JD McPherson & Jukka Nousiainen Juhlateltta Helsinki 22.8.2018

Helsingin Juhlaviikoilla Tokoin rannassa sijaitseva teltta tarjosi keskiviikko-iltaan mainiota viihdettä. Ennen iltaa ihmettelin artistivalintoja kyseiseen tapahtumaan. Täysin kaksi eri genressä tahkoavaa oli laitettu tähän samaan iltaan. Pähkäily ei aiheuttanut mitään ärtymystä tai paheksuntaa, päinvastoin koska molemmat olivat entuudestaan jo kiinnostavia itselleni. Vaimolle molemmat olivat täysin uusia kokemuksia, mutta kommenteista päätellen myöhemmin, valinnat ei Helsingin vierailuun ei ollut turhia!
Jukka Nousiainen oli jo ehtinyt aloittamaan aktinsa kun telttaan saavuimme. Rauhallinen äänimaisema leijui teltan kankaan sisällä ja olo oli kuin kirkonmenoissa. Henki oli aistittavissa ja tunne oli ilmassa. Kansa katseli ja kuunteli ihmeissään penkeillään. Raivokkaan lava elehdinnän sijaan, koko yhtye istui rauhallisesti tuoleillaan ja keskittyivät soittimiinsa luoden tunnelmaa kuulijoille. Tilasimme juotavaa ja seurattiin tilannetta hieman taaempana. Nousianen on mielestäni tällä hetkellä ainutlaatuinen suomalaisessa musiikkiympäristössä. Hänestä tulee mieleen 22 Pistepirkkojen herkkyys ja sirpaleisyys, vanhempi suomalainen uusi aalto, rautalankamusiikki, Kaseva, kesäinen junamatka, mummola, heinäpaali ja peipi.... Hänen musiikissa on jonkinlainen tiukka särmä, missä on samalla kaihoisa ote. Rakastan! Juon olutta lisää ja musiikin tuoma fiilis on pakahduttava. Olen eksynyt juuri oikeaan paikkaan. Onnenkyyneleet valuu ja manuaalit on hukassa!

Jukka Nousianen

Jukka lopettaa keikan. Haemme lisää olutta ja skumppaa rouvalle, fiilis on edelleen korkealla. Illan pääesiintyjää en ole koskaan livenä nähnyt ja itse asiassa yhtään heidän levyäkään ei omasta hyllystä löydy, vaikka paljon olen herrojen musiikki kuunnellut tuben kautta. Tämä täytyy korjata tämä levy asia lähiaikoina. Itseasiassa piti jo korjata tällä keikalla, mutta levymyyntiä ei ollut keikan jälkeen eikä ennen, pahus. JD aloittaa joten oluet kurkkuun ja kohti lavaa. Tätä ei katsella kaukopaikoilta, vaan lähituntumasta. Polvet notkuu ja sormet naksuu heti ensirytmeistä. Musiikki vie mukanaan ja ajantaju katoaa. Sen lisäksi, että JD McPhersonin yhtye näyttää hyvältä, se myös kuullostaa hemmetin kovalta. Musiikissa on vaikutteita voimapopista ja soulista, joka tuntuu luissa ja ytimessä. Tämä on rock'n rollia! 

JD McPherson

Kappaleet vaihtuvat vauhdilla ja huomaan keikan olevan ohi hetkessä. Encoret kuullaan vielä ennen illan päätöstä. Illan yhtyeet ovat antaneet sen mitä tultiin hakemaan. Hienoja fiboja & kuumia väreitä! Head over heels on maailman parasta! Olikohan tässä elämäni paras keskiviikko-ilta, ainakin aika lähellä sitä. Illan kruunaa vielä ulkoilma, mikä on elokuun loppuun koskettavan lämmin. Let the good times roll, Cheers!

JD McPherson & Doug Corcoran

Musiikin Lahja - Perttu Häkkinen

 Toimittaja Perttu Häkkinen oli muutakin kuin toimittaja. Hän oli tietäjä ja mestari. Hänestä huokui karisma ja tietämys, joka oli vertaansa vailla. Itse asiassa, itseäni jopa välillä vitutti (siis hyvässä mielessä) hänen tietämys asioista. "Miksi minä en ollut huomannut tuota" hiipi mieleeni useasti kuunnellessani hänen ohjelmaa. Ja juuri tämän taidon ja tietämyksen vuoksi hänen ohjelmat olivat korkealla ohjelmakanavia valitessani. Pertun tietämys heilui musiikkilajista ja ohjelmasta toiseen pienillä tai isoilla nyansseilla, jotka pitivät hänen ohjelmansa mielenkiintoisina loppuun asti. Ohjelmat, joita jäi kaipaamaan heti niiden loputtua.
Toimittaja vakanssin lisäksi, hän oli myös muusikko. Hänen mieltymys oli elektroninen musiikki ja hänet tunnettiin Randy Barracuda nimisenä artistina.

 Perttu Häkkisellä oli voima, mikä piti otteessa. Huomasin monesti kuuntelevani hänen ohjelmaa vaikka musiikillinen anti ei välttämättä itseeni kolahtanut. Pertun tarinat ja sen sisältö vei mukanaan ja lapsenomainen kiinnostus oli koholla. Hän nosti esiin juuri asioita valtavirtojen sivukujilta, jotka hän tarjoili kuulijoilleen omalla kiinnostavalla tavalla. Hänen tietämys, mitä ihmeellisemmistä asioista ja tarinan kerronta oli koukuttavaa ja mukaan vievää. Olin ihastunut hänen ammattitaitoonsa!
Usein työmatkalla autolla hain radioaalloilta kanavaa, josta Perttu löytyisi ja pettymys täytti kanavat ja CD vei tilan, jollei oikeaa kanavaa tai Perttua löytynyt.
Nyt tämä haettu ohjelma on sulkeutunut ja ihmisen muisto jää elämään. Kiitos Perttu!

#perttuhakkinen, #perttuhakkisensaatio

#musiikinlahja

Perttu Häkkisen Säätiö

Rest In Peace Perttu Häkkinen

THE EASTERN DARK

80-luvun puoliväli oli hienoa aikaa musiikkirintamalla ja ison osan tästä mukavuudesta sai aikaan ihmemaa Australia. Sen tarjoamat kitaravalli- ja sulosointuyhtyeet olivat kertakaikkiaan herkkua. En tässä yhteydessä tarkoita maan mega-yhtyeitä (AC/DC, Inxs, Crowded House...), vaan todellisia raatajia, joilla oli hienoja näkemyksiä kappaleiden toteutuksesta. Tuntui siltä, että maan uumenista nousi joka viikko nippu uusia ihmetyksiä. Tämä suhina aiheutti itselleni jo taloudellisia vaikeuksia. Tilipäivän koittaessa oli aina lista valmiina, mitä lähdetään hommaamaan ja suuri osa palkasta katosi levykauppiaalle. Kiitos hienosta palvelusta ja aika usein se lista pullistui vielä muutamalla bonus-levyllä kun kauppiasta tavattiin. Tässä bongailussa isona apuna toimi myös radiopersoona Kimmo Miettinen, jolla oli aikas kova soittolista ohjelmissaan. Ennen Räkärodeo aikaa. Levyjä löytyi hyvin Suomesta, mutta kaikkea aina ei saanut ja kun kiima oli kova niin vinyyliä hommattiin mistä milloinkin. Tutuksi tuli Glitterhouse, Citadel, Midnight Records, Bomp, Og-Music, Crypt, jne...

Tästä kiihkeästä 80-luvusta ansaitsee moni yhtye ison käden ja encoren, mutta yksi yhtye kerrallaan. The Eastern Darkilla oli niin iso soundi, että sen aikaan saama tinnitus korvissa soi vieläkin ja kovaa. En tarkoita, että musiikin kuuntelu aiheutti kuulovamman, vaan pysyvän jäljen jättämisestä harmaaseen aivomassaan. Puhun nyt heidän singlestä ja mini-lp:stä, jotka pyörivät levysoittimessa lähes aina kun meno oli kovimmillaan.

Vuonna 1985 ilmestynyt "Johnny and Dee Dee"/"Julie is a Junkie" oli ja on edelleen yksi hienoimmista singleistä mitä olen kuullut. Molemmat levyn kappaleet ovat James Darrochin kynästä ja vieläkään ei itselle ole selvää kumpi näistä kappaleista on tarkoitus olla b-puoli, sillä molemmat iskee hienosti.

Seuraava Eastern Dark julkaisu ilmestyi vuonna 1986. Levy ilmestyi surullisissa merkeissä. Yhtye oli juuri levytyksen aikoihin ajanut pahan onnettomuuden autolla, josta kaksi selviytyi ja James Darroch menehtyi. Projekti luonnollisesti keskeytyi, mutta kappaleet tallentui ja levy julkaistiin mini-lp:n muodossa. Long Live The New Flesh sisältää viisi klassikko sävelmää, jotka kuuluvat levyhyllyn kunniapaikalle, aina. Molemmat julkaisut(7" ja 12") tuotti Rob Younger ja äänittäjä toimi Tony Espie.

Jos levyt kohdalle sattuu, niin kannattaa poimia talteen, jos satut pitämään woimasoinnuista, joista pursuaa energisyys, tuoreus ja hyvä fiilis!

Now Playing - Tav Falco Panther Burns/Roky Erickson/The Playmates/Big Boy Crudup/Plan 9/The Paupers

Keskikesä ja päivä pisimmillään. Kesän juhlia vietetään ympäri Suomen maata, joten hieno hetki kuunnella vinyylin rahinaa, joka kuitenkin kuulostaa aivan muulta. Levythän on hienossa kunnossa ja laulu ja soitto raikaa varsin hienosti. Ulkoilmasta tosin voi olla toista mieltä, vettä tulee rankasti ja tuuli taivuttelee varsin mallikkaasti pihan puita.
Kello lähentelee neljää iltapäivällä joten aika korkata huurteinen olut ja nauttia se Ruotsalaisen The Playmates yhtyeen tahdittamana. Aika usein tulee pähkäiltyä joidenkin orkestereiden kohdalla, miksi tällaisista yhtyeistä ole tullut tunnetumpaa? Kuten esimerkiksi tämä The Playmates. Levy on täynnä hienoja voimapopilla sävytettyjä rokkibiisejä. En osaa luokitella yhtyeen musaa mihinkään lokeroon ja ei se sellaista vaadikaan. Kappaleet vaan ovat yksinkertaisesti upeita. Levyn valmistumisessa ovat avittaneet aussi miehet Rob Younger ja Alan Thorne. Levy Long Sweet Dreams ilmestyi jo vuonna 1986. Hienoa!

Seuraavana lautaselle löytää ikisuosikkini Tav Falco Panther Burns. Jostain artisteista tulee aina jotenkin enemmän tärkeä, kuin muista ja Tav on minulle ollut se yksi tärkeä. Panther Burns on jollain kierolla tavalla päässyt tekemään aivoissa ihmeellisiä kemiallisia reaktioita ja se on aiheuttanut outoa mielihyvän tunnetta. Yhtyeen tyyli on todellakin omalaatuista ja rautaista. En ole ihan varma onko se hurmiollista vai pelottavaa, mutta Tav Falco on päällikkö. Tänään pyöritettävänä on Sugar Ditch Revisited-levy. Recorded 1984/85 at Sam Phillips Recording Service. Suosikki raita on notkuvasti etenevä blues ralli Working On A Building, jonka alkuperäisversiosta vastasi Charlie Feathers. Päällikkölevy!

Tav Falcosta on lyhyt matka Texasin Göstaan Roky Ericksoniin. Onkohan tämä levy Ep tai Mini-lp, mutta yksi kovimmista kiekoista, mitä omassa hyllyssäni on. Levyllä Clear Night For Love on viisi toinen toistaan hienompia musiikkiesityksiä. Levyllä on jopa varsin hauras tunnelma, mitä nyt kakkospuolen avaava The Haunt herättää kuulijan, jos tunnelma on karannut jonnekin. Näin jokin aikaa sitten TV:stä Rokyn konsertin The Black Angelsin kanssa. Täytyy sanoa, että monen kappaleen kohdalla kulki ihoa pitkin väreet kärvistäen ihokarvat säkkyrälle, kuten myös tällä levyllä. Don't Slander Me!

Korkkaan pullon olutta ja rauhoittelen menoa tai sitten en. Arthur Big Boy Crudup nimittäin alkaa naputella siihen malliin, että olut lämpenee nyrkissä aika nopeasti. I Want My Lovin' polkaisee levyn ensi kappaleella, jonka Elvis väänsi omaksi versioksi myöhemmin nimellä That's All Right, Mama. Kuvaruutu on mustavalkoinen ja asiat pidetään yksinkertaisina, näin saadaan homma rullaamaan, mies ja kitara. Arthur poika syntyi Amerikan Mississipissä 1905 ja hän kuoli vuonna 1974. Levylle taltioidut kappaleet on pääosin 1940-luvulta. Tilaisin tämä levyn Star Bootlegger-levyn joskus 80-luvulla Midnight Recordsilta. Suosikkikappale Where Did You Stay Last Night. Herkkää ja vaarallista!

Blues levy laitetaan takaisin kansiin ja uutta putkeen. Magic People on levy, joka löytyi muutama vuosi sitten kirpparilta. Itse bändistä The Paupers en aiemmin tiennyt mitään, mutta psychedelinen kansi herätti kiinnostuksen ja kannoin sen kotiin. Musiikki levyllä on myös psykeä popilla terästettynä ja kansiteksteistä päätellen yhtye tulee Canadasta. Poimintana kappale Think I Care.

Psychedeliasta Neopsychedeliaan. Plan 9 julkaisi kakkoslevynsä New Rosen kautta vuonna 1984. Tähän asti kuunnelluista tänä päivänä on Plan 9 tuorein levy itselle. Nimen bändi taivutteli itselleen 50-luvulla ilmestyneestä tieteiselokuvasta Plan 9 From Outer Space, jossa esiintyi suomalaisjuurinen Vampira (Maila Nurmi). Levy pitää sisällään muutamia klassikko cover-kappaleita, kuten lähes yhdeksänminuuttinen Lookin at you (MC5) tai yli seitsemänminuuttinen 5 Years Ahead Of My Time (Third Bardo). Hienoja kappaleita löytyy, mutta äänityksen tunkkaisuus hiukan häiritsee, no ei muuta kun lisää volyymia.

Hauskaa Keskikesän Juhlaa Kaikille!

The Moffs - Outlast The Paisley Dream

The Moffs on yhtye, joka ilmaantui itselleni 80-luvulla varoittamatta mitenkään laadukkaista hieman psychedeliaan ja voima-poppiin kallellaan olevien instrumenttien käsittelystä tai puhumattakaan jonkinlaisesta musiikkikappaleen synnyttämistä upeasti ilman tuskaa. The Moffs syntyi Australian kitarahyökyaallon mukana 80-luvun alkupuolella. Itse asiassa minulla ei ole hajuakaan, mitä nämä ihmiset ovat tehneet ennen tämän yhtyeen perustamista? Mutta heidän kolme ensimmäistä 7" julkaisua on upeita kulttuuritekoja kokonaisuudessaan. Eli syvä kumarrus menee myös Citadel levy-yhtiölle, joka vastasi näiden kolmen singlen ulos tulosta. Ensimmäinen julkaisu oli Another Day In The Sun(CIT-012), Seuraavana ilmestyi Flowers(CIT-026) ja kolmas pikkumusta oli Traveller(CIT-033). Kaikki Klassikkoja!
The Moffs tuli Australian Sydneystä ja yhtyeen nokkamiehen Tom Kazasin ymmärrys musiikkikappaleen rakenteesta on/oli varsin hienoa. Jostain syystä heidän mini-lp saanut samanlaista värinää aikaan, ainakaan itselläni. Yhtyeen sointi on kirkas ja miellyttävä.
Mielenkiintoinen julkaisu on varmasti heidän Demo-kasettijulkaisu 1984, joka myytiin viikossa loppuun samaan aikaan kun yhtye esiintyi The Triffids lämmittelijänä. Näitä sinkkuja on aina hieno laittaa soittimeen, uudestaan ja uudestaan.

The Moffs:

Tom Kazas

David Byrnes

Alan Bishop

Mick Duncan

Producer:

Chris Logan

The Moffs

Another Day In The Sun CIT-012

Flowers CIT-026

The Traveller CIT-033

Rock Australia Magazine single-lista 80-luvulta