Nyrok City, Tapiola

  

  Nuorisolehdissä Help ja Suosikki taisin ensimmäisen kerran nähdä näitä mainioita sarjakuvia, joissa aikansa popkulttuurin hahmot esiintyivät uusilla nimillään. Kaikista sarjakuvissa esiintyvistä hahmoista ei ollut edes tietoa, mutta piirrosten viivat ja värimaailma oli kiinnostavaa. Elettiin 70-luvun puoliväliä noin suurin piirtein. Hilpeyttä oli kun omia suosikki artisteja alkoi sarjakuvista löytyä. Artistit saivat uuden näkemyksen lukijassa ja sarjakuvien sivuilla. Piitles, Humu Laine ja Kutri Helena jäivät elämään, sekä  Levyraato ja Naid Raivo.

Humu and Remmukeins

 Nyrok Days are here! Tapiolan Wee Geessä avautui Kunnaksen näyttely Nyrok Cityn historiasta ja myös Kunnaksen urasta kerrotaan varsin kattavasti. Näyttely jakautuu kahteen osaan. Ensimmäiseksi ylös rappusia noustessa saavut Nyrok Cityyn ja saman kerroksen toisesta päästä 'lasten maailmasta' löytyy Kunnaksen laajempaa tuotantoa, joka ehdottomasti kannattaa tsekata.

Wee Gee tarjoilee samaan aikaan suomalaisen muotoilija Yrjö Kukkapuron näyttelyn. Huonekalusuunnittelusta tunnettu Kukkapuron teoksia löytyy näyttelystä useita ja videokuvaa. Mielenkiintoinen näyttely on myös Black Crow Blues. Teokset ovat syntyneet tarkoilla viivanpiirroilla ja yksityiskohdilla. Tämän näyttelyn hahmo on suomalainen taiteilija Katarina Reuter. Hyvä hetki poiketa täällä Tapiolassa ja tutustua koko talon tapahtumiin.

Made by Katarina Reuter

Mukavaa viikonloppua 🌤

#weegee #emma #maurikunnas #nyrokcity #yrjökukkapuro #blackcrowblues #katarinareuter

The Dogs - Hypersensitive

  Rock on rajaton riemu! Detroitin Dogs painaa menemään oman kaupungin hengessä. Henki on korkealla ja kuumetta nivusissa. Vastaavanlaista fibaa oli ilmassa kun Demolition 23 levy ilmestyi levylautaselle ja puhumattakaan MC5 levyistä.

 The Dogs on perustettu jo vuonna 1968 joten mitään teinipoppia ei ole odotettavissa. Ensimmäinen virallinen julkaisu tuli sinkkuna 70-luvun puolella (John Rock; California Dynamic Records). Hypersensitive levy julkaistiin ensi kerran vuonna 2012 vain cd:n muodossa. Tämä julkaisu ei ole ikinä itselleni osunut kohdalle vaikka monesti jostain on tullut luettua yhtyeen reippaasta otteesta. Nyt kuitenkin postimies kiikuttu kotiin uunituoreen julkaisun ja ensimmäistä kertaa vinyylin muodossa. Vinyyli on upea verenpunaisen värinen ja sen on julkaissut Heavy Medication Records. Ensimmäiseksi kiinnittyi huomio levyn jämäköihin soundeihin. Upea Lätty! Levyltä löytyy myös hieno kummarrus Detroitin musiikkiperheen jäsenille, Motor City Fever. Ihan Klassikokamaa! Tämän levyn kanssa on hyvä jatkaa viikonloppuun. Tsekatkaa ihmiset tämä levy!

#detroitdogs, #dogs

Levymessut 9.9.2023 Tapiola

  Taas on aikaa pätkähtänyt viime kerrasta, kun levymessuilla on tullut poikettua. Tänään suunnitelmassa kuitenkin vierailla jopa kahdesti paikalla. Ensin itekseen ja myöhemmin tyttären kanssa. Paikkana on Espoon kulttuurikeskus, jossa on aiemminkin vinyylejä ollut esillä. Ovet aukeaa jo klo 9, jolloin olisi tarkoitus olla paikalla. Tätä odotellessa hörpitään aamukahvit ja palataan fiiliksiin ja löytöihin myöhemmin tänään.

Aikaisesta aloitusajankohdasta huolimatta saavuin itse paikalle, jopa etuajassa ja niin kuin joku muukin. Yllättävän pirteää menoa tuohon aikaan. Espoon kulttuurikeskukseen oli myös saapunut aika monta myyjää ja jotain tuttujakin. Salin pöydät notkuivat kutsuvana ja ensimmäisen pöydän kohdalla levyjen tyylisuunta antoi toivon kipinää jostain ja sieltähän se ponnahti esiin, se ensimmäinen mukaan otettava. Kiitos Pete! Plasticland yhtyeen esikoislevy ja hienokuntoinen, josta tehtiin kaupat turkulaismyyjän tiskillä. Lupaavalta näyttää ja tästä on hyvä jatkaa. Aikani kierrettyäni lähdin hakemaan tytärtä paikalle, koska hän halusi itse löytää jotain Smithsin tuotantoa. Jos vaikka Louder than Bomb tai Queen is Dead löytyisi. Näitä ei löytynyt, mutta jotain mielenkiintoista kuitenkin ja lisäksi jotain muutakin. Itse kaivoin alla olevassa kuvassa näkyvät mukaan. Tätä kirjoittaessa ensimmäinen Brownsville Station yhtyeen levy onkin jo pyörähtänyt lähes kokonaan läpi. Motor City Connection! Mukavaa viikonloppua everybody!!

Mainio paikka vastaavaan tilaisuuteen olisi Keran Hallit. Tilaa löytyy ja jopa ravintolapalvelut!

Kerafest 29.7.2023

KeraFest 2023

 Heinäkuun viimeinen lauantai avautui lämpimänä aamuna, mutta tuulisena. Iltapäivään mennessä oli taivaalla alkanut kerääntyä harmaita pilviä ja joitain sadepisaroitakin ropisi ikkunalautaan. Hieman harmillista, koska olin edellisenä iltana lueskellut Kera Tallien päivän tapahtumasta ja mielenkiinto oli noussut lähtömoodiin. KeraFest alkaisi kello 15 ja tapahtuma olisi vielä kaiken lisäksi ilmainen. Pienestä sateesta huolimatta kurvasin paikalle autolla, jolla oli varsin helppo tulla Keran halleille. Autolla tultaessa nimittäin pääsi tapahtumapaikan pihaan niin halutessaan, kuten moni oli tehnyt. Jätin oman kulkupelin kauemmas hiekkaparkkikselle. Julkisilla taisi päästä ihan Keran hallien viereen. Sisällä en ole aiemmin käynytkään Keran Halleilla, joten olihan se korkea aika tutustua naapurikylän tarjoamaan kulttuuri- ja urheilumestaan. 

Keran Halit ovat vanhan logistiikka toimintaan tarkoitetut rakennukset, jotka jäivät tyhjiksi toiminnan siirryttyä toisaalle. Sisään halliin tulin hiekkaparkkisen puolelta ja eteen avautui pitkä ja leveä käytävä hallin toiseen reunaan asti. Hallin käytävien molemmin puolin oli rajattuna erilaisia urheiluun keskittyviä tiloja. Olikohan siinä Padel, tennis, sulkiskenttiä ja muuta vastaavaa. Käytävän oikealla laidalla olevat tilat oli suljettuna, mutta niissäkin oli toimitiloja. 

Katutaidetta hallin seiniltä

Hallin läpi päästyäni jatkoin suoraan ulos lähes esiintymislavan reunaan, jossa parhaillaan Antti Autio esiintyi soolona. Yleisö oli hyvin mukana ja piti kuulemastaan. AA veti loppukeikan vakuuttavasti läpi ja musiikki oli rehellisen hienosti kertovaa ja monille varmasti koskettavaa. Tauko tuli ja sade yltyi. Oli aika tutkia aluetta tarkemmin. Esiintyminen yhtyeillä tapahtui siis kahden ison hallin välisellä piha-alueella lastauslaiturilla, joka toimi hyvin tähän tarkoitukseen. Molemmista halleista löytyi olutpanimoita ja ainakin yksi ravintola. Erillisiä ruokakojuja osui silmiin ainakin kolme. Panimoilla oli kummassakin hallissa kauppa auki, josta festivaalikansa sai tehdä ostoksia normihintaa ei ravintolalisää siis! Ja meikäläinen paikalla auton kanssa? Tapahtumapaikka on mielestäni mitä mainioin tämän tyyppiseen tapahtumaan. Sateen sattuessa pääsee välillä sisätiloihin vaikka ruokailemaan tai nauttimaan virvokkeita. 

Seuraavana esiintymisvuorossa oli Paha Kurki joka paahtoi menemään hienolla otteella. Menoa täydensi välispiikin vitsi ’mikä on kirahvin suosikkiastia?’ Puujalat on parhaita. Tauolle mentiin taas sateen saattelemana. Seuraavana lavan otti haltuun Luukas Oja jolla oli energiat kohdillaan. Hienoa menoa ja perästä kuuluu! Valitettavasti itsellä jäi viimeisenä esiintynyt Puhelinseksi väliin, mutta luultavasti viimeisenä esiintyjänä lunasti odotukset varmasti. Varsin hyvällä mielellä pikku sateesta huolimatta oli festivaaliväki ja järjestelyt toimivat!

Tällainen paikka on kulttuurin ja urheilun sulatusuunina tai minkä muun tapahtuman kannalta kyllä erittäin tärkeä paikka, jota pitäisi nimenomaan vaalia ja kehittää. Valitettavasti huhut kertoo asuintalojen valtaavan tämänkin alueen lähivuosina. Erittäin harmillista. #keranhallit

Pahoittelut kuvien laadusta, ei ihan puikkoihin mennyt.

Esiintyjät:

Mummin Kullat

Antti Autio

Paha Kurki

Luukas Oja

Puhelinseksi

@kerafest

snowmoskiitto youtube

Karkkila

 Valtatie kakkosen kupeeseen sijoittuva Karkkila on noin 60 kilometrin päässä suomen pääkaupungista. Helppo tulla ja helppo ajaa ohi. Turun moottoritien valmistuttua 2009 on Karkkilan kautta ajaminen on jäänyt vain muutamaan kertaan sen jälkeen. Eli Karkkilaan on pitänyt lähteä, siellä ei piipahdeta, vaikka sellaiseksi visiitin ehkä laskenkin. (Tärkeintä on lähteminen -Arvottomat) Minkä takia tänne piti lähteä? Hatarat muistot ovat 80-luvun Koivu ja Tähti festareista. Vettä tuli ja juhla-alue oli täynnä mutaa. Wilmer X oli hyvä! 

 Ensimmäiseksi oli poikettava Retro & Romu-liikkeessä. Paikka sijaitsee Karkkilan pääväylällä, jonka muuten huomasi. Autoa vilisti siihen malliin ohi, että ei meinanut ulos omasta päästä. Tätä ihmettelin, viimeksi vuosia sitten tämä katu oli varsin hiljainen, mutta ulos ja sisään liikkeeseen. Tämä ei todellakaan ole romuliike vaan hienoa vanhaa tavaraa laidasta laitaan ja hyväkuntoista, sekä sopivasti kiinnostavaa ja tyylillä valittua. Jopa vinyylejä myynnissä. Tällä kertaa ei löytynyt mitään mukaan, mutta jätin heille vanhan super 8 laitteen ja tarvittavat lisävarusteet siihen. Laite vaati jotain laittoa ja uskoisin sen hoituvan täällä. Ehkä joku mahdollisesti löytää itselleen siitä vaikkapa uuden harrastuksen. Tänne kannattaa tulla kauempaakin.

Retro & Romu

Toinen tarkoitus oli tutustua hieman kaupunkiin ja Högforsin vanhaan teollisuusalueeseen, sekä samalla käydä Karkkilan uudehkossa elokuvateatterikompleksissa. Kaartelin katuja edestakaisin etsien kyseistä mestaa ja kävin jopa hieman pidemmällä keskustasta ja palasin takaisin. Samalla piirtyi mieleen kuva Karkkilasta. En halunnut vaivata ihmisiä kyselyillä. Pyöriessäni kylillä kävin samalla parilla kirppiksellä, mutta teatteri ei näyttäytynyt matkan varrella. Päätin kurvata perinteiselle pystykahville torille. Siellä oli muitakin myyjiä kuin perinteistä marjaosastoa, joten laareja könyämään ilman saalista kuitenkin. Vanhaa porakonetta ja tuunattuja lekoja olisi ollut, sekä virkkaustöitä. Ilmeisesti rauhallinen kauppapäivä. Kuulin kun kaksi vierekkäisen kojun herrasmiestä keskusteli keskenään 'Paremmin olis tienannu, jos olis koton klapei tehny'. Mutta kyllä nää torimyyjät niin kuuluu kesään.

Tori & Kahvi

Torilta silmiin pisti Romuenkeli, joka vaikutti lupaavalta kohteelta. Sieltä tarttui mukaan 70-lukuinen vinyylikansio, joka varmaan saa kotioloissa täytettä piakkoin. Varsin pieni aarre-aitta. Kun poistuin sieltä päätin, että kaivelen teatterin osoitteen netin kautta kun pääsen autoon. Autolle kävellessäni kulman takaa kääntyi varsin tutunnäköinen herra. Elokuva-ohjaaja Kaurismäki käveli suoraan kohti siinä R-kioskin pienellä käytävällä. Kun hän oli kohdalla, hän käänsi katseen kohti ja vaimea pään nyökkäys, sekä pehmeä moi. Meinasin kävellä kioskin ikkunasta sisään, kun vastasin tervehdykseen. Eikä tietenkään tullut edes pieneen mieleen kysyä reittiä Kino Laikaan.

Äskeisestä törmäyksestä palauduttuani Högforsin ruukki löytyi lopulta helposti netin avustuksella. Paikkana, kuten lähes aina ruukit, ne ovat mielestäni kauniita ja mielenkiintoisia. Niistä löytyy paljon katsottavaa joka puolelta, pientä ja isoa, vanhaa ja omituista. Opastusta ei ollut tällä kertaa, mutta omatoimisuus antoi tarpeeksi. Itse elokuvateatteri sijaitsi yhdessä isossa punatiilisessä rakenuksessa jossa oli kahvila, ravintola, kabinettia, pari myymälää ja tietenkin teatteri. Elokuvakokemuksiin paikka on hieno. Teatteriin sisälle en kurkistellut ja se ei ollut edes mahdollista.

Högfors Aluekartta

Aulakuittaus vierailusta

Ei ruukkia ilman virtaavaa vettä

Tämä herra on kyllä tuttu, mutta ketä maalasi.
Taulu löytyy Kino Laika kabinetista

Högfors ruukki

Rautalankamusiikissa yksi instrumentti voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Amatöörin ottamat valokuvat eivät kerro, eikä välitä sitä fiilistä mitä tällaisessa paikassa on kuin Högfors esimerkiksi. Eikä se, että joku siitä kertoo omin kokemuksin. Enkä myöskään usko, että Kino Laika on vahingossa tänne saapunut. Tämä on vaan koettava tai ainakin niin suosittelen. Päätä itse. Tämän päivän perusteella Karkkila yllätti myös vilkkaudellaan. Väkeä oli liikkeellä niin kaduilla kuin toreilla ja sää oli hyvä, sekä ihmiset vaikuttivat olevan iloisella mielellä liikkeellä.

Go Karkkila!

#karkkila

#kinolaika

#högforsruukki

#kaurismaki