edes ollut.

C-60 moment

Vapiseva sormi painaa play-nappulaa.

Nauha pyörähtää ja kitisee. Sävel on tuttu.

Pitäiskö kelata. eteen vai taakse, tai päälle äänittää.

Ehkä kuitenkin STOP ja

vaihtaa.

elämää.