Paremmin kitaristina tunnettu Link Wray teki vuonna 1972 ystäviensä kanssa Morticai Jones levyn ja yllätti positiivisesti. Voi hemmetti? olen kulkenut näköjään neljäkymmentä vuotta usvassa. En ollut kuullutkaan moisesta levystä mitään aiemmin, ennen kuin Link Wrayn nimi osui erään levyliikkeen nettisivuilla silmiini tämän julkaisun yhteydessä. Link on aina herättänyt tunteita ja julkaisu alkoi kiinnostaa. Tilaus sisään ja posti kantoi sen eilen kotiin. Jätin levyn korkkaamisen perjantai-iltaan, vaikka aika lähellä oli, että menisi heti kuunteluun.
Perjantai tuli vihdoin. Cervezat pöydälle ja levy lautaselle.
A-puolen avaava "Walkin' in the Arizona Sun"ista muodostui heti maailman kaunein kappale. Kitaristin sormet liukuivat kitaran kaulaa pitkin upeasti kappaleen alusta alkaen ja Morticain pehmeä laulu alkoi sulattamaan tapetteja huoneen seinältä! Missä tätä levyä oli piiloteltu. Maailman parasta! Eikä meno helpottunut yhtään seuraavan kappaleen kohdalla. "Scorpio Woman" potkii Led Zeppeliiniä munille ja kovaa. Biisi voisi olla hyvin Page/Plantin soittokirjasta, mutta ei tällä kertaa. Maagista osaamista! Neula jatkaa levyn sorvaamista ja huomaan pitäväni bluesista edelleen "Coca Cola sign blinds my eyes"!
Huhhuh!! mitä kamaa.
Tämä julkaisu on tullut ulos vuonna 2017? Miksi vasta nyt uusintapainos?
Morticain laulu muistuttaa paljon John Fogerty ja jo edellä mainittua Robert Plant sekoitukselta. Kuitenkin siinä on oma värinä ja se kuulostaa yksinkertaisesti hienolta ja uniikilta (ei se suomi-räppäri). Itse Rumble-Man soittaa dobroa niinkuin pitää, upeasti.
Musiikki on tällä levyllä! Suosittelen.
