The Stooges - DJ-muisto kultaiselta 80-luvulta

 Joskus tuli tehtyä disc jockey "töitä" nuorempana ja ihan oikeassa ravintolassa. Sain 80-luvulla mahdollisuuden pyörittää vinyyliä noin kolmen vuoden ajan paikallisessa soittolassa ihmisten 'iloksi'. Ravintola sijaitsi vanhassa kenkätehtaassa suomen länsirannikolla ja paikan nimi viittasi vahvasti New Yorkin Bronxin kaupunginosaan. Viikonloppuisin kyseinen paikka toimi diskona, minulle vuoro napsahti arki-iltoina ja silloin kun yhtyeet siellä vieraili. Joskus, jos omistajat katsoivat yhtyeen sen arvoiseksi uhrattiin viikonlopusta toinen ilta live käyttöön. Live-aktit tapahtui yleensä torstaisin, jolloin pääasiassa suomalaiset yhtyeet vierailivat lavalla. Taisi sinne joskus eksyä musiikkivieraita ulkomailtakin asti. Vinyylilevyjä tuli soitettua ennen kun bändit hyppäsivät lavalle vetämään oman osuutensa ja sen jälkeen kun bändit poistuivat takahuoneeseen kuivaamaan hikeä, olin taas kiinni soittimessa ja kiusaamassa ihmispoloja omilla musiikki valintoja. Tunnusomaista tässä hommassa oli soittaa omia mieltymyksiään tunnuslauseella "I'm DJ, Not A Jukebox". Näin päätettiin hyvän ystäväni kanssa, jonka kanssa soittokerrat hoidettiin vuorotellen. 

Niin, se muisto näiltä ajoilta; Yleensä kun tätä alla olevaa yhtyettä laittoi lautaselle, niin kohtalaisen nopeasti marssi Dj-kopin ovelle joko paikan järkkäri tai joskus jopa omistaja kohteliaasti viestiä tuoden "saisko vähän pienemmälle sitä musaa?" Eivät ymmärtäneet bluesista kaiketi mitään 😁??

#stooges, #iggyandthestooges

"I'd Say will Have A Real Cool Time Tonight
I Say Will Have A Real Cool Time
We Will Have A Real Cool Time
A Real Cool Time Tonight"

The Stooges

Iggy Stooge
Dave Alexander
Ron Asheton
Scott Asheton
___________________

EKS-74051
Electra Records

1969

Top Ten Compilation

Kaivoin hyllystä kokoelmia, jotka ovat olleet rakkaita pitkään ja ovat sitä edelleen vielä tänäkin päivänä. Nämä kokoelmat ovat olleet tärkeitä palasia vuosien saatossa ja niiden sivistävä vaikutus vähintäänkin yhtä iso kuin alakoulun historian tunnit. Kokoelmat eivät ole paremmuusjärjestyksessä vaan lätkitty tähän miten käteen hyllystä osuivat.

1. The Sire Machine Turns You Up
 Hieno leikkaus 70-luvun uuden aallon julkaisuista. Tältä levyltä löytyi itselle tärkeitä yhtyeitä muun muassa Radio Birdman ja Richard Hell. Julkaisija on Sire Records kuten levyn nimikin kertoo. Öljyä koneeseen!

2. Nuggets 2-lp
Tämä levy ei hirveästi esittelyjä kaipaa. Levy on monien äänestysten kärkipäässä parhautensa ansiosta. Levyn puuhamiehenä toimi Patti Smith Groupin kitaristi Lenny Kaye. Tavallaan levy on aika tylsä, koska yhtään huonoa biisiä sieltä ei löydy, vaikka on tuplalevy. Aurinkolasit päähän ja lisää volyymia!

3. Wavy Gravy vol. 1
Mitä oudommaksi meno muuttuu sen mielenkiintoisempaa se on. Tämän levyn tilasin suoraan Desperate Rock'n' Roll pääkalloluolasta Crypt-Recordsilta. Jokaisen kappaleen välissä otoksia kauhu- tai pornoelokuvista. Sen lisäksi itse musiikkiesitykset täynnä dynamiittia. Myös vol. 2 samaa tasoa. Go Go Gorilla!

4. Songs We Taught The Cramps vol. 1 
Alkuperäisesityksiä The Cramps-yhtyeen live setistä ja levyiltä. Tämä kuten edellinen epävirallinen julkaisu rajoitetulla painosmäärällä. Taaskaan yhtään huonoa kappaletta ei taida levyltä löytyä. Goo Goo Muck!

5. Hard To Beat 2-lp
Kaksikymmentäyksi kovaksi keitettyä Stooges coveria. Tupla-lp:n verran Australian aavikoilta ponnistavaa yhtyettä esittää kukin oman näkemyksensä moottorikaupungin jytinää. Kovaan nälkään!

6. Take Everything Leave Nothing 2-lp
Toinen Aussie kokoelma tähän samaan sarjaan. myös tuplalevyn verran upeaa kitarointia ja hienoja melodioita. Citadel levy-yhtiön kokoelma sen alkuvuosilta. Pakollinen ja Ehdoton helmi!

7. A Real Cool Time...distorted sounds from the North
Pohjolan perukoilta sorvattu vinyylipuriste 80-luvulta. Divariorkesterit parhaimmillaan. We will have a real Cool time!

8. Las Vegas Grind!
Epätoivoinen rock'n roll karjaisu ja vielä epätoivoisempi komppi. Nyt ollaan ytimessä! Greegah Bundolo! Nämä jutut olisi pitänyt olla kokemassa paikan päällä. Hik!

9. Rubble vol. 1 The Psychedelic Snarl
Laidan täydeltä klassikko kappaleita ja yksi rock-historian kovimmista kappaleista löytyy levyltä. Tyylikkäistä julkaisuistaan tuttu Bam-Caruso levy-yhtiö julkaisi massiivisen Rubble-sarjan, sarjasta mistä tämä ykköslevy on killeri. Save My Soul!

10. 'Gimmick' The Music Maniac compilation 2-Lp
Mystical Records with amazing game. Kokonaisuudessa just niin hieno mitä levyltä haluaa. Yllätyksiä ja hienosti pakattuna. Time Has Come!

Hauskaa Pääsiäistä! Muistakaa syödä Mämmiä!
Hups...yksi ylimääräinen tunki mukaan kuvaan..

Dan Hicks and the Hot Licks

Lauantaiaamun avaus Last Train To Hicksville-levyllä. Voiko levyllä olla enempää rennompi fiilis, kuin tällä julkaisulla.
Dan Hicks ja yhtye näppäilevät soittimiaan varsin kepeästi ja tunnelma on erittäin iloisen vapautunut.  Musiikillinen linja yhtyeellä sijoittuu varmaan jonnekin Bluegrass/Jazz/Swing maastoon ja näillä elementeillä saadaan ilmapiiri tuntumaan mukavan lämpimältä ja kepeältä. Kappaleiden teksteissä yhtyeellä on omat näkemyksensä, mikä vain lisää kiinnostusta. Juuri tällaista live-musiikkia pitäisi päästä kuulemaan upeana kesäpäivänä jossain puistossa naukkaillen samalla kylmänhuuruista olutta.
Dan Hicks aloitti uraansa San Franciscolais-yhtyeessä The Charlatans, mutta perusti jo 60-luvun lopulla Hot Licksin ja ensimmäinen levytyskin on samalta vuosikymmeneltä. Tämä levy on tehty vuonna 1973 Kaliforniassa, joten kesää odotellessa on tällä levyllä hieno fiilistellä.
Mukavaa Viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

#danhicks, #thehotlicks, #andhishotlicks

Last Train To Hicksville...the home of happy feet

R.I.P. Dan Hicks 1941-2016

Chris Wilson and The Sneetches

The Sneetches on yksi tyylikkäimmistä yhtyeistä, jonka levyjä on hyllyyn parkkeeranut. Odotukset olivat korkealla kun näin tämän yhteisprojektin tuotoksen. Chris Wilsonin omat projektit ovat järjestään aina olleet mielestäni hienoja juttuja. Varsinkin yhtyeet Fortunate Sons, Flamin' Groovies ja Barracudas kuuluvat oman levyhyllyn perustuksiin. Joten kyseisen levyn hommaaminen oli selviö.
Laitoin levytilauksen menemään Bomp-records, jossa oli myös tämä lätty tarjolla.

Levyn ensimmäinen puolisko antoikin hyvä+ vaikutelman. If Wishes Were Horses on yksi hienoimista voimapop kappaleista. Seuraavana tuleva kaihokappale Never Love Again on lajissaan hieno. He Who Waits jatkaa Groovies linjaa ja A-puolen päättää Cover-raita Goin' Back Byrdmäisellä otteella. Levyn toiselta puolelta löytyy vielä kolme kappaletta, jotka ovat Chris Wilsonin ja Cyril Jordanin kynällä syntyneitä. Levy kuulostaa hyvältä, mutta jokin asia ei saa ihokarvoja värähtämään halutulle tasolle. Jotenkin tuntuu, että levy on enemmän Chris Wilsonin soolo-levy kuin yhteistyö The Sneetchesin kanssa.
Hieno kohtaaminen, mutta olisi voinut olla isompikin. Olisin ehkä kuitenkin odottanut molemmilta osapuolilta kappaleen teko ponnisteluja. No, onhan se mahdollista vieläkin toteuttaa.
Kokonaisuus isosti kuitenkin plussalla.

Chris Wilson and the Sneetches vuonna 1993

Now Playing - Lipstick Killers/Lizard Train/Cosmic Psychos/Flame/Southern Culture On The Skids

Lauantai-illan huumaa.

Kaivan ensimmäisenä Aussie-levyjen joukosta vinyylin, joka on Lipstick Killers - Mesmerized. Aika kovalla aloituksella lähtee. Levyn julkaisi Closer vuonna 1984 ja se jäi yhtyeen ainokaiseksi, Harmi. Levyltä löytyy mukavan huuruista garage rokettia, jota mielellään kuuntelisi useammankin levyn edestä. Levyn tuottamista on vastannut Chris D. joka tunnetaan myös Flesh Eaters ja Divine Horsemen yhteyksistä. Hikeä alkaa pukkaamaan otsanahkaan, joten on levyn vaihdon aika. Seuraavana pyörimään saman mantereen mystinen The Lizard Train ja levy on The Ride. Volyymi nousee ja kitarat voimistuvat. Erittäin voimakasta ja hienoa rock'n'roll-musiikkia, pienellä psykedeliawiballa! Levyllä kaksi ehdotonta helmeä(She Gets Me & Lifeless!) ja liuta muita hienoja biisejä. Kun Australia-bänbit tuntuu iskevän, niin jatketaan niillä. Katsotaanpa kuinka kaiuttimet kestää kun lyödään lautaselle vielä Cosmic Psychos. Ensimmäisenä Lost Cause murisee vaarallisesti, joten paras korkata olut ja nopeasti. Rip 'n' Dig! Silkkaa dynamiittia! Kuuntelen kuitenkin vain levyn ensimmäisen puolen ja leijailen takaisin lattiatasoon vaihtaakseni levyä. Cosmic Psychos osoitti olevansa myös tiukassa keikkakunnossa 2016 Hori Smoku Summer Boogaloo tapahtumassa, kuten myös The Mudhoney samaisessa tapahtumassa. Korvat soi kivasti pari päivää aktin jälkeen.
Vaihdetaan mannerta ja annetaan seuraavaksi lavavuoro The Flame joukkiolle. Queen of the Neighborhood ilmestyi vuonna 1977 ja on bändin eka pitkäsoitto. Lauluosuuksista huolehtii varsin upeaääninen Marge Raymond ja kitaristi Jimmy Grespo taisi soitella jossain vaiheessa Aerosmith-yhtyeessä. Tämä onkin uusi tuttavuus itselleni, levy löytyi taannoin kirppikseltä.
Upeasta lauluäänestä huolimatta laitan uutta vinyyliä koneeseen. Yhden miehen dj-show jatkuu...
Jatketaan ainakin osittain naislaulajilla ja isketään soittimeen Southern Culture On The Skids uudehko julkaisu The Electric Pinecones. SCOTS on ollut jo vuosia yksi suosikki pumppu. Vuonna 2016 ilmestynyt levy ei petä tälläkään kertaa, heti kakkosena tuleva Dirt Road on ihokarvoja jäykistävä namupala ja hetkeä myöhemmin kajahtava Grey Skies on samaa sarjaa. Olikohan tämä kappale jossain jenkki poliisisarjassa? Hienoa musiikkia, joten lisää kuplajuomaa!
Illan levynipussa odottavat vielä Stay Sick tuotokset Sicksville ja Coolsville ainakin, joten eiköhän tästä ole hieno ilta tiedossa. Kippis!

Mukavaa viikonloppua Kaikille tasapuolisesti!

Mike Wilhelm (Flamin' Groovies, Charlatans,Loose Gravel)

Kun The Charlatans oli kuopattu, jatkoi Mike Wilhelm eteenpäin uusiin projekteihin. Ennen liittymistä kuudeksi vuodeksi The Flamin' Groovies yhtyeen kitaristiksi, kävi Mike tekemässä omalla nimellään julkaistun soololevyn ja myös samoihin aikoihin toteutti itseään Loose Gravel-yhtyeessä. Olikohan niin, että tällä soololevyllä oli samoja soittajia kun Loose Gravel-yhtyessä? Ainakin Chris Wilson soittaa levyllä, josta varmaan muodostui silta The Flamin' Groovies-yhtyeeseen. No, joka tapauksessa tämän soololevyn nauhoitukset ajoittuvat aika lähelle samaa aikakautta. Levy julkaistiin kuitenkin vasta 1976 United Artist tai ZigZagin kautta.
Tämän levyn löytäminen olikin jo pieni ihme. Etsin levyä nimittäin vuosia levykaupoista tai messuilta, mutta turhaan. Olin jo luovuttanut kunnes jostain lehti-ilmoituksessa 80-luvulla huomasin huutokaupattavia levyjä. Siellä joukossa oli alkuperäis-julkaisu Mike Wilhelmin soololevystä ja paljon muutakin kiinnostavaa. Muun muassa Sonic's Rendezvous Band "City Slang-single" ja Ron Asheton/Sonic's Rendez vous Band yhteislevy. Näistä sain huudettua itselleni kaksi. Singlen löytyi toisaalta ja myöhemmin.
Sen lisäksi, että Mike Wilhelm on taitava kitaran kanssa on hänellä karhean syvä lauluääni. Tämä karheus lyö mieheen leiman, joka ainakin minua miellyttää kovasti. Todistuksena miehen taidoista, on hänen valinta Blues Hall of Fameen.
Mike Wilhelm levy on edelleen vaikeasti löydettävissä vaikka internet siihen tarjoaakin paremmat mahdollisuudet, mutta suosittelen hankkimaan jos kohdalle osuu. Hienoa musiikkia!

The Charlatans

Kuusikymmenluvun lopun huumassa liiteli Amerikan mantereella enemmän tai vähemmän happoisia yhtyeitä kuten Jefferson Airplane, The Byrds, Big Brother & the Holding Co., Janis Joplin, Grateful Dead, Quicksilver Messenger Service, Jimi Hendrix ja The Charlatans. Viimeksi mainittu poikkesi muista yhtyeistä tyylikkäällä pukeutumisellaan ja siitä, että The Charlatans jäi varsin tuntemattomaksi suuremmalle yleisölle. Syy ei ollut kylläkään musiikillinen, sillä yhtye teki varsin tyylikkäitä kappaleita. Ehkä levytysten määrällä oli jokinlainen vaikutus. Yksi kokopitkä Lp ja single jäi The Charlatansin ainoiksi julkaisuiksi tuolloin. Huonosti hoidettu promootio vai olikohan sitä laisinkaan, jätti The Charlatansin kulttimaineeseen San Franciscon alueen lupaavampina yhtyeenä. The Charlatans alkoi repaloitua pikkuhiljaa 1967 jolloin Mike Ferguson jätti yhtyeen. Perässä seurasi Dan Hicks, joka jatkoi omien projektien kimppuun.
Vuonna 1969 julkaistiin ainoaksi jäänyt albumi The Charlatans, jonka julkaisi Phillips Records. Levyltä löytyy yksitoista FolkRockPsykeHipJugRag-kappaletta, jotka ansaitsevat isosti paikkansa 60-luvun musiikissa. Klassikko albumi!

The Charlatans: 

Mike Wilhelm
Richard Olson
Darrell De Vore
Terry Wilson

Dan Hicks

Mike Ferguson

George Hunter

The Charlatans - PHS 600-309