Demolition 23

 Olikohan vuonna 1993 tai 94 kun eräs rytmiryhmä julkaisi levyn. Julkaisu joka oli samalla kunnianosoitus edesmenneelle Stiv Batorsille. Jo tälläkin syyllä tämä levy alkoi kiinnostaa. Stiv tunnetaan monestakin yhtyeestä, mutta ennen kaikkea hänellä oli sävelkynä ja kappaleiden muodostaminen hallussa ja tästä syystä myös kunnianosoitus meni oikeaan osoitteeseen. Olihan Michael Monroe tutustunut häneen aiemmin, joten sielunkumppanuutta löytyi miehiltä keskenään. Tämä Demolition 23 levy julkaistiin alkujaan pelkästään cd-levynä, mikä tällaista vinyyliromantikkoa hieman harmitti, mutta kovalevy tuli hommattua tuossa muodossa silloin. Levyhän osoittautui varsin maukkaaksi, jota soiteltiin usein. Siitä muodostui vakiosoittokamaa kun haluttiin vipinää ja fiilikset kohdilleen. Levy on edelleen yksi kovimmista rokkilevyistä, mitä kohdalle on osunut. Siitä tuli ja muodostui klassikko! Bändi svengaa ja rollaa hienosti, sen lisäksi levy on täynnä upeita raitoja! Mutta mistä syystä tällainen vuodatus vuosien jälkeen. Syy löytyy vinyylijulkaisusta, mikä kolahti postilaatikkoon tällä viikolla! Viimeinkin! 

Demolition 23

Michael Monroe - Sam Yaffa - Jimmy Glark - Jay Hening - 

Kory Clarke - Judy Wilder

Tuottajana: Little Steven

Yhtye Helsingissä 25.7.2025

Keikan avausraita ’New Rose’

The streets we're run-in' with blood

Now there ain't no one to trust

You're a 60's baby

And nothin's alright

Born in the age of disco junk

Mommy liked reptiles daddy was a punk

Thee Hypnotics

 Kuusikymmenluvun motorcity kaupungista lähtöisin olevaa energiaa on vaikeaa tavoitella ja voi olla jopa noloa sitä lähteä yrittämään. Detroitin muutamat yhtyeet takoivat autotehtaiden varjoissa kasaan sellaiset kaavat totaalisesta energiasta, mikä olisi pistänyt Einsteinin tarkastamaan kaavansa uudelleen jos olisi huudeilla ollut. Thee Hypnotics lähti yrittämään mahdotonta ja tiesi riskinsä lähtiessään muokkaamaan MC5, Brownsville Station, Sonic Rendezvous Band, Bob Seger ja Stoogesin liike-ja äänienergian päivitystä 80-luvulla. Tuloksena syntyi useita legendaarisia jyräkappaleita, joissa pursuaa kitaravallit massiivisina vyörynä. Ai että, on hienoa vääntää volyyminappulaa kaiuttimen äärirajoille. Thee Hypnotics pidättelee energiaa varsin taitavasti ja päästää sen massiivisella äänivallilla eetteriin, jolloin heikoimmat äänentoisto laitteet tuhoutuvat savuaviksi möykyiksi. Tässä pieni esimerkki yhtyeen alkuajoilta. Mielestäni riskinotto on toimiva heidän kohdallaan, jos sellaista nyt on edes ollut.

C-60 moment

Vapiseva sormi painaa play-nappulaa.

Nauha pyörähtää ja kitisee. Sävel on tuttu.

Pitäiskö kelata. eteen vai taakse, tai päälle äänittää.

Ehkä kuitenkin STOP ja

vaihtaa.

elämää.

Guadalupe Plata

 Tämä on kyllä yksi kovimmista aistinautinnoista mitä tällä vuosituhannella on vastaan tullut. Nyt on palikat kohdillaan voimakkaasti. Videon kohdassa about 1:43 ymmärtää miten rock and rollin kosketus voi olla lämmin ja voimakas. Pienen puhalluksen jälkeen solisti vapauttaa bändin piinasta..Let's Roll!! Upeaa!

Guadalupe Plata

#guadalupeplata

Fennica Records

 Viikko sitten tuli käytyä Hietalahden torin kirpputorilla eka kertaa elämäni aikana. Komia aurinkoinen lauantaipäivä oli mitä mainioin tapa tehdä vihdoinkin tämä reissu. Paikalle saavuttuamme oli torin ympärillä pientä lisäkuhinaa. Osuimme tyttäreni kanssa keskelle Helsinki Maratonia. Siitä selvittiin ja paikalle saavuttiin. Myyjiä oli mielestäni aavistuksen pienehkö määrä, mutta se ei menoa haitannut. Matkakumppani oli jo toisella myyntitiskillä bongannut itselleen jotain. Tästä oli hyvä jatkaa, mutta niitä levyjä ei näkynyt missään. Alkoi jo hikeä pukata auringon paahteessa ja tyttäreni kaiveli hienoja löytöjä siltä sun täältä. Lopulta kohdalle osui myyjä jolla sattui olemaan vinyylikasa pöydän alla. Lightnin' Hopkins pilkotti alkupäässä, mutta erittäin huonossa kunnossa, kuten kaikki muutkin ja kasassa ei mielenkiintoa ollut muutenkaan. Kiersimme pöydät toistamiseen, mutta sama ralli jatkui, toinen löysi ja toinen ihmetteli. Päätimme vaihtaa maisemaa. Poikkesimme vielä kauppahallissa, joka oli todella hiljainen. Vain muutama paikka auki. Kävelimme läpi ja suuntasimme keskustan suuntaan.

Hetken päästä alue vaikutti kovin tutulta. (En siis ole kotoisin Uudeltamaalta) Kävelimme Kalevankatua ja käännyimme Albertinkadulle. Ensin tuli vastaan piehehkö liike Kalevankadulla, jota esittelin tyttärelleni innoissaan. 'Täällä tuli käytyä muinoin ostoksilla. Lähdettiin Raumalta asti bussilla ja poikettiin tänne'. Tytär katsoi kummissaan, mitä tuo mahtaa selitellä. Jatkoimme kulmalle, josta käännyimme Albertinkadulle ja taas historian oppitunti. 'Tuossa oli joskus Suomen paras ja mielenkiintoisin kauppa' Osoitin sormella kyseitä liikettä, jossa oli joku kiinalaispuoti tänä päivänä. Tyttö katsoi taas sama ilme kasvoillaan 'ok ja ahaa'. Kyseiset liikehuoneistot olivat 80-luvulla Fennica Recordsin käytössä ja tosiaan tänne tuli tehtyä pienoisia metsästysretkiä tuolloin. Tottahan toki puhelimella myös tilattiin, mutta kyllä se paikalla käynti oli aina erittäin herkkä hetki. Turhiksi reissuiksi ne eivät osoittautuneet koskaan. Yleensä vielä naulattiin samalla reissulla joku mieluinen yhtye esiintymästä kaupungilta. Olikohan ne nämä liikehuoneistot? Näin itse muistaisin, mutta ehkä joku tietääkin.

ex Fennica Records/Comics Kalevankatu

ex Fennica Records Albertinkatu