Vuoden 2018 levyhankinnat

Levyjä on tullut vuoden aikana tasaisesti hankittua kirppareilta, levykauppiailta, facebook-ryhmistä tai netin kautta tilaamalla. Levyistä puhuessa tarkoitan siis 'vinyylilevyjä'. Hankinnat ovat olleet vuoden aikana kohtalaisen maltillisia, vaikka välillä on meinannut lähteä keulimaan ostaminen, mutta laskunippu, tuossa koneen vieressä toppuutteli hankintoja, muistuttaen elämän muista realiteeteista. Harmitusta on herättänyt postikulujen osuus tilauksissa, joka on pudottanut tilauksen intoa tai levyjä kokonaishinnan noustua kipurajan yli. Ulkomailta tilattaessa on postikulun osuus vähintään levyn itsensä mukainen ellei isompi. Riippuen tietenkin, mitä on ostamassa. Kuitenkin yksi single mikä jäi kaivelemaan. Tänä vuonna julkaistu ja rajoitettuna versiona julkaistu pikkumusta. Sinkkua myydään vain yhtyeen keikoilla ja nämä keikat eivät tällä kertaa yllä Suomen kamaralle. Kyseinen sinkku on cover-biisi yhden 70-luvun lopun kovimmista punk-kappaleista, jonka alkuperäinen esittäjä on Leather Nun ja kappale on Ensam I Natt, joka Ilmestyi Slow Death-ep:llä alkuaan -79. Tämän uuden version esittää The Mudhoney. Viesti kuitenkin lähti yhtyeen keikkamyynneistä vastaavalle henkilölle, josko myynti onnistuisi, koska keikkakalenterissa ei näköjään mainita Suomen kaupunkeja. Vastauskin saapui 'Jos keikoilta jää yli, niin on mahdollista'!! Ok.
Alla on siis tänä vuonna hankitut pitkäsoitot, sinkkuja en lähde luettelemaan, mutta noin parikymmentä pikkumustaa löytyi. Jotain omiakin levyjä tuli laitettua vaihtoon ostojen yhteydessä. Sinisellä mainitut olivat uusia julkaisuja, vielä kelmuissa siis. Yhteensä noin 40 levyä, mikä taisi olla viime vuonna aika samoissa.

Los Straitjackets - Jet Set
Los Straitjackets with Deke Dickerson - Sings the great instrumental hits!
The Planet Rockers - The return of The Planet Rockers
Flamin Groovies - Fantastic Plastic
Mondo Zombie Boogaloo - The Fleshtones, Southern Culture On The Skids, Los Straitjackets
Dr. Feelgood - Let It Roll
Link Wray / Morticai Jones
Flying Color - Flying Color
Dion - Runaround Sue
Hal Peters Trio - Crazy Mixed Up
The Gospelbeach - Pasific Surf Line
The Saints - Prehistoric Sounds
The Saints - Eternally Yours
The Dark - Living End
Bird Dogs - 10"

The West Coast Pop Art Experimental Band - Part One
Link Wray & The Raymen














Leather Nun - Live
The Southern Culture On The Skids - The Electric Pinecones
Handsome Family - Unseen
Beachwood Sparks - The Tarnished Gold
Bram Tchaikovsky - Funland

Vipers - How about somemore?
Dead Furies - Rock city a go go
Primevals - Dig
Thin White Rope - Sack full of Silver
Steppes - Tourist from Timenotyet
Birdmen from Alkatraz - Birdcage
Damned - Music for pleasure
21 Solid Rocks vol 1.(the Standells, Count 5,,,)
Steppenwolf - 1967-1972
Love - Forever Changes
Billy J Kramer and the Dakotas - Billy J
Sparks - Propaganda
Savage Rose - In The Plain
Psycho Daisies - Pushin' up Daisies
Ian Comm - Summer Holiday
Greg Kihn - Citizen Kihn
The Rock Machine Turns You On - Compilation
The Spencer Davies Group - Heavies
The 5th Dimensions - Up Up and Away

The Cleftones - Heart and Soul
Coolsville - 10" compilation
Kicksville - 10" compilation

'mikään ei ole liikaa kunhan se on ihossa kiinni ja se on siinä vielä huomennakin....'..häh?

Pitänee varmaan vielä tehdä top-10 lista eniten lautasella pyörineistä levyistä vuonna 2018??

Mahtavaa uutta vuotta 2019 kaikille, ketä tätä nyt eksyykin lukemaan!!

Keep on Boppin'

The Hitmen - Australian Bulldozer

-"We are the Rock'n Roll Soldiers, Rock'n Roll Keeps you Alive" Julistaa The Hitmen 'I don't mind-sinkun b-puolella vuonna 1981.
Alunperin tämä kyseinen julistus taisi jo rävähtää New Orderilla hieman aiemmin. Yhtyeessä, jossa vaikutti rokki-sotilaita sellaisista yhtyeistä kuin The Stooges ja MC5. Joten reservijoukot jo pelkästään oli varsin väkevää sakkia. Aikalailla samoilla linjoilla musiikillisesti jatkoi perinteitä The Hitmen.
Yhtye Johnny Kannis & The Hitmen perustettiin 1978 ja samana vuonna ilmestyi heidän ensimmäinen single-julkaisu 'Didn't tell the man' WEA-yhtiön kautta. Ensimmäisessä kokoonpanossa vaikutti Johnny Kannisin lisäksi, Chris Masuak, Warwick Gilbert, Tony Vidale, Brad Shepherd & Mark Kingsmill.  Vaikka yhtyeen sointi on alkutaipaleella varsin voimallista kitararokettia, oli tuo ensimmäinen sinkkujulkaisu yksi maailmankaikkeuden hienoimmista powerpop sävelmiä. Kappale 'Didn't tell the man' on Chris Masuakin käsialaa.
Samanlaisia helmiä ovat 'Didn't tell the manin' lisäksi, ovat Fifteen Hours, Everybody Knows ja In Your Eyes. Pop-vaikutteita yhtyeelle ilmestyikin, kun yhtyeen nimeen ilmestyi lisäliite D.T.K. Moronic Inferno-levyllä löytyy kokonaisuutena hieman rauhallisempi ote, hard-rokimpi. Kuinkas ollakaan saman nimisen kappaleen taisi tehdä The Dictators! Surfin' Hitmen D.T.K.

 
The Hitmen soitti ja soittaa yksinkertaisesti pirullisen tiukkaa rock'n rollia. Jos vertailua hengenheimolaisuudessa hakee niin tulee mieleen yhtyeet Radio Birdman, The Dictators tai edellä mainittu MC5. En tiedä mitä 70-luvulla Australian maaperällä tapahtui, mutta jotain maaperässä oli, mikä vaikutti musiikkiin. Kuka tai ketkä siellä oikein väänteli nappuloita studioissa outoihin asentoihin, että 80-luvun alkupuolella alkoi kyseisestä maanosasta ilmestyä mitä ihmeellisempiä rokki-yhtyeitä. Massiivinen määrä kiinnostavaa uutisointia ilmestyi viikottain ja sattui jopa niin, että näiden yhtyeiden levyjä osui ihmeellisen hyvin omalle kohdalle. Kiitokset tästä Fennica Recordsin mainiolle tarjonnalle.
Fennica seurasi tilanne ja tarjolle ilmestyi nopealla vauhdilla uutta julkaisua, joihin upposi iso kasa markkoja. Sieltä tuli muun muassa kotiutettua The Hitmen levyt; Moronic Inferno, It is what is, Tora Tora T.D.K., UELA-ep ja kokoelma 78-82. Tosin levyjä tietenkin etsittiin ulkomaita myöden, koska kaikkea sentään ei Suomesta löytynyt, jopa Australiasta. The Hitmenin eka levy on edelleen hukassa, mutta kappaleet taitaa löytyä kaikki 78-82 levyltä.

 

 The Hitmenistä ponnisti eteenpäin miehet omiin mielenkiintoisiin kuvioihin. Chris Masuak liittyi Screaming Tribesmeniin ja käväisi The New Christs-yhtyeessä soittamassa myös, unohtamatta tietenkin Radio Birdman yhteyttä. Tänä päivänä hänellä on oma yhtye Espanjan Viveirossa, Chris Masuak & the Viveiro Wave Riders. Brad Shepherd siirtyi Hoodoo Gurusiin ja soitti sitä ennen Persian Rugs-yhtyeessä. Myös Mark Kingsmill löysi tiensä Hoodoo Gurusin riveihin, käyden myös The New Christs-yhtyeessä. Tony Vidale soitti kitaraa ainakin Neon Leon-yhtyeen levyllä. Warwick Gilbert oli ainakin New Race kokoonpanossa mukana. The Hitmenissä soitti toki muitakin ansioituneita aussi-muusikoita, mutta nämä herrat muodosti pelaavan rungon yhtyeelle.

The Hitmen ei ilmeisesti saanut isoa huomiota osakseen, vaikka yhtye pursui taitoa ja energiaa. Yhtyeen eteneminen taisi saada pahan kolauksen Johnny Kannisin onnettomuuden myötä 1983. The Hitmen hiipui pikkuhiljaa pois ja esiintyen silloin tällöin, kaiketi. Oliko bändi sittenkään Australian Bulldozer vai Surfing in another direction...

Vai onko yhtye sittenkään mihinkään hiipunut. Maailmalla liikkuu huhuja(2021) keikoista ja ehkä jopa levystä?! The Hitmen Rocks!

Nupit Kaakkoon ja levyä lautaselle!

The Hitmen Forever - Forever The Hitmen

The Confederates

 Vain kasettina julkaisuja tehnyt mystinen The Confederates teki kaiketi jopa kolme C-kasetillista rokkimusaa. Tässä linkkinä heidän ekalta kasetilta TP ROLLER. Yhtyeen jäsenet taisivat olla maanviljelijä muusikoita suomen metsistä, mutta jotain tutun kuuloisia nimiä, kuten Ile Kallio ja Richard Stanley on ainakin mainittu ja uutta tietoa lisävoimista yhtyeessä vaikuttaneesta soittajasta löytyi Finnish Rock'n Roll sivustolta. Kuulemma Tigers-yhtyeellä oli myös kontakti tähän tapaukseen. 

Mukavaa syksyistä Sunnuntaita!

Los Straitjackets

Mikä tahansa yhtye joka esittää musiikkia meksikolaisissa painijan naamioissa yli kaksikymmentä vuotta ei voi olla kiinnostamatta. Varsinkin kun yhtye tekee mitä parhainta musaa ilman solistia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Los Straitjackets julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1995 "The Utterly Fantastic And Totally Unbelievable Sounds Of Los Straitjackets" ja tämän jälkeen julkaisuja on putoillut kovalla tahdilla häiritsemättä yhtyeen kiinnostavuutta. Laatu on säilynyt ja yhtye on saanut jopa Nick Lowen mukaan parille levylle mukaan. Toinen levy tehtiin osoituksena Nick Lowen tuotantoa kohtaan ja toisella oli itse Mr. Lowe mukana.
Los Straitjackets on yksi osoitus, että instrumentti voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Jet Set levyllä löytyy myös mielenkiintoinen Suomi yhteys! Los Straitjackets with Deke Dickerson levyltä löytyy klassikko instrumentaali kappaleita...laulettuna. Muuttuuko sinun näkemys näistä biiseistä?

Los Straitjackets Rocks! Tsekatkaa!

Desert Island Records

 Mitkä levyt ottaisit mukaan autiosaarelle, jossa mahdollisesti olisi levysoitin. Tavallaan aika koominen ajatus, sillä silmissä vilkkuu kuva siitä yhdestä palmupuusta ja 20m2 kokoisesta pyöreästä hiekkasaaresta. Vaarallisuuden tunnetta tuomassa ympäri saarta pyörivä nälkäinen tiikerihai. Mutta kuitenkin, minkälainen kattaus musiikkia pitäisi olla, jotta pärjäisi vaikeassa paikassa. Raapisitko kasaan tiettyä musiikkityyliä, nouseeko jonkin tietyn artistin levyt arvoon vai mahdollisimman kirjava kattaus mukaan? Tällaista pohdintaa pääsin pähkäilemään pari vuotta sitten, kun erään legendaarisen levykaupan entinen kauppias päätti laittaa pystyyn Autiosaaren-levyt listauksen. Mukaan koko hommaan alkoi kasaantua mukavanlaisesti erilaisia musadiggareita. Noin parisen sataa suomalaista musiikkiin perehtynyttä Muusikkoa, Toimittajaa, Kriitikkoa ja Musadiggaria. Mielenkiintoinen homma, mistä muodostui kohtalaisen hankala omalla kohdallani. Nimittäin valittuani 50 levyä, huomasin jo seuraavana päivänä toiset 50 levyä, mitä voisi listata mukaan. Laitoin tässä vaiheessa järkeilyn syrjään ja etenin tunteella. Kokonaisuudessa kaikkien osallistujien valinnoista muodostui varsin mielenkiintoinen, johon eksyi monia yllätyksiä, mutta tietyt klassikot ponnisti tällekin listalle. Tässä alla on viisikymmentä ensimmäistä levyä, joita koko porukka siihen äänesti. 

 Omia suosikkeja pääsi myös tuohon viidenkympin joukkoon muutama. Omia valintoja loppujen lopuksi tein lähinnä sillä perusteella, miten jotkut levyt ovat olleet oikeassa hetkessä elämäni aikana. Soittotaidot ja yhtyeen menestys, eivät näkyneet omissa valinnoissani vaan tunteet ja tekemisen intohimo. Toinen kriteeri oli, että levy täytyy löytyä omasta hyllystä ja vinyylinä tietenkin. Näin sain ainakin jotenkin pidettyä homman kasassa. 

Eli tässä ensin koko porukan viisikymmentä ensimmäistä järjestyksessä ja alla vielä oma top-10. 

TOP-50

1. CLASH - LONDON CALLING

2. BEATLES - REVOLVER

3. VELVET UNDERGROUND - VELVET UNDERGROUND & NICO

4. TELEVISION - MARQUEE MOON

5. STOOGES - FUN HOUSE

6. LOVE - FOREVER CHANGES

7. SONICS - HERE ARE THE SONICS

8. DAVID BOWIE - RISE AND FALL OF ZIGGY STARDUST

9. RAMONES - RAMONES

10. JOHNNY BURNETTE R'n'R TRIO - JOHNNY BURNETTE R'n'R TRIO

11. SEX PISTOLS - NEVER MIND THE BOLLOCKS 

12. MARVIN GAYE - WHAT'S GOING ON 

13. BEATLES - ABBEY ROAD 

14. DAVID BOWIE - HUNKY DORY

15. NEIL YOUNG - AFTER THE GOLD RUSH 

16. NICK DRAKE - FIVE LEAVES LEFT 

17. KING CRIMSON - IN THE COURT OF THE CRIMSON 

18. IGGY POP - LUST FOR LIFE 

19. BRUCE SPRINGSTEEN - DARKNESS ON THE EDGE OF TOWN

20. NIRVANA - NEVERMIND

21. JOY DIVISION - CLOSER 

22. LOU REED - TRANSFORMER 

23. SMITHS - QUEEN IS DEAD 

24. KATE BUSH - HOUNDS OF LOVE 

25. STONE ROSES - STONE ROSES 

26. JOY DIVISION - UNKNOWN PLEASURES 

27. PRINCE - PURPLE RAIN 

28. ZOMBIES - ODESSEY & ORACLE 

29. IGGY & THE STOOGES - RAW POWER 

30. CURE - DISINTEGRATION 

31. BEATLES - RUBBER SOUL 

32. WHO - WHO'S NEXT 

33. PINK FLOYD - DARK SIDE OF THE MOON 

34. JIMI HENDRIX - ELECTRIC LADYLAND 

35. DAVID BOWIE - LOW 

36. JOHNNY THUNDERS - L.A.M.F. 

37. HURRIGANES - ROADRUNNER 

38. NOMADS - OUTBURST 

39. ROKY ERIKSON - ROKY ERIKSON & THE ALIENS 

40. TALKING HEADS - REMAIN THE LIGHT 

41. PINK FLOYD - WISH YOU WERE HERE 

42. TUOMARI NURMIO - KOHDUSTA HAUTAAN 

43. JOHN COLTRANE - A LOVE SUPREME 

44. GENESIS - SELLING ENGLAND BY THE POUND 

45. BEACH BOYS - PET SOUNDS 

46. BUZZCOCKS - SINGLES GOING STEADY 

47. BOB DYLAN - HIGHWAY 61 REVISITED 

48. STRAY CATS - STRAY CATS 

49. VARIOUS ARTISTS - NUGGETS 

50. DR. FEELGOOD - DOWN BY JETTY

Mukaan viidenkymmenen sakkiin mahtui kaksi suomalaista ja yksi jazz-levy.

Lisään vielä omat kymmenen valintaani tähän loppuun. En ihan taida valtavirrassa kävellä sen suhteen.
Jos sama listaus tehtäisiin tänä päivänä olisi se luultavasti aivan erinäköinen ja kuuloinen.

♬♬♬♬♬♬♬♬♬♬♬♬

OMA TOP-10

1. SONICS - HERE ARE THE SONICS (=Real Raw Power)

2. STRAY CATS - STRAY CATS (=80's Game Changer)

3. HOODOO GURUS - STONEAGE ROMEOS (=Long Time Aussie Gurus)

4. MC5 - KICK OUT THE JAMS (=Detroit's Machine Gun)

5. THEE MIGHTY CAESARS - BEWARE THE IDES MARCH (=Damaged Good!)

6. MIRACLE WORKERS - INSIDE OUT (=Paisley Garage Invasion)

7. RADIO BIRDMAN - RADIOS APPEAR 2-LP (= Australia Rock Explosion)

8. GENE VINCENT WITH THE BLUE CAPS - A RECORD DATE (=Bluebird Rocker) ensimmäinen levyni!

9. CRAMPS - SONGS THE LORD TAUGHT US (=Human Flies from outer space)

10. JOHNNY BURNETTE ROCK'N ROLL TRIO - JOHNNY BURNETTE R'n'R TRIO (nr.1 Rock'n Roll Group)

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Keep on Rockin'

Mitä muuta autiolla saarella tarvitaan?

#desertislandrecords

#autiosaarenlevyt

#top50

#top10

JD McPherson & Jukka Nousiainen Juhlateltta Helsinki 22.8.2018

Helsingin Juhlaviikoilla Tokoin rannassa sijaitseva teltta tarjosi keskiviikko-iltaan mainiota viihdettä. Ennen iltaa ihmettelin artistivalintoja kyseiseen tapahtumaan. Täysin kaksi eri genressä tahkoavaa oli laitettu tähän samaan iltaan. Pähkäily ei aiheuttanut mitään ärtymystä tai paheksuntaa, päinvastoin koska molemmat olivat entuudestaan jo kiinnostavia itselleni. Vaimolle molemmat olivat täysin uusia kokemuksia, mutta kommenteista päätellen myöhemmin, valinnat ei Helsingin vierailuun ei ollut turhia!
Jukka Nousiainen oli jo ehtinyt aloittamaan aktinsa kun telttaan saavuimme. Rauhallinen äänimaisema leijui teltan kankaan sisällä ja olo oli kuin kirkonmenoissa. Henki oli aistittavissa ja tunne oli ilmassa. Kansa katseli ja kuunteli ihmeissään penkeillään. Raivokkaan lava elehdinnän sijaan, koko yhtye istui rauhallisesti tuoleillaan ja keskittyivät soittimiinsa luoden tunnelmaa kuulijoille. Tilasimme juotavaa ja seurattiin tilannetta hieman taaempana. Nousianen on mielestäni tällä hetkellä ainutlaatuinen suomalaisessa musiikkiympäristössä. Hänestä tulee mieleen 22 Pistepirkkojen herkkyys ja sirpaleisyys, vanhempi suomalainen uusi aalto, rautalankamusiikki, Kaseva, kesäinen junamatka, mummola, heinäpaali ja peipi.... Hänen musiikissa on jonkinlainen tiukka särmä, missä on samalla kaihoisa ote. Rakastan! Juon olutta lisää ja musiikin tuoma fiilis on pakahduttava. Olen eksynyt juuri oikeaan paikkaan. Onnenkyyneleet valuu ja manuaalit on hukassa!

Jukka Nousianen

Jukka lopettaa keikan. Haemme lisää olutta ja skumppaa rouvalle, fiilis on edelleen korkealla. Illan pääesiintyjää en ole koskaan livenä nähnyt ja itse asiassa yhtään heidän levyäkään ei omasta hyllystä löydy, vaikka paljon olen herrojen musiikki kuunnellut tuben kautta. Tämä täytyy korjata tämä levy asia lähiaikoina. Itseasiassa piti jo korjata tällä keikalla, mutta levymyyntiä ei ollut keikan jälkeen eikä ennen, pahus. JD aloittaa joten oluet kurkkuun ja kohti lavaa. Tätä ei katsella kaukopaikoilta, vaan lähituntumasta. Polvet notkuu ja sormet naksuu heti ensirytmeistä. Musiikki vie mukanaan ja ajantaju katoaa. Sen lisäksi, että JD McPhersonin yhtye näyttää hyvältä, se myös kuullostaa hemmetin kovalta. Musiikissa on vaikutteita voimapopista ja soulista, joka tuntuu luissa ja ytimessä. Tämä on rock'n rollia! 

JD McPherson

Kappaleet vaihtuvat vauhdilla ja huomaan keikan olevan ohi hetkessä. Encoret kuullaan vielä ennen illan päätöstä. Illan yhtyeet ovat antaneet sen mitä tultiin hakemaan. Hienoja fiboja & kuumia väreitä! Head over heels on maailman parasta! Olikohan tässä elämäni paras keskiviikko-ilta, ainakin aika lähellä sitä. Illan kruunaa vielä ulkoilma, mikä on elokuun loppuun koskettavan lämmin. Let the good times roll, Cheers!

JD McPherson & Doug Corcoran

Musiikin Lahja - Perttu Häkkinen

 Toimittaja Perttu Häkkinen oli muutakin kuin toimittaja. Hän oli tietäjä ja mestari. Hänestä huokui karisma ja tietämys, joka oli vertaansa vailla. Itse asiassa, itseäni jopa välillä vitutti (siis hyvässä mielessä) hänen tietämys asioista. "Miksi minä en ollut huomannut tuota" hiipi mieleeni useasti kuunnellessani hänen ohjelmaa. Ja juuri tämän taidon ja tietämyksen vuoksi hänen ohjelmat olivat korkealla ohjelmakanavia valitessani. Pertun tietämys heilui musiikkilajista ja ohjelmasta toiseen pienillä tai isoilla nyansseilla, jotka pitivät hänen ohjelmansa mielenkiintoisina loppuun asti. Ohjelmat, joita jäi kaipaamaan heti niiden loputtua.
Toimittaja vakanssin lisäksi, hän oli myös muusikko. Hänen mieltymys oli elektroninen musiikki ja hänet tunnettiin Randy Barracuda nimisenä artistina.

 Perttu Häkkisellä oli voima, mikä piti otteessa. Huomasin monesti kuuntelevani hänen ohjelmaa vaikka musiikillinen anti ei välttämättä itseeni kolahtanut. Pertun tarinat ja sen sisältö vei mukanaan ja lapsenomainen kiinnostus oli koholla. Hän nosti esiin juuri asioita valtavirtojen sivukujilta, jotka hän tarjoili kuulijoilleen omalla kiinnostavalla tavalla. Hänen tietämys, mitä ihmeellisemmistä asioista ja tarinan kerronta oli koukuttavaa ja mukaan vievää. Olin ihastunut hänen ammattitaitoonsa!
Usein työmatkalla autolla hain radioaalloilta kanavaa, josta Perttu löytyisi ja pettymys täytti kanavat ja CD vei tilan, jollei oikeaa kanavaa tai Perttua löytynyt.
Nyt tämä haettu ohjelma on sulkeutunut ja ihmisen muisto jää elämään. Kiitos Perttu!

#perttuhakkinen, #perttuhakkisensaatio

#musiikinlahja

Perttu Häkkisen Säätiö

Rest In Peace Perttu Häkkinen

THE EASTERN DARK

80-luvun puoliväli oli hienoa aikaa musiikkirintamalla ja ison osan tästä mukavuudesta sai aikaan ihmemaa Australia. Sen tarjoamat kitaravalli- ja sulosointuyhtyeet olivat kertakaikkiaan herkkua. En tässä yhteydessä tarkoita maan mega-yhtyeitä (AC/DC, Inxs, Crowded House...), vaan todellisia raatajia, joilla oli hienoja näkemyksiä kappaleiden toteutuksesta. Tuntui siltä, että maan uumenista nousi joka viikko nippu uusia ihmetyksiä. Tämä suhina aiheutti itselleni jo taloudellisia vaikeuksia. Tilipäivän koittaessa oli aina lista valmiina, mitä lähdetään hommaamaan ja suuri osa palkasta katosi levykauppiaalle. Kiitos hienosta palvelusta ja aika usein se lista pullistui vielä muutamalla bonus-levyllä kun kauppiasta tavattiin. Tässä bongailussa isona apuna toimi myös radiopersoona Kimmo Miettinen, jolla oli aikas kova soittolista ohjelmissaan. Ennen Räkärodeo aikaa. Levyjä löytyi hyvin Suomesta, mutta kaikkea aina ei saanut ja kun kiima oli kova niin vinyyliä hommattiin mistä milloinkin. Tutuksi tuli Glitterhouse, Citadel, Midnight Records, Bomp, Og-Music, Crypt, jne...

Tästä kiihkeästä 80-luvusta ansaitsee moni yhtye ison käden ja encoren, mutta yksi yhtye kerrallaan. The Eastern Darkilla oli niin iso soundi, että sen aikaan saama tinnitus korvissa soi vieläkin ja kovaa. En tarkoita, että musiikin kuuntelu aiheutti kuulovamman, vaan pysyvän jäljen jättämisestä harmaaseen aivomassaan. Puhun nyt heidän singlestä ja mini-lp:stä, jotka pyörivät levysoittimessa lähes aina kun meno oli kovimmillaan.

Vuonna 1985 ilmestynyt "Johnny and Dee Dee"/"Julie is a Junkie" oli ja on edelleen yksi hienoimmista singleistä mitä olen kuullut. Molemmat levyn kappaleet ovat James Darrochin kynästä ja vieläkään ei itselle ole selvää kumpi näistä kappaleista on tarkoitus olla b-puoli, sillä molemmat iskee hienosti.

Seuraava Eastern Dark julkaisu ilmestyi vuonna 1986. Levy ilmestyi surullisissa merkeissä. Yhtye oli juuri levytyksen aikoihin ajanut pahan onnettomuuden autolla, josta kaksi selviytyi ja James Darroch menehtyi. Projekti luonnollisesti keskeytyi, mutta kappaleet tallentui ja levy julkaistiin mini-lp:n muodossa. Long Live The New Flesh sisältää viisi klassikko sävelmää, jotka kuuluvat levyhyllyn kunniapaikalle, aina. Molemmat julkaisut(7" ja 12") tuotti Rob Younger ja äänittäjä toimi Tony Espie.

Jos levyt kohdalle sattuu, niin kannattaa poimia talteen, jos satut pitämään woimasoinnuista, joista pursuaa energisyys, tuoreus ja hyvä fiilis!

Now Playing - Tav Falco Panther Burns/Roky Erickson/The Playmates/Big Boy Crudup/Plan 9/The Paupers

Keskikesä ja päivä pisimmillään. Kesän juhlia vietetään ympäri Suomen maata, joten hieno hetki kuunnella vinyylin rahinaa, joka kuitenkin kuulostaa aivan muulta. Levythän on hienossa kunnossa ja laulu ja soitto raikaa varsin hienosti. Ulkoilmasta tosin voi olla toista mieltä, vettä tulee rankasti ja tuuli taivuttelee varsin mallikkaasti pihan puita.
Kello lähentelee neljää iltapäivällä joten aika korkata huurteinen olut ja nauttia se Ruotsalaisen The Playmates yhtyeen tahdittamana. Aika usein tulee pähkäiltyä joidenkin orkestereiden kohdalla, miksi tällaisista yhtyeistä ole tullut tunnetumpaa? Kuten esimerkiksi tämä The Playmates. Levy on täynnä hienoja voimapopilla sävytettyjä rokkibiisejä. En osaa luokitella yhtyeen musaa mihinkään lokeroon ja ei se sellaista vaadikaan. Kappaleet vaan ovat yksinkertaisesti upeita. Levyn valmistumisessa ovat avittaneet aussi miehet Rob Younger ja Alan Thorne. Levy Long Sweet Dreams ilmestyi jo vuonna 1986. Hienoa!

Seuraavana lautaselle löytää ikisuosikkini Tav Falco Panther Burns. Jostain artisteista tulee aina jotenkin enemmän tärkeä, kuin muista ja Tav on minulle ollut se yksi tärkeä. Panther Burns on jollain kierolla tavalla päässyt tekemään aivoissa ihmeellisiä kemiallisia reaktioita ja se on aiheuttanut outoa mielihyvän tunnetta. Yhtyeen tyyli on todellakin omalaatuista ja rautaista. En ole ihan varma onko se hurmiollista vai pelottavaa, mutta Tav Falco on päällikkö. Tänään pyöritettävänä on Sugar Ditch Revisited-levy. Recorded 1984/85 at Sam Phillips Recording Service. Suosikki raita on notkuvasti etenevä blues ralli Working On A Building, jonka alkuperäisversiosta vastasi Charlie Feathers. Päällikkölevy!

Tav Falcosta on lyhyt matka Texasin Göstaan Roky Ericksoniin. Onkohan tämä levy Ep tai Mini-lp, mutta yksi kovimmista kiekoista, mitä omassa hyllyssäni on. Levyllä Clear Night For Love on viisi toinen toistaan hienompia musiikkiesityksiä. Levyllä on jopa varsin hauras tunnelma, mitä nyt kakkospuolen avaava The Haunt herättää kuulijan, jos tunnelma on karannut jonnekin. Näin jokin aikaa sitten TV:stä Rokyn konsertin The Black Angelsin kanssa. Täytyy sanoa, että monen kappaleen kohdalla kulki ihoa pitkin väreet kärvistäen ihokarvat säkkyrälle, kuten myös tällä levyllä. Don't Slander Me!

Korkkaan pullon olutta ja rauhoittelen menoa tai sitten en. Arthur Big Boy Crudup nimittäin alkaa naputella siihen malliin, että olut lämpenee nyrkissä aika nopeasti. I Want My Lovin' polkaisee levyn ensi kappaleella, jonka Elvis väänsi omaksi versioksi myöhemmin nimellä That's All Right, Mama. Kuvaruutu on mustavalkoinen ja asiat pidetään yksinkertaisina, näin saadaan homma rullaamaan, mies ja kitara. Arthur poika syntyi Amerikan Mississipissä 1905 ja hän kuoli vuonna 1974. Levylle taltioidut kappaleet on pääosin 1940-luvulta. Tilaisin tämä levyn Star Bootlegger-levyn joskus 80-luvulla Midnight Recordsilta. Suosikkikappale Where Did You Stay Last Night. Herkkää ja vaarallista!

Blues levy laitetaan takaisin kansiin ja uutta putkeen. Magic People on levy, joka löytyi muutama vuosi sitten kirpparilta. Itse bändistä The Paupers en aiemmin tiennyt mitään, mutta psychedelinen kansi herätti kiinnostuksen ja kannoin sen kotiin. Musiikki levyllä on myös psykeä popilla terästettynä ja kansiteksteistä päätellen yhtye tulee Canadasta. Poimintana kappale Think I Care.

Psychedeliasta Neopsychedeliaan. Plan 9 julkaisi kakkoslevynsä New Rosen kautta vuonna 1984. Tähän asti kuunnelluista tänä päivänä on Plan 9 tuorein levy itselle. Nimen bändi taivutteli itselleen 50-luvulla ilmestyneestä tieteiselokuvasta Plan 9 From Outer Space, jossa esiintyi suomalaisjuurinen Vampira (Maila Nurmi). Levy pitää sisällään muutamia klassikko cover-kappaleita, kuten lähes yhdeksänminuuttinen Lookin at you (MC5) tai yli seitsemänminuuttinen 5 Years Ahead Of My Time (Third Bardo). Hienoja kappaleita löytyy, mutta äänityksen tunkkaisuus hiukan häiritsee, no ei muuta kun lisää volyymia.

Hauskaa Keskikesän Juhlaa Kaikille!

The Moffs - Outlast The Paisley Dream

The Moffs on yhtye, joka ilmaantui itselleni 80-luvulla varoittamatta mitenkään laadukkaista hieman psychedeliaan ja voima-poppiin kallellaan olevien instrumenttien käsittelystä tai puhumattakaan jonkinlaisesta musiikkikappaleen synnyttämistä upeasti ilman tuskaa. The Moffs syntyi Australian kitarahyökyaallon mukana 80-luvun alkupuolella. Itse asiassa minulla ei ole hajuakaan, mitä nämä ihmiset ovat tehneet ennen tämän yhtyeen perustamista? Mutta heidän kolme ensimmäistä 7" julkaisua on upeita kulttuuritekoja kokonaisuudessaan. Eli syvä kumarrus menee myös Citadel levy-yhtiölle, joka vastasi näiden kolmen singlen ulos tulosta. Ensimmäinen julkaisu oli Another Day In The Sun(CIT-012), Seuraavana ilmestyi Flowers(CIT-026) ja kolmas pikkumusta oli Traveller(CIT-033). Kaikki Klassikkoja!
The Moffs tuli Australian Sydneystä ja yhtyeen nokkamiehen Tom Kazasin ymmärrys musiikkikappaleen rakenteesta on/oli varsin hienoa. Jostain syystä heidän mini-lp saanut samanlaista värinää aikaan, ainakaan itselläni. Yhtyeen sointi on kirkas ja miellyttävä.
Mielenkiintoinen julkaisu on varmasti heidän Demo-kasettijulkaisu 1984, joka myytiin viikossa loppuun samaan aikaan kun yhtye esiintyi The Triffids lämmittelijänä. Näitä sinkkuja on aina hieno laittaa soittimeen, uudestaan ja uudestaan.

The Moffs:

Tom Kazas

David Byrnes

Alan Bishop

Mick Duncan

Producer:

Chris Logan

The Moffs

Another Day In The Sun CIT-012

Flowers CIT-026

The Traveller CIT-033

Rock Australia Magazine single-lista 80-luvulta

Levykauppa lauantai

Tytär sai kutsun luokkakaverin synttärijuhliin Kaapelitehtaalle Helsinkiin. Tarjouduin kuljettamaan tyttöä paikan päälle. Pientä taka-ajatusta keikassa tietenkin oli. Kestit tulisi kestämään kaksi tuntia, joten itsellä olisi mahdollisuus sukeltaa Helsingin ytimeen ja etsiä sieltä mieluisia levyn metsästys paikkoja. Sen verran matka vaati suunnittelua, että päätin retken suuntautuvan sellaiseen paikkoihin jossa en ennen ole vieraillut. Nettiselailun päätöksellä löytyi Mannerheimintie 66:sta Fresh Garbage Records. Auton sain parkkeerattua kulman taakse ja meinasin kävellä paikan ohitse. Paikka nimittäin on aika hyvin piilotettuna porttikongissa ja itse liike on kellaritila. Paikkana kuitenkin mielenkiintoinen ja kohtuuhintaisia vinyylilevyjä. Miinuksena paikasta ainoastaan huono valaistus. Ainakin omalla kohdalla tämä aiheutti pientä hankaluutta, vaikka olin varautunut silmälaseilla selaus urakkaan. Kaupan levymäärä tuli kahlattua noin tunnissa läpi, tosin ylitin tietyt lokerot joiden katsoin olevan kiinnostukseni ulkopuolella tällä kertaa. Veikkaisin, että vinyyli-levyjä olevan näytillä noin 2-3000 kpl. Oman mielenkiintoni olin suunnannut lähinnä garage tyylisiin levyihin. Mukaan tarttui harvinaisempi The Vipers-How about somemore?-Lp. Jonka julkaisi Midnight Records rajoitettuna painoksena 80-luvulla. Kantoon lähti myös Thin White Rope-Sack full of silver, The Steppes-Tourists from timenotyet ja varsin mielenkiintoinen The Birdmen Of Alkatraz-From the Birdcage. Pari juttua jäi odottamaan seuraavaa vierailua varten. Paikassa on myös mahdollista kuunnella levyjä, joten siitä plussat. Ihan Ok paikka!

The Stooges - DJ-muisto kultaiselta 80-luvulta

 Joskus tuli tehtyä disc jockey "töitä" nuorempana ja ihan oikeassa ravintolassa. Sain 80-luvulla mahdollisuuden pyörittää vinyyliä noin kolmen vuoden ajan paikallisessa soittolassa ihmisten 'iloksi'. Ravintola sijaitsi vanhassa kenkätehtaassa suomen länsirannikolla ja paikan nimi viittasi vahvasti New Yorkin Bronxin kaupunginosaan. Viikonloppuisin kyseinen paikka toimi diskona, minulle vuoro napsahti arki-iltoina ja silloin kun yhtyeet siellä vieraili. Joskus, jos omistajat katsoivat yhtyeen sen arvoiseksi uhrattiin viikonlopusta toinen ilta live käyttöön. Live-aktit tapahtui yleensä torstaisin, jolloin pääasiassa suomalaiset yhtyeet vierailivat lavalla. Taisi sinne joskus eksyä musiikkivieraita ulkomailtakin asti. Vinyylilevyjä tuli soitettua ennen kun bändit hyppäsivät lavalle vetämään oman osuutensa ja sen jälkeen kun bändit poistuivat takahuoneeseen kuivaamaan hikeä, olin taas kiinni soittimessa ja kiusaamassa ihmispoloja omilla musiikki valintoja. Tunnusomaista tässä hommassa oli soittaa omia mieltymyksiään tunnuslauseella "I'm DJ, Not A Jukebox". Näin päätettiin hyvän ystäväni kanssa, jonka kanssa soittokerrat hoidettiin vuorotellen. 

Niin, se muisto näiltä ajoilta; Yleensä kun tätä alla olevaa yhtyettä laittoi lautaselle, niin kohtalaisen nopeasti marssi Dj-kopin ovelle joko paikan järkkäri tai joskus jopa omistaja kohteliaasti viestiä tuoden "saisko vähän pienemmälle sitä musaa?" Eivät ymmärtäneet bluesista kaiketi mitään 😁??

#stooges, #iggyandthestooges

"I'd Say will Have A Real Cool Time Tonight
I Say Will Have A Real Cool Time
We Will Have A Real Cool Time
A Real Cool Time Tonight"

The Stooges

Iggy Stooge
Dave Alexander
Ron Asheton
Scott Asheton
___________________

EKS-74051
Electra Records

1969

Top Ten Compilation

Kaivoin hyllystä kokoelmia, jotka ovat olleet rakkaita pitkään ja ovat sitä edelleen vielä tänäkin päivänä. Nämä kokoelmat ovat olleet tärkeitä palasia vuosien saatossa ja niiden sivistävä vaikutus vähintäänkin yhtä iso kuin alakoulun historian tunnit. Kokoelmat eivät ole paremmuusjärjestyksessä vaan lätkitty tähän miten käteen hyllystä osuivat.

1. The Sire Machine Turns You Up
 Hieno leikkaus 70-luvun uuden aallon julkaisuista. Tältä levyltä löytyi itselle tärkeitä yhtyeitä muun muassa Radio Birdman ja Richard Hell. Julkaisija on Sire Records kuten levyn nimikin kertoo. Öljyä koneeseen!

2. Nuggets 2-lp
Tämä levy ei hirveästi esittelyjä kaipaa. Levy on monien äänestysten kärkipäässä parhautensa ansiosta. Levyn puuhamiehenä toimi Patti Smith Groupin kitaristi Lenny Kaye. Tavallaan levy on aika tylsä, koska yhtään huonoa biisiä sieltä ei löydy, vaikka on tuplalevy. Aurinkolasit päähän ja lisää volyymia!

3. Wavy Gravy vol. 1
Mitä oudommaksi meno muuttuu sen mielenkiintoisempaa se on. Tämän levyn tilasin suoraan Desperate Rock'n' Roll pääkalloluolasta Crypt-Recordsilta. Jokaisen kappaleen välissä otoksia kauhu- tai pornoelokuvista. Sen lisäksi itse musiikkiesitykset täynnä dynamiittia. Myös vol. 2 samaa tasoa. Go Go Gorilla!

4. Songs We Taught The Cramps vol. 1 
Alkuperäisesityksiä The Cramps-yhtyeen live setistä ja levyiltä. Tämä kuten edellinen epävirallinen julkaisu rajoitetulla painosmäärällä. Taaskaan yhtään huonoa kappaletta ei taida levyltä löytyä. Goo Goo Muck!

5. Hard To Beat 2-lp
Kaksikymmentäyksi kovaksi keitettyä Stooges coveria. Tupla-lp:n verran Australian aavikoilta ponnistavaa yhtyettä esittää kukin oman näkemyksensä moottorikaupungin jytinää. Kovaan nälkään!

6. Take Everything Leave Nothing 2-lp
Toinen Aussie kokoelma tähän samaan sarjaan. myös tuplalevyn verran upeaa kitarointia ja hienoja melodioita. Citadel levy-yhtiön kokoelma sen alkuvuosilta. Pakollinen ja Ehdoton helmi!

7. A Real Cool Time...distorted sounds from the North
Pohjolan perukoilta sorvattu vinyylipuriste 80-luvulta. Divariorkesterit parhaimmillaan. We will have a real Cool time!

8. Las Vegas Grind!
Epätoivoinen rock'n roll karjaisu ja vielä epätoivoisempi komppi. Nyt ollaan ytimessä! Greegah Bundolo! Nämä jutut olisi pitänyt olla kokemassa paikan päällä. Hik!

9. Rubble vol. 1 The Psychedelic Snarl
Laidan täydeltä klassikko kappaleita ja yksi rock-historian kovimmista kappaleista löytyy levyltä. Tyylikkäistä julkaisuistaan tuttu Bam-Caruso levy-yhtiö julkaisi massiivisen Rubble-sarjan, sarjasta mistä tämä ykköslevy on killeri. Save My Soul!

10. 'Gimmick' The Music Maniac compilation 2-Lp
Mystical Records with amazing game. Kokonaisuudessa just niin hieno mitä levyltä haluaa. Yllätyksiä ja hienosti pakattuna. Time Has Come!

Hauskaa Pääsiäistä! Muistakaa syödä Mämmiä!
Hups...yksi ylimääräinen tunki mukaan kuvaan..

Dan Hicks and the Hot Licks

Lauantaiaamun avaus Last Train To Hicksville-levyllä. Voiko levyllä olla enempää rennompi fiilis, kuin tällä julkaisulla.
Dan Hicks ja yhtye näppäilevät soittimiaan varsin kepeästi ja tunnelma on erittäin iloisen vapautunut.  Musiikillinen linja yhtyeellä sijoittuu varmaan jonnekin Bluegrass/Jazz/Swing maastoon ja näillä elementeillä saadaan ilmapiiri tuntumaan mukavan lämpimältä ja kepeältä. Kappaleiden teksteissä yhtyeellä on omat näkemyksensä, mikä vain lisää kiinnostusta. Juuri tällaista live-musiikkia pitäisi päästä kuulemaan upeana kesäpäivänä jossain puistossa naukkaillen samalla kylmänhuuruista olutta.
Dan Hicks aloitti uraansa San Franciscolais-yhtyeessä The Charlatans, mutta perusti jo 60-luvun lopulla Hot Licksin ja ensimmäinen levytyskin on samalta vuosikymmeneltä. Tämä levy on tehty vuonna 1973 Kaliforniassa, joten kesää odotellessa on tällä levyllä hieno fiilistellä.
Mukavaa Viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

#danhicks, #thehotlicks, #andhishotlicks

Last Train To Hicksville...the home of happy feet

R.I.P. Dan Hicks 1941-2016

Chris Wilson and The Sneetches

The Sneetches on yksi tyylikkäimmistä yhtyeistä, jonka levyjä on hyllyyn parkkeeranut. Odotukset olivat korkealla kun näin tämän yhteisprojektin tuotoksen. Chris Wilsonin omat projektit ovat järjestään aina olleet mielestäni hienoja juttuja. Varsinkin yhtyeet Fortunate Sons, Flamin' Groovies ja Barracudas kuuluvat oman levyhyllyn perustuksiin. Joten kyseisen levyn hommaaminen oli selviö.
Laitoin levytilauksen menemään Bomp-records, jossa oli myös tämä lätty tarjolla.

Levyn ensimmäinen puolisko antoikin hyvä+ vaikutelman. If Wishes Were Horses on yksi hienoimista voimapop kappaleista. Seuraavana tuleva kaihokappale Never Love Again on lajissaan hieno. He Who Waits jatkaa Groovies linjaa ja A-puolen päättää Cover-raita Goin' Back Byrdmäisellä otteella. Levyn toiselta puolelta löytyy vielä kolme kappaletta, jotka ovat Chris Wilsonin ja Cyril Jordanin kynällä syntyneitä. Levy kuulostaa hyvältä, mutta jokin asia ei saa ihokarvoja värähtämään halutulle tasolle. Jotenkin tuntuu, että levy on enemmän Chris Wilsonin soolo-levy kuin yhteistyö The Sneetchesin kanssa.
Hieno kohtaaminen, mutta olisi voinut olla isompikin. Olisin ehkä kuitenkin odottanut molemmilta osapuolilta kappaleen teko ponnisteluja. No, onhan se mahdollista vieläkin toteuttaa.
Kokonaisuus isosti kuitenkin plussalla.

Chris Wilson and the Sneetches vuonna 1993

Now Playing - Lipstick Killers/Lizard Train/Cosmic Psychos/Flame/Southern Culture On The Skids

Lauantai-illan huumaa.

Kaivan ensimmäisenä Aussie-levyjen joukosta vinyylin, joka on Lipstick Killers - Mesmerized. Aika kovalla aloituksella lähtee. Levyn julkaisi Closer vuonna 1984 ja se jäi yhtyeen ainokaiseksi, Harmi. Levyltä löytyy mukavan huuruista garage rokettia, jota mielellään kuuntelisi useammankin levyn edestä. Levyn tuottamista on vastannut Chris D. joka tunnetaan myös Flesh Eaters ja Divine Horsemen yhteyksistä. Hikeä alkaa pukkaamaan otsanahkaan, joten on levyn vaihdon aika. Seuraavana pyörimään saman mantereen mystinen The Lizard Train ja levy on The Ride. Volyymi nousee ja kitarat voimistuvat. Erittäin voimakasta ja hienoa rock'n'roll-musiikkia, pienellä psykedeliawiballa! Levyllä kaksi ehdotonta helmeä(She Gets Me & Lifeless!) ja liuta muita hienoja biisejä. Kun Australia-bänbit tuntuu iskevän, niin jatketaan niillä. Katsotaanpa kuinka kaiuttimet kestää kun lyödään lautaselle vielä Cosmic Psychos. Ensimmäisenä Lost Cause murisee vaarallisesti, joten paras korkata olut ja nopeasti. Rip 'n' Dig! Silkkaa dynamiittia! Kuuntelen kuitenkin vain levyn ensimmäisen puolen ja leijailen takaisin lattiatasoon vaihtaakseni levyä. Cosmic Psychos osoitti olevansa myös tiukassa keikkakunnossa 2016 Hori Smoku Summer Boogaloo tapahtumassa, kuten myös The Mudhoney samaisessa tapahtumassa. Korvat soi kivasti pari päivää aktin jälkeen.
Vaihdetaan mannerta ja annetaan seuraavaksi lavavuoro The Flame joukkiolle. Queen of the Neighborhood ilmestyi vuonna 1977 ja on bändin eka pitkäsoitto. Lauluosuuksista huolehtii varsin upeaääninen Marge Raymond ja kitaristi Jimmy Grespo taisi soitella jossain vaiheessa Aerosmith-yhtyeessä. Tämä onkin uusi tuttavuus itselleni, levy löytyi taannoin kirppikseltä.
Upeasta lauluäänestä huolimatta laitan uutta vinyyliä koneeseen. Yhden miehen dj-show jatkuu...
Jatketaan ainakin osittain naislaulajilla ja isketään soittimeen Southern Culture On The Skids uudehko julkaisu The Electric Pinecones. SCOTS on ollut jo vuosia yksi suosikki pumppu. Vuonna 2016 ilmestynyt levy ei petä tälläkään kertaa, heti kakkosena tuleva Dirt Road on ihokarvoja jäykistävä namupala ja hetkeä myöhemmin kajahtava Grey Skies on samaa sarjaa. Olikohan tämä kappale jossain jenkki poliisisarjassa? Hienoa musiikkia, joten lisää kuplajuomaa!
Illan levynipussa odottavat vielä Stay Sick tuotokset Sicksville ja Coolsville ainakin, joten eiköhän tästä ole hieno ilta tiedossa. Kippis!

Mukavaa viikonloppua Kaikille tasapuolisesti!

Mike Wilhelm (Flamin' Groovies, Charlatans,Loose Gravel)

Kun The Charlatans oli kuopattu, jatkoi Mike Wilhelm eteenpäin uusiin projekteihin. Ennen liittymistä kuudeksi vuodeksi The Flamin' Groovies yhtyeen kitaristiksi, kävi Mike tekemässä omalla nimellään julkaistun soololevyn ja myös samoihin aikoihin toteutti itseään Loose Gravel-yhtyeessä. Olikohan niin, että tällä soololevyllä oli samoja soittajia kun Loose Gravel-yhtyessä? Ainakin Chris Wilson soittaa levyllä, josta varmaan muodostui silta The Flamin' Groovies-yhtyeeseen. No, joka tapauksessa tämän soololevyn nauhoitukset ajoittuvat aika lähelle samaa aikakautta. Levy julkaistiin kuitenkin vasta 1976 United Artist tai ZigZagin kautta.
Tämän levyn löytäminen olikin jo pieni ihme. Etsin levyä nimittäin vuosia levykaupoista tai messuilta, mutta turhaan. Olin jo luovuttanut kunnes jostain lehti-ilmoituksessa 80-luvulla huomasin huutokaupattavia levyjä. Siellä joukossa oli alkuperäis-julkaisu Mike Wilhelmin soololevystä ja paljon muutakin kiinnostavaa. Muun muassa Sonic's Rendezvous Band "City Slang-single" ja Ron Asheton/Sonic's Rendez vous Band yhteislevy. Näistä sain huudettua itselleni kaksi. Singlen löytyi toisaalta ja myöhemmin.
Sen lisäksi, että Mike Wilhelm on taitava kitaran kanssa on hänellä karhean syvä lauluääni. Tämä karheus lyö mieheen leiman, joka ainakin minua miellyttää kovasti. Todistuksena miehen taidoista, on hänen valinta Blues Hall of Fameen.
Mike Wilhelm levy on edelleen vaikeasti löydettävissä vaikka internet siihen tarjoaakin paremmat mahdollisuudet, mutta suosittelen hankkimaan jos kohdalle osuu. Hienoa musiikkia!

The Charlatans

Kuusikymmenluvun lopun huumassa liiteli Amerikan mantereella enemmän tai vähemmän happoisia yhtyeitä kuten Jefferson Airplane, The Byrds, Big Brother & the Holding Co., Janis Joplin, Grateful Dead, Quicksilver Messenger Service, Jimi Hendrix ja The Charlatans. Viimeksi mainittu poikkesi muista yhtyeistä tyylikkäällä pukeutumisellaan ja siitä, että The Charlatans jäi varsin tuntemattomaksi suuremmalle yleisölle. Syy ei ollut kylläkään musiikillinen, sillä yhtye teki varsin tyylikkäitä kappaleita. Ehkä levytysten määrällä oli jokinlainen vaikutus. Yksi kokopitkä Lp ja single jäi The Charlatansin ainoiksi julkaisuiksi tuolloin. Huonosti hoidettu promootio vai olikohan sitä laisinkaan, jätti The Charlatansin kulttimaineeseen San Franciscon alueen lupaavampina yhtyeenä. The Charlatans alkoi repaloitua pikkuhiljaa 1967 jolloin Mike Ferguson jätti yhtyeen. Perässä seurasi Dan Hicks, joka jatkoi omien projektien kimppuun.
Vuonna 1969 julkaistiin ainoaksi jäänyt albumi The Charlatans, jonka julkaisi Phillips Records. Levyltä löytyy yksitoista FolkRockPsykeHipJugRag-kappaletta, jotka ansaitsevat isosti paikkansa 60-luvun musiikissa. Klassikko albumi!

The Charlatans: 

Mike Wilhelm
Richard Olson
Darrell De Vore
Terry Wilson

Dan Hicks

Mike Ferguson

George Hunter

The Charlatans - PHS 600-309

Flamin' Groovies - Fantastic Plastic Lp

"Childhood's end", esittivät Flamin Groovies vuonna 1971 Flamingo-julkaisulla. Lapsuusaika alkaa olla takanapäin pikkuhiljaa yhtyeellä, joka julkaisi viime vuonna (2017) pitkästä aikaa uuden levyn. Fantastic Plastic nousee aika korkealle Flamin Groovies klassikkolevyjen sarjassa. Rauhallinen ja varma ote huokuu levyllä. Miehet osaavat asiansa! Biisien tekovastuu on pääasiassa herrojen Jordan & Wilson harteilla, kahta lukuunottamatta. Kappaleet levyllä rokkaa hienosti koko levyllä, omalla Groovies-tyylillä. Levyltä löytyy myös muutama kaunis tunnelmapala ja hienosti surffaava instrumentaalikappale "I'd rather spend my time with you". Ykköspuolen toisena kappaleena on yhtyeen yksi tyylikkäimmistä koskaan tehdyistä, vaikka laulunaihe ei kovin iloinen olekaan. Itse voisin nostaa sen vuosituhannen yhdeksi parhaista kappaleista, "End of the World". Musiikillista kokonaisuutta tukee hieno kansitaide, joka on Cyril Jordanin kynänjälkeä. Thanks Groovies!

1. What a hells goin' on

2. End of the world

3. Don't talk to strangers

4. Let me rock

5. She loves me

6. I want bad

7. Crazy Mazy

8. Lonely Hearts

9. Just like a hurricane

10. Fallen star

11. I'd rather spend my time with you

12. Cryin' shame

Levyn julkaisijana on Sonic Kicks/Burger Records/Severn Records (Severn Lp 4069)

Vanhaa musiikkia..

tytär- "Isä, miksi aina kuuntelet tuollaista vanhaa musiikkia?"
isä- "Tyttöni, tämä on ihan uutta musaa ja kaiken lisäksi vielä hyvää sellaista!"
tytär- "ok???"
tytär- "Voitko pistää Loopin radiosta?"
isä- "kulta, tämä on levysoitin ja tämä on vinyylilevy mistä ääni kuuluu."
tytär- "mikä?"
tytär- "voitko hakea jotain nykyaikaista?"
isä- "Ok, yritän, mut tämä on ihan uutta musaa, paitsi että se tulee levyltä"
tytär- "ok,,"
tytär- "unohda"

Kyse oli siis vain vinyylilevystä, "vanhasta musiikista". Eihän kukaan tuollaisia isoja mustia kiekkoja vakavissaan kuuntele.

...Oudossa muodossa