Stray Cats & Shakin Pyramids - Kuka? Mitä? Häh?

Nuorena poikana kuunneltiin sen hetken kovimpia juttuja, jotka vielä tänä päivänäkin ihan oikeasti kuulostaa hyvältä ja jotkut jopa upealta. Ainakin omasta mielestä. Mainstream musa ei tuolloin hirveemmin innostanut, mutta ei siltä myöskään välttynyt. Sen ajan isoja nimiä taisi olla Michael Jackson, Madonna?, Prince, U2, Bon Jovi, Bruce Springsteen jne... Kuitenkin kama, mitä tuli kuunneltua oli pääosin juurimusiikkia. Lähinnä alkuperäis-julkaisuja ja niitä kopsailivat myös sen ajan bändit omilla avuillaan. Tässä ympäristö 70-80 luku vaihtui. Jossain vaiheessa 80-luvun alkupuolella kuitenkin juna nytkähti ja mukaan hyppäsi uusia yrittäjiä, joilla oli myös omat sanottavansa.
Nuorta miehenalkua alkoi kiinnostamaan juurimusasta ponnistavat omaa tyyliään hakevat soitinyhtyeet. Varsinkin suurta kihelmöintiä aiheutti The Shakin Pyramids ja Stray Cats. Hieman myöhemmin samanlaista kutinaa ja sheikkausta syntyi rhytmiorkestereista, kuten Dr. Feelgood, The Inmates & The Pirates. 

Alkoi olla värinää ilmassa!
50-luvun rockarit olivat edelleen olemassa ja niiden musa soi. Nyt oltiin kuitenkin poikettu hieman syrjemmälle kujalle, jossa hiusrasva ja nahka tuoksui. Next Generation is coming. Take a trip, take a trip, take a trip on the train...
Stray Cats-yhtyeestä luin ensimmäisen kerran jostain lehdestä. Lehdessä oli pieni juttu jostain uudesta rokkiyhtyeestä. Jo pelkästään kuva näistä veljeksistä sai mielenkiinnon notkumaan hullun lailla. Kuitenkin ensimmäinen kosketus heidän musiikkiin tapahtui Radio Luxemburgin kautta. Sen verran ymmärsin ohjelman juontajan intoilevan jostain uudesta nuoriso-yhtyeestä, joka hetki sitten oli totellut vielä nimeä Tomcats ja nämä pojat osaisivat kuulemma rokata. Siinä kyllä kädet kävivät suht' sähäkästi kun kasettilaatikosta hain kassua, mihin tallentaisi kappaleen. Alku jäi tallentamatta, mutta loput meni nauhalle.
Kuka, Mitä, Häh!! Jumalavita mikä biisi! Vaikka kanavan toisto olikin heikkoa, ellei alaluokkaista,
Runaway Boys iski kuin se perinteinen metrin halko. Iho käpristyi kananlihalle ja kloppi ei uskaltanut liikahtaa, ettei vain nauhoitus menisi pilalle. Taas sama fiilis, tätä varten eletään. Mistä nämä tulevat? Mieleen koko hetkestä jäi alun kappaleen aloitus, joka kuullosti erittäin viettelevältä. Tunnelmaa vei erittäin oudolla tavalla ja voimakkaasti pompahteleva basso ja jytinällä etenevä rytmi, jossa oli jotain armotonta.

"Howling to the moonlight on a hot summer night"

Stray Catsin eka älpee on edelleen levyhyllyn perusta. Koko levylle ei mielestäni löydy yhtään täytebiisiä. Levy ei ole sidottu mihinkään aikakausiin ja se täyttää klassikko ainekset. Yhtye kasaantui juuri oikeista ja toisilleen sopivista nuorista miehistä, joiden näkemys ja kiihko musiikkiin tuntui heidän tekemisessä. Enkä tainnut olla yksin diggailun kanssa. Stray Cats taisi saada ensimmäisen kultalevynsä juuri Suomesta. Suosikkikappaleeksi itselleni levyltä nousi Storm the Embassy.

Samaan aikaan kun Stray Catsit kolisteli roskiksia kujalla, niin toisella kadun kulmalla viritteli akustisia soittimia toinen nuorisoryhmä. The Shakin Pyramidsin eka levy osui samaan aikaan ainakin itselleni. Heidän musa iski omalla tyylillään. Heidän soundi oli jotenkin lähellä ja siinä oli tuoretta otetta. The Shakin Pyramids yhdisteli hienosti katusoittoa,- skifleä,- ja rockabillyä. Molempien yhtyeiden eka tuotoksen hommasin ensin kasettina ja myöhemmin hyllyyn ilmestyi Lp-versiot. Vuotta myöhemmin ilmestyi heidän The Shakin Pyramidsin kakkoslevy Celts and Cobras. Sointi oli siirtynyt askeleen lähemmäs poppia. Kuitenkin musiikki levyllä miellytti. Kuunnelkaa vaikka kappaleet Pretty neat come on, Plainsailin', Reeferbilly Polka tai Elvis Costello-cover Just a memory.

Molemmat yhtyeet jatkavat edelleen omilla poluillaan. Stray cats hepuilla jokaisella omat projektit ja Stray Cats heittää keikka silloin tällöin. Shakin Pyramids esiintyy Veloninos nimellä tänä päivänä.

#straycats, #shakinpyramids