Kesämusaa

 Hyvää Kesää kaikille!

Klikkaa kesämusiikit

tai

youtube

Atomic Swing

 Maailman Tuntemattomin ja samalla kuitenkin maailman Tyylikkäin yhtye. Ruotsalainen Atomic Swing julkaisi 90-luvun alussa ensimmäisen levynsä, joka kilahti samalla parhaiden debyytti-albumien listalla varsin korkealle. Koko levylle ei mahdu ainuttakaan täytebiisiä ja groove on kohdallaan ensimmäisestä iskusta levyn loppuun. Ainoana moitteena oli levyn julkaisusta, että sitä ei tullut vinyyli versiona silloin. Tämä asia kyllä korjattiin mutta vasta vuonna 2016, jolloin Sonet julkaisi yhtyeen kaksi ensimmäistä vinyylikiekkona. Yhtyeen soundimaailma on kyllä niin omanlaatuinen, että se tunnistettavissa aina. Kappaleiden rakenteet kuulostavat jotenkin niin helpoilta, että niiden kauneutta on vaikea ymmärtää. Kappaleita kasaavalla yhtyeen nokkamiehellä Niklas Friskillä on arvatenkin isosti vaikutusta asiaan. Yhtyeen viimeinen kokopitkä julkaisu on käsittääkseni Broken Habanas, jonka itse asiassa löysin vasta äskettäinen. Eipä ole groove kadonnut tälläkään levyllä, joka julkaistiin 2006. Hienoja vetoja kaikki kymmenen kappaletta! Vuonna 2021 ilmestyi viisi kappaletta sisältävä Sing Back The Light. Eipä ole vielä tullut vastaan. Suomessakin useasti yhtye käynyt keikoilla, mutta onnistuneesti on tullut nämä live aktit missattua. Huhuja hulluista Tavastian keikoista korviin on kyllä kantautunut. YouTubesta löytyy mielenkiintoisia katusoittopätkiä Helsingin Esplanadilta. 

Tässä näytteenä yhtyeen Broken Habanas-levyltä Lovin' out Of Nothing.

Konsta, Kusti & Faarao

 Perinnemusiikki voi parhaimmillaan olla varsin ponteva raketti kultturellisiin nautintoihin, hetki joka poksahtaa missä päin maailmaa roihuen isosti ja levittäen mielihyvää kuulijaan.

Perinnemusiikki on sen verran laaja käsite, että sitä voisi avata tässä. En kuitenkaan edes yritä, enkä osaa. Vastuu siitä siirtyy kuulijalle, joka muodostaa mielipiteen aivan varmasti. Mutta kaikilla yhteisöillä on kaiketi perinteet, niin kauan kuin toimintaa on olemassa ja senkin jälkeen.

 En ostohetkellä ollut niin tietoisessa tilassa, että olisin ollut ostamassa juuri perinnemusiikkia. Sitä tämä kuitenkin on ja aivan omalla twistillä. Ostopäätös syntyi ensimmäiseksi ihan visuaalisen pommin myötä. Kansitaide on vertaansa vaille huippu, kuin kevyesti itäblokin suuntaan viitteitä antava painiottelun mainos, jossa kaikki ei aina välttämättä mene nappiin. Levyn äänimaisema vie mielen jonnekin missä suopursu tuoksuu ja lavatanssit on lähtenyt lapasesta. Laulaja on kuukahtanut kuusenkerkkäisen puun alle yhtyeen hoitaessa hommat ilman häntä. Hommat hoituu tyylikkäästi. Itse asiassa saman kaltaisen fiiliksen loi taannoin mystinen El Primitivo.  Mistä nämä ihmetykset nousee? Ovat liikkeellä kuitenkin ja en todellakaan halua kohdata Faaraota ilman esittelyä. Viisi tähteä! Olen fani...