Säröä, Sulosointuja ja Harmoniaa. Kosketuksia musiikin ihmemaailmasta vuosien varrelta tähän päivään. Hurmoshenkisiä tapahtumia on matkalle sattunut ja vinyylille tallennettu äänimaisema on vain lisännyt hurmosta. Erään musiikkidiggarin
kirjoituksia rakkaudesta musiikkiin. Tietyllä varauksella mennään ja polku on omanlainen. Kiirettä ei ole ja aiheen sivussa jotain muutakin hörinää 💛⚓⌛🎵🎶🎸⏯💛🔔🔊🎶 The train kept-a-rollin' all Night Long with snowmoskiitto
"The Sound of America's Youth!!!"
Lauantain avaus tyylikkäästi Rollin' Rock-kokoelman tahdittamana. Levy sisältää neljätoista hieman tuntemattomampaa artistia ja hienoilla kappaleilla. Kaikki levyn artistit ovat aloittaneet uransa 50-luvulla ja levy pitää sisällään reippaalla otteella soitettua roketti rollia, josta lauantaita on hieno jatkaa. Rollin' Rockin takaa löytyy herra nimeltä Ronny Weiser ja koko levy-yhtiön toimintahan oli DIY periaatteella tehtyä. Rollin' Rockin nauhoitukset tehtiin Mr. Weiserin olohuoneessa aika pitkälti. Volume Up & Kannat kattoon...Yihaa!
Giant Sand on kova!
Kun ensimmäisen kerran kuulin tätä yhtyettä oli aika sekavat mietteet soinnista ja kappaleiden kuluista. Giant Sandilla on mielenkiintoinen taito muuttua kaaottisesta mörinästä hetkessä herkkään harmoniaan ja onnistua siinä. Giant Sandin ekan levyn mielekkyys on säilynyt yli kolmekymmentä vuotta ja on yksi parhaista levyistä, mitä levyhyllyyni on parkkeeranut.
Valley of Rain on Giant Sandin ensimmäinen pitkäsoitto ja levy ilmestyi vuonna 1985. Kyseisen levyn löysin itseasiassa vahingossa vielä samana vuonna. Ostin levyn yhdestä pikku levykaupasta, johon kauppias oli tilannut testiksi muutamia julkaisuja ja tässä nipussa olivat Exploding White Mice ja Giant Sand ekat levyt. En tiennyt mitään kyseisistä yhtyeestä vielä silloin. Molemmat levyt lähti mukaan ja ei ole harmittanut jälkeenpäin laisinkaan nämä sokko-ostot. Hienoja esikoislevyjä.
Giant Sand eksyi yhtenä jääkylmänä talvipäivänä Suomeen ja Turkuun, jossa oli mahdollisuus nähdä livenä yhtye. Olikohan vuosi 90 tai 91? Mieleen jäänyt kokemus! jo levykin tuoma mystisyys ja kappaleiden tuoma fiba aivan omalla tavalla, iski myös livenä. Kokoonpano Turun keikalla oli Howe Gelb, John Convertino, John Calavas ja Mark Walton.
Ruotsista ponnisti uskomattoman iso joukko laadukkaita bändejä kahdeksankymmenluvulla. The Sator, The Nomads, The Leather Nun, The Stomackmouths, Union Carbide Productions, The Creeps, The Dolkows, The Sinners, The Pushtwangers, The Bottle Ups, Pyromaniacs ja mainio ykkösdivarin yhtye The Wayward Souls.
Painted Dreams on yhtyeen esikoislevy vuodelta 1985. Levy on kestänyt vuosien varrella maailman kummajaisten tönimistä varsin hienosti. Bändi on säilyttänyt kiinnostuksen omalla tekemisellään. Kappaleet ovat yksinkertaisesti upeita sovituksia. Wayward Souls eksyy taas levylautaselle. Back For More! Hienoa autotallirokettia, popilla sävytettynä.
Jotkut yhtyeet herättävät kummallista kihelmöintiä enemmän kuin muut. Onko kyse vain yksittäisestä kuumotuksesta vai onko kenties takana jotain mystisen kiehtovaa ja kestävää.
Kummallista kihelmöintiä itselle aiheutti aikoinaan ja aiheuttaa edelleenkin San Franciscolainen orkesteri nimeltä The Flamin' Groovies.
Ensi treffeistä lähtien yhtyeestä jäi mieleen hauskat lauluosuudet, upeat kitarakuviot ja Teenage Head 2-lp. Levy on ilmestynyt vuonna 1971(oma kappaleeni -76). Tämä on Lp, jonka sain ensimmäiseksi levylautaselle tältä yhtyeeltä. Siis täyslaidallinen rock'n rollia ja minusta tuli fani.
Pois alta Stones & Beatles, nyt jyrää jotain paljon kovempaa! High Flyin' Baby..The Flamin' Groovies! TEENAGE HEAD:
Kuunnellessani ensimmäistä kertaa tämän tupla-levyn ensimmäistä levyä, jouduin useaan otteeseen tarkastamaan levyltä kenen biisi tämä olikaan. Ihan niinkuin olisin kuullut tämän jossain ennen, mutta niin siellä levyssä vaan luki Loney/Jordan, eli omia kappaleita kahta lukuunottamatta. Flamin' Groovies käyttää tyylikkäästi jo astuttuja polkuja omalla kiehtovalla tavallaan. Mielessä käyvät kappaleet 50's tai 60's aikakaudelta. Kuunnelkaapa vaikka Evil Hearted Ada, Doctor Boogie tai Whiskey Woman. Kuulenko myös Dylanin runoilua ja onko Mystery Trainkin kiskoilla. Levyn nimikko kappaleesta jossain haastattelussa Cyril kertoi mielenkiintoisen tarinan kappaleen synnystä. Kappaleen syntyy vaikutti Kim Fowley kiinnostus 'Teenage Head'eistä, jonka pohjalta Cyril rakensi kappaleen. Kappaleella on myös mielenkiintoinen yhteys Jimmy Pageen ja Whole Lotta Love-kappaleen alkuriffeihin. Tutustukaa...
1. High flying baby 2. City lights 3. Have you seen my baby? 4. Yesterday numbers 5. Teenage head 6. 32-0 2 7. Evil hearted Ada 8. Doctor Boogie 9. Whiskey woman
Kakkoslevy, mikä itse asiassa on Flamingo-Lp kokonaisuudessaan, jatkaa samalla puristuksella kuin eka. Simppeli ja rento rock'n roll avaa levyn kun Gonna Rock Tonite pyörähtää vinyylin uralta kuulijalle. Kolmantena tuleva Headin For The Texas Border on yksi suosikkejani Flamin' Grooviesin kappaleista koko heidän tuotannossa. En ollutkaan hukassa vain hämmentynyt sen ajan maailmasta, sillä joku ymmärsi minua ja minä häntä. The Flamin' Groovies availi ovea mieltymyksiini. Headin For The Texas Border! 1. Gonna rock tonite 2. Comin after me 3. Headin for the Texas border 4. Sweet roll me on down 5. Keep a knockin' 6. Second cousin 7. Childhood's end 8. Jailbait 9. She's falling apart 10. Road house
Ensimmäisen Flamin' Groovies levyn hankinnan jälkeen tuli pakottava terve saada enemmän tätä vääntöä. Ihan kuin tilauksesta alkoivat levymessut ilmestyä Suomen kamaralle tuohon aikaan tai ainakin osuivat minun kohdalleni ensimmäisen kerran. Olikohan ensimmäinen levymessu vierailu silloin Suomen Tampereella ja tavoite oli asetettu. Tätä rytmiryhmää oli löydettävä lisää. Aikani hikoiltuani messujen väenpaljoudessa löytyi vihdoin muovikimpale, joka oli kauniisti paketoitu kullan värisiin kansiin. Olin löytänyt yhtyeen ensi julkaisun Sneakersin jälkipainoksena!
SNEAKERS; Flamin' Groovies - Sneakers ilmestyi alkuperäisenä julkaisuna 1968. Formaatti oli 10" ja julkaisija Snazz Records. Alkuperäispainos taitaa olla tänä päivänä melkoinen harvinaisuus ja kohdalle osuessaan varsin kallis sellainen. Löytämäni kappale oli vuonna 1985 ilmestynyt 12" AIM-julkaisu, joka on remasteroitu tästä originaalista ja kelpasi varsin mainiosti. Ja niin tämä kultakantinen Sneakers pisti hikisen kaverin kaivelemaan lompakosta markkoja ja levy vaihtoi omistajaa. Seitsemän kappaleen Sneakers-levystä muodostui yksi suosikki Groovies-levyistä vielä samana iltana. Koko levyn kesto on vain noin 17 minuuttia! ja kertaakaan en ole pettynyt sitä kuunnellessa. Roy Loneyn lauluäänessä on jotain vekkulia, mikä kuulostaa hauskalta ja samalla just siltä oikealta. Vielä kun lauluun lisätään upea taustakuorot ja raikkaasti svengaava yhtye, on paketti kasassa. Levy jököttää edelleenkin hyllyssä ja eksyy silloin tällöin lautaselle. Eikä ikinä turhaan! Babes in the Sky! 1. Golden clouds 2. The slide 3. Prelude in a flat to afternoon of a pud 4. I'm drowning 5. Babes in the sky 6. Love time 7. My Yada
⤴⤵⤴⤵⤴⤵⤴⤵⤴⤵⥁⤴⤵⤴⤵⤴⤵⤴⤵⤴⤵
⤴⤵⤴⤵⤴⤵⤴⤵⤴⤵♬⤴⤵⤴⤵⤴⤵⤴⤵⤴⤵
STILL SHAKIN; Samoilta levymessuilta tarttui käteen myös toinen Flamin' Groovies levy. Levymessut alkoivat tuntua varsin mielekkäältä paikalta. Levy on julkaistu vuonna 1976 ja siihen on koottu bändin omia kappaleita ja 50's/60's covereita, muunmuassa Sonics, Buddy Holly, Chuck Berry, Johnny Kidd & the Pirates & Little Richard. Coverit ovat live-taltiointeja.
Still Shakin - Buddah 1976 BDS 5683
Side One Side Two (Live)
-Teenage Head -Shakin all over
-Evil Hearted Ada -That'll be the day
-Comin After Me -Louie Louie
-Have You Seen My Baby -My girl Josephine
-Walkin The Dog -Around and Around
-Doctor Boogie -Rockin' Pneumonia..
-Keep a Knockin -Going out theme SUPERSNAZZ;
Tämähän tuotos oli pakko ostaa jo pelkästään upeiden kansien takia. Yksi kaikkien aikojen hienoimmista levynkansista, Absolutely! Supersnazz on bändin kakkos-levy ilmestymisjärjestyksessä ja ensimmäinen kokopitkä Lp. Levyn julkaisi EPIC. Mielestäni bändin koko uraa ajatellen yksi kovimmista ellei kovin. Levy sisältää suoraa rokettirollia ja herkkiä hetkiä, aiempia vuosikymmeniä kunnioittaen.
Suositukset hankintaan ja isot, jos ei vielä ole hyllyssäsi!
Kuunnelkaa vaikka Pagan Rachel! UuuLallallaaa!
1. Love have mercy
2. The girl can't help it
3. Laurie did it
4. A part from that
5. Rockin' pneumonia and the boogie woogie flu
6. The first one's free
7. Pagan Rachel
8. Something else/Pistol packin' mama
9. Brushfire
10. Bam balam
11. Around the corner
Roy Loney:
- Lead Vocals, rhythm guitar, acustic guitar, clap Cyril Jordan:
- Lead guitar, vocals, acustic guitar, clap Tim Lynch:
- Lead guitar, vocals, mouth harp, clap George Alexander:
- Bass guitar, vocals, mouth harp, clap Danny Mihm:
- Drums, percussion, insanity, clap
JUMPIN' IN THE NIGHT;
Tällä levyllä Roy Loney ei olekaan mukana ja biisien teko vastuu on Cyril Jordanilla ja Chris Wilsonilla. (Roy Loney taisi lähteä yhtyeestä Flamingo-levyn jälkeen). Tällä kiekolla on kuusi heidän yhdessä tekemää kappaletta ja loput kahdeksan covereita. Levyn raidoilla on "pienoinen" kuuskytlukuinen britti-rock painotteisuus, mutta varsin hienosti omat kappaleet soivat.
Levyn omat kappaleet:
-Next one crying
-Tell me again
-Jumpin' in the night
-Yes i am
-First plane home
-In the Usa Coverit:
-Please please me
-Down down down
-Absolutely sweet Marie
-You're my wonderful one
-19th nervous breakdown
-Boys
-5D
-Lady friend
Tuottajana levyllä on Love Sculture ja Rockpilessa tahkonnut Dave Edmunds. Levy julkaistiin 1979 ja sen teki Sire.
Jumpin' in the Night!
LIVE '68;
Eva levy-yhtiön julkaisema live-levy vuodelta 1984. Nauhoitukset ovat Flamin Grooviesin alkuajoilta 6. Tammikuuta 1968 jolloin yhtye haki suuntaansa ja soittajat tunnustelivat soittimiaan.
Kappaleet: 1.puoli - Cabiria, The slide, In between, Doin' my time, Night owl blues 2.puoli: Wild about my lovin', Local boy makes good, Sportin' life, My Yada, Good morning mr.Stone
"So, here it is. The Groovies in their earliest stages.
Looking for a sound, learning to play their instruments,
experimentingvery minute of it"
-Whizman Pivey
LIVE '70;
Live taltiointia Matrix-clubilta, San Franciscosta.
Julkaisija Eva Records 1984 (12045-Mono)
1. Carol
2. Comin' after me
3. I'm a man
4. Jam sandwich
5. Rockin' pneumonia and boogie woogie flu
6. Shakin all over
7. Headin for the Texas border
8. American soul spiders
9. Louie Louie
BUCKETFUL OF BRAINS;
Recorded live at the Fillmore West 30.6.1971
Julkaisijana Eva Records ja Voxx yhteistyössä. Voxx yhtiön Greg Shaw oli perustanut Bomp Records 70-luvulla ja juuri tuo kyseinen Bomp julkaisi ensimmäisenä julkaisunaan The Flamin' Groovies orkesterin "You tore me Down"-singlen vuonna 1974.
Takakannen esittelyssä kerrotaan seuraavasti;
"The Flamin Groovies have always had a reputation of being the definitive rock and roll band, and that being as it is, this platter may well be the definitive LIVE rock and roll album." CRANK IT UP!
1.Can't explain
2. Sweet little rock'n' roller
3. Have you seen my baby
4. Road house
5. Doctor boogie
6. Slow death
7. Shakin' all over
8. Teenage head
9. Louie Louie
10. Walkin the dog
Voxx VXS200.015 SHAKE SOME ACTION;
Neljäs studio-lp jonka tuotti Mr. Dave Edmunds ja kappaleista vastasivat Chris Wilson & Cyril Jordan pääasiassa. Levy on täynnä hienoja kitarakuvioita ja upeita melodioita. Oma versioni on AIM levy-yhtiön julkaisu vuodelta 1987. Ajatonta voimapoppia ja hyvää sellaista! Shake Some Action & I saw her!
1. Shake some action
2. Sometimes
3. Yes it's true
4. St. Louis blues
5. You tore me down
6. Please please girl
7. Let the boy rock'n' roll
8. Don't you lie to me
9. She said yeah
10. I'll cry alone
11. Misery
12. I saw her
13. Teenage confidential
14. I can't hide
ROADHOUSE;
Edsel Recordsin julkaisema kokoelma vuodelta 1986.
Kappaleita Flamingo ja Teenage Head- levyiltä.
1. Headin' for the Texas border
2. Sweet roll me on down
3. Second cousins
4. Childhood's end
5. Jailbait
6. She's falling apart
7. Roadhouse
8. High flying baby
9. City lights
10. Yesterday's numbers
11. 32-20
12. Whiskey woman
Edsel Records (ED 183)
NOW;
Levyn ilmestymisvuosi oli 1978 ja tuottajana tuttu
Dave Edmunds, joka myös esiintyy levyllä.
Brittiläisen musiikin kaiut kuuluvat levyllä, hienoja taltiointeja sellaisista klassikoista, kuten Feel a whole lot better (Byrds) ja Blue turns grey (Rolling Stones).
Upea levy ja upealta yhtyeeltä! Hieno kansi!
1. Feel a whole lot better
2. Between the lines
3. Ups & downs
4. There's a place
5. Take me back
6. Reminiscing
7. Good laugh mun
8. Yeah my baby
9. House of the blue lights
10. All I wanted
11. Blue turns to grey
12. When I heard your name
13. Move it
14. Don't put me on
Sire Records (SRK 7059) ROCKFIELDS SESSIONS;
Cyril Jordanin maalaamaa Dalimaista kansitaidetta.
Kuten levyn nimikin viittaa nauhoitukset ovat tehty
Kingsley Wardin Rockfield-studiolla. Levy valmistui
kahta kappaletta lukuunottamatta kahdeksassa tunnissa. Jälkeenpäin nauhoitettiin uusi miksaus Slow Death- kappaleesta ja Married Woman kappale. Tuottajat Dave Edmunds ja Cyril Jordan.
1. Married woman
2. Get a shot of rhythm & blues
3. Little Queenie
4. Slow death
5. Shake some action
6. You're tore me down
7. Tallahassee Lassie
Julkaisuvuosi 1989 AIM Records (Collect 2)
ONE NIGHT STAND;
One Night Stand ilmestyi vuonna 1986 ja samaan aikaan Australian "erämailta" tuli mitä mielenkiintoisempia yhtyeitä ja olihan ne myös mielenkiinnon kohteena itsellänikin, tähän joukkoon kuului myös Hoodoo Gurus. Heidän musiikki oli iskenyt myös Flamin Groovies miesten mieleen. Samana vuonna tuli todistettua Hoodoo Gurusin live-kunto Suomen Pihtiputaalla! Levylle oli otettu esitettäväksi Gurusin kakkoslevyltä upea Bittersweet. Ja sehän sopii! Mukana myös tuttuja Groovies klassikoita, kuten Slow Death, Shake some action..
Levy myös nauhoitettiin Australiassa ja julkaisijana AIM.
1. Kicks
2. Bittersweet
3. I can't hide
4. Money
5. Call me lightning
6. Shake some action
7. Slow death
8. Teenage head
9. Slow down
10. Tallahassee Lassie
(AIM 1008) Bittersweet!
FLAMINGO;
Monien mielestä Flamingo on juuri "se" Groovies levy.
Upea levy toden totta! Klassikko!
1. Gonna rock tonite
2. Comin after me
3. Headin for the Texas border
4. Sweet roll me on down
5. Keep a rockin'
6. Second cousin'
7. Childhood's end
8. Jailbait
9. She's falling apart
10. Road house
(KSBS 2021 Stereo)
ROCK JUICE;
Vuonna 1992 ilmestynyt Rock Juice ilmestyi kaiketi ainoastaan Cd-versiona. Levy on taattua Groovies menoa. Kansitaide on Cyril Jordanin tekemää. Levyn tuottivat Flamin' Groovies itse Karl Derflerin kanssa.
THE FLAMIN GROOVIES 2-CD;
Autoilijan perusvarustus!
Flamin' Grooviesuusin levy Fantastic Plastic on juuri ilmestynyt ja ehkä jonain päivänä olen omani löytänyt....niin ja Step Up-levykin edelleen hankintalistalla...Niitä odotellessa. Reilu kolmekymmentä vuotinen ystävyys tämän yhtyeen kanssa on kestänyt ja jatkuu edelleen. Omat otsikot varmasti ansaitsee vielä herrojen Roy Loney, Mike Wilhelm ja Chris Wilson omat projektit ja soolot. Roy Loney & The Phantom Movers teki varsin räväköitä rokkilevyjä ja Chris Wilsonin Fortune Sons ja Sneetches-projektit ovat hienoja julkaisuja. Mike Wilhelmin Charlatans ja hänen oma soololevy ovat komeaa kuunneltavaa. James Ferrell ja Danny Mihm oma Kingsnakes teki varsin miellyttävää rokkimusiikkia. Kaiken keskellä seisoo The Flamin' Groovies!
Take everything, leave nothing. Kyseinen fiilis tästä levystä ilmestyessään jäi, mihin levyn nimikin viittaa. Voiko tästä enää pistää paremmaksi? No se oli silloin, mutta on edelleenkin yksi kovimmista kokoelmista. Australian yksi kuumimmista levy-yhtiöstä, ellei kuumin Citadel Records pisti ison osan sinkkujulkaisuista, mitä oli julkaisut samoihin kansiin ja vielä tuplalevyn muodossa. Mukana kokoelmalta puuttuu oikeastaan vain Lime Spidersin klassikot jostain syystä.
Kaiken kaikkiaan hieno leikkaus Australian sen ajan musiikin voimasta.
Mr. John Needham pyöritti Citadelia (pyörittää edelleenkin) ja sai talliinsa tuolloin aikamoisia namupaloja. Mr. Needham soittaa myös kitaraa Minuteman kappaleella.
Citadel julkaisi ensimmäisen sinkun 1982 ja tämä kokoelma ilmestyi 1987. Tähän viiden vuoden väliseen aikaan yhtiö julkaisi reilut viisikymmentä hienoa julkaisua, niin 7" kuin 12". Sinkut olivat kansista paksua pahvia ja kansitaide hienoa. Yleensä sisältö oli myös täyttä tavaraa!
Soundimaailma on varsin selkeä ja tunnistettava. Tuottajan ja äänittäjän roolissa aika monella raidalla tulevat nimet Alan Thorne ja Rob Younger esiin.
Isot suosittelu hankintaan, jos ei vielä ole tutustunut 80-lukulaiseen Aussie-rockenrolliin.
Out of Control with Citadel Breathtaking Compilation!
Ruotsin laivalla varmaan kaikki finskit ovat käyneet. Tuttua on varmaan myös matkustajille trubaduuri-esitykset, joita risteilijän pubeissa kuulee. Laivalle ja pubiin myös minäkin päädyin ja artisti oli myös paikalla. Tässä tapauksessa, tämä blondi oli kovin tutun oloinen, mutta joku ei täsmännyt?
Oliko kyse oli juuri kappaleista, mitä hän esitti tai ympäristöstä, missä ne esitettiin. Vai oliko kyse artistista, kuka hän oli? Kappaleet olivat rock-balladeita, jotka ovat varmaan kaikille varttuneemmille ja ehkäpä jopa nuoremmille kuulijoille tuttuja. Biitlesiä ja Stonesia.
Aikani kuunneltuani rohkaisin itseäni artistin puheille, koska paikalla oli tosin vain kourallinen ihmisiä. Vähäinen ihmismäärä antoi hyvän mahdollisuuden tähän ja syyn lähestyä lavaa ilman suurempia ponnistuksia. Mitenkään sähköiseksi tunnelmaa nimittäin en olisi luokitellut tuolla baarissa silloin. Ilman kyseistä esiintyjää en tätä toimenpidettä todellakaan olisi tehnyt, mutta fiilis oli sellainen, että tämä on nyt tehtävä. Ja menin.
Tervehdin herraa ja esitin toiveeni rallienglannilla lyhyesti kutakuinkin näin ”Never had a chance to hear these couple songs in live. Is it possible to hear (kerroin kappaleet) or at least something from your own band setlist.”
Oi sitä hämmennystä, mitä muusikon naamalta paistoi. ”Mistä voit tietää nämä kappaleet?”
En nähnyt siinä mitään ihmetyksen aihetta, olihan kyse maailman parhaista biiseistä, ainakin minulle.
Pari sanaa vaihdoimme samalla ja hetken päästä kuultiin toivekappale ja pari muutakin bonusta hänen omaan uraansa liittyvää. Olin juuri tavannut Yhden Suurista! The Renegades yhtyeen laulajan Kim Brown. Vuosi oli about 2000?
Tajusin vasta myöhemmin seuraavalla viikolla, mitä oli tapahtunut. Nämä jäbät oli pistänyt Suomen aika lailla sekaisin 60-luvulla. Hieman vastaavasti sekoitti pakkaa Dingo 80-luvulla, mutta nämä herrat tekivät sen ensimmäisen kerran ja kuulemma vielä isommin.
Kappaleet, jotka kuultiin tuolla erittäin tyhjässä pubissa silloin olivat ainakin nämä;
My heart must to the crying, Cadillac, Seven Golden Daffodils.
Kaiketi musiikkityylinä Power-pop on hyvätuulisin, vaikkakin pieni melankolia kuuluu joskus soinnissa. Power-Pop ei tunge väkisin, se elää omalla ilmavalla tyylillään.
80-luvun taittuessa seuraavaan vuosikymmeneen alkoi jostain syystä ilmaantua power-pop yhtyeitä hankinta/ostolistalle.
Pienet levy-yhtiöt kuten Parasol, Summershine ja Bus Stop lykkäsivät ulos kovalla tahdilla pieniä klassikkokiekkoja, lähinnä seiskatuumaisia. Erittäin kiinnostavia tuotoksia.
Tästä ruuhkasta nousi hienoja helmiä, kuten Sneetches, Wannadies, Summer Suns, Teenage Fanclub, Autohaze, DM3, Chevelles ja iso nippu muita muunmuassa Australian suunnalta. Massiivinen Aussi-aalto vyöryi levy- ja bändirintamalla 80-luvun puolivälin tienoolla. Tähän asiaa palataan vielä..
Velvet Crush myös surffasi tässä ruuhkassa ja nousi yhdeksi suosikiksi heti kuolemattoman eka sinkun "One Thing Two Believe/If Not True" jälkeen. Levyllä ei ole B-puolta, molemmat kappaleet ovat kerrassaan täydellisiä Voimasointuesityksiä ja ansaitsevat tasa-arvoisen kohtelun paremmuudesta. Tupla A-puolet. Levy tuli ulos vuonna 1990 amerikkalaisen Bus Stop-levymerkin kautta. Molemmat kappaleet täyttää kaikki voimapopin klassikkoainekset. Upeita laulusuorituksia stemmoineen, joita kitarat ohjailee kappaleen loppuessa aina liian nopeasti. Mielessä pyörii Beatlesin tai Big Starin kadonneet kappaleet, sen verran kovia vetoja siis ovat. Seuraavana vuonna ilmestyi Soul Crusher-e.p. Sen julkaisi myös Bus Stop ja myös Summershine Australiassa. Tuottajan puuhissa hääri Matthew Sweet. Ep:llä on hienot coverit Teenage Fanclubin- Everything Flow ja Jonathan Richmanin- She Cracked biiseistä. Tämäkin hieno pikkumusta.
Vielä samana vuonna, nämä veijarit tekivät Bag O Shells-yhtyeen nimissä seiskatuumaisen, jonka voi huoletta niputtaa samaan klassikkosarjaan.
Vasen yläkulma: Bag O Shells-Pocketbook(BUS009)
Oikea yläkulma: Velvet Crush- If Not True/One Thing Two Believe(BUS007)
Harvinaisempaa materiaalia Suomen Länsirannikolta Raumalta, The Bluebirds.
Yhtyeen lyhyt historia alkoi kun paikallinen rytmiryhmä The Riot Teds 80-luvun alussa pisti rumpupalikat nippuun ja samalla alettiin kuiskia pöytäkeskusteluissa seuraavasta yhtyeestä. The Bluebirds kasaantui osin siis The Riot Teds-yhtyeen rungosta ja parilla uudella vahvistuksella. Mukaan tulivat uutena voimana Jape Saarinen ja Petri Päivärinta.
The Bluebirds;
Jape Saarinen; guitar
Petri Päivärinta; drum
Jaska Majuri; bass
Ari Tätilä; voc
The Bluebirds ei ehtinyt koskaan tekemään elinaikanaan mitään julkaisua, mutta yhtye kävi kyllä nauhoittamassa kappaleita oikeassa studiossa. Nämä muutamat esitykset jäivät yhtyeen jäsenen haltuun ja hautautuivat vuosiksi komeron pohjalle. Nyt nämä kappaleet ovat myöhemmin päätyneet viralliseksi julkaisuksi. Mikä on erittäin pienipainoksinen julkaisu.
Alempaa tekstistä löydät linkin, jossa on kappaleet ovat taltioitu youtubeen.
Aiemmin mainittu The Riot Teds oli mukana Rokin-SM kisoissa loppukilpailussa 1981. Yhtye joutui ikävään paikkaan esiintymisjärjestyksen suhteen. Pojat nimittäin joutuivat aloittamaan ensimmäisenä ja se kaaos mitä paikalla oli ei ainakaan suosinut heidän mahdollisuuksia. Olikohan niin, että yhtyeillä oli mahdollisuus esittää vain kolme kappaletta ja tällä setillä piti vakuuttaa valitsijaraati.
Sarjassa Rock'n Roll/Rockabilly. Loppukilpailussa rymisteli varsin kaaoottisessa yleisöhässäkässä esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Boppin Pete, Aviators, Bopcats, Generals...
Jyräys Hämäläinen yritti rauhoitella epätoivoisesti paineitaan ja intoaan purkavaa yleisöä siinä kuitenkaan onnistumatta.
Lisää Bluebirdsiä löytyy snowmoskiiton kanavalta YouTubessa
https://www.youtube.com/watch?v=plH8LZZaghU
(Pretty, Pretty Baby - Hold Me, Hug Me Rock Me - Keep it a Secret - Pistol Packin' Mama)
Ihmisen mieli on aika ihmeellinen tai ehkä vain ihmeellisen erilainen.
Aika usein olen miettinyt mikä tekee kappaleesta kiehtovan? Toiset pitää kappaleista joissa kitarasoolot kestää ja kestää. Ja vielä sen päälle rumpali antaa vähintäänkin saman verran hikeä ja energiaa omalla soolollaan, säälimättä rumpujen ohuita kalvoja ja pitäähän basistikin pompotella oma osuutensa siihen perään ja hups, siinä meni 13 minuuttia ja biisi senkun jatkuu. Eli taidot kehiin ja vielä kun siihen liitetään yleisön yhteishuudatus käsitaputuksin. Yleisön kosiskelu alkaisi riittämään ja poistuisin takavasemmalle. Siis tarkoitan näitä "kyllä minäkin osaan instrumenttini-kappaleita". No se on yksi mielipide ja näkemys, mut ei varmastikaan oikea?!
Musiikimaku se ikuinen vääntöaihe.Tämähän on mielenkiintoista ja joskus jopa kiusallista.
House, Disco, Country, Death Metal, Punk, Rockabilly, Proge, Jazz...vai mikä?
Mikä tekee musiikista kauniin? Sattuma vai kaverit? Levymoguli vai Media? Kuka määrää loppujen lopuksi? Minkä takia joku tykkää Kake Randeliinista ja toinen Beatlesista?
Myös kysymys "Mitä musiikkia kuuntelet?" on mielenkiintoinen, varsinkin jos vastaus on "Vähän kaikkea!" Tähän kun vastakysymyksenä heittää "No, mikä on suosikkisi Klassisen musiikin puolelta?" tai "Mikä on paras Death-Metal bändi?" On tämän jälkeen selityskin varmasti väliltä vähän kaikkea.
Jokaisella on rakkaansa, mutta ikinä ei pitkät kappaleet ole vieneet sellaiseen kiimaan kuin tiukka/herkkä rypistys, mikä on tumpattu max.4 minuutin sisään. Lyhyt aika elämässä, mutta mielestäni tämä on oikea pätkä siihen kliimaksiin, mitä musiikkiesityksessä voi kokea..(korjaan rock-biisissä). Vaikka ainahan näin ei tule käymään vaikka hyvältä tuntuu. Tosin poikkeuksiakin pitkissä esityksissä varmasti on, mutta nyt tätä kirjoittaessa ei mieleen tule. Mainitsen hieman alempana, jos mieleen tulee.
Musiikkia verrattaessa vaikka urheiluun. Tykkäätkö King Crimsonista, jos pelaat Golfia eli pitkät biisit, pitkä peli? Vai kuunteletko The Monksia ennen kun valmistaudut uimahyppyyn? ehheh..
Jos omaa musiikimakua mietin, mistä pidän näkemykseni puitteissa, niin tulee mieleen seuraavat urheilusuoritukset;
Keihäs
Pituushyppy
Korkeushyppy
Kuula
Uimahyppy
Kaikki lyhyitä suorituksia, mut ei nappaa välttämättä nämä lajit. Pidän lätkästä ja ruohonleikkuusta. Pitkiä urheilusuorituksia, joten ei taida kulkea käsikädessä tämä vertailu. Nykyään toinen näistä lajeista alkaa olla liian laskelmoivaa suoritusta ja toinen melkein jo pakkotoistoa. Tossupallo tai katulätkä ovat myös kivoja. Ruohonleikkuun taas lasken urheilusuoritukseksi ihan vain hien perusteella, vaikkei palkka siinä ole muuta kuin henkinen mukavuuden tunne loppujen lopuksi kylmän oluen seurana.
Tätä kirjoittaessa taustalla soi Tasavallan Presidentin esikoislevy, jonka vaihdan pois lautaselta tämän lauseen jälkeen ja tilalle asetan yhden suosikkini Dr. Feelgoodin levyn A case Of the Shakes ja avaan uuden oluen. Olenhan keihäänheittäjä!
Ps. Ei tullut kirjoittaessa mieleen sitä pitkää biisiä vaikka Pressa antoi hyviä vinkkejä. Tai mielessä kävivät Velvet Undeground, Stooges -We will Fall ja 13th Floor Elevators Roller Coaster ja sekin kestää vain 5 min.
"want you best in the world" laulaa Lee Brilleaux levyllä just.. ja kello on vasta 21.03. Aika sekavaa kirjoittelua, mutta sekoiltu mikä sekoiltu.
