Neil Young - live 1993 Helsinki, Jäähalli

 Olikohan tämä keikka Neil Youngin ensimmäinen Suomessa?

Tapahtuma oli kuitenkin kesällä ja muistan olleeni hieman näreissäni, miksi juuri jäähallissa. Kesällä? Keikka-ajankohta taisi olla myös viikolla, joten oluen kanssa läträäminen ei tullut kyseeseen, koska työt kutsuivat seuraavana päivänä.

Ajomatkan aikana Helsingin jäähallille, jota oli noin 250 kilometriä oli jostain syystä iskenyt selkä niveliin jäätävä hermo kipu. Keikan alun odottaminen oli yhtä kärsimystä, nikamat hankasivat hermoja rikki selässä ja luovuttaminen kävi jo mielessä. Kivun poistossa ei auttanut edes lämmittelybändin hyvät yritykset. Missään asennossa istuminen tai seisominen ei tuntunut hyvältä. Keikan alku lähestyi tuskaisen hitaasti, mutta raahauduin pitkin kaukalon sementtistä lattiaa, etsien parempaa paikkaa, josta voisi tähyillä esitystä. Katse harhaili myös istumakatsomon suuntaan, josko sieltä olisi parempi seurata, mutta istuminen keikan aikana olisi jo artistia kohtaan epäkohteliasta, joten eteenpäin siis. 

Keikka pääsi vihdoinkin alkuun pitkän odottelun jälkeen ja kipu seurasi mukana ensimmäisiä tahteja.

Jotain tapahtui kun Southern Man tärähti soimaan. Kappaleen kohdalla ruumiin läpi virtasi jotain, mikä paukautti nikamat kohdilleen ja kivut olivat yhtä äkkiä tiessään. Edessä oli vain lava, jossa hahmo lauloi hennolla äänellä. Jäähallin kova betonilattia oli muuttunut yht äkkiä isoksi pehmeäksi vesipatjaksi, jossa kelluin yleisömassan sitä heilutellessa.

Ei tarvittu lääkkeitä tai olutta vaivoihin. Dr. Young hoiti varsin mallikkaasti virkaansa. Tunsin olevani jossain lämpimässä ja turvallisessa hoidossa.

Tohtori Youngin operaattoreina toimineet herrat olivat ammattikunnan valioita, jotka hoitivat osuutensa upeasti tässä 'selän parannus' operaatiossa. Herrat nimeltä Jim Keltner, Donald "Duck" Dunn, Steve Gropper ja Booker T. tiesivät, mitä instrumenteilla pitää tehdä ja niin he myös tekivät.

Yksi parhaista keikoista, minkä olen koskaan kokenut, toteutui tuona päivänä. 

Lippu juhlatilaisuuteen maksoi 215 markkaa ja lämmittelijänä toimi nuoriso-orkesteri Pearl Jam.

#neilyoung

SETLIST

Mr. Soul

The Loner

Southern Man

Helpless

This Note’s for You

Lika a Hurricane

Motorcycle Mama

I Believe in You

Love To Burn

Separate Ways

Powderfinger

Only Love Can Break Your Heart

Harvest Moon

The Needle and The Damage Done

Live To Ride

Down By The River

 

Encore;

The Dock Of The Bay

All Along The Watchtower

Thanks Neil & Booker T & the MG's!

Damien Lovelock - It's a Wig Wig Wig Wig World

Yoga-Man's Solo

Hieno soolo-levy Aussie-laulajalta, mutta aivan liian aliarvostettu sellainen. Mr. Lovelock tunnetaan, ehkä paremmin boogieband The Celibate Rifles laulajana, joka edelleenkin on kasassa ja heittää keikkaa.
Rifles syntyi 70-80 luvun vaihteessa, kun taas tämän soolon julkaisu ajoittuu vuoteen 1988.
Mukana tällä soololevyllä on soittajia bändeistä, kuten The Hoodoo Gurus, The Church ja Celibate Rifles, mikä vain lisää levyn mielenkiintoa entisestään.
Kuunnellessani tätä levyä tulee jotenkin mieleen, että Mr Lovelock tuo Riflesiin sen rentouden ja viileyden, jonka takia pidän Riflesistä. Koko tällä levyllä on mukana ’se’ miellyttävä tunnelma Harper Bazaardista, Wig Worldiin, jonka kertojana on Damien. Love it!

Pretty Pictures !

 Survival SRLP 05

The Celibate Rifles - Heaven On A Stick

Groovin' In The Land of Love

Kun Australiasta purkaantui 80-luvulla rock-yhtyeiden paineaalto, niin siitä joukosta omalla väkevyydellään erottui The Celibate Rifles. Bändi taisi aloittaa jo edellisellä vuosikymmenellä, mutta julkaisi ensilevynsä Sideroxylon vasta vuonna 1983.
'Heaven on a stick' ilmestyi noin kymmenen vuotta myöhemmin. Oma versio tästä levystä on tupla-levy, valkoisella teemalla (levyt ja kannet ovat valkoiset).
Heaven on a Stick pitää sisällään 13 kpl toinen toistaan hienompia esityksiä.
Olen aina pitänyt Damien Lovelockin jotenkin välinpitämättömästä ja karheasta laulutyylistä, joka sopii yhtyeelle hienosti. Niinkuin tällekin levylle se istuu ja sitä tukee Kent Steedmanin(Kelvin Sbotty) varsin kärkäs ja terävä kitarointi. Levyn kappaleista ovat vastuussa lähes kaikissa Steedman/Lovelock muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Sen lisäksi, että levy on yksi suosikkini tältä yhtyeeltä, olen myös sitä mieltä yhtyeen nimi on yksi rokkihistorian hienoimpia! Erittäinkin tutustumisen arvoinen yhtye! Au-Go-Go

#celibaterifles

The Celibate Rifles: Damien Lovelock, Nik Rieth, Jim Leone, Kelvin Sbotty, Dave Morris, Chris Abrahams Levyn tuottaja: Rob Younger

The Screaming Tribesmen - No Chance

No Chance with me!

Rakastan Mick Medewin laulua ja Chris Masuakin kitarointia, kuten myös koko bändin toimivuutta!
Kappale No Chance on Tribesmenin mini-lp levyltä vuodelta -86
Klassikko sarjan kappale! Jos Igloo ja Date With a Vampire olivat mahtavia, niin tämä on vähintäänkin näiden kappaleiden tasoa!

Kuuntele Youtubesta kappale:

https://www.youtube.com/watch?v=R6Ctzf2aas0 

No Chance - The Screaming Tribesmen

Rattlesnake Records 1202

The Fleshtones; Speed Connection, live in Paris

Rock Police step up an another side of the road! Here comes The Fleshtones!

Ensikosketus Fleshtonesiin tuli heidän live levyn kautta (live in Paris -85). Hemmetti, siinä pistetään jopa levysoitin koville! Hiki valuu levyn ääniraidoille siinämäärin ja siitä soittimeen, että pelkäsin oikosulkua sähkökaapissa ja itsessäni. Mikä ihmeen Fleshtones?! I want more!
The Fleshtonesia suositteli J.D. Midnight Recordsilta ja minä luotin Amerikan mieheen. Thanks J.D!
Kiihkeää vääntöä alusta loppuun, missä Farfisa vinkuu ja siellä Foni tööttää!
Olen kohdannut Super Rockin ja se on todellakin The Fleshtones!
Livenäkin tuli todistettua yhtyeen voima ja se ei ole pelkästään musiikissa vaan erityisesti esiintymisessä. Go Fleshtones! I love You!