Velvet Crush - Poppia Voimasoinnuin

Kaiketi musiikkityylinä Power-pop on hyvätuulisin, vaikkakin pieni melankolia kuuluu joskus soinnissa. Power-Pop ei tunge väkisin, se elää omalla ilmavalla tyylillään.
80-luvun taittuessa seuraavaan vuosikymmeneen alkoi jostain syystä ilmaantua power-pop yhtyeitä hankinta/ostolistalle.
Pienet levy-yhtiöt kuten Parasol, Summershine ja Bus Stop lykkäsivät ulos kovalla tahdilla pieniä klassikkokiekkoja, lähinnä seiskatuumaisia. Erittäin kiinnostavia tuotoksia.
Tästä ruuhkasta nousi hienoja helmiä, kuten Sneetches, Wannadies, Summer Suns, Teenage Fanclub, Autohaze, DM3, Chevelles ja iso nippu muita muunmuassa Australian suunnalta. Massiivinen Aussi-aalto vyöryi levy- ja bändirintamalla 80-luvun puolivälin tienoolla. Tähän asiaa palataan vielä..

Velvet Crush myös surffasi tässä ruuhkassa ja nousi yhdeksi suosikiksi heti kuolemattoman eka sinkun "One Thing Two Believe/If Not True" jälkeen. Levyllä ei ole B-puolta, molemmat kappaleet ovat kerrassaan täydellisiä Voimasointuesityksiä ja ansaitsevat tasa-arvoisen kohtelun paremmuudesta. Tupla A-puolet. Levy tuli ulos vuonna 1990 amerikkalaisen Bus Stop-levymerkin kautta. Molemmat kappaleet täyttää kaikki voimapopin klassikkoainekset. Upeita laulusuorituksia stemmoineen, joita kitarat ohjailee kappaleen loppuessa aina liian nopeasti. Mielessä pyörii Beatlesin tai Big Starin kadonneet kappaleet, sen verran kovia vetoja siis ovat.
Seuraavana vuonna ilmestyi Soul Crusher-e.p. Sen julkaisi myös Bus Stop ja myös Summershine Australiassa. Tuottajan puuhissa hääri Matthew Sweet. Ep:llä on hienot coverit Teenage Fanclubin- Everything Flow ja Jonathan Richmanin- She Cracked biiseistä. Tämäkin hieno pikkumusta.

Vielä samana vuonna, nämä veijarit tekivät Bag O Shells-yhtyeen nimissä seiskatuumaisen, jonka voi huoletta niputtaa samaan klassikkosarjaan.

Vasen yläkulma: Bag O Shells-Pocketbook(BUS009)

Oikea yläkulma: Velvet Crush- If Not True/One Thing Two Believe(BUS007)

Vasen alakulma:Ash And Earth ep (BUS011)

Oikea alakulma: Soul Crusher ep (SHINE 009)

VELVET CRUSH / BAG O SHELLS:

Paul Chastain

Rick Menck

Mud

Jeffrey Borchardt

The Bluebirds - Draggin'

Harvinaisempaa materiaalia Suomen Länsirannikolta Raumalta, The Bluebirds.

Yhtyeen lyhyt historia alkoi kun paikallinen rytmiryhmä The Riot Teds 80-luvun alussa pisti rumpupalikat nippuun ja samalla alettiin kuiskia pöytäkeskusteluissa seuraavasta yhtyeestä. The Bluebirds kasaantui osin siis The Riot Teds-yhtyeen rungosta ja parilla uudella vahvistuksella. Mukaan tulivat uutena voimana Jape Saarinen ja Petri Päivärinta.

The Bluebirds;
Jape Saarinen; guitar
Petri Päivärinta; drum
Jaska Majuri; bass
Ari Tätilä; voc

The Bluebirds ei ehtinyt koskaan tekemään elinaikanaan mitään julkaisua, mutta yhtye kävi kyllä nauhoittamassa kappaleita oikeassa studiossa. Nämä muutamat esitykset jäivät yhtyeen jäsenen haltuun ja hautautuivat vuosiksi komeron pohjalle. Nyt nämä kappaleet ovat myöhemmin päätyneet viralliseksi julkaisuksi. Mikä on erittäin pienipainoksinen julkaisu. 

Alempaa tekstistä löydät linkin, jossa on kappaleet ovat taltioitu youtubeen.

 

Aiemmin mainittu The Riot Teds oli mukana Rokin-SM kisoissa loppukilpailussa 1981. Yhtye joutui ikävään paikkaan esiintymisjärjestyksen suhteen. Pojat nimittäin joutuivat aloittamaan ensimmäisenä ja se kaaos mitä paikalla oli ei ainakaan suosinut heidän mahdollisuuksia. Olikohan niin, että yhtyeillä oli mahdollisuus esittää vain kolme kappaletta ja tällä setillä piti vakuuttaa valitsijaraati. 
Sarjassa Rock'n Roll/Rockabilly. Loppukilpailussa rymisteli varsin kaaoottisessa yleisöhässäkässä esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Boppin Pete, Aviators, Bopcats, Generals...
Jyräys Hämäläinen yritti rauhoitella epätoivoisesti paineitaan ja intoaan purkavaa yleisöä siinä kuitenkaan onnistumatta.

Videokooste SM-Rokista löytyy Tubesta;
https://www.youtube.com/watch?v=AtVlaJHZfIY&t=295s

Lisää Bluebirdsiä löytyy snowmoskiiton kanavalta YouTubessa
https://www.youtube.com/watch?v=plH8LZZaghU 
(Pretty, Pretty Baby - Hold Me, Hug Me Rock Me - Keep it a Secret - Pistol Packin' Mama)

Rock and Roll Jukebox

https://snowmoskiittojukebox.blogspot.com/search/label/Bluebirds

Musiikkimaku "Keihäänheittäjä?"

Ihmisen mieli on aika ihmeellinen tai ehkä vain ihmeellisen erilainen.

Aika usein olen miettinyt mikä tekee kappaleesta kiehtovan? Toiset pitää kappaleista joissa kitarasoolot kestää ja kestää. Ja vielä sen päälle rumpali antaa vähintäänkin saman verran hikeä ja energiaa omalla soolollaan, säälimättä rumpujen ohuita kalvoja ja pitäähän basistikin pompotella oma osuutensa siihen perään ja hups, siinä meni 13 minuuttia ja biisi senkun jatkuu. Eli taidot kehiin ja vielä kun siihen liitetään yleisön yhteishuudatus käsitaputuksin. Yleisön kosiskelu alkaisi riittämään ja poistuisin takavasemmalle. Siis tarkoitan näitä "kyllä minäkin osaan instrumenttini-kappaleita". No se on yksi mielipide ja näkemys, mut ei varmastikaan oikea?!

Musiikimaku se ikuinen vääntöaihe.Tämähän on mielenkiintoista ja joskus jopa kiusallista.

House, Disco, Country, Death Metal, Punk, Rockabilly, Proge, Jazz...vai mikä? 

Mikä tekee musiikista kauniin? Sattuma vai kaverit? Levymoguli vai Media? Kuka määrää loppujen lopuksi? Minkä takia joku tykkää Kake Randeliinista ja toinen Beatlesista?

Myös kysymys "Mitä musiikkia kuuntelet?" on mielenkiintoinen, varsinkin jos vastaus on "Vähän kaikkea!" Tähän kun vastakysymyksenä heittää "No, mikä on suosikkisi Klassisen musiikin puolelta?" tai "Mikä on paras Death-Metal bändi?" On tämän jälkeen selityskin varmasti väliltä vähän kaikkea. 

Jokaisella on rakkaansa, mutta ikinä ei pitkät kappaleet ole vieneet sellaiseen kiimaan kuin tiukka/herkkä rypistys, mikä on tumpattu max.4 minuutin sisään. Lyhyt aika elämässä, mutta mielestäni tämä on oikea pätkä siihen kliimaksiin, mitä musiikkiesityksessä voi kokea..(korjaan rock-biisissä). Vaikka ainahan näin ei tule käymään vaikka hyvältä tuntuu. Tosin poikkeuksiakin pitkissä esityksissä varmasti on, mutta nyt tätä kirjoittaessa ei mieleen tule. Mainitsen hieman alempana, jos mieleen tulee.

Musiikkia verrattaessa vaikka urheiluun. Tykkäätkö King Crimsonista, jos pelaat Golfia eli pitkät biisit, pitkä peli? Vai kuunteletko The Monksia ennen kun valmistaudut uimahyppyyn? ehheh..

Jos omaa musiikimakua mietin, mistä pidän näkemykseni puitteissa, niin tulee mieleen seuraavat urheilusuoritukset;

Keihäs

Pituushyppy

Korkeushyppy

Kuula
Uimahyppy

Kaikki lyhyitä suorituksia, mut ei nappaa välttämättä nämä lajit. Pidän lätkästä ja ruohonleikkuusta. Pitkiä urheilusuorituksia, joten ei taida kulkea käsikädessä tämä vertailu. Nykyään toinen näistä lajeista alkaa olla liian laskelmoivaa suoritusta ja toinen melkein jo pakkotoistoa. Tossupallo tai katulätkä ovat myös kivoja. Ruohonleikkuun taas lasken urheilusuoritukseksi ihan vain hien perusteella, vaikkei palkka siinä ole muuta kuin henkinen mukavuuden tunne loppujen lopuksi kylmän oluen seurana.

Tätä kirjoittaessa taustalla soi Tasavallan Presidentin esikoislevy, jonka vaihdan pois lautaselta tämän lauseen jälkeen ja tilalle asetan yhden suosikkini Dr. Feelgoodin levyn A case Of the Shakes ja avaan uuden oluen. Olenhan keihäänheittäjä!

Ps. Ei tullut kirjoittaessa mieleen sitä pitkää biisiä vaikka Pressa antoi hyviä vinkkejä. Tai mielessä kävivät Velvet Undeground, Stooges -We will Fall ja 13th Floor Elevators Roller Coaster ja sekin kestää vain 5 min. 

"want you best in the world" laulaa Lee Brilleaux levyllä just.. ja kello on vasta 21.03. Aika sekavaa kirjoittelua, mutta sekoiltu mikä sekoiltu.

Keep on rockin' Friends and You !

Monster Rock 'n' Roll

Iloinen teemalevy Monstereista

Koko äänitteen kestävä monsterirokin klassikko.
Levy on pakattu täyteen, mitä uskomattomimpia suorituksia, mitä ihmeellisemmiltä yhtyeiltä.
Kokoelma sisältää kaksikymmentä (20) unohtunutta rokkipuristetta.
Levyn artistit eivät varmaan ole kovinkaan tuttuja monellekaan. Vai miltä kuullostaa Sharkey Todd, Earl Petterson, Mack Allen Smith, A pair of Kings tai oma suosikkini Tony's Monstrosities.
Tonyn kappale Igor's Party on ehdoton helmi."Igor, igor funny little man.."
Tuntemattomuudestaan huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia erittäinkin mielenkiintoinen kokonaisuus.
Suosittelen poimittavaksi mukaan levyn tullessa kohdalle, jos vain pitää reippaasta kieliposkella soitetusta rokettirollista. Samaa mättöä mitä ovat kokoelmat Wavy Gravy tai Back from the Grave.

Levy on omistettu oman aikansa suurimmalle monsterille
Dedicated to Screaming Lord Sutch

Thee Mighty Caesars - Beware the Ides of March Lp

Why vinyl? 

"why not"?!

Thee Mighty Caesars

John Gawen
Billy Childish
Graham Day

Big Beat 1985

A
-It ain't no sin
-you'll be sorry now
-young man afraid of his horses
-all of your love
-cyclonic
-little by little
B
-give it to me
-this man's determined
-you can't judge a book by the cover
-baby please
-rumble
-road runner

Aika lailla samat fiilikset tuli tästä levystä aikanaan kuin Johnny Burnette and the Rock'n Roll Trion legendaarisesta jytälevystä. Pääosassa taas sama aboriginaalinen raaka ja simppeli kitara vinosti soitettuna. Levyn äänimaisema on todella karu ja tyylikäs. Myös levyn kansi on rokkihistorian hienoimpia teoksia. 
Levyhyllyn perusta ja vankka sellainen!