The Droogs - Webster Field/Collector's Item

Pienenä kultakalana rock'n rollin valtameressä. Eksynyt varjoihin tullakseen löydetyksi.
Amerikkalainen The Droogs teki tämän singlen 80-luvun puolivälissä, joka on molemmilta puoliltaan klassikkoainesta. Yhtye on tehnyt myös useamman hienon pitkäsoiton, mutta tänään ensimmäinen levylautaselleni osunut seiskatuumainen on omassa levyhyllyssä juuri "se" sinkku! Mielikuvia sinkkua kuunnellessa muodostuu päässäni. Ehkä johtuen tästä kuumeesta, joka on vaivannut jo kolmatta päivää. Kuulen aidan takana naapurin ajelevan ruohonleikkurilla päässään kuulokkeet, joista tihkuu Blue Öyster Cultin kitarakuvioita, eletään kuitenkin marraskuun loppua ja ulkona pientä pakkasta, joten tässä jokin ei nyt täsmää. Jatkan matkaa ja näen itseni ajamassa Ford Mustang -63:lla, jossain Arizonan pölyisessä aavikkomaisemissa, radiokanavalta raikaa Webster Fields. 

The Droogs on Tyylikäs yhtye ja tämä mainio sinkku on "Collector's Item", jonka puolta vaihdan jo kolmatta kertaa! Kappale löytyy myös yhtyeen kokopitkältä 'Kingdom Day'.

The Droogs - Webster Fields/Collector's Item (Plug'n Socket PNS008)

Fred Cole

Today Sad News!
Mies, joka on vaikuttanut omalla musiikillaan varmasti tuhansiin ja tuhansiin ihmisiin, on poistunut. Vain muutama päivä sitten kuuntelin kaikki Dead Moon levyt läpi, mitä itselläni sattuu löytymään ja yhtä äkkiä tällainen uutinen? Maailma ei tunnu reilulta tässä hetkessä. Kuunnellessani Dead Moonin levyjä mietin, miten näin hienon puristuksen voi joku saada musiikkiin, joka kuulostaa samalla herkältä ja voimalliselta samanaikaisesti. Levyt ja keikat jäävät mieleen elämään.
Hänen vaimolleen ja lapsille toivon jaksamista! Hieno mies ja hienoa Musiikkia!

R.I.P. Fred Cole

1948-2017

Dead Moon is up in the sky! 
Always!

Lollipop Shoppe - Dead Moon - Pierced Arrow - Rats - Western Front - Tombstone Records..

Maalarin Musaa - The Del-Lords

Sunnuntain nikkarointia. Kannoin vuosien saatossa löystyneet ja kuluneet keittiön tuolit varastoon ja ruuvailin niitä ja maalailin uutta väriä pintaan. Homma eteni joten kuten ja siinä tukena jyräsi taustalla vanha suosikkini The Del Lords. Pitkästä aikaa tuskailin levyn kääntämisen kanssa, biisit rullasi liian nopeasti. Maalia kului ja levyä kääntyi. Tuli kuunneltua Del-Lordsien kolme levyä projektin aikana useamman kerran. Lovers Who Wander, Johnny Comes Marching Home ja Frontier Days. Thanks Lords! Hemmetin hienoa ja ajatonta musiikkia!!

Maalarin perusvarustus The Del Lords. Takaa tuloksen!

Johnny Kidd Suomen saaristossa

  Johnny Kidd and The Pirates oli varmasti ensimmäisiä yhtyeitä, jonka johdosta musiikista syntyi henkilökohtaisesti jotain suurempaa. Samalla kun tämän ymmärsin alkoi muodostua pieni ajatus siitä, että nyt on jotain kummallista aukeamassa. Rytmimusiikki oli astumassa elämään.

Muistan kun olimme kaverin kanssa veneilemässä saaristossa nuorena poikana. C-kasetille oli nauhoitettu Shakin' All Over-levy kokonaisuudessaan, jota kuuntelimme niin pitkään kun pattereissa virtaa riitti. Jotenkin tuolla reissulla yhdistyivät merellinen ympäristö ja musiikin tuoma tunne, joka oli niin voimallista, että polttomerkintä Rock and Rollista oli tatuoitu viimeistään tuolla saarikeikalla.

 Ilta alkoi tulla hiljakseen päätökseen ja meri alkoi näyttää jäätävän tyyneltä tuona iltana. Se oli täysin tyyni, tuuli oli kadonnut jonnekin. Aurinko upposi mereen kauempana. Nuotion liekit tuntuivat polttavan kasvot vereslihalle, kun lyhyen kepin päässä pyörivä makkara käristyi mustaksi. 

Koko saarella ei ollut muita elollisia kuin me ja Johnny Kidd. Kun mankalta kuuluva musiikki täytti ympäristön, teki se hetkestä ainutlaatuisen. Nuotion puita kerätessä hieman kauempana, kantautui Johnny Kiddin laulu pitkin suolaveden nuolemia rantakallioita. Tuossa hetkessä oli jotain maagista, joka jätti jäljen retkeilijän sieluun. Johnnyn laulussa oli jotain surullista ja isoa. Rantakalliolla astellessa on jäänyt mieliin Johnnyn lauluäänen lisäksi yhtyeen taustakuorot. Biisi oli "I Want That", jossa kuulasääniset, ellei jopa naakkamaiset taustalaulajatteret nostatti ihon kananlihalle ja se saksofoni-soolo lopussa kruunaa tuon kaiken. 

Kuitenkin ihan ykkönen levyltä oli "Restless". Klassikko kappale edelleen ja kuten koko levy. Taidettiin elää vielä 70-luvun loppua tai ehkä 80-81. Lopulta keitimme pannukahvit ja ihmeteltiin sitä hiljaisuutta, kun patterit oli down. Hyppäsimme takaisin puuveneeseen ja käynnistimme Wickströmin keskimoottorin. Paluumatka takaisin sivistystä kohti. Shakin All Over!

#johnnykiddandthepirates, #johnnykidd, #thepirates

Choice Of Today - Dead Moon - In The Graveyard

Fred Cole on kuningas, Toody Cole on kuningatar ja Andrew Loomis on Enkeli!

Maailmassa on pakko olla jotain hyvää, mikä on säilynyt tässä järkyttävän vauhdikkaassa menossa ja se on Dead Moon!

Jos mies ja hänen yhtyeet ovat säilyttäneet tyylinsä lähes viisikymmentä (50) vuotta tehdä musiikkia tyylillä ja tinkimättä siitä. Ovat nämä tyypit ansainneet tähtensä ja kuunsa. Dead Moon on yksi maailman herkimmistä ja rajuimmista bändeistä mitä tiedän! Lisään taas volyymia, kohotan maljan ja tanssin paljain jaloin ympäri pimeää pihaa ja tunnen kuinka jäätynyt nurmikko katkeilee varpaiden alla. 

Onhan Dead Moon!

Running away, I knew I was wrong

I'd tried to fit in where I didn't belong

Wearing their clothes, playing their games

Being a part of that urban decay

Don't burn the fires, I'm never coming home

Dead Moon - In The Graveyard - T11LP