Maalarin Musaa - The Del-Lords

Sunnuntain nikkarointia. Kannoin vuosien saatossa löystyneet ja kuluneet keittiön tuolit varastoon ja ruuvailin niitä ja maalailin uutta väriä pintaan. Homma eteni joten kuten ja siinä tukena jyräsi taustalla vanha suosikkini The Del Lords. Pitkästä aikaa tuskailin levyn kääntämisen kanssa, biisit rullasi liian nopeasti. Maalia kului ja levyä kääntyi. Tuli kuunneltua Del-Lordsien kolme levyä projektin aikana useamman kerran. Lovers Who Wander, Johnny Comes Marching Home ja Frontier Days. Thanks Lords! Hemmetin hienoa ja ajatonta musiikkia!!

Maalarin perusvarustus The Del Lords. Takaa tuloksen!

Johnny Kidd Suomen saaristossa

  Johnny Kidd and The Pirates oli varmasti ensimmäisiä yhtyeitä, jonka johdosta musiikista syntyi henkilökohtaisesti jotain suurempaa. Samalla kun tämän ymmärsin alkoi muodostua pieni ajatus siitä, että nyt on jotain kummallista aukeamassa. Rytmimusiikki oli astumassa elämään.

Muistan kun olimme kaverin kanssa veneilemässä saaristossa nuorena poikana. C-kasetille oli nauhoitettu Shakin' All Over-levy kokonaisuudessaan, jota kuuntelimme niin pitkään kun pattereissa virtaa riitti. Jotenkin tuolla reissulla yhdistyivät merellinen ympäristö ja musiikin tuoma tunne, joka oli niin voimallista, että polttomerkintä Rock and Rollista oli tatuoitu viimeistään tuolla saarikeikalla.

 Ilta alkoi tulla hiljakseen päätökseen ja meri alkoi näyttää jäätävän tyyneltä tuona iltana. Se oli täysin tyyni, tuuli oli kadonnut jonnekin. Aurinko upposi mereen kauempana. Nuotion liekit tuntuivat polttavan kasvot vereslihalle, kun lyhyen kepin päässä pyörivä makkara käristyi mustaksi. 

Koko saarella ei ollut muita elollisia kuin me ja Johnny Kidd. Kun mankalta kuuluva musiikki täytti ympäristön, teki se hetkestä ainutlaatuisen. Nuotion puita kerätessä hieman kauempana, kantautui Johnny Kiddin laulu pitkin suolaveden nuolemia rantakallioita. Tuossa hetkessä oli jotain maagista, joka jätti jäljen retkeilijän sieluun. Johnnyn laulussa oli jotain surullista ja isoa. Rantakalliolla astellessa on jäänyt mieliin Johnnyn lauluäänen lisäksi yhtyeen taustakuorot. Biisi oli "I Want That", jossa kuulasääniset, ellei jopa naakkamaiset taustalaulajatteret nostatti ihon kananlihalle ja se saksofoni-soolo lopussa kruunaa tuon kaiken. 

Kuitenkin ihan ykkönen levyltä oli "Restless". Klassikko kappale edelleen ja kuten koko levy. Taidettiin elää vielä 70-luvun loppua tai ehkä 80-81. Lopulta keitimme pannukahvit ja ihmeteltiin sitä hiljaisuutta, kun patterit oli down. Hyppäsimme takaisin puuveneeseen ja käynnistimme Wickströmin keskimoottorin. Paluumatka takaisin sivistystä kohti. Shakin All Over!

#johnnykiddandthepirates, #johnnykidd, #thepirates

Choices Of Today - Dead Moon - In The Graveyard

Fred Cole on kuningas, Toody Cole on kuningatar ja Andrew Loomis on Enkeli!

Maailmassa on pakko olla jotain hyvää, mikä on säilynyt tässä järkyttävän vauhdikkaassa menossa ja se on Dead Moon!

Jos mies ja hänen yhtyeet ovat säilyttäneet tyylinsä lähes viisikymmentä (50) vuotta tehdä musiikkia tyylillä ja tinkimättä siitä. Ovat nämä tyypit ansainneet tähtensä ja kuunsa. Dead Moon on yksi maailman herkimmistä ja rajuimmista bändeistä mitä tiedän! Lisään taas volyymia, kohotan maljan ja tanssin paljain jaloin ympäri pimeää pihaa ja tunnen kuinka jäätynyt nurmikko katkeilee varpaiden alla. 

Onhan Dead Moon!

Running away, I knew I was wrong

I'd tried to fit in where I didn't belong

Wearing their clothes, playing their games

Being a part of that urban decay

Don't burn the fires, I'm never coming home

Dead Moon - In The Graveyard - T11LP

Neil Young - live 1993 Helsinki, Jäähalli

 Olikohan tämä keikka Neil Youngin ensimmäinen Suomessa?

Tapahtuma oli kuitenkin kesällä ja muistan olleeni hieman näreissäni, miksi juuri jäähallissa. Kesällä? Keikka-ajankohta taisi olla myös viikolla, joten oluen kanssa läträäminen ei tullut kyseeseen, koska työt kutsuivat seuraavana päivänä.

Ajomatkan aikana Helsingin jäähallille, jota oli noin 250 kilometriä oli jostain syystä iskenyt selkä niveliin jäätävä hermo kipu. Keikan alun odottaminen oli yhtä kärsimystä, nikamat hankasivat hermoja rikki selässä ja luovuttaminen kävi jo mielessä. Kivun poistossa ei auttanut edes lämmittelybändin hyvät yritykset. Missään asennossa istuminen tai seisominen ei tuntunut hyvältä. Keikan alku lähestyi tuskaisen hitaasti, mutta raahauduin pitkin kaukalon sementtistä lattiaa, etsien parempaa paikkaa, josta voisi tähyillä esitystä. Katse harhaili myös istumakatsomon suuntaan, josko sieltä olisi parempi seurata, mutta istuminen keikan aikana olisi jo artistia kohtaan epäkohteliasta, joten eteenpäin siis. 

Keikka pääsi vihdoinkin alkuun pitkän odottelun jälkeen ja kipu seurasi mukana ensimmäisiä tahteja.

Jotain tapahtui kun Southern Man tärähti soimaan. Kappaleen kohdalla ruumiin läpi virtasi jotain, mikä paukautti nikamat kohdilleen ja kivut olivat yhtä äkkiä tiessään. Edessä oli vain lava, jossa hahmo lauloi hennolla äänellä. Jäähallin kova betonilattia oli muuttunut yht äkkiä isoksi pehmeäksi vesipatjaksi, jossa kelluin yleisömassan sitä heilutellessa.

Ei tarvittu lääkkeitä tai olutta vaivoihin. Dr. Young hoiti varsin mallikkaasti virkaansa. Tunsin olevani jossain lämpimässä ja turvallisessa hoidossa.

Tohtori Youngin operaattoreina toimineet herrat olivat ammattikunnan valioita, jotka hoitivat osuutensa upeasti tässä 'selän parannus' operaatiossa. Herrat nimeltä Jim Keltner, Donald "Duck" Dunn, Steve Gropper ja Booker T. tiesivät, mitä instrumenteilla pitää tehdä ja niin he myös tekivät.

Yksi parhaista keikoista, minkä olen koskaan kokenut, toteutui tuona päivänä. 

Lippu juhlatilaisuuteen maksoi 215 markkaa ja lämmittelijänä toimi nuoriso-orkesteri Pearl Jam.

#neilyoung

SETLIST

Mr. Soul

The Loner

Southern Man

Helpless

This Note’s for You

Lika a Hurricane

Motorcycle Mama

I Believe in You

Love To Burn

Separate Ways

Powderfinger

Only Love Can Break Your Heart

Harvest Moon

The Needle and The Damage Done

Live To Ride

Down By The River

 

Encore;

The Dock Of The Bay

All Along The Watchtower

Thanks Neil & Booker T & the MG's!

Damien Lovelock - It's a Wig Wig Wig Wig World

Yoga-Man's Solo

Hieno soolo-levy Aussie-laulajalta, mutta aivan liian aliarvostettu sellainen. Mr. Lovelock tunnetaan, ehkä paremmin boogieband The Celibate Rifles laulajana, joka edelleenkin on kasassa ja heittää keikkaa.
Rifles syntyi 70-80 luvun vaihteessa, kun taas tämän soolon julkaisu ajoittuu vuoteen 1988.
Mukana tällä soololevyllä on soittajia bändeistä, kuten The Hoodoo Gurus, The Church ja Celibate Rifles, mikä vain lisää levyn mielenkiintoa entisestään.
Kuunnellessani tätä levyä tulee jotenkin mieleen, että Mr Lovelock tuo Riflesiin sen rentouden ja viileyden, jonka takia pidän Riflesistä. Koko tällä levyllä on mukana ’se’ miellyttävä tunnelma Harper Bazaardista, Wig Worldiin, jonka kertojana on Damien. Love it!

Pretty Pictures !

 Survival SRLP 05