Säröä, Sulosointuja ja Harmoniaa. Kosketuksia musiikin ihmemaailmasta vuosien varrelta tähän päivään. Hurmoshenkisiä tapahtumia on matkalle sattunut ja vinyylille tallennettu äänimaisema on vain lisännyt hurmosta. Erään musiikkidiggarin
kirjoituksia rakkaudesta musiikkiin. Tietyllä varauksella mennään ja polku on omanlainen. Kiirettä ei ole ja aiheen sivussa jotain muutakin hörinää 💛⚓⌛🎵🎶🎸⏯💛🔔🔊🎶 The train kept-a-rollin' all Night Long with snowmoskiitto
Iloinen teemalevy Monstereista
Koko äänitteen kestävä monsterirokin klassikko.
Levy on pakattu täyteen, mitä uskomattomimpia suorituksia, mitä ihmeellisemmiltä yhtyeiltä.
Kokoelma sisältää kaksikymmentä (20) unohtunutta rokkipuristetta.
Levyn artistit eivät varmaan ole kovinkaan tuttuja monellekaan. Vai miltä kuullostaa Sharkey Todd, Earl Petterson, Mack Allen Smith, A pair of Kings tai oma suosikkini Tony's Monstrosities.
Tonyn kappale Igor's Party on ehdoton helmi."Igor, igor funny little man.."
Tuntemattomuudestaan huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia erittäinkin mielenkiintoinen kokonaisuus.
Suosittelen poimittavaksi mukaan levyn tullessa kohdalle, jos vain pitää reippaasta kieliposkella soitetusta rokettirollista. Samaa mättöä mitä ovat kokoelmat Wavy Gravy tai Back from the Grave.
Levy on omistettu oman aikansa suurimmalle monsterille
Dedicated to Screaming Lord Sutch
A -It ain't no sin -you'll be sorry now -young man afraid of his horses -all of your love -cyclonic -little by little B -give it to me -this man's determined -you can't judge a book by the cover -baby please -rumble -road runner Aika lailla samat fiilikset tuli tästä levystä aikanaan kuin Johnny Burnette and the Rock'n Roll Trion legendaarisesta jytälevystä. Pääosassa taas sama aboriginaalinen raaka ja simppeli kitara vinosti soitettuna. Levyn äänimaisema on todella karu ja tyylikäs. Myös levyn kansi on rokkihistorian hienoimpia teoksia. Levyhyllyn perusta ja vankka sellainen!
Tuottaja joko onnistuu tai ei. Joillekin on suotu onnistumisen taito ja mielessäni on ollut aina yksi mies, joka on onnistunut vääntelemään namikat studiossa niin, että bändit ovat varmasti olleet tyytyväisiä. En tiedä millainen hän oli ihmisenä, mutta työssään hän oli taitava.
Vic Maile on ymmärtänyt miten Rokkia pitää soittaa ja miten sen pitää Rollata.
Ensimmäinen levy mikä omalle kohdalle on osunut, missä Mr. Vic Maile on ollut tuottajan roolissa oli muistaakseni The Inmates-Shot in the dark. Levy on hemmetin hieno rypistys tiukalla otteella soitettua rokettia alusta viimeiseen raitaan. Mitenköhän esimerkiksi The Inmatesin soundi olisi muotoutunut jos tuottajan pallilla olisi istunut joku toinen?
Jotain maagista hänessä oli äänittäjänä ja tuottajana. Ainakin hän valikoitui kohtalaisen kovien nimien kanssa yhteistyöhön. Lista yhtyeistä joiden kanssa hän on työskennellyt on vakuuttava! Nämä ainakin löysin omasta hyllystä, joiden kanssa Vic hääräili.
The Who (äänittäjä)
Jimi Hendrix Experience
Hawkwind (miksaus, äänittäjä)
The Inmates (tuottaja)
Dr. Feelgood (tuottaja)
The Pirates (tuottaja)
Girlschool (tuottaja)
Tall Boys (tuottaja)
The Godfathers (tuottaja, miksaaja)
The Count Bishops (äänittäjä)
The Kursaal Flyers (tuottaja)
The Vibrators (tuottaja)
The 101'ers (tuottaja)
Eddie & the Hot Rods (tuottaja, äänittäjä, miksaaja, vieraana)
Brinsley Schwarz (tuottaja, äänittäjä)
The Screaming Blue Messiahs (tuottaja, miksaaja)
Tom Robinson Band (tuottaja)
Led Zeppelin (äänittäjä)
Motörhead (tuottaja)
Screaming Lord Sutch (äänittäjä, tuottaja)
Omia levytyksiä Vic Maile ei tainut hirveästi tehdä. Olikohan vain yksi single (Not Fade Away). En ainakaan koskaan ole nähnyt tai kuullut, mutta olisi hän varmaan siinäkin onnistunut. Vic Mailen kynästä syntyi ainakin yksi kappale Don Fardon "I paid my Dues"-levylle, jonka perusteella voisi niin kuvitella. Levyltä löytyy "6.10 Phoenix"-kappale, jonka tekijä on Vic Maile. Upea raita!
Call of The Wild- 6 Songs MLP
Tämä Turbo-Turbaani kolahti tajuntaan joskus eka kerran 80-luvun loppupuolella kappaleella Bloody Mary. Kappale, joka löytyy levyltä Dig Yourself (suosittelen!). Kyseistä levyä ei muuten kannata soitella, ellei ole kylmää juomaa varattuna kaapissa🎷🎶🎸 sen verran kovaa poljentaa nimittäin se on!
Call of the Wildin sain vasta nyt itselleni. Levy taitaa olla suurinpiirtein samaa aikakautta, ehkä hieman jäljempää tuotantoa Dig Yourselfin-lp:n kanssa. Barrencen veressä on pakko virrata samanlaisia kaksipäisiä shakesoluja, kuten Kuningas-Kukkoilla Legendary Stardust Cowboys, Little Richards, Esquerita tai Screaming Lord Sutch. Jostain syystä nämä herrat tulivat mieleen kun tätä tyyppiä kuuntelee. Samanlaisia kurvailuja ja kiihdyttelyä tämä tzentlemän pitää yllä varsinkin nopeissa ralleissa. Livenä ei ole tullut koettua miehen ja bändin menoa, mutta voisin kuvitella, että kainalot kuivina niistä ei selviä.
Levyltä löytyy myös Suuren suosikkini Ben Vaughn kappale Apology Line, josta napsahtaa isot propsit. Laulajana Barrence on ehdotonta eliittiä. Voimakasta tulkintaa niin hitaissa kappaleissa, kuin myös nopeissa ralleissa. Bändi swengaa varsin hienosti ja foni soi niinkuin edellisellä pitkällä soitolla. Mutta kuitenkaan levy ei yllä ihan samoihin fiiliksiin kuin Dig Yourself tai muutama vuosi sitten ilmestynyt Dig Thy Savage Soul.
Kannattaa sitä kylmää juotavaa varata kuitenkin sinne kaappiin, on tämä kuitenkin sen värtti!
The Nomads & The Maharajas 2x7" - Chaputa Records The Maharajas- Don't look back & For your love The Nomads- She ain't no use to me & Fire of love
The Nomads on kuulunut jo pitkään peruspilareihin, mitä levyhyllyjen kiekkoihin tulee. Jos pelkästään lasken seiskatuumaiset, niin tämä on kaiketi 13:sta Nomadsin sinkku. The Nomadsin tiukka ote musiikkiin ei ole pettänyt livenä kertaakaan ja he omaavat soundin, mikä yksinkertaisesti kuullostaa hemmetin hienolta. Kuten tälläkin pikkukiekolla yhtye polkee pedalia ja antaa kitaroiden möristä tutulla kaavalla. Tämä tuplasinkku pitää sisällään molemmilta yhtyeiltä muhkeat coverit 60-luvun garage klassikoista.
The Maharajas on itselleni ensi tuttavuus, vaikka bändistä aiemmin olen jotain lukenut. Eka kertaa kuitenkin omalla lautasella ja varsin komian version The Remainsin Don't look back kappaleesta pojat heittävät. Yhtyeellä on vahva tausta aiemmista ruotsalaisista garage-yhtyeistä kuten, Crimson Shadows, The Strollers, The Maggots & The Stomackmouths.
Jotenkin olisin halunnut kuulla molemmilta myös omaa tuotantoa, mutta näin hyvä.
Tässä kyseisessä 2x7" kappaleessani on The Nomadsin sinkussa näköjään kaksi samaa puolta "She aint no use to me", mutta vain etiketeissä. Keräilyharvinaisuus siis 😏.
Formaattina tuplasinkula on kyllä hieno. Sen lisäksi, että niistä löytyy yleensä "ne" parhaat biisit on se myös hienoa katseltavaa ja mukavaa pideltävää, levytkin ovat paksua prässimuovia, joka varmaan kestää kovemmankin pyörittelyn.
Kiitokset Chaputa Recordsille! Nopea ja varma toimitus.
Ulkona 22 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Kyytipojaksi pari olutta, kyllä.
