Kursaal Flyers

Maailman aliarvostus musiikin hienoudessa on kohdillaan tässä bändissä ja sen tuotannossa.
Samalla kun nämä herrasmiehet ovat tehneet hienoa musiikkia jo usealla levyllä, on muu maailma katsonut toisaalle ja sen jälkeenkin. Yhtye on tituleerattu yhden hitin ihmeeksi, en tosin tiedä missä vaiheessa ja miksi näin päätettiin. Ilmeisesti kyse on kappaleesta 'Little Does She Know' johon viitataan, mutta kokonaisuus ratkaisee. Little Does She Know kappaleen äänimaisema leijuu Motown-Spector- Electric Light Orchestra maisemissa ja äänivalli on tosiaan kohdallaan, hieno biisi!
Kokonaisuutena Kursaal Flyers tekee Hemmetin hienoa musaa. Hengellinen yhteys löytyy Nick Lowe tuotantoon helposti. Rytmit ja soundit lähentelee toisiaan ja kappaleiden synnytykset ja toteutukset ovat samalla tasolla.
Olisiko mahdollisesti käynyt niin, että yhtye oli vain aikaansa edellä tai jäljessä. Tämäkin ajattelu tuntuu jotenkin hassulta, koska musiikki on ajatonta ja niin mieltä miellyttävää.
Sitä paitsi, jos yhden kappaleen itse nostaisi heiltä mainittavaksi on se yksi maailmankaikkeuden hienoimmista musiikkijulkaisuista. Kappaleen bassokuvio kitaran tahdittamana alussa vie saman tien mukanaan. Kappaleen sanoman voi kukin omassa mielessään miettiä mieleiseksi, mutta varsin selvästi näen mielessäni 70-luvun nuoret ajamassa 'runtsalla' Morris Marinalla ja parkkeeraen auton kadun varteen. Huonojen ovitiivisteiden välistä purkautuu kasettisoittimesta Runaways yhtyeen Is It Day Or Night? Just kortin saaneena ja isukin auto lainassa. Se fiilis! Those were the days. Juuri näistä fiiliksistä oletan olevan kyse. 

Kappale muuten on Cruisin for Love. Mutta kokonaisuus levyjen tasossa on hienoa kuultavaa. Tutustumisen yhtyeeseen voi aloittaa vaikka In for Spin-kokoelmalla!

Kursaal Flyers julkaisut:

Choices away - 1975

The Great Artiste - 1976

Golden Mile - 1976

Five Live Kursaal - 1977

In For Spin - (compilation) 1985

A Former Tour De Force - 1988

Kun Kärpänen Rakastuu

Joka kesä se palaa ja
aina se sua muistaa.

Joka kesä se
korvaas kuiskaa.

Kuitenkin sä sitä vihaat ja
sen liiskaat.

Yrittäisit edes ymmärtää
kun Kärpänen rakastuu.


vuodelta 1998

The Fluid - The Real Rock and Roll Band

Synkkämielinen grunge-musiikki vyöryi maailmalle 80-luvun lopulla. Eihän tuo synkkyys paljonkaan häirinnyt tiettyjen tämän genren yhtyeiden diggailua, mutta näin jälkikäteen muistellen oli se aika sadepäivä meininkiä. Taisi olla myös lama-aika Suomessakin menossa. Enempää palatakseni tuon ajan mahtiorkestereihin, on mainittava muutama itselleni tärkeitä tuon genren paahtajista, kuten Mudhoney, Screaming Trees, Nirvana, Soundgarden, Loveslug, Monster Magnet, Thee Hypnotics, Boys From Nowhere, Miracle Workers...ja kirkkaana loistanut yhtye Coloradosta, The Fluid.

Fluid oli ja on edelleen täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kappaleissa on voimaa ja niissä on upeita koukkuja. Hiki tuoksuu ja moottoriöljy pursuaa kaiuttimista. Musiikissa on Rocken Rollia ja Punkkia asenteella. It's Cold Outside ja sitä pitää soittaa lujaa!

Tutustuminen tähän yhtyeeseen tapahtui luotto levy-yhtiö Glitterhouse Recordsin kautta. Olin tilannut heiltä jotain muita Glitterhouse tuotoksia aiemmin ja levy-yhtiön pomo suositteli tilattavaksi Clear Black Paper - levyä, joka on ilmestymässä heidän kautta. Sen tilasin ja se oli siinä, alkoi kiinnostaa!

Jos aiemmin ei ole tutustunut kyseiseen bändiin, niin Freak Magnet mini-lp on suositus sen tekemiseen. Levyllä ei ole ainuttakaan huonoa tai edes välttävää biisiä ja olen edelleenkin samaa mieltä noin kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

Kuten t-paidassa luki jotenkin tähän tapaan 'If ain't rock, it's not probably Glitterhouse'.

Fluid Rocks!

#glitterhouse, #fluid

The Fluid are:

John Robinson

Matt Bischoff

Garret Shavlik

James Clower

Rick Kulwicki

Snappertunan linnanrauniot, Raasepori

Mietin, onko raunioitunut linna tarpeeksi kiinnostava kohde, johon voisi uhrata yhden kauniin kesäpäivän. Asiaa pohdittuani hetkisen ja hieman historiaa tutkien, kaivoin auton avaimet esiin ja perheen pienimuotoinen delegaatio suuntasi auringon paisteessa kohti Raaseporin linnaa.
Jos linnan historia kertoo, että se on hylätty noin kolmeksisadaksi vuodeksi olutkellarin romahdettua, on kohde jo pelkästään sen perusteella nähtävä ja koettava. Olut ollut näköjään kohtalaisen tärkeässä asemassa linnan pyörityksessä ja pitäähän tärkeän asia vuoksi kunnon suoja rakentaa.

Tuliaiset. Tehty vanhalla reseptillä

mitä linnassa käytettiin.

Snappertunan linna oli aikoinaan vaikuttava keskus, jossa oli loisteliasta hovielämää. Linna oli sijainnut saaressa muinoin, mutta vesi kuitenkin pakeni 1500-luvulla linnan ympäriltä, jolloin alkoi linnan tärkeys olla vaakalaudalla. Myös Tanskalaiset pommittivat linnan pahaan kuntoon ja silloiset ruotsalaiset linnanhaltiat pinkoivat karkuun palatakseen myöhemmin ottaakseen linnan takaisin haltuunsa. On linnan ympärillä palanut siis ruutikin kunnolla, oluen läträämisen ohella.

Vanhan panimon ja 

asevaraston jäänteitä

Kellaria

Linnaa oli valeltu oluella ja massiiviset kuulat oli raapineet sen pintoja ajan saatossa. Hylkäämistä mietittiin ja niin se tapahtuikin 1550 luvun lopussa. Se unohdettiin vuosiksi oman onnensa nojaan, kunnes kiinnostus sitä kohtaan heräsi ja sitä alettiin restauroida 1800-luvun lopulla.
Erittäin hieno vierailukohde tänäkin päivänä. Linnan lisäksi alueella paljon pientä katsottavaa. Linnan pihalta lähtevä Lemmenpolku vie talomuseo Forngårdenin pihaan, jossa kannattaa myös poiketa. Toinen polku mutkittelee Snappertunan kirkonkylään, jossa vanhaa kirkonkylän raittia ympäröi 1700 ja 1800 luvun rakenteita. Nähtiin raitilla muitakin, yksi vanhempi herrasmies koiran kanssa.

Forngårdenin talomuseo

Forngården toilet

Forngården

Paluumatkalla köröteltiin vielä Fagervikin rautaruukin ohi, jonne palataan vielä tänä kesänä. Ehkä myös linnakeikkakin tehdään uusiksi.

Mukavaa kesän jatkoa!

From Smokestack Lightnin' to Estrus Gearbox - sinkkumusaa

Juna jyskyttää ja määränpää ei näy. Illan single-läjästä kaivetaan seuraavat esiin. Ensimmäisen sinkun kohdalla tulee mieleen lättähattu-reissut. Silloin vielä kun nämä junat kulki Suomen Länsirannikon San Franciscosta Raumalta, Death Walleyyn Kokemäelle. Junan ikkunat sai puolivälistä avattua kesäkuumalla auki ja yläkropan tungettua ulos ikkunasta. Kädet kohti yläilmoja ja hurraa huutoja laitumen lehmille, kunnes ampiainen katkaisi karjunnan posauttamalla kitalakeen.
Ihan yhtä nopeasti kuin ampiaisen lento pysähtyi kurkun pohjalle, loppuu tämän singlen kappaleet. Sen verran mahtavaa menoa! Ehdottomasti yksi tämän vuoden (2019) parhaista sinkkujulkaisuista Smokestack Lightnin' single 'One Man Down'. Höyryveturikomppi on yksi hienoimista. Yihaa!

Kelailtuani muutaman kerran läpi vuoden seiskaa, lyön lautasella Man Or Astromanin 'Supersonic Toothbrush Helmet' ja surfers are back! Huomaan seisovani surffiasennossa kalsarit jalassa höyläämättömän kakkosnelosen päällä varpaat tikuissa. Meno on vauhdikasta ja sellaisena pysyköön, joten jatketaan aalloilla ja kaadan tölkin kylmää olutta hiuksiini ja loput kurkkuun, joka uppoaa sinne paljon helpommin kuin ampiaiset kurkun pohjalle. Matka jatkuu kohti itää..

Japanilaista herkkua tarjoilee seuraavana Long Gone Daddy O's. 1+2 Records julkaisi ’Married woman’-singlen vihreänä vinyylinä jo vuonna 1993. Itselle kuitenkin uusi tuttavuus ja pirun hieno sellainen. Levyllä ollaan perusasioiden äärellä ja just hyvä niin. Love it!

Lisää pikkumustaa kehiin ja nyt onkin varsin ihme julkaisu. Yksipuolinen 7". Ihan tarkkaan en tiedä, julkaiseeko OHA-Records kaikki tuotokset näin, mutta jotenkin kummallinen formaatti. Levyssä myöskään ei ole kuvakansia. Itse kappale kuitenkin täyttä rautajöötiä! Kappale on Boogie Disease ja esittäjänä Garry Lynch. Harppu vinkuu ja komppi lähentelee jotain ZZ Topin äänimaisemaa, mutta aivan sama, kuulostaa hemmetin hyvältä.

Pitää palata takaisin Smokestack Lightnin' sinkkuun taas. This sun is high, hope is sinkin' low..  One man up, one man down.

Hyppy perjantaihin. Friday 13th. sinkkuun. Formaldehyde Blues Train teki kokonaista yhden yhden sinkun vuonna -91. Just sopivan hämärää tähän harmaaseen päivään. Running scared ja Kippis!

Jaaha sitten mennäänkin korkealta ja kovaa. Availlaan Estrus Boxeja Halfrack ja Gearbox.. Tästä harvemmin on enää paluuta normijärkeilyyn. Real Boss Hoss! Menovastuussa boxeilla sellaisia peikkobändejä kuin The Nomads, The Muffs, The Vacant Lot, Monomen, Mudhoney, Mummies, Untamed Youth, Mortals jne....Jautaa!!

-Saunaa ja pari huurteista-

Viikonloppua everybody!