Erittäinkin mielenkiintoinen El Primitivo polkaisee pedaalia ja homma rullaa. Pohjolaista kitara-iskentää, jossa kohtaa Onni Gideon ja Iso karvainen köriläs. Rock On ja volyyminappia pyörittämällä myötäpäivään päästään oikeisiin värinöihin.
Tulevan kesän ja kesäöiden suosikki taatusti!
Rock and Roll is three chords and a backbeat. If you ain't got a backbeat. Whatcha got?
-Andy Shernoff
https://pleasekillme.com/dictators-andy-shernoff/
Ihan varmuutta nyt ei ole, missä ja koska ensimmäisen kerran kuulin Screaming Blue Messiahs-yhtyettä, mutta veikkaisin, että Rockradiosta. Ajankohta osuu jonnekin 84-85 tienoolle. Yhtyeen ensi vierailut Suomessa tapahtui jo 1985 Turun Ruisrockissa ja vuotta myöhemmin Koivu ja Tähti-festareilla Valkeakoskella. Jotenkin muistaisin, että radiossa lähetysajat oli tuolloin tosi tiukalla ja 'hyvää' musiikkia soitettiin jotenkin hassusti. Oliko niin, että joka toinen viikko ja silloinkin erittäin rajatusti. Holle Holopainen ja Tero Liete, sekä kumppanit veti jotain ihmeellisiä teemoja, mitä ihmeellisimmillä hahmoilla tuohon aikaan. Rockradio taisi olla kanava ja siellä keskellä viikkoa iltamyöhään näitä herkkuja tarttui kasetin nauhalle. Veikkaisin kuitenkin, että tuntuma tuli tätä kautta eli Kovan Päivän Illat ja siellä luultavasti Miettinen tai Juhani Kansi, Esa Toivio vai kenties John Peel.
No joka tapauksessa.
80-luvun puolivälissä tuli kannettua kotiin erittäin mielenkiintoisen kannen omaava levy. Kannessa päristeli kolme P-47 'T-Bolt'-hävittäjää pehmeän pilvipatjan päällä sinitaivaan siintäessä taustalla. Vaikutelma oli kohdillaan ja varsin vaikuttava! Veikkaan, että näiden koneiden ylilento ääni kuvastaa kohtalaisen mukavasti Screaming Blue Messiahs-yhtyeen äänivallia, minkä he saivat aikaan niin levyllä kuin livenä. Kun levyllä ääntä pitävä trio avasi pellit ja väänsi kaasuhanaa debyytti-levyllään, oli jo ensimmäisellä kappaleella kuulijan nahkarotsi tykitetty täyteen reikiä Bill Carterin konekivääri-kitaralla. Kuulija oli vaipunut jonkinlaiseen outoon tilaan, jossa poskilihakset väpättivät bassokaiuttimen tahdissa silmien tuijottaessa oksanreikään naamallaan outo hymy. Tämä oli niitä hetkiä kun musiikin kuuntelussa tapahtuu jotain, millä ei ollut järkevää selitystä. Omalla kohdallani ei vielä tänä päivänä selitystä ole löytynyt ja olen siitä onnellinen. Tämä on Rock and Rollia!
Mini-Lp 'Good and Gone' on jäätävän tiukka paketti musiikkia ja on sitä edelleen tänä päivänä. Erittäin poikkeuksellinen julkaisu tuolloin. Yhtye repii ja raastaa kuulostaen siltä kuin olisivat lomalle päässeitä valiokaartilaisia mielisairaalasta. Saattajaksi tälle joukkiolle oli palkattu Vic Maile, joka pitää kuitenkin homman kuosissa ja lopputuloksena kuusi täydellistä rallia. Yhtenä näistä Screaming Blue Messiahs uskaltautui vielä koskemaan Country-kuninkaan kappaleeseen luoden siitäkin oman bluesnäkemyksen. Perfect!
Good and Gone
Big Beat Records NED 7
1984
Kappaleet;
A. Someone to talk to - I Want Up - Good and Gone
B. You're Gonna Change - Happy Home - Tracking The Dog
Players:
Bill Carter / Kenny Harris / Chris Thompson
Muuta mielenkiintoista;
LP:t Gun-Shy, Bikini Red, Totally Religious
CD:t Vision in Blues 5 CD+7"
Onpas hienon kuuloinen Richard Davies And The Dissidents.
Viime vuoden loppuun ilmestynyt julkaisu 'Human Traffic' ja sieltä kappale Long Road.
Mukavaa loppuviikkoa!!
Niin se vaan ihmistä kiinnostaa vielä mekaanisen musiikin kuuntelu. Urasta kuitenkin sorvaantuu aika usein hieno soundi ja tällä kertaa se jyräsi myös cd:n yli ja jatkaa pyörimistään.
Keep on Rockin' We got a Hit Record!
Käyhän tsekkaamassa alla oleva linkki, mitä Billboard-lehti kirjoittaa.
