Säröä, Sulosointuja ja Harmoniaa. Rahinaa ja kirkkaita säveliä musiikin ihmemaailmasta vuosien varrelta tähän päivään. Hurmoshenkisiä tapahtumiakin on matkalle sattunut ja vinyylille tallennettu äänimaisema on vain lisännyt hurmosta. Erään musiikkidiggarin
kirjoituksia rakkaudesta musiikkiin. Tietyllä varauksella mennään ja polku on omanlainen. Aiheen sivussa jotain muutakin hörinää vakavalla otteella ❤️🔥 🎶🎶🎶🎶 The train kept-a-rollin' all Night Long with 🆂🅽🅾🆆🅼🅾🆂🅺🅸🅸🆃🆃🅾
Aika usein ellei melkein aina tuntuu, että olen vastaantulevien raiteilla tai vähintääkin väärässä vaunussa ja asiassa kuin asiassa. No näin kävi taas The Sonicsin uuden levyn kanssakin. Kun luin jostain julkaisusta noin neljä-viisi vuotta sitten, että 60-luvun kovin bändi on tekemässä comebackiä ja jopa uuden levyn julkaisua mietittiin. Skeptisyys alkoi piinata. Nimittäin The Sonicsin julkaisut oli itselläni aiheuttanut sellaisia väristyksiä, että 80-luvun naapurit muistavat varmasti vieläkin ne psycho-huudot, jotka raikui seinän takaa. Edelleenkin ihmettelen heidän musiikin aikaansaamaa puristusta ja tulisuutta? Ja tämä rokkimyrsky saatiin aikaiseksi jo 60-luvulla. Enkä varmaan ihmettele tätä yksin. Näillä pohjilla bändin takaisintulo siis ’vanhoina pappoina’ hieman epäilytti, joten ohitin tämän jutun silloin. Kunnes..kesäkuisella kirpputori kierroksella vastaan tuli tämä uusi ’This is The Sonics’-levy. Levy oli vielä kelmuissa ja cd bonuksena mukana. Hinta 15 euroa. Näin levy lähti mukaan. Voi helvata, ensi-iskusta lähtien tärähti 'I don't need a Doctor' ja taas sai naapurit ihmeteltävää. Volyymit kattoon ja neula raapi vinyylin pintaa muodostaen massiivisen aallon. Tämä Hyökyaalto yksinkertaisesti vie vain mukanaan, niin laudan kuin surffaajan hallitsemattomasti kohti lopullista sekoamista. Samat Sonics-soundit seuraa kappale kappaleelta eteenpäin ja vauhti on hurjaa. Levyllä muuten soittaa edelleen 3/5 alkuperäisjäsentä.
The evil it spread like a fever ahead It was night when you died, my firefly What could I have said to raise you from the dead? Oh could I be the sky on the Fourth of July?
"Well you do enough talk My little hawk, why do you cry? Tell me what did you learn from the Tillamook burn? Or the Fourth of July? We're all gonna die"
Sitting at the bed with the halo at your head Was it all a disguise, like Junior High Where everything was fiction, future, and prediction Now, where am I? My fading supply
"Did you get enough love, my little dove Why do you cry? And I'm sorry I left, but it was for the best Though it never felt right My little Versailles"
The hospital asked should the body be cast Before I say goodbye, my star in the sky Such a funny thought to wrap you up in cloth Do you find it all right, my dragonfly?
"Shall we look at the moon, my little loon Why do you cry? Make the most of your life, while it is rife While it is light
Well you do enough talk My little hawk, why do you cry? Tell me what did you learn from the Tillamook burn? Or the Fourth of July?
Maailman aliarvostus musiikin hienoudessa on kohdillaan tässä bändissä ja sen tuotannossa.
Samalla kun nämä herrasmiehet ovat tehneet hienoa musiikkia jo usealla levyllä, on muu maailma katsonut toisaalle ja sen jälkeenkin. Yhtye on tituleerattu yhden hitin ihmeeksi, en tosin tiedä missä vaiheessa ja miksi näin päätettiin. Ilmeisesti kyse on kappaleesta 'Little Does She Know' johon viitataan, mutta kokonaisuus ratkaisee. Little Does She Know kappaleen äänimaisema leijuu Motown-Spector- Electric Light Orchestra maisemissa ja äänivalli on tosiaan kohdallaan, hieno biisi!
Kokonaisuutena Kursaal Flyers tekee Hemmetin hienoa musaa. Hengellinen yhteys löytyy Nick Lowe tuotantoon helposti. Rytmit ja soundit lähentelee toisiaan ja kappaleiden synnytykset ja toteutukset ovat samalla tasolla.
Olisiko mahdollisesti käynyt niin, että yhtye oli vain aikaansa edellä tai jäljessä. Tämäkin ajattelu tuntuu jotenkin hassulta, koska musiikki on ajatonta ja niin mieltä miellyttävää.
Sitä paitsi, jos yhden kappaleen itse nostaisi heiltä mainittavaksi on se yksi maailmankaikkeuden hienoimmista musiikkijulkaisuista. Kappaleen bassokuvio kitaran tahdittamana alussa vie saman tien mukanaan. Kappaleen sanoman voi kukin omassa mielessään miettiä mieleiseksi, mutta varsin selvästi näen mielessäni 70-luvun nuoret ajamassa 'runtsalla' Morris Marinalla ja parkkeeraen auton kadun varteen. Huonojen ovitiivisteiden välistä purkautuu kasettisoittimesta Runaways yhtyeen Is It Day Or Night? Just kortin saaneena ja isukin auto lainassa. Se fiilis! Those were the days. Juuri näistä fiiliksistä oletan olevan kyse.
Kappale muuten on Cruisin for Love. Mutta kokonaisuus levyjen tasossa on hienoa kuultavaa. Tutustumisen yhtyeeseen voi aloittaa vaikka In for Spin-kokoelmalla!
Fluid oli ja on edelleen täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kappaleissa on voimaa ja niissä on upeita koukkuja. Hiki tuoksuu ja moottoriöljy pursuaa kaiuttimista. Musiikissa on Rocken Rollia ja Punkkia asenteella. It's Cold Outside ja sitä pitää soittaa lujaa!
Tutustuminen tähän yhtyeeseen tapahtui luotto levy-yhtiö Glitterhouse Recordsin kautta. Olin tilannut heiltä jotain muita Glitterhouse tuotoksia aiemmin ja levy-yhtiön pomo suositteli tilattavaksi Clear Black Paper - levyä, joka on ilmestymässä heidän kautta. Sen tilasin ja se oli siinä, alkoi kiinnostaa!
Jos aiemmin ei ole tutustunut kyseiseen bändiin, niin Freak Magnet mini-lp on suositus sen tekemiseen. Levyllä ei ole ainuttakaan huonoa tai edes välttävää biisiä ja olen edelleenkin samaa mieltä noin kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
Kuten t-paidassa luki jotenkin tähän tapaan 'If ain't rock, it's not probably Glitterhouse'.
