Los Straitjackets

Mikä tahansa yhtye joka esittää musiikkia meksikolaisissa painijan naamioissa yli kaksikymmentä vuotta ei voi olla kiinnostamatta. Varsinkin kun yhtye tekee mitä parhainta musaa ilman solistia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Los Straitjackets julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1995 "The Utterly Fantastic And Totally Unbelievable Sounds Of Los Straitjackets" ja tämän jälkeen julkaisuja on putoillut kovalla tahdilla häiritsemättä yhtyeen kiinnostavuutta. Laatu on säilynyt ja yhtye on saanut jopa Nick Lowen mukaan parille levylle mukaan. Toinen levy tehtiin osoituksena Nick Lowen tuotantoa kohtaan ja toisella oli itse Mr. Lowe mukana.
Los Straitjackets on yksi osoitus, että instrumentti voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Jet Set levyllä löytyy myös mielenkiintoinen Suomi yhteys! Los Straitjackets with Deke Dickerson levyltä löytyy klassikko instrumentaali kappaleita...laulettuna. Muuttuuko sinun näkemys näistä biiseistä?

Los Straitjackets Rocks! Tsekatkaa!

Desert Island Records

 Mitkä levyt ottaisit mukaan autiosaarelle, jossa mahdollisesti olisi levysoitin. Tavallaan aika koominen ajatus, sillä silmissä vilkkuu kuva siitä yhdestä palmupuusta ja 20m2 kokoisesta pyöreästä hiekkasaaresta. Vaarallisuuden tunnetta tuomassa ympäri saarta pyörivä nälkäinen tiikerihai. Mutta kuitenkin, minkälainen kattaus musiikkia pitäisi olla, jotta pärjäisi vaikeassa paikassa. Raapisitko kasaan tiettyä musiikkityyliä, nouseeko jonkin tietyn artistin levyt arvoon vai mahdollisimman kirjava kattaus mukaan? Tällaista pohdintaa pääsin pähkäilemään pari vuotta sitten, kun erään legendaarisen levykaupan entinen kauppias päätti laittaa pystyyn Autiosaaren-levyt listauksen. Mukaan koko hommaan alkoi kasaantua mukavanlaisesti erilaisia musadiggareita. Noin parisen sataa suomalaista musiikkiin perehtynyttä Muusikkoa, Toimittajaa, Kriitikkoa ja Musadiggaria. Mielenkiintoinen homma, mistä muodostui kohtalaisen hankala omalla kohdallani. Nimittäin valittuani 50 levyä, huomasin jo seuraavana päivänä toiset 50 levyä, mitä voisi listata mukaan. Laitoin tässä vaiheessa järkeilyn syrjään ja etenin tunteella. Kokonaisuudessa kaikkien osallistujien valinnoista muodostui varsin mielenkiintoinen, johon eksyi monia yllätyksiä, mutta tietyt klassikot ponnisti tällekin listalle. Tässä alla on viisikymmentä ensimmäistä levyä, joita koko porukka siihen äänesti. 

 Omia suosikkeja pääsi myös tuohon viidenkympin joukkoon muutama. Omia valintoja loppujen lopuksi tein lähinnä sillä perusteella, miten jotkut levyt ovat olleet oikeassa hetkessä elämäni aikana. Soittotaidot ja yhtyeen menestys, eivät näkyneet omissa valinnoissani vaan tunteet ja tekemisen intohimo. Toinen kriteeri oli, että levy täytyy löytyä omasta hyllystä ja vinyylinä tietenkin. Näin sain ainakin jotenkin pidettyä homman kasassa. 

Eli tässä ensin koko porukan viisikymmentä ensimmäistä järjestyksessä ja alla vielä oma top-10. 

TOP-50

1. CLASH - LONDON CALLING

2. BEATLES - REVOLVER

3. VELVET UNDERGROUND - VELVET UNDERGROUND & NICO

4. TELEVISION - MARQUEE MOON

5. STOOGES - FUN HOUSE

6. LOVE - FOREVER CHANGES

7. SONICS - HERE ARE THE SONICS

8. DAVID BOWIE - RISE AND FALL OF ZIGGY STARDUST

9. RAMONES - RAMONES

10. JOHNNY BURNETTE R'n'R TRIO - JOHNNY BURNETTE R'n'R TRIO

11. SEX PISTOLS - NEVER MIND THE BOLLOCKS 

12. MARVIN GAYE - WHAT'S GOING ON 

13. BEATLES - ABBEY ROAD 

14. DAVID BOWIE - HUNKY DORY

15. NEIL YOUNG - AFTER THE GOLD RUSH 

16. NICK DRAKE - FIVE LEAVES LEFT 

17. KING CRIMSON - IN THE COURT OF THE CRIMSON 

18. IGGY POP - LUST FOR LIFE 

19. BRUCE SPRINGSTEEN - DARKNESS ON THE EDGE OF TOWN

20. NIRVANA - NEVERMIND

21. JOY DIVISION - CLOSER 

22. LOU REED - TRANSFORMER 

23. SMITHS - QUEEN IS DEAD 

24. KATE BUSH - HOUNDS OF LOVE 

25. STONE ROSES - STONE ROSES 

26. JOY DIVISION - UNKNOWN PLEASURES 

27. PRINCE - PURPLE RAIN 

28. ZOMBIES - ODESSEY & ORACLE 

29. IGGY & THE STOOGES - RAW POWER 

30. CURE - DISINTEGRATION 

31. BEATLES - RUBBER SOUL 

32. WHO - WHO'S NEXT 

33. PINK FLOYD - DARK SIDE OF THE MOON 

34. JIMI HENDRIX - ELECTRIC LADYLAND 

35. DAVID BOWIE - LOW 

36. JOHNNY THUNDERS - L.A.M.F. 

37. HURRIGANES - ROADRUNNER 

38. NOMADS - OUTBURST 

39. ROKY ERIKSON - ROKY ERIKSON & THE ALIENS 

40. TALKING HEADS - REMAIN THE LIGHT 

41. PINK FLOYD - WISH YOU WERE HERE 

42. TUOMARI NURMIO - KOHDUSTA HAUTAAN 

43. JOHN COLTRANE - A LOVE SUPREME 

44. GENESIS - SELLING ENGLAND BY THE POUND 

45. BEACH BOYS - PET SOUNDS 

46. BUZZCOCKS - SINGLES GOING STEADY 

47. BOB DYLAN - HIGHWAY 61 REVISITED 

48. STRAY CATS - STRAY CATS 

49. VARIOUS ARTISTS - NUGGETS 

50. DR. FEELGOOD - DOWN BY JETTY

Mukaan viidenkymmenen sakkiin mahtui kaksi suomalaista ja yksi jazz-levy.

Lisään vielä omat kymmenen valintaani tähän loppuun. En ihan taida valtavirrassa kävellä sen suhteen.
Jos sama listaus tehtäisiin tänä päivänä olisi se luultavasti aivan erinäköinen ja kuuloinen.

♬♬♬♬♬♬♬♬♬♬♬♬

OMA TOP-10

1. SONICS - HERE ARE THE SONICS (=Real Raw Power)

2. STRAY CATS - STRAY CATS (=80's Game Changer)

3. HOODOO GURUS - STONEAGE ROMEOS (=Long Time Aussie Gurus)

4. MC5 - KICK OUT THE JAMS (=Detroit's Machine Gun)

5. THEE MIGHTY CAESARS - BEWARE THE IDES MARCH (=Damaged Good!)

6. MIRACLE WORKERS - INSIDE OUT (=Paisley Garage Invasion)

7. RADIO BIRDMAN - RADIOS APPEAR 2-LP (= Australia Rock Explosion)

8. GENE VINCENT WITH THE BLUE CAPS - A RECORD DATE (=Bluebird Rocker) ensimmäinen levyni!

9. CRAMPS - SONGS THE LORD TAUGHT US (=Human Flies from outer space)

10. JOHNNY BURNETTE ROCK'N ROLL TRIO - JOHNNY BURNETTE R'n'R TRIO (nr.1 Rock'n Roll Group)

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Keep on Rockin'

Mitä muuta autiolla saarella tarvitaan?

#desertislandrecords

#autiosaarenlevyt

#top50

#top10

JD McPherson & Jukka Nousiainen Juhlateltta Helsinki 22.8.2018

Helsingin Juhlaviikoilla Tokoin rannassa sijaitseva teltta tarjosi keskiviikko-iltaan mainiota viihdettä. Ennen iltaa ihmettelin artistivalintoja kyseiseen tapahtumaan. Täysin kaksi eri genressä tahkoavaa oli laitettu tähän samaan iltaan. Pähkäily ei aiheuttanut mitään ärtymystä tai paheksuntaa, päinvastoin koska molemmat olivat entuudestaan jo kiinnostavia itselleni. Vaimolle molemmat olivat täysin uusia kokemuksia, mutta kommenteista päätellen myöhemmin, valinnat ei Helsingin vierailuun ei ollut turhia!
Jukka Nousiainen oli jo ehtinyt aloittamaan aktinsa kun telttaan saavuimme. Rauhallinen äänimaisema leijui teltan kankaan sisällä ja olo oli kuin kirkonmenoissa. Henki oli aistittavissa ja tunne oli ilmassa. Kansa katseli ja kuunteli ihmeissään penkeillään. Raivokkaan lava elehdinnän sijaan, koko yhtye istui rauhallisesti tuoleillaan ja keskittyivät soittimiinsa luoden tunnelmaa kuulijoille. Tilasimme juotavaa ja seurattiin tilannetta hieman taaempana. Nousianen on mielestäni tällä hetkellä ainutlaatuinen suomalaisessa musiikkiympäristössä. Hänestä tulee mieleen 22 Pistepirkkojen herkkyys ja sirpaleisyys, vanhempi suomalainen uusi aalto, rautalankamusiikki, Kaseva, kesäinen junamatka, mummola, heinäpaali ja peipi.... Hänen musiikissa on jonkinlainen tiukka särmä, missä on samalla kaihoisa ote. Rakastan! Juon olutta lisää ja musiikin tuoma fiilis on pakahduttava. Olen eksynyt juuri oikeaan paikkaan. Onnenkyyneleet valuu ja manuaalit on hukassa!

Jukka Nousianen

Jukka lopettaa keikan. Haemme lisää olutta ja skumppaa rouvalle, fiilis on edelleen korkealla. Illan pääesiintyjää en ole koskaan livenä nähnyt ja itse asiassa yhtään heidän levyäkään ei omasta hyllystä löydy, vaikka paljon olen herrojen musiikki kuunnellut tuben kautta. Tämä täytyy korjata tämä levy asia lähiaikoina. Itseasiassa piti jo korjata tällä keikalla, mutta levymyyntiä ei ollut keikan jälkeen eikä ennen, pahus. JD aloittaa joten oluet kurkkuun ja kohti lavaa. Tätä ei katsella kaukopaikoilta, vaan lähituntumasta. Polvet notkuu ja sormet naksuu heti ensirytmeistä. Musiikki vie mukanaan ja ajantaju katoaa. Sen lisäksi, että JD McPhersonin yhtye näyttää hyvältä, se myös kuullostaa hemmetin kovalta. Musiikissa on vaikutteita voimapopista ja soulista, joka tuntuu luissa ja ytimessä. Tämä on rock'n rollia! 

JD McPherson

Kappaleet vaihtuvat vauhdilla ja huomaan keikan olevan ohi hetkessä. Encoret kuullaan vielä ennen illan päätöstä. Illan yhtyeet ovat antaneet sen mitä tultiin hakemaan. Hienoja fiboja & kuumia väreitä! Head over heels on maailman parasta! Olikohan tässä elämäni paras keskiviikko-ilta, ainakin aika lähellä sitä. Illan kruunaa vielä ulkoilma, mikä on elokuun loppuun koskettavan lämmin. Let the good times roll, Cheers!

JD McPherson & Doug Corcoran

Musiikin Lahja - Perttu Häkkinen

 Toimittaja Perttu Häkkinen oli muutakin kuin toimittaja. Hän oli tietäjä ja mestari. Hänestä huokui karisma ja tietämys, joka oli vertaansa vailla. Itse asiassa, itseäni jopa välillä vitutti (siis hyvässä mielessä) hänen tietämys asioista. "Miksi minä en ollut huomannut tuota" hiipi mieleeni useasti kuunnellessani hänen ohjelmaa. Ja juuri tämän taidon ja tietämyksen vuoksi hänen ohjelmat olivat korkealla ohjelmakanavia valitessani. Pertun tietämys heilui musiikkilajista ja ohjelmasta toiseen pienillä tai isoilla nyansseilla, jotka pitivät hänen ohjelmansa mielenkiintoisina loppuun asti. Ohjelmat, joita jäi kaipaamaan heti niiden loputtua.
Toimittaja vakanssin lisäksi, hän oli myös muusikko. Hänen mieltymys oli elektroninen musiikki ja hänet tunnettiin Randy Barracuda nimisenä artistina.

 Perttu Häkkisellä oli voima, mikä piti otteessa. Huomasin monesti kuuntelevani hänen ohjelmaa vaikka musiikillinen anti ei välttämättä itseeni kolahtanut. Pertun tarinat ja sen sisältö vei mukanaan ja lapsenomainen kiinnostus oli koholla. Hän nosti esiin juuri asioita valtavirtojen sivukujilta, jotka hän tarjoili kuulijoilleen omalla kiinnostavalla tavalla. Hänen tietämys, mitä ihmeellisemmistä asioista ja tarinan kerronta oli koukuttavaa ja mukaan vievää. Olin ihastunut hänen ammattitaitoonsa!
Usein työmatkalla autolla hain radioaalloilta kanavaa, josta Perttu löytyisi ja pettymys täytti kanavat ja CD vei tilan, jollei oikeaa kanavaa tai Perttua löytynyt.
Nyt tämä haettu ohjelma on sulkeutunut ja ihmisen muisto jää elämään. Kiitos Perttu!

#perttuhakkinen, #perttuhakkisensaatio

#musiikinlahja

Perttu Häkkisen Säätiö

Rest In Peace Perttu Häkkinen

THE EASTERN DARK

80-luvun puoliväli oli hienoa aikaa musiikkirintamalla ja ison osan tästä mukavuudesta sai aikaan ihmemaa Australia. Sen tarjoamat kitaravalli- ja sulosointuyhtyeet olivat kertakaikkiaan herkkua. En tässä yhteydessä tarkoita maan mega-yhtyeitä (AC/DC, Inxs, Crowded House...), vaan todellisia raatajia, joilla oli hienoja näkemyksiä kappaleiden toteutuksesta. Tuntui siltä, että maan uumenista nousi joka viikko nippu uusia ihmetyksiä. Tämä suhina aiheutti itselleni jo taloudellisia vaikeuksia. Tilipäivän koittaessa oli aina lista valmiina, mitä lähdetään hommaamaan ja suuri osa palkasta katosi levykauppiaalle. Kiitos hienosta palvelusta ja aika usein se lista pullistui vielä muutamalla bonus-levyllä kun kauppiasta tavattiin. Tässä bongailussa isona apuna toimi myös radiopersoona Kimmo Miettinen, jolla oli aikas kova soittolista ohjelmissaan. Ennen Räkärodeo aikaa. Levyjä löytyi hyvin Suomesta, mutta kaikkea aina ei saanut ja kun kiima oli kova niin vinyyliä hommattiin mistä milloinkin. Tutuksi tuli Glitterhouse, Citadel, Midnight Records, Bomp, Og-Music, Crypt, jne...

Tästä kiihkeästä 80-luvusta ansaitsee moni yhtye ison käden ja encoren, mutta yksi yhtye kerrallaan. The Eastern Darkilla oli niin iso soundi, että sen aikaan saama tinnitus korvissa soi vieläkin ja kovaa. En tarkoita, että musiikin kuuntelu aiheutti kuulovamman, vaan pysyvän jäljen jättämisestä harmaaseen aivomassaan. Puhun nyt heidän singlestä ja mini-lp:stä, jotka pyörivät levysoittimessa lähes aina kun meno oli kovimmillaan.

Vuonna 1985 ilmestynyt "Johnny and Dee Dee"/"Julie is a Junkie" oli ja on edelleen yksi hienoimmista singleistä mitä olen kuullut. Molemmat levyn kappaleet ovat James Darrochin kynästä ja vieläkään ei itselle ole selvää kumpi näistä kappaleista on tarkoitus olla b-puoli, sillä molemmat iskee hienosti.

Seuraava Eastern Dark julkaisu ilmestyi vuonna 1986. Levy ilmestyi surullisissa merkeissä. Yhtye oli juuri levytyksen aikoihin ajanut pahan onnettomuuden autolla, josta kaksi selviytyi ja James Darroch menehtyi. Projekti luonnollisesti keskeytyi, mutta kappaleet tallentui ja levy julkaistiin mini-lp:n muodossa. Long Live The New Flesh sisältää viisi klassikko sävelmää, jotka kuuluvat levyhyllyn kunniapaikalle, aina. Molemmat julkaisut(7" ja 12") tuotti Rob Younger ja äänittäjä toimi Tony Espie.

Jos levyt kohdalle sattuu, niin kannattaa poimia talteen, jos satut pitämään woimasoinnuista, joista pursuaa energisyys, tuoreus ja hyvä fiilis!