Barrence Whitfield And The Savages - Call of The Wild Mlp

Barrence Whitfield & The Savages

Call of The Wild- 6 Songs MLP

Tämä Turbo-Turbaani kolahti tajuntaan joskus eka kerran 80-luvun loppupuolella kappaleella Bloody Mary. Kappale, joka löytyy levyltä Dig Yourself (suosittelen!). Kyseistä levyä ei muuten kannata soitella, ellei ole kylmää juomaa varattuna kaapissa🎷🎶🎸  sen verran kovaa poljentaa nimittäin se on!

Call of the Wildin sain vasta nyt itselleni. Levy taitaa olla suurinpiirtein samaa aikakautta, ehkä hieman jäljempää tuotantoa Dig Yourselfin-lp:n kanssa. Barrencen veressä on pakko virrata samanlaisia kaksipäisiä shakesoluja, kuten Kuningas-Kukkoilla Legendary Stardust Cowboys, Little Richards, Esquerita tai Screaming Lord Sutch. Jostain syystä nämä herrat tulivat mieleen kun tätä tyyppiä kuuntelee. Samanlaisia kurvailuja ja kiihdyttelyä tämä tzentlemän pitää yllä varsinkin nopeissa ralleissa. Livenä ei ole tullut koettua miehen ja bändin menoa, mutta voisin kuvitella, että kainalot kuivina niistä ei selviä.
Levyltä löytyy myös Suuren suosikkini Ben Vaughn kappale Apology Line, josta napsahtaa isot propsit. Laulajana Barrence on ehdotonta eliittiä. Voimakasta tulkintaa niin hitaissa kappaleissa, kuin myös nopeissa ralleissa. Bändi swengaa varsin hienosti ja foni soi niinkuin edellisellä pitkällä soitolla. Mutta kuitenkaan levy ei yllä ihan samoihin fiiliksiin kuin Dig Yourself tai muutama vuosi sitten ilmestynyt Dig Thy Savage Soul.
Kannattaa sitä kylmää juotavaa varata kuitenkin sinne kaappiin, on tämä kuitenkin sen värtti!

Side One:

-Stop Twisting My Arm

-Madhouse

-Livin' Proof

Side Two;

-Girl From Outer Space

-The Apology Time

-Rockin' The Mule In Kansas

The Nomads & The Maharajas 2x7"

The Nomads & The Maharajas

2x7" -  Chaputa Records

The Maharajas- Don't look back & For your love
The Nomads- She ain't no use to me & Fire of love

The Nomads on kuulunut jo pitkään peruspilareihin, mitä levyhyllyjen kiekkoihin tulee. Jos pelkästään lasken seiskatuumaiset, niin tämä on kaiketi 13:sta Nomadsin sinkku. The Nomadsin tiukka ote musiikkiin ei ole pettänyt livenä kertaakaan ja he omaavat soundin, mikä yksinkertaisesti kuullostaa hemmetin hienolta. Kuten tälläkin pikkukiekolla yhtye polkee pedalia ja antaa kitaroiden möristä tutulla kaavalla. Tämä tuplasinkku pitää sisällään molemmilta yhtyeiltä muhkeat coverit 60-luvun garage klassikoista.
The Maharajas on itselleni ensi tuttavuus, vaikka bändistä aiemmin olen jotain lukenut. Eka kertaa kuitenkin omalla lautasella ja varsin komian version The Remainsin Don't look back kappaleesta pojat heittävät. Yhtyeellä on vahva tausta aiemmista ruotsalaisista garage-yhtyeistä kuten, Crimson Shadows, The Strollers, The Maggots & The Stomackmouths.
Jotenkin olisin halunnut kuulla molemmilta myös omaa tuotantoa, mutta näin hyvä.
Tässä kyseisessä 2x7" kappaleessani on The Nomadsin sinkussa näköjään kaksi samaa puolta "She aint no use to me", mutta vain etiketeissä. Keräilyharvinaisuus siis 😏.

Formaattina tuplasinkula on kyllä hieno. Sen lisäksi, että niistä löytyy yleensä "ne" parhaat biisit on se myös hienoa katseltavaa ja mukavaa pideltävää, levytkin ovat paksua prässimuovia, joka varmaan kestää kovemmankin pyörittelyn.
Kiitokset Chaputa Recordsille! Nopea ja varma toimitus.

Ulkona 22 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Kyytipojaksi pari olutta, kyllä.

Johnny Burnette and the Rock'n Roll Trio - Särkynyt vahvistin

Alkuaikojen (siis minun ja 70-80 lukujen taite) musiikin kuuntelu tukeutui lähinnä siihen, mitä nyt lähialueen kaupoista mahdollisesti löytyi vinyylin muodossa. Tietenkin myös oma varsin maltillinen(tietämättömyys) musiikkimaku ja ikä nyt tietty, rajoittivat musiikin haalimista. Kaupungissa oli nuoruteni aikaan(13-18v.) tasan yksi oikea levykauppa ja musiikkiliike, jossa oli pääsääntöisesti soittimia myynnissä, mutta tämän liikkeen yhteen kulmaan oli sijoitettuna pienehkö levyhylly. Kuitenkin tästä pikku hyllystä löytyi itselle kovia juttuja. 
Pikku kalastajakaupungista löytyi myös pari tavarataloa, joiden levyhyllyistä teki toisinaan yllättäviäkin löytöjä. Muun muassa toisen tavaratalon levyosastolta tuli ostettua aikoinaan alelaarista nippu Rollin' Rock-labelin sinkkuja kolmen(3) markan hinnalla. Kyseiset sinkulat löytyvät vielä tänäkin päivänä levyhyllystä. Pääosassa musiikin kuuntelu puolelta tuohon aikaan oli varsin turvalliset ja tunnetut nimet, kuten Elvis, Bill Haley, Buddy Holly... American Graffiti muodostui kovin tutuksi ja Suomesta ponnisti Teddy & the Tigers, Buck Jones, Johnny and the Dodgers, Jam Rock Band.

Ensimmäinen ostani levy oli Gene Vincentin a Record Date. Sen synnyttämä ihmetys sai jatkoa, kun löytyi Johnny Burnette and the Rock'n Roll Trio esikoislevy.
Totaalinen rokkimyrsky! Näiden levyjen väliin kuitenkin osui liuta muitakin ihmeellisyyksiä, mutta tässä lätyssä oli sitä oikeanlaista primitiivistä rypistystä, mitä musiikissa pitää olla. No okey, Hurriganes oli kuultu ennen, mutta Rock'n Roll Trio osui kohdalle ja oikeaan aikaan.
Ensimmäinen Rock and Roll-levy, missä kuuluu säröä kitarassa, kyllä! Oliko vahvistimessa kenties vikaa? Jossain muistaakseni joku mainitsi vahvistimen putoamisen aiheuttaman äänen muutoksen laitteeseen. No joka tapauksessa, Jonkinlainen primitiivinen ja brutaali ote välittyi heti kun neula laskeutui. Levyn avaava Honey Hush oli yksinkertaisesti isku päin naamaa ja samaa rataa levy eteni, Lonesome Train jyräsi yli niin, että luut rutisi ja hiki roiskui. Eikä seuraavana tärähtänyt Sweet Love On My Mind jättänyt jossitteluja.
Maailman paras levy oli löytänyt minut ja olin siitä erittäinkin otettu.
Levy ilmestyi alkuaan jo vuonna 1956! Miten ihmeessä kitaristi voi saada tuollaisen värinän aikaiseksi jo silloin? Voin hyvin kuvitella miten muut sen ajan bändit varmaan kuuntelivat verhon takana vetelät housuissa kun kitaristi raastoi soittimen kieliä vahvari täristen. Mitenkään vähättelemättä bändin muita jäseniä. Aikaa on kulunut, mutta edelleen olen sitä mieltä, että kyseessä on rock-historia yksi kovimmista levyistä... 

Levystä myös puhutaan, että kitarassa olisi toinen mies, mitä levyn kansissa mainitaan. Soittiko legendaariset kitarasoundit kuitenkin mies nimeltä Grady Martin. Sitä levyn kansipaperit ei kerro ja jos näin on, niin kunniat kerää toinen.

Johnny Burnette and the Rock'n Roll Trio

Johnny Burnette

Dorsey Burnette

Paul Burlison

Side 1

Honey Hush

Lonesome Train

Sweet Love On My Mind

Rock Billy Boogie

Lonesome Tears In My Eyes

All By Myself

Side2

The Train Kept a Rollin'

I Just Found Out

Your Baby Blue Eyes

Chains Of Love

I Love You So

Drinkin' Wine, Spo-Dee-o-Dee, Drinkin' Wine

Stray Cats & Shakin Pyramids - Kuka? Mitä? Häh?

Nuorena poikana kuunneltiin sen hetken kovimpia juttuja, jotka vielä tänä päivänäkin ihan oikeasti kuulostaa hyvältä ja jotkut jopa upealta. Ainakin omasta mielestä. Mainstream musa ei tuolloin hirveemmin innostanut, mutta ei siltä myöskään välttynyt. Sen ajan isoja nimiä taisi olla Michael Jackson, Madonna?, Prince, U2, Bon Jovi, Bruce Springsteen jne... Kuitenkin kama, mitä tuli kuunneltua oli pääosin juurimusiikkia. Lähinnä alkuperäis-julkaisuja ja niitä kopsailivat myös sen ajan bändit omilla avuillaan. Tässä ympäristö 70-80 luku vaihtui. Jossain vaiheessa 80-luvun alkupuolella kuitenkin juna nytkähti ja mukaan hyppäsi uusia yrittäjiä, joilla oli myös omat sanottavansa.
Nuorta miehenalkua alkoi kiinnostamaan juurimusasta ponnistavat omaa tyyliään hakevat soitinyhtyeet. Varsinkin suurta kihelmöintiä aiheutti The Shakin Pyramids ja Stray Cats. Hieman myöhemmin samanlaista kutinaa ja sheikkausta syntyi rhytmiorkestereista, kuten Dr. Feelgood, The Inmates & The Pirates. 

Alkoi olla värinää ilmassa!
50-luvun rockarit olivat edelleen olemassa ja niiden musa soi. Nyt oltiin kuitenkin poikettu hieman syrjemmälle kujalle, jossa hiusrasva ja nahka tuoksui. Next Generation is coming. Take a trip, take a trip, take a trip on the train...
Stray Cats-yhtyeestä luin ensimmäisen kerran jostain lehdestä. Lehdessä oli pieni juttu jostain uudesta rokkiyhtyeestä. Jo pelkästään kuva näistä veljeksistä sai mielenkiinnon notkumaan hullun lailla. Kuitenkin ensimmäinen kosketus heidän musiikkiin tapahtui Radio Luxemburgin kautta. Sen verran ymmärsin ohjelman juontajan intoilevan jostain uudesta nuoriso-yhtyeestä, joka hetki sitten oli totellut vielä nimeä Tomcats ja nämä pojat osaisivat kuulemma rokata. Siinä kyllä kädet kävivät suht' sähäkästi kun kasettilaatikosta hain kassua, mihin tallentaisi kappaleen. Alku jäi tallentamatta, mutta loput meni nauhalle.
Kuka, Mitä, Häh!! Jumalavita mikä biisi! Vaikka kanavan toisto olikin heikkoa, ellei alaluokkaista,
Runaway Boys iski kuin se perinteinen metrin halko. Iho käpristyi kananlihalle ja kloppi ei uskaltanut liikahtaa, ettei vain nauhoitus menisi pilalle. Taas sama fiilis, tätä varten eletään. Mistä nämä tulevat? Mieleen koko hetkestä jäi alun kappaleen aloitus, joka kuullosti erittäin viettelevältä. Tunnelmaa vei erittäin oudolla tavalla ja voimakkaasti pompahteleva basso ja jytinällä etenevä rytmi, jossa oli jotain armotonta.

"Howling to the moonlight on a hot summer night"

Stray Catsin eka älpee on edelleen levyhyllyn perusta. Koko levylle ei mielestäni löydy yhtään täytebiisiä. Levy ei ole sidottu mihinkään aikakausiin ja se täyttää klassikko ainekset. Yhtye kasaantui juuri oikeista ja toisilleen sopivista nuorista miehistä, joiden näkemys ja kiihko musiikkiin tuntui heidän tekemisessä. Enkä tainnut olla yksin diggailun kanssa. Stray Cats taisi saada ensimmäisen kultalevynsä juuri Suomesta. Suosikkikappaleeksi itselleni levyltä nousi Storm the Embassy.

Samaan aikaan kun Stray Catsit kolisteli roskiksia kujalla, niin toisella kadun kulmalla viritteli akustisia soittimia toinen nuorisoryhmä. The Shakin Pyramidsin eka levy osui samaan aikaan ainakin itselleni. Heidän musa iski omalla tyylillään. Heidän soundi oli jotenkin lähellä ja siinä oli tuoretta otetta. The Shakin Pyramids yhdisteli hienosti katusoittoa,- skifleä,- ja rockabillyä. Molempien yhtyeiden eka tuotoksen hommasin ensin kasettina ja myöhemmin hyllyyn ilmestyi Lp-versiot. Vuotta myöhemmin ilmestyi heidän The Shakin Pyramidsin kakkoslevy Celts and Cobras. Sointi oli siirtynyt askeleen lähemmäs poppia. Kuitenkin musiikki levyllä miellytti. Kuunnelkaa vaikka kappaleet Pretty neat come on, Plainsailin', Reeferbilly Polka tai Elvis Costello-cover Just a memory.

Molemmat yhtyeet jatkavat edelleen omilla poluillaan. Stray cats hepuilla jokaisella omat projektit ja Stray Cats heittää keikka silloin tällöin. Shakin Pyramids esiintyy Veloninos nimellä tänä päivänä.

#straycats, #shakinpyramids

Juhannus ja muut kesän kekkerit 80-luvulla

 Se tunne, kun olet lähdössä Juhannuksen viettoon tai mihinkä tahansa muuhun kesätapahtumaan nuorena kloppina. Kirjoitan siis 80-luvun alun kesätapahtumia, ajasta jolloin oli lankapuhelimet ja C-kasetit. No, olihan noita kekkereitä jo omalla kohdalla 70-luvun puolellakin, mutta lähialueella pyörittiin. Ei ollut ikää, eikä lupaa 😀 Ei silloin kokkojen polttamisesta puhuttu tai saunomisesta ja miten vihta tehdään, puhumattakaan tekstareista, tubeista ja tzäteistä. Silloin haettiin mesta, missä paras porukka kokoontui ja missä parhaat bändit esiintyi.(no, samalla periaatteella se varmaan nykyäänkin tapahtuu, noin suurin piirtein) Kesää varten elettiin.
Ikä aiheutti alkumetreillä kieltämättä omia vaikeuksia. Mistä saadaan kuski ja vielä parempi olisi saada kuski, jolla on joku isompi auto, jossa pystyisi nukkumaankin...ehkä. Pitäiskö jotain juotavaakin olla? tai ehkä syötävääkin! Alkoi olla jo mielenkiintoista.
Tärkeintä kuitenkin oli lähteminen. No, ei tuo kuskihomma viikonlopun kekkereissä ongelma ollut. Aina se puoli järjestyi.
Kasettikokoelmat oli valmiina hyvissä ajoin ennen kesän tapahtumia. Setti piti olla laadukas ja kattava. Radiosta, omista ja kaverien levyiltä kasaantui talven aikana hyvä nippu Best Offeja. C-kasetit pursuivat mitä hienoimpia helmiä. Johnny Kidd and the Pirates(Restless+muut herkut), Dr. Feelgood(Down by Jetty), Jack Earls(Crawdad Hole), Johnny Burnette and Rock'n' Roll trio(koko eka levy, Robert Gordon, Whirlwind(Midnight Blue), Stray Cats, The Cramps(Off the Bone ja The Song Lord Taugh us), Carl Perkins, Warren Smith, Blue Cats, Gene Vincent, Glen Glenn(everybody's movin), Charlie Feathers, Link Wray, Billy Lee Riley ja tietenkin valmiit studionauhoitteet.....

Kaikki alkoi olla valmista, pitäis vain valita paras bilepaikka. Aika usein joku yksittäinen bändi määräsi suunnan. Bonustahan oli, jos muitakin mielenkiintoisia soitinyhtyeitä oli paikalla. Yksittäiset keikat hoidettiin tarkalla suunnittelulla ja viikonlopun jutuissa oli jo tekemisen meininkiä.
Musalehdistä bongattiin festarijärjestelyjä(Soundi ja myöhemmin Rumba). Oli myös alan lehtiä mm. Moondogs, josta infoa haettiin. Moondogs Rock'n roll-kekkerit tietenkin käytiin tsekkaamassa, ainakin Särkässä-83, Punkalaitumen Särkkä oli muutenkin hyvän etäisyyden päässä, joten siellähän oli kiva pistäytyä. Paikkana Särkkä on ja oli aivan mahtava. Hupipaikka sijaitsee nimittäin niemenkärjessä ja itse rakennelma oli aivan järvessä kiinni vai oliko jopa osittain järven yllä. Joten sään osuessa kohdalle oli fiilikset kohdillaan myös. Paikka kuitenkin oli aika syrjässä, mistä johtuen siellä oltiin omien "eväiden" varassa. Varsin kohtalaisia eväitä oli myös muilla siellä, oli nimittäin aika 'märkiä' kekkereitä monesti. Särkässä tuli nähtyä myös yksi parhaista live keikoista. Sillä keikalla ei hikeä säästelty ei bändin kuin yleisönkään puolesta. Lee Brilleaux päästeli menemään yhtyeensä kanssa siihen malliin, että juhlapaikan ikkunatkin oli hiessä vaikuttavasta menosta. Mitenköhän nämä pukumiehet tänne keskelle metsää eksyivät? anyway, Down at the Doctor! Särkkään tuli ajeltua joskus katsomaan The Zantees orkesteria. Menomatka sujui hienosti ja tunnelma oli huippussaan kun alettiin lähestyä Punkalaitumen rajaa. Hiukan kuitenkin ihmeteltiin hiljaisia teitä loppumatkalla. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin, mutta meidän lisäksi paikalla ei ollut kuin tanssipaikan muutama järkkäri. Asia alkoi selvitä kun juttelimme järjestysmiesten kanssa. Keikka oli peruttu viime hetkellä ja oli kuulemma jossain tiedotettukin asiasta. Siinä aikamme rupateltiin miesten kanssa ja oltiin tekemässä lähtöä kun yksi järkkäreistä huikkasi käymään lipunmyynti kopissa. Hän pahoitteli kun olimme turhaan ajaneet noin 100 km kuuntelemaan musiikkia ja löi nipun Zantees-julisteita käteen ja toivotti hyvää paluumatkaa. Nähtiin siis Miriam Linna ja Billy Miller kuitenkin täällä, julisteessa.
Yksi julisteista roikkuu vielä tänä päivänäkin seinällä ja kyseistä bändiä ei sitten tullut ikinä nähtyä. Ja enää siihen ei ole mahdollisuuttakaan (R.I.P. Billy Miller).

Punkalaidun, Särkkä 23.6.1984

Niin kuin Särkkäkin, tuli keikkapaikkana valittua aina esiintyjän/esiintyjien perusteella. Ei tullut mieleenkään lähteä jonnekin vain hengailemaan. Musa edellä mentiin.

Alla mieleenpainuvia kesätapahtumia 80-luvun alkupuolella ja hieman myöhemminkin, mitä omalle kohdalle osuivat ja ketä tuli nähtyä; Olitko paikalla?

-Rockabilly Rebel Tour, Ooperi -79 Teddy and The Tigers, Freddie Falcon. (Talvella) Teddy taisi käydä vuotta aiemminkin paikalla.

-Rauma, Ooperi -80 Dave Taylor ja Wild Angels (keikat tais olla alkutalvea)
-Säkylä, Rock'n Roll weekend -81 (Blue Cats, Gene Summers, Jackie Lee Cochran, Johnny Legend,  Boppin Pete Trio, Falcons/Lonestars..), Säkylän Rock'n Roll Weekendissä tuli yövyttyä läheisellä leirintäalueella. Ainakin osa artisteista yöpyi myös siellä, sillä muusikot kaivoivat instrumentit esiin ja ottivat alku- ja jälki lämmittelyt akustisilla esityksillä leirintäalueen mökkien terassilla.

-Säkylän eenokilla 80-82 tuli muutenkin vierailtua katsastamassa yhtyeitä tuolloin. Ainakin Crazy Cavan and the Rhythm Rockers, Blue Cats ja Boppin Pete.

-Köyliön Lallintalo, -81 Crazy Cavan, Blue Cats, Boppers kävi myös esiintymässä. En muista oliko -81?
-Aulava, Aulava-Rock -80 (Crazy Cavan, Johnny and the new Dodgers)

-Lappajärvi, Tulivuori-Rock -80, -81 (Matchbox, Shakin Stevens, Hurriganes, Hanoi Rocks).

-Mäntsälä Rock-SM kisat -81 Tapahtuma oli kyllä sydäntalvella, mutta varsin kuuma tapahtuma, joten ei välty tältä muistelulta. Yleisöä oli paikalla todella paljon ympäri Suomea. Paikalle oli tietenkin päästävä kannustamaan omia poikia The Riot Tedsiä. Paikalla esiintyi myös Boppin Pete, Aviators, Generals, Dollybirds, Roy and his Street Arabs, Bop Cats, Knockers, Brandy Rockers ja Rockabilly Parrots. Homman yritti vetää läpi Jyräys Hämäläinen. 

-Kurkela Rock'n Roll, -82 Muleskinners. Menin Tätsin(The Riot Teds) kanssa paikalle ja hän kävi lavalla heittämässä Muleskinnerssin kanssa pari kappaletta. Paikalla oli joku toinenkin yhtye, mut ei muista nyt mikä?
-Punkalaidun, Särkkä -84 (Dr.Feelgood)
-Punkalaidun, Moondogs Rock'n Roll Weekend Hop 1st. -83 (Flying Saucers, The Rhythm Wheel Combo,..)
-Aulava, Aulava-Rock (Polecats & Shakin Pyramids)
-Valkeakoski, Vuolteensilta Koivu ja Tähti festarit, 1985 ja 86. Bändit, mitä itse muistaisin tuolta on nimittäin todella laadukasta settiä. Esiintyjinä oli ainakin Link Wray & Agents, Disneyland After Dark, Jason & The Scorchers, The Sreaming Blue Messiahs, The Men They Couldn't Hang, Leroi Brothers, Cartoon Rockers, PIM, Peer Gynt, Tuomari Nurmio ja oliko vielä London Cowboys. Siis aivan tajuton setti. 

Hieno artisti kohtaaminen tapahtui Valkeakoskella, kun kaverini kanssa seurattiin jonkun yhtyeen keikkaa, joka nyt ei tule mieleen mikä se oli. Viereen tuli pitkässä mokkatakissa tutunnäköinen kaiffari nimeltä Jesper. Siinä vaihdeltiin kuulumisia omalta osaltani rallienglannilla ja juotiin taskunlämmintä kossutuoremehua. Mahtoi Juutin-mies olla ihmeissään, mitä maisteli. Jesper on siis edelleen mainion D.A.D. yhtyeen vokalisti. Näissä kekkereissä bändi esiintyi tosiaan vielä nimellä Disneyland After Dark. Jotenkin luulen, että tämä kohtaaminen tapahtui -86, koska bändin eka levy julkaistiin -85. Toinen hieno kohtaaminen tapahtui esiintymislavalla. Jason And The Scorchersin keikan aikana lavalla vieraili Link Wray!

-Rauma, Rauma Blues Ensimmäiset Raumalaisjuhlat tuli tsekattua ja siellä muun muassa -86 Mighty Flyers. Yhtye esiintyi siinä merenkulku oppilaitoksen alapuolella. Näitä telttajuhlia oli eri paikoissa kaupungissa ja välillä jopa jalkapallohallissa. Olikohan aina Rauma Blues nimen alla, mutta teltan muistaisin olleen Parpasalissa, Kalasatamassa ja Otalahdessa. Iltakekkereitä ympäri kaupunkia ja Honey B & T-Bones joka vuonna vieraana. Vuonna -85 tuli ostettua heidän eka sinkku keikan jälkeen, mihin nimmarit tuli pyydettyä ja Honey B vielä sinetöi sen voimakkaalla pusulla, edelleen sinkku tallessa. Tuo keikka järjestettiin paikallisessa Cumuluksen baarissa. Vuonna 1987 Rauma Blues järkkäsi tapahtuman taannoin palaneeseen jalkapallohalliin ja esiintyjänä Joe Louis Walker ja Kalliohovissa illalla Bad Sign. Onko tästä taltioitu youtubeen pieni pätkä? 

Muistan erinomaisen keikan myös Kalasatamasta jolloin lavalla oli Laika & Cosmonauts. Olikohan kyseessä joku purjehduskilpailun iltatapahtuma? No joka tapauksessa paikka oli siinä puolella, mistä yhteysalukset lähti Kuuskajaskariin. 
-Turku, Down By The Laituri -88 alkaen (Tommy 16, Crybabies ja miljoona suomalaista musiikkiyhtyettä).
-Pihtipudas, Saapasjalkarock -87 (New Model Army, Hoodoo Gurus, Los Lobos, Blasters, Smack, Topi Sorsakoski & Agents) Kohtalaisen kova kattaus! Hoodoo Gurusia ihmeteltiin ja epäiltiin koko keikan toteutumista ihan sen alkamiseen asti.
-Mikkeli, Dinosaurock -88, (Rainmakers, Billy Bragg, D.A.D.) -89 (Robyn Hitchcock, New Model Army)
-Forssa, ravi-rata 1983. Blue Öyster Cult ja Hanoi Rocks.
-Turku, Rauhan Festivaali Turku -86 (The Godfathers ja Sielun Veljet) The Godfathersin setti oli niin painava, että yhtyeen fanittaminen tuntuu vielä tänäkin päivänä. Nämä veijarit on tullut nähtyä useamman kerran ja aina meno on ollut jäätävän tiukkaa.
-Turku, Ruisrock -84 (The Alarm ja Ian Dury) -85 (The Screaming Blue Messiahs ja Cure) Screaming Blue Messiahs täräytti kovaa. Bill Carter kitara soundi sai selkäydinnesteet valumaan housuihin. Erittäinkin upeaa! -86 (The Damned, Sister Ray ja The Nomads! Damned ja Nomads ekat live keikat itsellä ja Nomads oli todella iskussa teltassa! The Nomads esiintyi ensi kerran Kårenilla The Pustwangersin kanssa. Oliko tämä 1986? Sen keikan aikana muuttui jokin. The Nomads on edelleen mielenkiinnon kohteena! -87 (The Pretenders, P.I.L.) -88 (The Stranglers ja Dream Syndicate) -89 ei paikalla, -90 (Midnight Oil, The Soundgarden, The Creeps) -91 (Billy Idol ja Debbie Harry) -92 (Teenage Fanclub, Nirvana) -93 (Faith No More, Union Carbide Productions ja Chris Isaak) Union Carbide Prod. oli jäätävän kova! T-paita tuli ostettua ja Ebbotin kanssa juteltua. Piti suomalaisia hulluna kansana. -94 (The Pretenders, Crash Test Dummies ja Aerosmiths) -95 (Black Crowes, Boo Radleys, Little Steven, Wannadies ja oli siellä joku Bon Jovi ja Simple Minds, mutta niiden lava-aika meni sivulavoilla tai olut-teltassa. -96 (ZZ Top, Neil Young, Red Hot Chili Pepper, Grant Lee Buffalo, myös Blur ja Pulp paikalla, mutta vain pikku vilkaisut niistä). -97 (Nick Cave, Bob Hunt). Myös David Bowie, Sting ja Pet Shop Boys paikalla. -98 (Björk, Beastie Boys, Weeping Willows ja Jesus and Mary Chain. -99 ei paikalla. 2000 (Oasis, D.A.D. Lou Reed ja Iron Maiden) Viimeinen kerta kun vierailin Ruissalossa.
-Provinssirock -86, -87, -88, -89 -90. Cult, Pogues, Smack, Iggy Pop, Husker Du, Ramones, Red Hot Chili Peppers, Beat Farmers, Jesús and Mary Chain, Lou Reed, Sator, Transvision Vamp, R.E.M., Sugarcubes, Susanne Vega, Stone Roses, Mission, Cramps, NoMeansNo...hyvin tarjoili Seinäjoen poptapahtuman värkkääjät artisteja tarjolle!

-Joensuu, Ilosaari-Rock -93 (Mega City Four, New Duncan Imperials, The Nomads)

...sekä lukuisat yksittäiset keikat. Piti olla muistelua 80-luvun keikoista, mut livahti myös seuraavalle vuosikymmenelle. Eikä se menoa talvellakaan huonoa ollut.

Kaikkea kohnotusta yhdisti kuitenkin frendit, kesä & Rock'n Roll. Kaikki tuntui ikuisuudelta ja kuitenkin se oli hetkessä ohi. Kesä nimittäin 😊.